Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Tuntuu ettei 1,5v hallitse tunteitaan lainkaan?
02.03.2017 |
Poikamme1,5v . Tuntuu että hän nauttii kun saa satuttaa toista, kaikki keinot tuntuu olevan käytetty. On kerrottu, että sattuu, ollaan esitetty itkevämme, ollaan viety jäähylle, ollaan pidetty kiinni jotta rauhoittuu. Tuntuu että kaikesta vastustamisesta tai kiletämisestä syntyy vaan vahvaa vihaa. Lapsi yrittää purra kasvoihin, raapia, vetää tukasta rimpuilla, ja kaiken tekee tyhjin ilmein, nauraen. etenkin nuorimman isoveljen satuttaminen on lähes jatkuvaa, vaikka tämä itkee vuolaasti. Jos poika siis suuttuu(esim. Kiellän repimästä kirjaa) hän ensimmäisenä heittää kaikki lähelläolevat esineet, sitten syöksyy satuttamaan lähimpänä olijaa. Jos vihaa tuntuu ertyvän liikaa, hän hetkeksi jähmettyy, kunnes alkaa huutamaan ja hakkaamaan päätään seinään. Tiedän hyvin kokemuksesta, ettei tämä ole normaalia toimintaa tämän ikäiseltä. Tekstini perusteella saattaa kuulostaa täysin vaiheelta, joka tähän ikään kuuluukin. Mitä voisin vielä kokeilla ennen avun hakua?
Kommentit (43)
Oo kun kuulostaa ihanalta..😂 ihan vauvakuume tulee. No ei.
Hyvä kun yrität selkeästi hakea apua tilanteeseen. Oot fiksu äiti :)
Tsemppiä! Toivottavasti asia selviää ja saat apua pojalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä huomiotta ja keskitä kaikki huomiosi siihen väkivallan kohteeseen. Tarvittaessa ota vaikka matkasänky olohuoneeseen mihin lapsen voi nostaa ettei satuta muita sillä aikaa kun lohdutat väkivallan.kohdetta suurieleisesti. Älä siis puhu tälle väkivaltaiselle mitään, älä kiellä tai huuda,nostat vaan ilmeettä sinne matkasänkyyn.
Normaali, kovapäisempi ja tulisempi lapsi todennäköisesti.
Sanoita sille ne tunteet, kiellä topakasti ja tarvittaessa otat syliin ettei satuta itseään tai muita. Huomiota voi myös kiinnittää muualle tai ennaltaehkäistä tilanteita antamalla hänelle extrahuomiota jos heti kun meinaa homma lähteä lipsumaan käsistä.
Jäähyt ei tuon kanssa toimi ( vaikka omani kanssa väsyneenä olen niitäkin joskus käyttänyt). Pitkää pinnaa vaan! Jos kiusaa sisaruksia niin otat vaikka syöttötuoliin hetkeksi istumaan että saat kokata tms rauhassa jos et ehdi alas just silloin hänen kanssa istumaan.
No ei 1,5-vuotiaan kuulukaan vielä hallita tunteitaan.. Mutta toki ymmärrän, että raskasta tuo on.
Ei ole mitään kikkakolmosia antaa, mutta tässä muutamia kysymyksiä: Onko kotona vai päivähoidossa - jos päivähoidossa niin kuinka pitkiä päiviä? Onko usein hoidossa mummeilla yms.? Tai onko ollut erossa vanhemmistaan jo aika pienenä suht pitkiä aikoja? Saako tarpeeksi huomiota - ilman että joutuu tekemään jonkin rajun reaktion? Odotatteko taaperolta liikaa esim. taitojen, tunnehallinnan, sos. taitojen osalta? Onko käytös kokoajan tuollaista, vai vain silloin kun suuttuu?
Ihan ensimmäinen periaate on, että noin pienelle ei anneta vielä minkäänlaisia diagnooseja, ja ensimmäisenä pitää tarkistaa onko ongelmaa todella (eli onko kyseessä vain temperamentisen lapsen alkava uhma). Sitten jos ongelma on selvä, niin pitää alkaa miettimään mitä lapsi oireilee. Tämä on se vaikein osa, koska silloin joutuu miettimään tekeekö itse väärin.. Kaikki tekevät virheitä, se pitää muistaa. Se että tunnistaa omassa toiminnassa virheen ja lähtee sitä korjaamaan on osa aikuisuutta.
Sitten toki aina on mahdollisuus, että lapsi oireilee kipua "huonolla" käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Purkaako hän tunteita tai energiaa sillä? Kaipaako enemmän huomiota henkistä tai fyysistä huomiota?
Olen kovasti tätä yrittänyt pohtia, mutta hän luonnollisesti kuopuksena saa huomiota ehkä jopa vähän liiaksi? Fyysistä myös, toisaalta on ollut kovin läheisyydentarpeinen jo vauvasta, siis erityisen. Kaikki yöt hänen on pakko saada puristaa isää/äitiä molemmin käsin, eikä muu tule kysymykseenkään. Nykyään kyllä nukkuu jo omassa sängyssään. Eikä koskaan ole kokenut minkään näköistä "hylkäämistä" josta tämä voisi johtua... hmm
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä134 kirjoitti:
Jätä huomiotta ja keskitä kaikki huomiosi siihen väkivallan kohteeseen. Tarvittaessa ota vaikka matkasänky olohuoneeseen mihin lapsen voi nostaa ettei satuta muita sillä aikaa kun lohdutat väkivallan.kohdetta suurieleisesti. Älä siis puhu tälle väkivaltaiselle mitään, älä kiellä tai huuda,nostat vaan ilmeettä sinne matkasänkyyn.
Anteeksi, pakko tarttua. Sitä kun usein tulee puheeksi tälläkin palstalla suomalainen kasvatustapa, kiintymyssuhde tai vaikkapa masennus, niin tässäpä teille malliesimerkki kuinka saada vanhemman ja lapsen välille oikein suomalaiseen perinteiseen tapaan välttelevä kiintymyssuhde. Bonuksena lapsi voi olla vähän ahdistunut, masentunut ja heikko itsetuntoinen aikuisena, mutta mitäpä pienistä.
Aivan normaali 1,5v. on. Ootapa vaan, kun on 3v. uhma päällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali, kovapäisempi ja tulisempi lapsi todennäköisesti.
Sanoita sille ne tunteet, kiellä topakasti ja tarvittaessa otat syliin ettei satuta itseään tai muita. Huomiota voi myös kiinnittää muualle tai ennaltaehkäistä tilanteita antamalla hänelle extrahuomiota jos heti kun meinaa homma lähteä lipsumaan käsistä.
Jäähyt ei tuon kanssa toimi ( vaikka omani kanssa väsyneenä olen niitäkin joskus käyttänyt). Pitkää pinnaa vaan! Jos kiusaa sisaruksia niin otat vaikka syöttötuoliin hetkeksi istumaan että saat kokata tms rauhassa jos et ehdi alas just silloin hänen kanssa istumaan.
Tämä tässä omituista onkin. Lapsi muuten luonteeltaan rauhallisempi, kuin kukaan muu sisaruksistaan, joista kaksi erittäin temperamenttisia ja jääräpäisiä. Kaikki kommenteissa esitetyt on jo teststtu, matkasänky olkkarissa, satutetun ylimalline lohdutus, huomiotta jättäminen, syliin otto, kaikkea on kokeiltu pitkällä kaavalla, jäähyä ollaan kokeiltu, mutten ollut kovin innoissa.i kokeilemassa, koska siitä ei tämänikäiselle yleensä hyötyä ole.. :/
On kuin meidän +1.5v poika. Ei kait tuon ikäisten tarvitse vielä ymmärtää tuollaisia asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Purkaako hän tunteita tai energiaa sillä? Kaipaako enemmän huomiota henkistä tai fyysistä huomiota?
Olen kovasti tätä yrittänyt pohtia, mutta hän luonnollisesti kuopuksena saa huomiota ehkä jopa vähän liiaksi? Fyysistä myös, toisaalta on ollut kovin läheisyydentarpeinen jo vauvasta, siis erityisen. Kaikki yöt hänen on pakko saada puristaa isää/äitiä molemmin käsin, eikä muu tule kysymykseenkään. Nykyään kyllä nukkuu jo omassa sängyssään. Eikä koskaan ole kokenut minkään näköistä "hylkäämistä" josta tämä voisi johtua... hmm
-Ap
Oletko lukenut temperamenteista? Liisa Keltinkagas-Järvisellä on hyviä kirjoja aiheesta. Minusta kuulostaa siltä, että sun lapsesi on ns. aikuisten silmään haastava temperamentiltaan. Yritä nähdä lapsen hyvät ja mahtavat puolet, jotta itsekin jaksat :)
Tuli kyllä mieleen sekin, että ehkä äidin vieressä olisi vielä tarve nukkua? Onhan se 1,5v tosi pieni kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla ilmeisesti muut lapset ovat olleet aika lempeäluonteisia. Meillä esikoinen oli pienenä helposti raivostuva ja väkivaltainen, hakkasi omaa päätään lattiaan ja seinään, huutokohtaukset saattoivat kestää yli tunnin.
Ihan taitava koululainen siitä on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Normaali, kovapäisempi ja tulisempi lapsi todennäköisesti.
Sanoita sille ne tunteet, kiellä topakasti ja tarvittaessa otat syliin ettei satuta itseään tai muita. Huomiota voi myös kiinnittää muualle tai ennaltaehkäistä tilanteita antamalla hänelle extrahuomiota jos heti kun meinaa homma lähteä lipsumaan käsistä.
Jäähyt ei tuon kanssa toimi ( vaikka omani kanssa väsyneenä olen niitäkin joskus käyttänyt). Pitkää pinnaa vaan! Jos kiusaa sisaruksia niin otat vaikka syöttötuoliin hetkeksi istumaan että saat kokata tms rauhassa jos et ehdi alas just silloin hänen kanssa istumaan.
Tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Meillä tällainen tyyppi.. Vieläkin räjähtelee välillä, mutta paljon helpompaa nyt kun poika on jo 8v. Pahimmat olivat ikävuodet 1,5-5v, kun uhma oli kovimmillaan ja sinnikäs luonne. Siinä kysyttiin vanhemmilta pitkää pinnaa, mutta nyt poika osaa jo säädellä tunteitaan paljon paremmin. Temperamenttisuus ei tietenkään häviä, se on pysyvä luonteenpiirre. Tsemppiä, ymmärrystä ja jaksamista! Tulistuva ja intensiivinen lapsi on haasteellinen, mutta myös ihanan valloittava parhaimmillaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan normaali 1,5v. on. Ootapa vaan, kun on 3v. uhma päällä..
Meillä 4 lasta, uhmat koettu ja toisella ollut hyvin vahva. En ehkä osaa selittää kuopuksen käytöstä hyvin, mutta kaikki se tyhjä katse, ja nautinnon tuntu on pelottavaa! Ei sellaista normaalia, jota tuon ikäsellä on, oman tahdon kehittyessä ja sitä testaillessa.. kiitos paljon vastauksista, ihanan nopeasti sain paljon kannustavia viestejä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali, kovapäisempi ja tulisempi lapsi todennäköisesti.
Sanoita sille ne tunteet, kiellä topakasti ja tarvittaessa otat syliin ettei satuta itseään tai muita. Huomiota voi myös kiinnittää muualle tai ennaltaehkäistä tilanteita antamalla hänelle extrahuomiota jos heti kun meinaa homma lähteä lipsumaan käsistä.
Jäähyt ei tuon kanssa toimi ( vaikka omani kanssa väsyneenä olen niitäkin joskus käyttänyt). Pitkää pinnaa vaan! Jos kiusaa sisaruksia niin otat vaikka syöttötuoliin hetkeksi istumaan että saat kokata tms rauhassa jos et ehdi alas just silloin hänen kanssa istumaan.
Tämä tässä omituista onkin. Lapsi muuten luonteeltaan rauhallisempi, kuin kukaan muu sisaruksistaan, joista kaksi erittäin temperamenttisia ja jääräpäisiä. Kaikki kommenteissa esitetyt on jo teststtu, matkasänky olkkarissa, satutetun ylimalline lohdutus, huomiotta jättäminen, syliin otto, kaikkea on kokeiltu pitkällä kaavalla, jäähyä ollaan kokeiltu, mutten ollut kovin innoissa.i kokeilemassa, koska siitä ei tämänikäiselle yleensä hyötyä ole.. :/
No olette kyllä todennäköisesti jäähyillä ja huomiotta jättämisellä vain pahentaneet tilannetta. Väitit ettei hylkäämiskokemuksia ole ollut, mutta kyllä tuo on noin pienelle (eihän lapsi osaa vielä edes kunnolla puhua!) jäähy ja huomiotta jättäminen on henkinen hylkääminen.
Ja oletan että kun kaikkea tuollaista olette jo kerenneet kokeilla, olette varmaan stressaanneet tätä taaperon tunteiden hallitsemattomuutta jo pidemmän aikaa? Ja lapsi nyt siis 1,5v. Herranjestas, se on melkein vauva vielä.
Kyllä nyt ehkä kannattaa rauhoittaa tilanne, ja lopettaa se kummallinen kuvittelu, että yksikään tuon ikäinen oikeasti pystyisi hallitsemaan käyttäytymistään ja tunteitaan täysin.
Meillä vähän samanlaista, poika nyt 2v 2kk. Sikäli tosin helpompaa, että on ainoa lapsemme. Olen myös miettinyt, onko normaalia, mutta olen ajatellut, että tällaista on kaikilla..? Ainakin jossain määrin? Tai edes joillain, olematta epänormaalia..?
Jäähyt on mun mielestä liikaa tän ikäisille, ne ei sitä tajua? Saattaa vain pahentaa? Samoin meillä pahentaa, jos liikaa suututaan tai kun mies on joskus esittänyt, että alkaa itkettää, niin se vain naurattaa. Luulee, että se on joku leikki. Paras teho on ollut, kun laskeutuu samalle tasolle ja kieltää tiukan jämäkästi tyynenä pysyen ja pitää käsistä kiinni samalla selittäen, että sattuu ja noin ei saa tehdä ja siitä tulee toiselle paha mieli. Kaikenlainen oma kiihtyminen pahentaa. Nykyään tosin saattaa joskus yliväsyneenä tms. lyödä läpsäistä tahallaan todeten samalla heti perään "paha mieli"... En tiedä, onko oikein, mutta olen alkanut tehdä niin, että menen vaikka eteiseen lapsiportin toiselle puolelle ja sanon, että kaverit lähtee pois, jos lyö. Että ei kukaan halua leikkiä ja olla sellaisen kanssa, joka lyö tms.
Jotenkin kiukku kuitenkin pitäisi antaa purkaa. On kerrottu, että ketään ei saa satuttaa tai mitään rikkoa, vaikka suututtaa. Olen antanut tyynyn silloin kun tulee itkupotkuraivari (eikä ole vielä lyönyt ketään) ja koittanut sanoittaa ja sanoa, että tyynyä voi lyödä ja purkaa siihen pahan olon. Että sitä ei satu.
Mutta kyllä tällaisen kanssa vähän tulee välillä hämmentynyt olo. Mistä tietää, kun ei ole enää ihan normaalia?
Meillä ei tosiaan ole muita lapsia ja muualla on aina tosi kiltti ja rauhallinen. Ei varmaan kukaan uskoisi, että kotona on tällaista. Kaikki aina kehuu poikaa. Jos joku lapsi tulee puistossa viemään vaikka lelun kädestä, on hän vain katsonut hölmistyneenä vierestä. Ihan viime aikoina on välillä vähän alkanut pitää puoliaan ja pitänyt lelustaan kiinni. Kotonakin on usein tosi kiltisti, mutta juuri etenkin väsyneenä tulee noita lyömisiä, jos pitäisi vaikka tulla vielä pesemään hampaat eikä halua. Mutta kun pakko on... Tai jos menee muuten vain "lujaa" ja on kovin hauskaa, saattaa ilkikurisena nipistää tai kynsiä leikatessa yrittää aina tahallaan raapia ja testailee kynsiään. Sitten tietysti on lisäksi nämä uhmaraivarit, kun joudutaan vain kieltämään jostain. Joskus (aika usein) tulee noita, että harmistuessaan jähmettyy, naama vääntyy parkuun, mitään ei kuulu hetkeen ja vasta jonkin ajan kuluttua lähtee ääntä ja tulee se raivo ulos. Ei kyllä hakkaa päätänsä silloin seinään. Joskus saattaa mennä sohvalle hakkaamaan päätäänsä tyynyihin samalla. Seinään hakkasi päätänsä joskus muuten vain, mutta se taisi olla vaihe, kun ei ole enää sitä tehnyt niinkään.
Lue Ross W Greenin Helposti tulistuva lapsi tai Väestöliiton Kiukkukirja. Jälkimmäinen on tosi hyvä, aggressiokasvatusta ja hyvät kuvaukset eri-ikäisistä lapsista ja tunteiden hallinnan ohjaamisesta ja opettelusta. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla ilmeisesti muut lapset ovat olleet aika lempeäluonteisia. Meillä esikoinen oli pienenä helposti raivostuva ja väkivaltainen, hakkasi omaa päätään lattiaan ja seinään, huutokohtaukset saattoivat kestää yli tunnin.
Ihan taitava koululainen siitä on tullut.
Oliko tämä uhmaikäisen käytöstä? Meillä toinen uhmaikäinen tällainen, puhun kuitenkin nyt 1,5vuotiaasta, ja mielestäni tämä ei ole normaalia käytöstä sen ikäiselle, mutta ihanaa jos ei ole ainut tapaus!! Onko keinoja toimia oikein, ei varmasti ole hyväksi testata jokatoinen kuukausi uutta menetelmää ehkäistä tilanteita :/
-ap
Tutulta kuulostaa. Meillä "saatu" 6-v adhd diagnoosi. Kannattaa tutustua netissä tietoihin.
Purkaako hän tunteita tai energiaa sillä? Kaipaako enemmän huomiota henkistä tai fyysistä huomiota?