Osaako/haluaako miehet keskustella parisuhteessa?

Miten on? kirjoitti:

 En tarkoita, että koko ajan pitäisi olla syvällisiä keskusteluita, mutta enimmäkseen ehkä kuitenkin ;)

Itse en kaipaa syvällisiä keskusteluja enimmäkseen. Arjessa kuitenkin suurin osa on ihan vain sellaista tavallista tiedon vaihtoa, hieman vitsailua ja yleisistä asioista jutustelua. Mutta rasittavaa on, jos toinen ei saa suutaan auki, kun olisi tarvis, tai tekee jostain pikkujutusta itseään kuukausia vaivaavan asian.

Joistakin ihmisistä voi tulla vaikutelma, että osaavat olla kovinkin avoimia, kun melkein heti ensitapaamisella tilittävät kaikenlaiset lapsuuden traumansa ja muut esiin. Todellisuudessa voikin olla niin, että tuo avoin tilitys on vain yritys luoda oloa jostain läheisyydestä ("Me ollaan nyt läheisiä, kun olen kertonut sinulle nämä kaikki."), mutta suhteen aikana ei sitten olekaan uskallusta tai kykyä kertoa omista toiveista tai harmituksista tms.

Tunteista puhumisessakin voi kehittyä. Jotkut kehittyy jo siinä ekassa suhteessaan ja voivat siinä harjoitella, mutta joillekin voi olla ihan hyvä, että menee muutama seurustelusuhde pieleen ja sitten välissä miettii, että kuinkas tämä nyt näin meni ja mitä pitäisi tehdä toisin.

- säämiehen ex

Säämiehen ex, tarkoitammekohan syvällisillä keskusteluilla samaa?

Minä olen luonteeltani tarkkailija, teen luonnostaan koko ajan havaintoja ympäristöstäni ja mietin tapahtumien merkityksiä. Jos näen tai kuulen ihmisten kokemuksista tai elämäntilanteista, pohdin niitä eri kannoilta ja yritän ymmärtää. Tämän tyyppisistä asioista haluaisin parisuhteessakin pystyä keskustelemaan luontevasti. Tuntuu ahdistavalta, jos miehen mielestä "asioiden analysoiminen" on turhaa eikä "johda mihinkään". Tietenkin tarpeen vaatiessa haluan puhua myös suhteen haasteista, mutta olen opetellut tekemään sen rauhaan, ts. ymmärrykseen ja kompromisseihin tähdäten, joten en usko, että syyllistävä sävy tai väärin tekemisen pelko on tämän miehen kanssa ongelmana.

Miehet, vaadinko liikaa?

Lisäys vielä, olen myös huumorintajuinen ja nauran paljon, syvällisyys on yksi puoli minusta.

Silloin sanotaan kun on asiaa. Mitä sitä turhia lätisemään.

Up

Miten on? kirjoitti:

Säämiehen ex, tarkoitammekohan syvällisillä keskusteluilla samaa?

Minä olen luonteeltani tarkkailija, teen luonnostaan koko ajan havaintoja ympäristöstäni ja mietin tapahtumien merkityksiä. Jos näen tai kuulen ihmisten kokemuksista tai elämäntilanteista, pohdin niitä eri kannoilta ja yritän ymmärtää. Tämän tyyppisistä asioista haluaisin parisuhteessakin pystyä keskustelemaan luontevasti. Tuntuu ahdistavalta, jos miehen mielestä "asioiden analysoiminen" on turhaa eikä "johda mihinkään". Tietenkin tarpeen vaatiessa haluan puhua myös suhteen haasteista, mutta olen opetellut tekemään sen rauhaan, ts. ymmärrykseen ja kompromisseihin tähdäten, joten en usko, että syyllistävä sävy tai väärin tekemisen pelko on tämän miehen kanssa ongelmana.

Miehet, vaadinko liikaa?

Itsekin olen tottunut tuollaisiin keskusteluihin. (Jos nyt käsitin oikein.) Asioiden pohdiskelu ja analysointi ei ole mitenkään epätyypillistä miehille. Kyllä sellaisia keskusteluja oli välillä myös säämiehen kanssa ja itseasiassa hän kävi tällaisia keskusteluja myös äitini kanssa joskus, kun sattuivat vaikka tapaamaan kaupungilla siinä kaupungissa, josta olin muuttanut pois. Hän pystyi siis käymään pohdiskelevia ja analyyttisia keskusteluja kaiken ikäisten kanssa eikä koskaan sanonut mistään aiheesta, että se on jotenkin turha pohdittavaksi, mutta kuulumisten kertominen kaukosuhteessa tarkoitti hänelle sitä, että hän kertoo tekstiviestissä millainen sää on siellä, missä hän sattui olemaan.

Asioiden analysointi ja pohtiminen on ihan normaali asia, josta joko tykkää tai ei, mutta vaikka kuinka tykkäisi pohdiskella, niin se ei vielä tarkoita, että osaisi keskustella tavalla, joka on suhteessa tärkeää.

Tunteista puhumisessakin on eri tapoja. Säämies ihan mielellään pohdiskeli asioita esim. parisuhdeoppaan äärellä, mutta se kirjan sisällön ja ohjeiden pohtiminen keskustelussa ei ole samaa kuin sen kirjan ohjeiden eläminen todeksi. Tunteista puhuminen yleisellä tasolla ei ole samaa kuin omista tunteista puhuminen eikä kumpikaan noista puhetavoista ole vielä samaa kuin tunteiden ilmaisu. Esim. jos puhuukin, että millaisissa (suhteeseen liittymättömissä) asioissa on kokenut harmitusta, mutta ei ilmaise/näytä harmitustaan, kun se tulee suhteessa kohdalle.

-säämiehen ex

Säämiehen ex, ei tosiaan ole kyllä yksinkertainen asia... Olen joutunut sen kanssa kunnolla kohdakkain vasta tämän miehen kanssa (naisten kanssa, kavereiden siis, kyllä ennenkin), kuten sanottu, tähän asti olen kokenut pystyväni miesten kanssa keskusteluihin jopa naisia paremmin. Ehkäpä tämä mies on tottunut todella pinnalliseen kommunikointiin aiemmassa elämässään ja oma avoimempi tyylini ahdistaa. Ja hänen on helpompi sanoa, että KUKAAN mies ei halua keskustella syvällisemmin kuin pohtia omaa tyyliään...