Lue keskustelun säännöt.
Minä kerron tarinani mistä lievä naisvihani ja luottamuksen pula naisiin johtuu. Terv, mies 28v
03.03.2017 |
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....
Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...
Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.
Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.
Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.
Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.
Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Kommentit (309)
Ketään ei kiinnosta mistä vihasi on peräisin niin kauan kun et itse osoita että haluat vihasi käsitellä ja sen myötä siitä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Kun mies kokee jotain pahaa niin alkaa dissaus heti. Ja tämähän ei ole MIESVIHA FOORUMI??
Ei tuo kaikki pettymys ole normaalia elämää naiset. Jos näin olisi kärsisimme pahasti mielisairaista naisista.
Toisekseen kyllä naiset tarttee miehiä tähän elämään. Ette te ole niin itsenäisiä kuin luulette.
Huhhuh mitä porukkaa täällä
Ehkä ne deittipalstan naiset olivat fiksuja ja vaistosivat ap:n epäkypsyyden. Nyt kun muistan, niin eksä oli katkeroitunut ihan samantyylisestä tapauksesta, josta oli vieläpä yli kymmenen vuotta aikaa. Yllätys, hänestä muiden parisuhdeongelmat olivat aina naisten vika. Luultavasti hän ajattelee nyt meistäkin, että ero oli minun syyni ja hän oli itse täydellinen kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Voi nyyhkis, ihan oikeasti. Nuo sinulle tapahtuneet asiat ovat elämää, shit happens. Yrität tässä siis meille kertoa että et kestä elämää, ja siksi alat vihaamaan naisia? Cool.
Ja pohjimmiltaan sinun tarinasi on ihan niinkuin muidenkin uliuli-miesten vuodatukset. "Naiset ei halua mua niin mä sit aloin vihaamaan niitä". Hohhoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole vielä löytänyt unelmisi naista joten kaikki naiset ovat näinollen p*skoja? Okei.
Mikä sinuakin vaivaa?
Se että elämässäni on ollut pettymyksiä naisiin ei tarkoita että kaikki naiset olisivat paskoja....
Minulla on ihana siskokin.Miten te aina väännätte asiasta niin draamaa.
Terv, APItsehän otsikossa käytit sanoja naisviha ja luottamuksen puute. Sä jos joku nyt vetää draamaa.
LIEVÄ NAISVIHA...
Lukemisen taitoa kiitos...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vähän voi voi. Erot ovat ikäviä ja varsinkin silloin jos on itse toivonut että tämä on nyt tässä ja luottanut siihen suhteeseen. Aina se ei vaan mene niin, vihainen ja surullinen saa olla mutta 1.5v on jo aika pitkä aika rypeä itsesäälissä. Itsesääli ei ole muutenkaan hirveän himoittu piirre ihmisissä ja kyllä omat karvat nousee pystyyn jos joutuisin kuuntelemaan ensitreffeillä valitusta hirviöeksästä joka jätti.
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi jos seurustelitte tyttöystäväsi ollessa AMK:ssa, olitte niin nuoria että oli vähän pöljääkin seurustella vakavasti. Alle 25-vuotiaana ei ole mitään järkeä sitoutua, koska ihminen ei vielä itsekään tiedä kuka on.
Ihminen muuttuu koko ajan ja suurempia muutoksia arvoissa voi tulla eteen koska hyvänsä, koska kaikki kehitymme ja elämme eri tahtiin. Monella on ikä/identiteettikriisejä aina tasa-vuosien alla eli älkää harkitko vakavaa suhdetta 28-30, 38-40 ja 48-50 vuotiaiden kanssa. Kannattaa myös huomioida naisilla biologisen kellon tikitys kolmen kympin jälkeen ja vaihdevuodet sitten aikanaan (ikähaarukka ikävän laaja). Kaiken ikäisillä miehillä ja naisilla lasten hankkiminen ja rankka pikkulapsiaika, varsinkin kotiin jäävän kohdalla, voi aiheuttaa itsetutkiskelua ja muutoksia elämänarvoihin.
Toisin sanoen lähes kaikenikäisten kanssa pitkässä vakavassa parisuhteessa on riski toisen muuttumisesta niin henkisesti kuin fyysisesti. Jos tähän ei ole valmis, niin kannattaa ajatella suhteet alunperinkin maksimissaan parin vuoden mittaisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi haluan kertoa tarinani on se, että se avaisi edes vähän silmiä. Täällä kun harvoin vihanlietsojat kertoo mitään järkevää...
Seurustelin aikanaan noin 5 vuotta saman naisen kanssa. Koko seurusteluaika meni hyvin. Kävimme välillä ulkomailla, minä tein vakkari töitä ja naiseni opiskeli amk. Mitään isoja riitoja ei ollut ja oletinkin, että tulevaisuus olisi valoisa sitten kun naiseni valmistuisi koulusta.
Ero tuli... ja minulle 100% täysin puskista. Samoin kuin kaikille ystävilleni. Mitään rakentavaa keskustelua en saanut aikaiseksi. Naiseni oli ihastunut uuteen mieheen.
Puoli vuotta mietin miksi hän teki näin?
Aloin katkeroitumaan. Mietin kuinka paljon aikaani käytin häneen ja hänen lähisukulaisiin. Tarjosin taloudellisesti puoli ilmaisen katon pään päälle. Odotin että tilanne tasoittuisi kun hänkin työllistyy....Lopulta päätin, että antaa menneiden olla.
Kyllä niitä hyviä naisia varmaan on ja ei muuta kun uutta matoa koukkuun...Kävin satunnaisesti baareissa, vaikka tiesin että tuskin sieltä ketään vakavasti otettavaa löytyy.
Lähdin kokeilemaan nettideittausta vuoden jälkeen kun tuntui että ehkä sieltä minä ja muut kohtalotoverit kohtaisivat.
Kymmenien omien s24treffit yms yhteydenottojen jälkeen huomasin, että eipä tämä taidakkaan olla yhtään sen helpompaa. 3kk aktiivisen käytön jälkeen pääsin ns. yhdeille kahville. Tämä nainen halusi kovasti tutustua ja otti yhteyttä aktiivisesti. Erittäin mukava nainen, mutta mielenkiinnon kohteet ja fyysinen vetovoima ei kolahtanut. Sanoin hänelle että löytää varmasti hyvän miehen.
Siirryin Tinderiin. 5 naisen kanssa sain 2kk käytön aikana lopulta kahvit sovittua.
Yksi heistä ei saapunut paikalle, toinen peruutti tuntia ennen (oli juuri eronnut kuulemma) ja lopulta kaksi olivat ihan kivaa seuraa. Ikävä asia oli se että vakuuttivat halua nähdä uudelleen, mutta nähtävästi heillä oli kysyntää aika paljon. Joten puppua puhuivat...
Toisia kahveja ei tullut.Katteettomia sanoja ja P
pelkkää hukkaan heitettyä aikaa oli nettideittailu. Ei siellä normaaleja työssäkäyviä sitoutumiskykyisiä juuri ole.Tämän kaikkien jälkeen olen elellyt normaalia omaa elämää 1.5 vuotta.
Päivä päivältä olen koko ajan enenmän varma että tulen elämään loppuelämän yksin.Ehkä tämä tarina antaa kuvaa siitä miten
katkeroituminen ja naisviha voi saada alkunsa.Terv, 28 vuotias 180cm alle 80kg työmies Uudeltamaalta.
Voi nyyhkis, ihan oikeasti. Nuo sinulle tapahtuneet asiat ovat elämää, shit happens. Yrität tässä siis meille kertoa että et kestä elämää, ja siksi alat vihaamaan naisia? Cool.
Ja pohjimmiltaan sinun tarinasi on ihan niinkuin muidenkin uliuli-miesten vuodatukset. "Naiset ei halua mua niin mä sit aloin vihaamaan niitä". Hohhoi.
Uli uli sinulle. No minulle ihan sama porskutan menemään kyllä ihan hyvin. Sinusta huomaa miten säälittävä siellä kommentoija on
Minä en ole haukkunut ketään täällä.
Puhuin lievästä naisvihasta ja kerroin vain tarinani....
Hienosti täällä ihmiset vetää herneen nenäänsä. Kukaan teistä ei uskaltaisi sanoa noita kaikkia suoraan naaman edessä. Jos joku uskaltaa niin voin antaa yhteystiedot.
Aloittaja, kiva kun selvitit omia ajatuksiasi perin pohjin. Tässä mun tarina:
Olen nuori nainen. Ihan sellanen normaalin näköinen, en kaunis mutten (hirveän) rumakaan. Olen normaalipainoinen, tosin rintamus aika pieni ja rasva kerääntynyt takapuoleen....
Kolmisen vuotta sitten ajattelin, että olisihan se parisuhde kiva löytää. Ei ollut tullut kohdalle sopivaa niin kokeilin etsiä - helpoin vaihtoehto oli Tinder. Kävin varmaan noin +20 ihmisen kanssa treffeillä vuoden aikana. Se oli jotenkin väsyttävää. Usea vaan katosi treffien jälkeen, toiset vonkasivat seksiä, muutama jopa suuttui kun en antanut (olin etukäteen sanonut etten etsi yhden illan juttuja / seksisuhteita ja minusta sellaisesta on kyse jos pitäisi heti tavattua ryhtyä hommiin).
Noista 4 kanssa oli yhdet tai useammat jatkotreffit. Yksi näistä neljästä osoittautui hankalaksi ripustautujaksi, toinen alkoi väkisin suutelemaan julkisella paikalla.
Lisäksi tapasin pikkujouluissa (joo, huonot lähtökohdat) miehen, joka alkuun oli mukava, mutta pian alkoi käyttäytyä oudosti. Vuorotellen kehui ja haukkui, kontrolloi.. onneksi pääsin pakoon. Itsetunto kärsi paljon.
Näistä miehistä löytyi kyllä muutama ystävä, yhteen ihastuin kunnolla mutten saanut vastakaikua. Ja lopulta löytyi nykyinen miesystävä, jonka kanssa asiat on sujuneet todella hyvin.
Eli AP, älä lannistu/katkeroidu vielä. Nuo 6 naista joista puhut, eivät millään edusta kaikkia naisia. Kokeile vaikka tuplata tai triplata tuo määrä. Tiedän miten turhauttavaa se on. Mut useimmat ihmiset löytävät kyllä jonkun toisen vierelleen. Toisilla vaan se vaatii enemmän työtä, kuten minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin eksälle tuli ero puskista. Ei varmaan tiedostanut kohdistaneensa minuun henkistä väkivaltaa ja sairaalloista mustasukkaisuutta muutaman vuoden ajan ja lisäksi oli orastavaa tissutteluongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa nyt on se katkeruuden aihe? Noinhan käy suurimmalle osalle ihmisistä? Siis että se eka nuoruuden parisuhde kariutuu ja että seuraavaa voi joutua haeskelemaan. Ihan normaalia ihmiselämää. Ja suurin osa ei tuommoisesta katkeroidu tai ala vihata vastakkaista sukupuolta.
Rehellisesti sanottuna sun päässä on pikkuinen vamma kun et täysin normaalia elämää kestä.
Eli aivovamma korttikin tuli jo =D.
Kiitos paljon terv, AP
No mutta mikset sä kestä normaalia elämää? Suurimalle osalle ihmisistä käy kuten sulle on käynyt. He kestävät sen ja jatkavat elämää ilman katkeruuksia tai nais/miesvihaa. Mikset sinä kykene? Sinussahan sen vian on pakko olla. Joku osa aivoista sulla on erilainen kuin muilla ja aiheuttaa tuon. Vai onko sut kasvatettu pumpulissa, mieleesi ei ikinä edes juolahtanut että se eka parisuhde sattaa kosahtaa kiville? Suurin osa niistä kosahtaa, vain hyvin harva kestää loppuelämän. Todella harva. Ihminen jo muuttuu niin paljon, että se 18v. löydetty ensirakkaus ei olekaan enää se oikea 26v. Tietty jos on itse jumahtanut siihen 18v. niin ei tuotakaan tajua. Todellisuudessa se sun avopuolisosi ei ollut onnellinen, siinä teidän suhteessa oli vikaa, sä vaan et sitä nähnyt. Aika tyypillistä miehille. Kuvitellaan, että kun on rahaa millä mällätä niin naisen pitää olla onnellinen.
Muutenkin tuo sun kitinä rahasta särähti korvaan. Naisen olis siis pitänyt jatkaa sun kanssa, koska olit panostanut rahallisesti häneen. Olit siis ostanut hänet ja hän oli omaisuuttasi. Sulle ei vissiin merkinnyt mitään ne yhdessä eletyt vuodet, et saanut mitään niistä kun et saanut taloudellista hyötyä avopuolisoltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla valtaosa naisista saisi olla miesvihaajia... Vai kuvitteletko, että naisille ei koskaan käy niin että mies ihastuu toiseen ja heivaa naisen ilman mitään ennakkovaroitusta, keskustelematta ja käytettyään naista taloudellisesti hyväksi vuosikaudet?
Nainen toki saa nettitreffeillä satunnaista seuraa helpommin kuin mies, mutta ei parisuhdetta. Sen verran noita on tullut sivusta seurattua. Miehetkin tekee myös ohareita, ja vielä enemmän sitä että ollaan niin rakastuneinta tasan siihen saakka että on saatu pesää...
Sitäpaitsi jos seurustelitte tyttöystäväsi ollessa AMK:ssa, olitte niin nuoria että oli vähän pöljääkin seurustella vakavasti. Alle 25-vuotiaana ei ole mitään järkeä sitoutua, koska ihminen ei vielä itsekään tiedä kuka on.
Olen eri mieltä. Olen ollut kykenevä sitoutumaan 18v lähtien.
Vanhempani ovat naimisissa ja kun katsot 50-70 luvulla syntyneitä ei kypsään seurusteluun vaadita 25 vuoden ikää...Nykyään ihmiset ovat epäkypsempiä.
Terv, APNiin vai johtuisikohan siitä että aiemmin eroja on yhteiskunnassa paheksuttu ja nainen on paljon enemmän riippuvainen miehestään kuin ennen? Ei ole kovin kaukana se aika kun nainen tarvitsi aviomieheltään suostumuksen tehdäkseen töitä. Erotilastojen piikki johtuu osittain ihan siitä että yhteiskunnan asenne eroja kohtaan on vapautunut ja tällöin huonoon suhteeseen ei jää niin herkästi. Myös maailma on muuttunut, enää ei jäädä sitä kotitorppaa viljelemään jossa mies hoitaa peltotyöt ja nainen kasvattaa lapset. Enää ei mennä naimiseen sen talollisen kanssa joka on hyvästä suvusta ja vietetä loppuelämää yhdessä vaikka mikä olisi. Lähihistoriaankin verrattuna parisuhdekäsitykset ovat muuttuneet enkä pidä sitä ainoastaan huonona ilmiönä. Ei kenenkään tarvitse jäädä huonoon suhteeseen roikkumaan.
En minäkään lähtisi kanssasi kovin monille treffeille koska et pysty pohtimaan asioita monipuolisesti vaan sorrut yksinkertaistamiseen, yleistämiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun. Kuten sanoin jo aiemmin – yksinkertaisen mielen defenssejä. Ei minulla ole velvollisuutta siihen, kuten ei yhdelläkään miehellä ole mitään velvollisuutta treffailla sitoutua parisuhteeseen minun kanssa. Maailma tai naiset ei ole sinulle mitään velkaa eikä yhden naisen tekoja voi alkaa perimään toiselta. Vaikka yksi kohtelisi huonosti ei kenenkään velvollisuus ole hyvittää sitä sinulle. Sinun pitää tehdä töitä itsesi kanssa.
- 5Korjaan ajatusvirheen: nainen on ollut aiemmin paljon enemmän riippuvainen miehestään kuin nykyään.
Mikä muuten osoittaa miesten olevan todellisia romantikkoja ja naisten hyväksykäyttäjiä.
Miehet eivät ole tarvinneet naista mutta ovat huolehtineet, suojelleet ja rakastaneet naisia huolimatta sen tuomasta lisätyöstä. Naiset puolestaan ovat olleet miesten kanssa vain koska hyötyvät heistä.
Sanoisin kylläkin että toisin päin.
Kuinka paljon on tarinoita pellon taloista jossa mies "hoitaa" elukat sekä ryyppää ja rällää? Nainen hoitaa kodin ja lisääntyy joka vuosi kun mies tarvitsee avioherkkunsa ja ottaa väkisin jos ei suosiolla saa ja kun on paljon lapsia nukkumassa samassa tilassa joten mitä vähemmällä metelillä niin lasten kannalta parempi.
Jotta just joo. Naiset on romanttisena lähtenyt miehelään kuvitellen saavansa vastuuntuntoisen perheestään huolehtivan miehen mutta huomanneet pian sisätöiden lisäksi hoitavansa ulkotyötäkin.
Ja monella todellakin tilanne ettei pääse pois. Kuinka moni joikaan lipeää tai kuoli synnytykseen kun liian pian oli tullut raskaaksi edellisestä.
Oi hyviä vanhoja aikoja jolloin pystyttiin yhdessä papin aamenen jälkeen.
Mitä ihmettä AP? Itsekin sain naispuolisena 3 vuotta roikkua turhaan deittipalstoilla ilman yksiäkään treffejä, ennen kuin parisuhde löytyi muuta kautta. Ei tullut mieleen lietsoa "lievää miesvihaa". Huh huh, vähän realiteetteja ja pettymyksensietokykyä nyt kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla logiikalla valtaosa naisista saisi olla miesvihaajia... Vai kuvitteletko, että naisille ei koskaan käy niin että mies ihastuu toiseen ja heivaa naisen ilman mitään ennakkovaroitusta, keskustelematta ja käytettyään naista taloudellisesti hyväksi vuosikaudet?
Nainen toki saa nettitreffeillä satunnaista seuraa helpommin kuin mies, mutta ei parisuhdetta. Sen verran noita on tullut sivusta seurattua. Miehetkin tekee myös ohareita, ja vielä enemmän sitä että ollaan niin rakastuneinta tasan siihen saakka että on saatu pesää...
Sitäpaitsi jos seurustelitte tyttöystäväsi ollessa AMK:ssa, olitte niin nuoria että oli vähän pöljääkin seurustella vakavasti. Alle 25-vuotiaana ei ole mitään järkeä sitoutua, koska ihminen ei vielä itsekään tiedä kuka on.
Olen eri mieltä. Olen ollut kykenevä sitoutumaan 18v lähtien.
Vanhempani ovat naimisissa ja kun katsot 50-70 luvulla syntyneitä ei kypsään seurusteluun vaadita 25 vuoden ikää...Nykyään ihmiset ovat epäkypsempiä.
Terv, AP
Minäkin sitouduin 21v ja nyt meillä on lapsia ja olemme onnellisesti naimisissa olleet jo 10v!
Voiko viha olla lievää? Jos sen on lievää, ilmaistaan tunne jollain muulla sanalla kuin vihalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä AP? Itsekin sain naispuolisena 3 vuotta roikkua turhaan deittipalstoilla ilman yksiäkään treffejä, ennen kuin parisuhde löytyi muuta kautta. Ei tullut mieleen lietsoa "lievää miesvihaa". Huh huh, vähän realiteetteja ja pettymyksensietokykyä nyt kehiin.
En ole ap, mutta jos olisit normaalipainoinen saisit vaikka 10 treffit kuukauteen naisena. Nimittäin tiedän mistä puhun
Katkeruus ja katkeroituminen on oma valinta. En ole tähän mennessä vielä tavannut ketään, kenen elämää se silti olisi parantanut tai rikastuttanut millään tavalla. Minun ohjeeni on se, että jos huomaat katkeroitumista, puutu siihen. Mene vaikka ammattiauttajan pakeille puhumaan asiasta, ja opettele käsittelemään se niin, ettei katkeruus koskaan pääse hallitsemaan elämääsi. Siitä ei ole sinulle mitään iloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä AP? Itsekin sain naispuolisena 3 vuotta roikkua turhaan deittipalstoilla ilman yksiäkään treffejä, ennen kuin parisuhde löytyi muuta kautta. Ei tullut mieleen lietsoa "lievää miesvihaa". Huh huh, vähän realiteetteja ja pettymyksensietokykyä nyt kehiin.
En ole ap, mutta jos olisit normaalipainoinen saisit vaikka 10 treffit kuukauteen naisena. Nimittäin tiedän mistä puhun
Voi myös olla ihan syntymäruma. Tai syy voi olla mikä tahansa. Pointtina varmaan oli se että ei potentiaaliset seurustelukumppanit muillakaan ole jonossa odottamassa oven takana.
Hei AP, jos olet tosissasi ja tämä ei ole trolli, niin haluaisin muutamalla sanalla yrittää sinua piristää.
Vaikka sinusta itsestäsi tuntuisi, että 28-vuotiaana olet jo vanha, niin todellisuus ei ole näin. Vetovoimasi voi hyvinkin olla nykyistä paljon isompi esimerkiksi viiden vuoden päästä. Itse olen reilusti päälle 30-vuotias ja vasta nyt olen oikeasti pärjännyt sinkkumarkkinoilla.
Älä myöskään masennu pakeista ja siitä, että parisuhteen löytäminen on ollut hankalaa. Tuo asenne luultavasti vain lopulta johtaa sinut parisuhteeseen, joka ei tee sinua onnelliseksi. Sen sijaan keskity omaan elämääsi ja luota siihen, että se oikeasti oikea tulee sieltä lopulta vastaan. Oletan, että et ole kuitenkaan mikään Calvin Klein malli, joten sinun täytyy silti pysyä aktiivisena pettymyksistä huolimatta.
Jos suhtaudut liian vakavasti deittailuun ja parisuhteen etsimiseen, niin pakostakin tulet katkeroitumaan. Jokainen saa pakit joskus, jokainen.. eikä se ole iso asia. Totta kai se saattaa tuntua siltä erityisesti, jos käy harvoin treffeillä, mutta niin se vain on. Viimeisimmistä treffeistä sain itse pakit kolmelta naiselta ja vastavuoroisesti annoin itse pakit kahdelle naiselle. Treffien tarkoitus on katsoa onko vastapuoli sopiva pidempään tapailuun ja usein se ei vaan ole. Totta kai pakit ottaa päähän, mutta opettele ennemmin nauramaan niille kuin syyttämään sitä vastapuolta.
Itsehän otsikossa käytit sanoja naisviha ja luottamuksen puute. Sä jos joku nyt vetää draamaa.