Laita tähän terveiset kaipaamallesi ihmiselle

Minulla on onneksi aiemmin tehty mutta keskeneräinen 44 s tutkimustaulukko tallessa. :) Siinä on tutkimuksen analyysiosuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipasin susta vain fiksua juttuseuraa, mutta ihastuin totaalisesti. Tästä oppineena en jatkossa puhu enää kenellekään vähänkään mielenkiintoiselle ihmiselle. Tällä tavoin säästän itseni jatkossa tältä murhenäytelmältä, jossa jaossa on aploodien sijaan vain surua ja ikävää. Niin ja mulla on sua edelleen kova ikävä.

Minulla on sinua suunnaton ikävä ja ajattelen sinua joka päivä. Kohtaammeko vielä?

Muuten kaikki olisi tapahtunut turhaan, asia jota olisi vaikea hyväksyä. Eiköhän se ole väistämätöntä.

Kuinka niin turhaan? Miksi se olisi ollut turhaan? Välillämme mikään ei olisi ollut turhaa.

Nähdään kesällä hamsuliini. :*

Vierailija kirjoitti:

Miten sulla menee? Ootko onnellinen?

Ei kovin hyvin. Musta on tullut katkera vanha pieru, sillä olen joutunut luopumaan monesta tärkeästä asiasta viime aikoina. Koitan silti olla niin onnellinen kuin tässä tilanteessa pystyn.

Entäs sinä?

Meillä oli kivaa, mutta mä en edes tiedä haluanko loppupeleissä olla sun kanssasi. Toisaalta haluan erittäin paljon ja toisaalta en.

Vierailija kirjoitti:

Nähdään kesällä hamsuliini. :*

Missä nähään?

Mä haluaisin, että joku joskus kertois selkeästi, mitä kaikkea mussa on vikana.

Siis semmoset asiat, miksi ei voi ottaa tosissaan, mitkä siihen vaikuttaa?

Että miks kuulun siihen "ei voi rakastua, en halua kiintyä"-kategoriaan.

Ok, tiedän ettei ulkonäköni ole mikään sievä naapurintyttö, mutta en usko sen kuitenkaan olevan selitys.

Laihempi voisin olla myös, pituudelle en mitään voi, enkä roikkurinnoille tai isolle nenälle.

Uskon, että selitys on jossain luonteessani, olen jotenkin raskas ihminen, ahdistava tmv.?

Voi myös olla, että kurkottelen liian korkealle? Toisaalta ei kellään oo sitten mua ennen tai mun jälkeen ollut mitään huikaisevia ja mua selkeästi tasokkaampia mimmejä kyllä, eli ei "tasoteoriakaan" selitä.

Tekisi mieli palkata joitain miehiä arvioimaan ja kertomaan sitten _rehellisesti_, mikä kaikki vaatii akuuttia muutosta.

Mistähän sellasia sais?:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nähdään kesällä hamsuliini. :*

Missä nähään?

Missä haluat?

Saakohan ketään muuttamalla muutettua miksikään

Vierailija kirjoitti:

Saakohan ketään muuttamalla muutettua miksikään

No ei nyt niin, että joku vaan päättää muuttaa toista, vaikka voihan toisen ihmisen käytöstä persoonasta tai tilanteesta riippuen jossain määrin ohjailla (jotkut ovat tavallaan niin "persoonattomia", että niitä on helpompi ohjailla miten tykkää).

Lähinnä vaan, että jos joku tosissaan kertoo, että tämä ja tuo ja se on vahingollista käytöstä ja siinä ja tässä asiassa voisi toimia esim. tavalla X.

Kyllähän ihminen kehittyy läpi elämänsä, ja käytösmalleja voi muuttaa ja aivoja manipuloida ihan itsekseenkin.

Ja itsensä kehittäminen on ylipäätään vähän hankalaa, jos ei saa (rehellistä) palautetta mistään.

Tai oon mä itse ainakin saanut muutettua useampaakin ihmistä ja suurempiakin laumoja, mutta voihan se olla, että mä oon jotenkin eri asia.

En tiiä, ku ei kukaan juuri anna palautetta.

Tällä hetkellä minusta tuntuu jostain syystä siltä etten tiedä tulenko antamaan itselleni ikinä anteeksi sitä etten uskaltanut jutella sulle ajoissa. Meistä ois ehkä voinut tulla jonkinlaisia ystäviä. Yhtäkkiä kaksi päivämäärää on alkanut jostain mysteerisestä syystä tuntua sellaisilta ratkaisevilta, jolloin ois ollut tarkoitus toimia toisin. 20.3.16 olisi ollut kai viimeinen tilaisuus. Silloin olisi ollut tarkoitus lähettää sulle se viesti jonka silloin kirjoitin, mutta jätin lähettämättä.  Miksi en muka uskaltanut. Ja aiemmin sillä samalla viikolla olisi pitänyt käyttäytyä eri tavalla, vähemmän kylmästi. Ja aivan alunperin 14.4.15 ois vain pitänyt lähteä sun mukaan. Miksi tajusin liian myöhään. Aika hullua että edes muistan päivämäärät. Tosin sun elämässä on tapahtunut asioita, joita et haluaisi muuttaa, enkä minkään niitä haluais muuttaa, mutta yhtäkkiä olen tajunnut ettei niiden olisikaan tarvinut silti muuttua. Vaikka tuntuukin että kaikki vaikuttaa kaikeen ja jotkut asiat on hyvin pienestä kiinni, niin ehkä ne ei kuitenkaan oikeasti ole jos on vain tarkoitettu tapahtuvaksi. Siis että elämässä tietyt asiat vain tapahtuu juuri samalla tavalla, vaikka muut asiat ympärillä menisivätkin aivan eri tavalla ja tekisi eri valintoja, koska elämä vaan on yliluonnollisella tavalla ihmeellistä. Tosin pitäiskö vaihtaa oman mielenterveyden vuoksi raidetta ja vain ajatella että kaikki pienetkin valinnat on määrätty ja että meitä ei oltu tarkoitettu ystäviksi, että mun rohkeuden puutteella oli tarkoitus. Kai sitten niin. Kiitos päiväkirjapalsta taas, ehkä joku kertoo mulle nyt että olen aivan sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Olkaa ihmiset oikeasti yhteydessä ikävänne kohteisiin irl, ellei se toinen ole sitten pyytänyt teitä olemaan pitämättä yhteyttä.

Se toinen on saattanut pikaistuksissaan sanoa jotain mitä nyt katuu..

Terveinen Emmalle

t: e

Terkut naapurilleni joka haudataan huomenna. Kiitos ystävyydestä ja hyvää matkaa S.K.

Tai on mun elämässä yksi ihminen, joka on aivan varmasti muokannut minua sellaseksi ku olen ja pystyy muokkaamaan jatkossakin niin halutessaan.

Siinä on vaan se, että sitä ihmistä kunnioitan aivan erityisen paljon, ihailen suorastaan.

En yleensä ihaile ketään enkä edes teininä fanittanut julkkiksia, mutta tuo yksi ihminen on sellainen, jota jollain tasolla katson todella ylöspäin.

Mutta se ihminen onkin todella erityinen.

Näyttää kreikkalaiselta jumalattarelta, puhuu seitsemää kieltä, teki hyvän uran korkeassa virassa ja elätti perheen ku mies makas burn-outissa himassa, on erittäin älykäs ja yksi sivistyneimmistä ihmisistä ketä olen tavannut, rakkaimmilleen äärimmäisen empaattinen ja näyttää kaikki tunteensa (aito siis), sosiaalisesti taitava, hauska, karismaattinen ja tyylikäs, vahva ihminen, ei nöyristele ja hännystele muita.

Sellanen ihminen, että jos sen tapaa niin sitä ei unohda koskaan.

Näillä spekseillä mun standardit "tarpeeksi kunnioitettavalle" ihmiselle (joka voisi muokata minua) on varmaan aika hemmetin korkealla.:D

Haluaisin olla niinkuin tuo nainen, jota kuvailin. Jos joku on The Queeen, niin hän.

Ja musta tuli luuseri. Jipiii.

Vierailija kirjoitti:

Saakohan ketään muuttamalla muutettua miksikään

Ei, mutta jos parisuhteesta puhutaan niin kyllä toisen ärsyttäviin piirteisiin tottuu ajan kanssa ja huonoina hetkinä voi palata takaisin siihen, että miksi alunperin rakastuin tuohon pökäleeseen. Ne asiat jotka putkahtavat mieleen ja saa sinut todennäköisesti hymyilemään on arvokkaampia kuin toisen pakottaminen "Ken&Barbie"-muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kaipasin susta vain fiksua juttuseuraa, mutta ihastuin totaalisesti. Tästä oppineena en jatkossa puhu enää kenellekään vähänkään mielenkiintoiselle ihmiselle. Tällä tavoin säästän itseni jatkossa tältä murhenäytelmältä, jossa jaossa on aploodien sijaan vain surua ja ikävää. Niin ja mulla on sua edelleen kova ikävä.

Minulla on sinua suunnaton ikävä ja ajattelen sinua joka päivä. Kohtaammeko vielä?

Muuten kaikki olisi tapahtunut turhaan, asia jota olisi vaikea hyväksyä. Eiköhän se ole väistämätöntä.

Kuinka niin turhaan? Miksi se olisi ollut turhaan? Välillämme mikään ei olisi ollut turhaa.

Ei ollutkaan turhaa. Joku tarkotus meidän kohtaamisella oli. Selviää joskus myöhemmin, kenties. Kaikella on tarkoituksensa..

Hyväksyin lopulta ettei meistä ikinä voisi tulla paria. Se tuntui niin vaikealta. Vihasin sinua sen takia ja kohtelin sinua kostoksi kuin ilmaa. Sitten käsitin että välitän sinusta liikaa ollakseni paskiainen. Päätin yrittää korjata meidän välit. Hymyilit minulle eilen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja minä hymyilin takaisin. Se tuntui yhtä aikaa surulliselta ja mahtavalta.

Naiselle.