Lue keskustelun säännöt.
Minä kerron tarinani mistä lievä naisvihani ja luottamuksen pula naisiin johtuu. Terv, mies 28v
03.03.2017 |
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....
Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...
Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.
Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.
Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.
Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.
Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä AP? Itsekin sain naispuolisena 3 vuotta roikkua turhaan deittipalstoilla ilman yksiäkään treffejä, ennen kuin parisuhde löytyi muuta kautta. Ei tullut mieleen lietsoa "lievää miesvihaa". Huh huh, vähän realiteetteja ja pettymyksensietokykyä nyt kehiin.
En ole ap, mutta jos olisit normaalipainoinen saisit vaikka 10 treffit kuukauteen naisena. Nimittäin tiedän mistä puhun
Voi myös olla ihan syntymäruma. Tai syy voi olla mikä tahansa. Pointtina varmaan oli se että ei potentiaaliset seurustelukumppanit muillakaan ole jonossa odottamassa oven takana.
Normaalipainon alarajoilla mennään, naamaanikin olen pitänyt ihan kelvollisena. Mene tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä löytänyt unelmisi naista joten kaikki naiset ovat näinollen p*skoja? Okei.
Mikä sinuakin vaivaa?
Se että elämässäni on ollut pettymyksiä naisiin ei tarkoita että kaikki naiset olisivat paskoja....
Minulla on ihana siskokin.Miten te aina väännätte asiasta niin draamaa.
Terv, APItsehän otsikossa käytit sanoja naisviha ja luottamuksen puute. Sä jos joku nyt vetää draamaa.
LIEVÄ NAISVIHA...
Lukemisen taitoa kiitos...
Naisvihaa se on se lieväkin naisviha.
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, jos olet tosissasi ja tämä ei ole trolli, niin haluaisin muutamalla sanalla yrittää sinua piristää.
Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että 28-vuotiaana olet jo vanha, niin todellisuus ei ole näin. Vetovoimasi voi hyvinkin olla nykyistä paljon isompi esimerkiksi viiden vuoden päästä. Itse olen reilusti päälle 30-vuotias ja vasta nyt olen oikeasti pärjännyt sinkkumarkkinoilla.
Älä myöskään masennu pakeista ja siitä, että parisuhteen löytäminen on ollut hankalaa. Tuo asenne luultavasti vain lopulta johtaa sinut parisuhteeseen, joka ei tee sinua onnelliseksi. Sen sijaan keskity omaan elämääsi ja luota siihen, että se oikeasti oikea tulee sieltä lopulta vastaan. Oletan, että et ole kuitenkaan mikään Calvin Klein malli, joten sinun täytyy silti pysyä aktiivisena pettymyksistä huolimatta.
Jos suhtaudut liian vakavasti deittailuun ja parisuhteen etsimiseen, niin pakostakin tulet katkeroitumaan. Jokainen saa pakit joskus, jokainen.. eikä se ole iso asia. Totta kai se saattaa tuntua siltä erityisesti, jos käy harvoin treffeillä, mutta niin se vain on. Viimeisimmistä treffeistä sain itse pakit kolmelta naiselta ja vastavuoroisesti annoin itse pakit kahdelle naiselle. Treffien tarkoitus on katsoa onko vastapuoli sopiva pidempään tapailuun ja usein se ei vaan ole. Totta kai pakit ottaa päähän, mutta opettele ennemmin nauramaan niille kuin syyttämään sitä vastapuolta.
Kiitos viestistä. Näin olen elänyt viimeisen vuoden murehtimatta pariutumista. Urheilen ja käyn töissä. Kavereita näen satunnaisesti
Halusin vain tuoda tarinani tänne, mutta se oli näköjään virhe.
Minulle selvästi parempi vaihtoehto että keksityn elämään vain. Deittailu ei vain kiinosta enää. =D
En osaa suhtautu kevyesti deittailuun miehenä koska se vaatii niin paljon omaa panostusta siihen että pääsee edes kahveille.
Mutta se siitä :)
Terv,AP
Vierailija kirjoitti:
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.
Se on ihan miten asiaa katsoo. Itse näen asian niin, että jos joku valittaa tikkejä vaatimattomasta haavasta, että kamalaa ja elämä ei ole elämisen arvoista, niin amputaatiopotilaat saattavat vähän älähtää, että älä nyt viitsi. Joskus voi olla palvelus herätellä ihmistä, joka tekee jokapäiväisestä elämästä suurta draamaa, koska elämän ei todellakaan tarvitse olla niin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin vai johtuisikohan siitä että aiemmin eroja on yhteiskunnassa paheksuttu ja nainen on paljon enemmän riippuvainen miehestään kuin ennen? Ei ole kovin kaukana se aika kun nainen tarvitsi aviomieheltään suostumuksen tehdäkseen töitä. Erotilastojen piikki johtuu osittain ihan siitä että yhteiskunnan asenne eroja kohtaan on vapautunut ja tällöin huonoon suhteeseen ei jää niin herkästi. Myös maailma on muuttunut, enää ei jäädä sitä kotitorppaa viljelemään jossa mies hoitaa peltotyöt ja nainen kasvattaa lapset. Enää ei mennä naimiseen sen talollisen kanssa joka on hyvästä suvusta ja vietetä loppuelämää yhdessä vaikka mikä olisi. Lähihistoriaankin verrattuna parisuhdekäsitykset ovat muuttuneet enkä pidä sitä ainoastaan huonona ilmiönä. Ei kenenkään tarvitse jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan.
En minäkään lähtisi kanssasi kovin monille treffeille koska et pysty pohtimaan asioita monipuolisesti vaan sorrut yksinkertaistamiseen, yleistämiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun. Kuten sanoin jo aiemmin – yksinkertaisen mielen defenssejä. Ei minulla ole velvollisuutta siihen, kuten ei yhdelläkään miehellä ole mitään velvollisuutta treffailla sitoutua parisuhteeseen minun kanssa. Maailma tai naiset ei ole sinulle mitään velkaa eikä yhden naisen tekoja voi alkaa perimään toiselta. Vaikka yksi kohtelisi huonosti ei kenenkään velvollisuus ole hyvittää sitä sinulle. Sinun pitää tehdä töitä itsesi kanssa.
- 5
Ei v*ttu mitä horinaa.
Siis sinut on kerran jätetty ja et viiden kuukauden (!!!) yrittämisen aikana löytänyt sitä oikeaa ja nyt vihaat naisia? Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, jos olet tosissasi ja tämä ei ole trolli, niin haluaisin muutamalla sanalla yrittää sinua piristää.
Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että 28-vuotiaana olet jo vanha, niin todellisuus ei ole näin. Vetovoimasi voi hyvinkin olla nykyistä paljon isompi esimerkiksi viiden vuoden päästä. Itse olen reilusti päälle 30-vuotias ja vasta nyt olen oikeasti pärjännyt sinkkumarkkinoilla.
Älä myöskään masennu pakeista ja siitä, että parisuhteen löytäminen on ollut hankalaa. Tuo asenne luultavasti vain lopulta johtaa sinut parisuhteeseen, joka ei tee sinua onnelliseksi. Sen sijaan keskity omaan elämääsi ja luota siihen, että se oikeasti oikea tulee sieltä lopulta vastaan. Oletan, että et ole kuitenkaan mikään Calvin Klein malli, joten sinun täytyy silti pysyä aktiivisena pettymyksistä huolimatta.
Jos suhtaudut liian vakavasti deittailuun ja parisuhteen etsimiseen, niin pakostakin tulet katkeroitumaan. Jokainen saa pakit joskus, jokainen.. eikä se ole iso asia. Totta kai se saattaa tuntua siltä erityisesti, jos käy harvoin treffeillä, mutta niin se vain on. Viimeisimmistä treffeistä sain itse pakit kolmelta naiselta ja vastavuoroisesti annoin itse pakit kahdelle naiselle. Treffien tarkoitus on katsoa onko vastapuoli sopiva pidempään tapailuun ja usein se ei vaan ole. Totta kai pakit ottaa päähän, mutta opettele ennemmin nauramaan niille kuin syyttämään sitä vastapuolta.
Kiitos viestistä. Näin olen elänyt viimeisen vuoden murehtimatta pariutumista. Urheilen ja käyn töissä. Kavereita näen satunnaisesti
Halusin vain tuoda tarinani tänne, mutta se oli näköjään virhe.Minulle selvästi parempi vaihtoehto että keksityn elämään vain. Deittailu ei vain kiinosta enää. =D
En osaa suhtautu kevyesti deittailuun miehenä koska se vaatii niin paljon omaa panostusta siihen että pääsee edes kahveille.Mutta se siitä :)
Terv,AP
Tuo lienee paras tapa mennä eteenpäin. Joskus sitten sitä omaa elämää eläessä se oikea voikin osua kohdalle. Kun jostakin ottaa stressiä ja paineita, se alkaa väistämättä jossain kohtaa turhauttaa ja tuntua raskaalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, jos olet tosissasi ja tämä ei ole trolli, niin haluaisin muutamalla sanalla yrittää sinua piristää.
Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että 28-vuotiaana olet jo vanha, niin todellisuus ei ole näin. Vetovoimasi voi hyvinkin olla nykyistä paljon isompi esimerkiksi viiden vuoden päästä. Itse olen reilusti päälle 30-vuotias ja vasta nyt olen oikeasti pärjännyt sinkkumarkkinoilla.
Älä myöskään masennu pakeista ja siitä, että parisuhteen löytäminen on ollut hankalaa. Tuo asenne luultavasti vain lopulta johtaa sinut parisuhteeseen, joka ei tee sinua onnelliseksi. Sen sijaan keskity omaan elämääsi ja luota siihen, että se oikeasti oikea tulee sieltä lopulta vastaan. Oletan, että et ole kuitenkaan mikään Calvin Klein malli, joten sinun täytyy silti pysyä aktiivisena pettymyksistä huolimatta.
Jos suhtaudut liian vakavasti deittailuun ja parisuhteen etsimiseen, niin pakostakin tulet katkeroitumaan. Jokainen saa pakit joskus, jokainen.. eikä se ole iso asia. Totta kai se saattaa tuntua siltä erityisesti, jos käy harvoin treffeillä, mutta niin se vain on. Viimeisimmistä treffeistä sain itse pakit kolmelta naiselta ja vastavuoroisesti annoin itse pakit kahdelle naiselle. Treffien tarkoitus on katsoa onko vastapuoli sopiva pidempään tapailuun ja usein se ei vaan ole. Totta kai pakit ottaa päähän, mutta opettele ennemmin nauramaan niille kuin syyttämään sitä vastapuolta.
Kiitos viestistä. Näin olen elänyt viimeisen vuoden murehtimatta pariutumista. Urheilen ja käyn töissä. Kavereita näen satunnaisesti
Halusin vain tuoda tarinani tänne, mutta se oli näköjään virhe.Minulle selvästi parempi vaihtoehto että keksityn elämään vain. Deittailu ei vain kiinosta enää. =D
En osaa suhtautu kevyesti deittailuun miehenä koska se vaatii niin paljon omaa panostusta siihen että pääsee edes kahveille.Mutta se siitä :)
Terv,AP
Hei, voisinko vielä kysyä mitä tarkoitat tuolla, että vaatii niin paljon omaa panostusta? Nimittäin voi olla, että se on juuri ongelma. Lähtökohtaisesti, jos sovit treffit tinderissä tai vaikka kaupungilla tapaamasi naisen kanssa, niin siihen on turha yrittää pohjille luoda sen suurempaa yhteyttä. Muutama viesti ja sen jälkeen pyydät treffeille. Jos vastapuoli ei suostu, niin hän ei luultavasti ole sinusta tarpeeksi kiinnostunut. Jos yrität liikaa tutustua ja jutella ennen ensi treffejä, niin ainakin omasta kokemusesta se luo liikaa paineta ja jännitystä ensitreffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.Se on ihan miten asiaa katsoo. Itse näen asian niin, että jos joku valittaa tikkejä vaatimattomasta haavasta, että kamalaa ja elämä ei ole elämisen arvoista, niin amputaatiopotilaat saattavat vähän älähtää, että älä nyt viitsi. Joskus voi olla palvelus herätellä ihmistä, joka tekee jokapäiväisestä elämästä suurta draamaa, koska elämän ei todellakaan tarvitse olla niin hankalaa.
Naisten suosio vaan sattuu olemaan biologisesti ja sosiaalisesti tärkein asia miehen elämässä. Elämä ei monesta yksinäisestä miehestä ole elämisen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista.
Tämä voisi olla ensimmäisen avopuolisoni kirjoittama.
Suhteen alussa hän oli töissä, mutta alkoi opiskelemaan vuoden yhteiselon jälkeen. Meitä oli kaksi opiskelijaa.
Kulut jaettiin niin että kumpikin maksaa puolet kaikesta.
Aluksi (silloin kun mies oli vielä töissä) ostettiin huonekaluja ja muuta kotiin tarvittavaa, sillä muutettiin kumpikin ensimmäiseen omaan kotiin. Sovittiin että minä maksan käsirahana puolet hankinnoista ja mies maksaa oman puolensa osamaksuina.
Vaan ei miehellä ollut koskaan rahaa kun piti maksaa osamaksuerä, joten ne jäivät minun huolekseni. Tämä siis silloin kun hän kävi töissä ja sai ihan hyvää palkkaa.
Sitten kun opiskeltiin kumpikin, loppui miehen osalta myös vuokran maksaminen. Sain maksaa yksin kaikki asumiskulut ja puolet ruokakuluista.
Elokuvissa tai baarissa jos käytiin niin minä maksoin kaiken. Lisäksi mies "lainaili" minulta rahaa viikottain kaikenlaisiin pikkumenoihin.
Tulot meillä olivat yhtä suuret, opiskelijoita kun oltiin kumpikin.
Miehen rahat kuluivat lähinnä autoon (yksin hänen käytössään, minä kuljin pyörällä ja julkisilla), tupakkaan, omiin huveihin ja herkutteluihin (hänen omiinsa vain, minä maksoin itse omani).
Tämän lisäksi mies oli hyvin kontrolloiva ja päätti yksin mm. sisustuksesta (jonka minä sain maksaa).
Pikkuhiljaa suhde ajautui siihen jamaan että minä en käynyt enää ilman miestä missään muualla kuin koulussa. Edes ystävien luokse en voinut mennä yksin. Jos menin, niin siitä seurasi huutoa ja kiukkuamista.
Lopulta lähdin suhteesta, ja eri tuli miehelle täysin puskista. Hänen mielestään meillä meni hyvin. Ei ollut riitojakaan (ei tietenkään ollut, sillä minä yksin joustin kaikessa ja varoin suututtamasta miestä).
Eron jälkeen mies kävi selittämässä kaikille tuntemilleni ihmisille kuinka minä olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei AP, jos olet tosissasi ja tämä ei ole trolli, niin haluaisin muutamalla sanalla yrittää sinua piristää.
Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että 28-vuotiaana olet jo vanha, niin todellisuus ei ole näin. Vetovoimasi voi hyvinkin olla nykyistä paljon isompi esimerkiksi viiden vuoden päästä. Itse olen reilusti päälle 30-vuotias ja vasta nyt olen oikeasti pärjännyt sinkkumarkkinoilla.
Älä myöskään masennu pakeista ja siitä, että parisuhteen löytäminen on ollut hankalaa. Tuo asenne luultavasti vain lopulta johtaa sinut parisuhteeseen, joka ei tee sinua onnelliseksi. Sen sijaan keskity omaan elämääsi ja luota siihen, että se oikeasti oikea tulee sieltä lopulta vastaan. Oletan, että et ole kuitenkaan mikään Calvin Klein malli, joten sinun täytyy silti pysyä aktiivisena pettymyksistä huolimatta.
Jos suhtaudut liian vakavasti deittailuun ja parisuhteen etsimiseen, niin pakostakin tulet katkeroitumaan. Jokainen saa pakit joskus, jokainen.. eikä se ole iso asia. Totta kai se saattaa tuntua siltä erityisesti, jos käy harvoin treffeillä, mutta niin se vain on. Viimeisimmistä treffeistä sain itse pakit kolmelta naiselta ja vastavuoroisesti annoin itse pakit kahdelle naiselle. Treffien tarkoitus on katsoa onko vastapuoli sopiva pidempään tapailuun ja usein se ei vaan ole. Totta kai pakit ottaa päähän, mutta opettele ennemmin nauramaan niille kuin syyttämään sitä vastapuolta.
Kiitos viestistä. Näin olen elänyt viimeisen vuoden murehtimatta pariutumista. Urheilen ja käyn töissä. Kavereita näen satunnaisesti
Halusin vain tuoda tarinani tänne, mutta se oli näköjään virhe.Minulle selvästi parempi vaihtoehto että keksityn elämään vain. Deittailu ei vain kiinosta enää. =D
En osaa suhtautu kevyesti deittailuun miehenä koska se vaatii niin paljon omaa panostusta siihen että pääsee edes kahveille.Mutta se siitä :)
Terv,APHei, voisinko vielä kysyä mitä tarkoitat tuolla, että vaatii niin paljon omaa panostusta? Nimittäin voi olla, että se on juuri ongelma. Lähtökohtaisesti, jos sovit treffit tinderissä tai vaikka kaupungilla tapaamasi naisen kanssa, niin siihen on turha yrittää pohjille luoda sen suurempaa yhteyttä. Muutama viesti ja sen jälkeen pyydät treffeille. Jos vastapuoli ei suostu, niin hän ei luultavasti ole sinusta tarpeeksi kiinnostunut. Jos yrität liikaa tutustua ja jutella ennen ensi treffejä, niin ainakin omasta kokemusesta se luo liikaa paineta ja jännitystä ensitreffeille.
Panostuksella tarkoitin sitä että, mennyt tunteja siihen että olen lähettänyt kymmenille viestejä turhaan. Naiset jotka on lähteneet kahville ovat haluneet itse tutustua ensin ennen kahveja. Nimittäim usein olen sanonut että ilmoittele heti mikäli haluut lähteä kahville. Tai ainakin tinder aikoina...
Mutta tämä on aika yleistä meillä miehillä. Itse en jaksa panostaa enää. Käytän aikani fiksummin. Ja jos rehellsiä ollaan olisi kiva tietää toisesta edes jotain jos kyse nettideiteistä ennen kun tapaan...
Mitään en ikinä odottanut naisilta mutta en toivo myöskään että ihmiset sanovat haluavansa tavata jos ei haluakkaan.
Terv,AP
Vierailija kirjoitti:
Kenekään velvollisuus ei ole seurustella kanssasi, ap. Jos et löydä ketään, et löydä. Ei mies eikä nainen voi vaatia, että toisen mieliksi roikutaan suhteessa.
On aika epäreilua syyttää seurustelemattomuudestaan naisia. Emme tiedä, millainen olet, mutta osaatko katsoa itse itseäsi objektiivisesti? Mikä asia tai ominaisuus voisi olla se, joka tökkii vastaan?
Ap antoi myös itse pakit naiselle joka olisi ollut hänestä kiinnostunut.
Itse ei antanut tälle naiselle mahdollisuutta ja nyt ulisee netissä kun ei saa naista.
Ei riitä empatiaa tälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.
Luuletko että ylilaudalla reagoitaisiin paljon paremmin, jos joku nainen avaisi langan aiheella "syy mistä lievä miesvihani ja luottamuksen pula miehiin johtuu" ja horisisi jotain ihan olemattomia ongelmia sinne? :D Tässä nyt yritetään palauttaa AP:ta maan pinnalle ymmärtämään, että ihmisellä, jolla on takana viiden vuoden suhde ja vasta 5kk uuden etsimistä niin, että yksi kiinnostunutkin on osunut kohdalle, menee parisuhderintamalla pirun hyvin sukupuoleen katsomatta. Ei ihme, jos ihmisiä närkästyttää, että noista lähtökohdista AP tulee tänne hieromaan ihmeellistä naisvihaansa naisvaltaisen palstan kävijöiden naamoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.Luuletko että ylilaudalla reagoitaisiin paljon paremmin, jos joku nainen avaisi langan aiheella "syy mistä lievä miesvihani ja luottamuksen pula miehiin johtuu" ja horisisi jotain ihan olemattomia ongelmia sinne? :D Tässä nyt yritetään palauttaa AP:ta maan pinnalle ymmärtämään, että ihmisellä, jolla on takana viiden vuoden suhde ja vasta 5kk uuden etsimistä niin, että yksi kiinnostunutkin on osunut kohdalle, menee parisuhderintamalla pirun hyvin sukupuoleen katsomatta. Ei ihme, jos ihmisiä närkästyttää, että noista lähtökohdista AP tulee tänne hieromaan ihmeellistä naisvihaansa naisvaltaisen palstan kävijöiden naamoihin.
Mistä ne keksitte nämä 5kk parin etsimis jutut??
Etsin edelleen eli 3 vuotta
Se että olen YHTEENSÄ 5kk käyttänyt deittisovellulsiin ei tarkoita mitään.
Terv, AP
"Miksi hän teki näin?"
Ai miksi hän ihastui toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin vai johtuisikohan siitä että aiemmin eroja on yhteiskunnassa paheksuttu ja nainen on paljon enemmän riippuvainen miehestään kuin ennen? Ei ole kovin kaukana se aika kun nainen tarvitsi aviomieheltään suostumuksen tehdäkseen töitä. Erotilastojen piikki johtuu osittain ihan siitä että yhteiskunnan asenne eroja kohtaan on vapautunut ja tällöin huonoon suhteeseen ei jää niin herkästi. Myös maailma on muuttunut, enää ei jäädä sitä kotitorppaa viljelemään jossa mies hoitaa peltotyöt ja nainen kasvattaa lapset. Enää ei mennä naimiseen sen talollisen kanssa joka on hyvästä suvusta ja vietetä loppuelämää yhdessä vaikka mikä olisi. Lähihistoriaankin verrattuna parisuhdekäsitykset ovat muuttuneet enkä pidä sitä ainoastaan huonona ilmiönä. Ei kenenkään tarvitse jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan.
En minäkään lähtisi kanssasi kovin monille treffeille koska et pysty pohtimaan asioita monipuolisesti vaan sorrut yksinkertaistamiseen, yleistämiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun. Kuten sanoin jo aiemmin – yksinkertaisen mielen defenssejä. Ei minulla ole velvollisuutta siihen, kuten ei yhdelläkään miehellä ole mitään velvollisuutta treffailla sitoutua parisuhteeseen minun kanssa. Maailma tai naiset ei ole sinulle mitään velkaa eikä yhden naisen tekoja voi alkaa perimään toiselta. Vaikka yksi kohtelisi huonosti ei kenenkään velvollisuus ole hyvittää sitä sinulle. Sinun pitää tehdä töitä itsesi kanssa.
- 5Ei v*ttu mitä horinaa.
Just näin, miehillä on velvollisuus muuttua, naisella ei, sanoo kusipäisen ajatusmaailman omistava näätä.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta!
Itsellä käytännössä sama tilanne kuin sinulla vaikka olen vanhempi ja eronnut (lapsia on). Panostin parisuhteeseen aivan valtavasti kuten ap:kin ja sitten kun en enää pystynyt kasvattamaan panostani niin alkoi riitely ja lopulta puoliso sanoi että haluaa erota. Eikä suostunut enää asiaa käsittelemään.
Parisuhdemarkkinoilla tuntuu ihan hylkytavaralta, naiset eivät nykyään osoita mitään kiinnostusta seurustelumielessä. Eivät edes ne ns. minun tasoani olevat naiset. Kaverimieheksi juttuseurana ja muuttoapuna ilmeisesti kelpaisin. Ei kiitos. Yhden mukavalta vaikuttavan naisen treffasin, mutta siitä ei tullut mitään syystä tai toisesta. (Ei siis ollut kenenkään vika.) Erosta nyt siis parisen vuotta.
Lienee turha sanoa, että seksi on jäänyt haaveilun asteelle. Nettitreffeillä ja Tinderissä hyötysuhde on tavismiehellä niin surkea, ettei sitä kukaan täysjärkinen jaksa. Ihmettelen että mistä muka löytää vapaan noin 30-40 -vuotiaan naisen. Turhauttaa niin kovasti, että välillä mietin pitäisikö sitä vaan mennä maksulliselle. Olisi helpompaa ja jopa halvempaa jos oikein kyynisesti ajattelee. Haluaisin kuitenkin parisuhteen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa.
Naisilla kova tarve lytätä tätäkin miestä vielä vaan lisää.
Onko naisten alitajuntainen tehtävä lytätä epäsuositut, lue: normaalit, tavismiehet itsemurhan partaalle, jotta vain parhaat (jännä)miehet jäisivät henkiin ja lisääntymään.Luuletko että ylilaudalla reagoitaisiin paljon paremmin, jos joku nainen avaisi langan aiheella "syy mistä lievä miesvihani ja luottamuksen pula miehiin johtuu" ja horisisi jotain ihan olemattomia ongelmia sinne? :D Tässä nyt yritetään palauttaa AP:ta maan pinnalle ymmärtämään, että ihmisellä, jolla on takana viiden vuoden suhde ja vasta 5kk uuden etsimistä niin, että yksi kiinnostunutkin on osunut kohdalle, menee parisuhderintamalla pirun hyvin sukupuoleen katsomatta. Ei ihme, jos ihmisiä närkästyttää, että noista lähtökohdista AP tulee tänne hieromaan ihmeellistä naisvihaansa naisvaltaisen palstan kävijöiden naamoihin.
Mistä ne keksitte nämä 5kk parin etsimis jutut??
Etsin edelleen eli 3 vuottaSe että olen YHTEENSÄ 5kk käyttänyt deittisovellulsiin ei tarkoita mitään.
Terv, AP
Samantekevää tuon viestini kannalta.
t: se joka oli myös ollut 3v sinkkuna ilman sukseeta, kehittämättä miesvihaa
Ei voi olla totta... :D Miten helvetin helppoa voi miehen elämä olla jos TÄMÄ aiheuttaa edes lievää naisvihaa?? Tällä herralla ei tunnu olevan mitään käsitystä miten sikamaisesti naisia kohdellaan. Raiskaukset, petokset, hyväksikäyttö, alistaminen, halventaminen, pahoinpitely, ahdistelu.. näitä saa naiset kohdata jatkuvasti. Mutta tämä aloittajamies, tämä murjottaa kun tyttis rakastui toiseen mieheen ja treffikumppaneilla on muitakin deittejä. Huhhuh.. Kylläpä on nyt paskamaisesti kohdeltu sinua..