Lue keskustelun säännöt.
Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle
Kommentit (3565)
Minka. Muistatko kesän 1992 siellä Kontulassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko sä sielunkumppaneihin? Tuntuuko susta yhtään että me voitais olla sellaisia?
Olispa tää mulle! Tuskin.. Vastaan silti tähän :D Uskon ja on tuntunut siltä jo tosi pitkään. Ja mulla on tosi vaikea tilanne, koska hän kenet luulen sielunkumppanikseni, on nykyiseni (joka ei todellakaan ole Se Oikea mulle..) kaveri. En mä varmaan uskalla tehdä mitään alotetta ikinä. Pelkään että vaan nolaan itseni. Entä jos oon vaan ihastunut ja kuvitellut jonkin sielunkumppanuuden? En edes ole varma onko ihastus molemminpuolista.. Mun täytyy ainakin erota tästä nykyisestä huonosta parisuhteestani, mutta mitäs sitten? Odottaa jos hän ottaisi joskus yhteyttä? Unohtaa vaan, kumpikin, ja mennä elämässä eteenpäin? Ja vaan toivoa jos vastaan tulisi joskus joku toinen joka katsoisi mua samalla tavalla kuin hän, joku toinen kenen kanssa on sitä outoa kemiaa ja vetovoimaa, tuttuuden tunnetta? Kaipaan vinkkejä!
Tässä yksi näkökulma: Joku oli varma että olen hänen sielunkumppaninsa, mutta tunne ei ollut molemminpuolinen. Hänen mielestään en ollut vielä valmis vielä ymmärtämään että kuulumme yhteen. Uskon että joillakin ahdistaisi tuollaiset puheet, varsinkin miehillä. Minusta se oli vain surullista. Nyt hän on tainnut löytää uuden sielunkumppanin ja olen siitä hyvilläni.
Korjaa välisi rouvan kanssa ja huolehdi edes joten kuten kersoistasi. Löydät kyllä vielä jonkun naisen joka rakastaa sinua, kakaroitasi ja hyväksyy entisen elämäsi. <3
Teetkö jotain feikkiprofiileja Facessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voivatpa tunteet olla joskus solmussa. Olisi hienoa kohdata joskus vielä, kun on tyyntä.
Keski-ikäinen 2.kierroksella oleva isukki ei taida olla ihan mun juttu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöpit ikiteinit haaruksesta riippumatta ovat pelkkää viihdettä. Wappuja kaikille! :D
Hello 🌞 Oon kuvitellut tässä jo pari viikkoa että se "poissa silmissä poissa mielestä" -ajatelma on alkanut viimeinkin toimia. Mutta mitäs hassua… yhtäkkiä sä tulit sitten viime yönä mun uniin pyörimään. Ekassa unessa olit päässyt kerralla yli muka sinulla olleesta kriittisyydestä postata mitään instaan ja postannut sinne yhtäkkiä yhtäaikaa ainakin kymmenen kuvaa elämästäsi viimeisen parin kuukauden ajalta. En enää muista kaikkia niitä kuvia, mutta yllätyin miten paljon olit jaksanut ja ehtinyt. Erikoisesti parhaiten mieleeni jäi kuva jossa olit läheisessä kauppakeskuksessa, koska sitä katsoessani harmittelin miksi en ollut itse silloin siellä. Seuraavaksi näin toisen unen, jossa olin yhtäkkiä teillä kylässä. Yllättäin kaikki suhtautui minuun positiivisesti. Sinä esittelit ihan innoissasi kaikkea ja kyselin sinulta vaikka mitä. Tarkemmat yksityiskohdat jääköön salaisuudeksi. Mutta oli kaikenkaikkiaan jotenkin hassuja, piristäviä ja ihania unia. Sun persoonan ihanimmat puolet oli jälkimmäisessä unessa jotenkin niin aidosti läsnä. Pitkästä aikaa heräsin hymyssä suin. Oli jopa pakko käydä tarkistaan sun insta, mutta ei siellä näkynyt mitään uutta. Ei silti, kyllähän mä tiesinkin ettei nuo mitään enneunia olleetkaan, sellaisia hassuja unia vain. Tervetuloa kuitenkin pyörimään mun unissa jatkossakin piristämässä, sillä minusta tuntuu että mulla saattaa olla taas ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole nähnyt sinusta unia pitkiin aikoihin, varmaan yli vuoteen tai puoleentoista vuoteen enkä kenestäkään muustakaan. En ole enää pitkään aikaan ollut ihastunut. Huomaan sen selvästi mm. siitä, että nolottaa kuulla rakkausviestejä tai ylipäänsä viestejä, joissa on jotain minusta. Tuntuu vain niin tyhmältä ja lapselliselta sellaiset. :I
Oletko koskaan kokenut sitä tunnetta, kun toinen on sinuun ihastunut ja höpisee kaikenlaisia höpsöjä juttuja ja tekee kummallisia mielleyhtymiä kaikesta mikä vaan liittyy sinuun, mutta itse et tunne samalla lailla ja sen toisen jutut tuntuu vain noloilta? En tiedä mikä minussa on vialla, mutta en pääse tuollaiseen mielentilaan eivätkä ihastukseni ole kovin pitkäaikaisia. Sitä mukaa kun ikää tulee lisää, tuollainen käytös vaikuttaa vain entistä tyhmemmältä. En kirjoita tätä ylimielisesti, vaan tiedän että olen jotenkin vajaavainen rakkauselämän suhteen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko nyt höpsöjä juttuja ja rakkausviestejä oikeassa elämässä vai täällä? Täällä olevat on tuskin sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oh dear... voi pyhä kontekstin taju! Mielikuvitus ei onneksi maksa mitään, mutta se voi sitten olla melkoisen villi ja päällekäyvä, joskus osattomiakin armahtamaton, elämään kuuluva kirpeä mauste.
En voi ruveta seurustelemaan sinun kanssasi, koska en ole rakastunut. En voisi koskaan kuvitella itseäni siihen tilanteeseen, että asuttaisiin yhdessä. En halua mitään intiimiä enkä missään nimessä perustaa perhettä. En sinun tai kenenkään muunkaan kanssa. Olisin kirjoittanut tämän jo hetki sitten, mutta asian ajatteleminen oksettaa. Pidättelen tässä koko ajan oksennusta. Jos saan yhden asian pyytää, niin älä ikinä vaadi minulta parisuhdetta tai kakaroita. En halua missään nimessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko sä sielunkumppaneihin? Tuntuuko susta yhtään että me voitais olla sellaisia?
Olispa tää mulle! Tuskin.. Vastaan silti tähän :D Uskon ja on tuntunut siltä jo tosi pitkään. Ja mulla on tosi vaikea tilanne, koska hän kenet luulen sielunkumppanikseni, on nykyiseni (joka ei todellakaan ole Se Oikea mulle..) kaveri. En mä varmaan uskalla tehdä mitään alotetta ikinä. Pelkään että vaan nolaan itseni. Entä jos oon vaan ihastunut ja kuvitellut jonkin sielunkumppanuuden? En edes ole varma onko ihastus molemminpuolista.. Mun täytyy ainakin erota tästä nykyisestä huonosta parisuhteestani, mutta mitäs sitten? Odottaa jos hän ottaisi joskus yhteyttä? Unohtaa vaan, kumpikin, ja mennä elämässä eteenpäin? Ja vaan toivoa jos vastaan tulisi joskus joku toinen joka katsoisi mua samalla tavalla kuin hän, joku toinen kenen kanssa on sitä outoa kemiaa ja vetovoimaa, tuttuuden tunnetta? Kaipaan vinkkejä!
Miehelle? Naiselle?
Olen myös huomannut, ettet sinäkään ole rakastunut minuun. Olisin sinulle vain suht hyvä ja helposti saatu kauppa, ei ole tarvinnut kauheasti nähdä vaivaa naisen etsimisen vuoksi. Välillä juttusi ovat hirveää siirappia ja välillä tulee todelliset ajatukset minusta esiin haukkujen muodossa, kuten vaikka eilinen sähköposti. :)
Muistatko kun aiemmin sanoin, etten ole pystynyt kertomaan sinusta edes äidille? Joskus ajattelin, että sanon että olet kaverini, mutta en vain saanut sanottua ja ajattelin sitten, että parempi antaa olla.
Miten voisin sitten kertoa, että olet "poikaystäväni"? Joutuisin perustelemaan sitä sillä, että ollaan vain rahan takia yhdessä (sinä seksin ja mahd. tulevien kakaroiden vuoksi). Ainoa mitä voisin sanoa, on käyttää tuota ymmärrettävää raha-syytä.
Mutta en minä halua olla sinun kanssasi edes rahasta! Varsinkaan kun en pysty antamaan sinulle vastineeksi noita haluamiasi asioita.
Uudelle tosi makeelle mimmille samaan taloon! Uuh!!
Ketju on lukittu.
Olispa tää mulle! Tuskin.. Vastaan silti tähän :D Uskon ja on tuntunut siltä jo tosi pitkään. Ja mulla on tosi vaikea tilanne, koska hän kenet luulen sielunkumppanikseni, on nykyiseni (joka ei todellakaan ole Se Oikea mulle..) kaveri. En mä varmaan uskalla tehdä mitään alotetta ikinä. Pelkään että vaan nolaan itseni. Entä jos oon vaan ihastunut ja kuvitellut jonkin sielunkumppanuuden? En edes ole varma onko ihastus molemminpuolista.. Mun täytyy ainakin erota tästä nykyisestä huonosta parisuhteestani, mutta mitäs sitten? Odottaa jos hän ottaisi joskus yhteyttä? Unohtaa vaan, kumpikin, ja mennä elämässä eteenpäin? Ja vaan toivoa jos vastaan tulisi joskus joku toinen joka katsoisi mua samalla tavalla kuin hän, joku toinen kenen kanssa on sitä outoa kemiaa ja vetovoimaa, tuttuuden tunnetta? Kaipaan vinkkejä!