Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin mä olen kolmekymppiseksi asti selvinnyt pelaamatta. Ja ei, en ole todellakaan mikään kynnysmatto. Musta näkee, etten pelkää eikä mua voi hallita, joten kusettajat eivät edes vaivaudu.

Tämäkin riippuu katsantokannasta.

Useimmat meistä kyllä jossain määrin "pelaa" läpi elämänsä.

Esimerkkinä vaikkapa työhaastattelu.

Siellä sanotaan ne asiat, joita oletetaan haastattelijan haluavan kuulla ja jätetään tietoisesti kertomatta ne asiat, joita hänen ei oleteta haluavan kuulla.

Sama mekanismi pätee monissa muissakin tilanteissa, mutta ei (yleensä) perheen ja sydänystävien kanssa.

Myös miehen ja naisen tavatessa toisensa ja ollessaan vaikkapa jonkinlaisessa "romanssissa", toimitaan usein näin.

Eikö vain?

Syy, miksi etenkään perheen kanssa ei "pelata" on ilmeinen: tiedät, etteivät he hylkää koskaan.

Vaikka tekisit mitä ja olisit miten perseestä, perhe rakastaa eikä käännä selkää ikinä.

Uskon, että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät ikinä, koskaan eivätkä missään tilanteessa pelaa, vaan ovat aina aitoja välittämättä siitä, miten kyseisessä tilanteessa olisi hyödyllisintä toimia.

Heitä kutsutaan autisteiksi.

Turha kuvitella että muut on valmiita vajoomaan kuinka alas tahansa, vaikka itse olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin mä olen kolmekymppiseksi asti selvinnyt pelaamatta. Ja ei, en ole todellakaan mikään kynnysmatto. Musta näkee, etten pelkää eikä mua voi hallita, joten kusettajat eivät edes vaivaudu.

Tämäkin riippuu katsantokannasta.

Useimmat meistä kyllä jossain määrin "pelaa" läpi elämänsä.

Esimerkkinä vaikkapa työhaastattelu.

Siellä sanotaan ne asiat, joita oletetaan haastattelijan haluavan kuulla ja jätetään tietoisesti kertomatta ne asiat, joita hänen ei oleteta haluavan kuulla.

Sama mekanismi pätee monissa muissakin tilanteissa, mutta ei (yleensä) perheen ja sydänystävien kanssa.

Myös miehen ja naisen tavatessa toisensa ja ollessaan vaikkapa jonkinlaisessa "romanssissa", toimitaan usein näin.

Eikö vain?

Syy, miksi etenkään perheen kanssa ei "pelata" on ilmeinen: tiedät, etteivät he hylkää koskaan.

Vaikka tekisit mitä ja olisit miten perseestä, perhe rakastaa eikä käännä selkää ikinä.

Uskon, että on olemassa myös ihmisiä jotka eivät ikinä, koskaan eivätkä missään tilanteessa pelaa, vaan ovat aina aitoja välittämättä siitä, miten kyseisessä tilanteessa olisi hyödyllisintä toimia.

Heitä kutsutaan autisteiksi.

Turha kuvitella että muut on valmiita vajoomaan kuinka alas tahansa, vaikka itse olisikin.

No, mulla ei ole (enää, nykyään) minkäänlaisia ylhäisyyskuvitelmia itsestäni.:D

Alhainen maan matonen olen ja tiedostan olevani.

Loppuispa tää hiihtoloma jo, sillä oon vaan itkenyt ja nukkunut koko loman ja alkaa olla jo niin paha olo etten jaksa raahautua enää sängystä ylös. Ei sillä että arjen alkaessa mikään muuttuis yhtään paremmaksi, mutta ainakaan ei ois aikaa ajatella kaikkea, ois pakko tehdä hommia kiireellä. Tosin yhtäkkiä pelottaa että entä jos en jaksakaan tehdä enää yhtään mitään, kun en oo kohta viikkoon jaksanut.

Anniina,minun on ikävä sinua.toivottavasti näemme vielä☺.

T.m

Ja kokemukseni mukaan kehitys lähtee siitä, kun tiedostaa oman alhaisuutensa.

Käy niin pohjalla, ettei sulla ole enää yhtään mitään, kaikki on menetetty ja olet niin polvillaan, ettet voi kuin nöyrtyä ja tunnustaa sen tosiasian, että on ei-yhtään-mikään.

Pikkuhiljaa alkaa taas näkemään, tulee pieniä murusia ja huomaa, että kyllä mulla jotain sittenkin on.

Ja kun sen huomaa, tajuaa myös miten mittaamattoman arvokasta se joku on, eikä kukaan voi sitä sulta viedä.

Naisii tulee, naisii menee, mutta rock'n'roll on ikuista.

Vierailija kirjoitti:

Naisii tulee, naisii menee, mutta rock'n'roll on ikuista.

Siis miehiä tulee, miehiä menee, mut rokettirolli on ikuista.

Ai niin unohtui ettei tää ketju oo mikään jodel tai päiväkirja

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipasin susta vain fiksua juttuseuraa, mutta ihastuin totaalisesti. Tästä oppineena en jatkossa puhu enää kenellekään vähänkään mielenkiintoiselle ihmiselle. Tällä tavoin säästän itseni jatkossa tältä murhenäytelmältä, jossa jaossa on aploodien sijaan vain surua ja ikävää. Niin ja mulla on sua edelleen kova ikävä.

Minulla on sinua suunnaton ikävä ja ajattelen sinua joka päivä. Kohtaammeko vielä?

Kylmä totuus taitaa vaan olla, ettei minussa ole mitään rakastettavaa.

Ei vaan ole.

Ehkä mun tehtävä tässä maailmassa on olla joku varoittava esimerkki muille, ehkä mä vaan synnyin jonkinlaiseksi pahuuden lähettilääksi.

Kärsin aikani, aiheutan muille huonoa oloa ja kuolen pois.

Miten sulla menee? Ootko onnellinen?

Olkaa ihmiset oikeasti yhteydessä ikävänne kohteisiin irl, ellei se toinen ole sitten pyytänyt teitä olemaan pitämättä yhteyttä.

No en, niin moni juttu sais olla toisinkin mutta menen niillä mitä nyt on ja siihen on tyydyttävä

Vierailija kirjoitti:

Olkaa ihmiset oikeasti yhteydessä ikävänne kohteisiin irl, ellei se toinen ole sitten pyytänyt teitä olemaan pitämättä yhteyttä.

Täällä varmaan aika monella se tilanne, ettei syystä tai toisesta voi olla yhteydessä irl.

Mun kohde ei halua olla tekemissä, ei edes kaveri tai mitään, joten tänne on hyvä purkaa välillä.

Eiköhän ns. selvissä tapauksissa ihmiset olekin yhteydessä, eikä jää nettiin ruikuttaan. Toivottavasti.:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipasin susta vain fiksua juttuseuraa, mutta ihastuin totaalisesti. Tästä oppineena en jatkossa puhu enää kenellekään vähänkään mielenkiintoiselle ihmiselle. Tällä tavoin säästän itseni jatkossa tältä murhenäytelmältä, jossa jaossa on aploodien sijaan vain surua ja ikävää. Niin ja mulla on sua edelleen kova ikävä.

Minulla on sinua suunnaton ikävä ja ajattelen sinua joka päivä. Kohtaammeko vielä?

Muuten kaikki olisi tapahtunut turhaan, asia jota olisi vaikea hyväksyä. Eiköhän se ole väistämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa ihmiset oikeasti yhteydessä ikävänne kohteisiin irl, ellei se toinen ole sitten pyytänyt teitä olemaan pitämättä yhteyttä.

Täällä varmaan aika monella se tilanne, ettei syystä tai toisesta voi olla yhteydessä irl.

Mun kohde ei halua olla tekemissä, ei edes kaveri tai mitään, joten tänne on hyvä purkaa välillä.

Eiköhän ns. selvissä tapauksissa ihmiset olekin yhteydessä, eikä jää nettiin ruikuttaan. Toivottavasti.:)

Niinhän se on. Minunkin tapauksessa kohde hyvin ystävällisesti ja epäsuorin sanoin ilmoitti että toivoo etten ota yhteyttä enää. Mutta monilla on se tilanne varmasti ettei ole koskaan edes kokeillut laittaa viestiä.

Moikkelis! Olen lukenut artikkeleita tänään, järjestellyt niitä vielä ja kirjoittanut tutkimussuunnitelman (mind map-tyylisen). Teen nyt niin, että suunnittelen koko tutkimuksen alusta loppuun ennen kuin rupean kirjoittamaan. :D Tulee sitten vähemmän muokattavaa. Meillä oli aiemmin seminaari, jossa tehtiin alustava suunnitelma, ehkä n. 10 s. Siinä on jotain hyvää, mutta menee paljon uusiksi. Minusta on parempi suunnitella suurimmaksi osaksi valmiiksi ennen kirjoittamista. Minulla on ihan sikana paprua täällä. Olen lainannut aiemmin vaikka minkä verran kirjoja ja tilannut kaukolainoja. Sitten olen kopioinut kirjoja/osia niistä/artikkeleita. Ja etsinyt ilmaiseksi netissä olevia artikkeleita ja tulostanut niitä. Nyt luen kaikki läpi, teen alleviivauksia ja laitan post it-lappuja. Lajittelen paprut aiheen mukaisiin pinoihin, että oikea järjestys pysyy. Olen touhunnut aika paljon tutkimuksen parissa. 

:D:D

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla menee? Ootko onnellinen?

En ole onnellinen. Eikä se johdu sinusta. En ole ollut pitkään aikaan.

Pyllyä tässä vain on se, että minulla olisi muitakin isoja koulujuttuja. :O En tiedä miten aika riittää kaiken tekemiseen. Nyt olen viime viikkoina taas kopioinut kirjoja ym ja palauttanut kirjoja kirjastoon. Saan nurkkia tyhjemmäksi eikä tarvitse uusia jatkuvasti kirjoja. Luen tänä iltana vielä artikkeleita ja huomenna teen jotain muuta koulujuttua.