Osaako/haluaako miehet keskustella parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

Riippuu miehestä, yksilöitä me ollaan niinkun naisetkin. Mulla tyttöystävän kanssa niin päin, että osaan ja haluan keskustella tunnepuolen asioista paremmin/enemmän kuin hän vaikka hänkin on silti erittäin keskustelukykyinen ja keskusteluintoinen persoona. (Eikä oo edes ensimmäinen kerta kun menee näin päin. :D)

M26

No naisten tunteet eivät ole kiinteitä vaan vaihtuvat niinkuin päivän sää. Toinen asia on naisen kova itsesuggestio eli todellisuus muuttuu toiseksi aika helposti muuttamalla näkökantaa. Kolmas on tuo ylikorostaminen - maailma kaatuu päälle kaffikupin kaatumisesta.

Miehet, ainakin tietynlaiset, osaavat valikoivasti puhua ja olla mykkiä. Suhteen alkuvaiheessa juttua riittää mahdottomasti ja osataan myös kuunnella, ollaan hyvin kiinnostuneita. Kun suhde arkipäiväistyy ja puoliso muuttuu itsestäänselvyydeksi, jatkeeksi ja ikäänkuin huonekaluksi, keskustelu lakkaa ja korvat kasvavat myös umpeen. Kuka sitä nyt huonekalun tai oman jalkansa tms. kanssa keskustelisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

Eli jos kinastelemme naisen kanssa mihin ravintolaan mennään saan käyttää naisen  lapsuuden alkoholistiperhettä lyömäaseenani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

Eli jos kinastelemme naisen kanssa mihin ravintolaan mennään saan käyttää naisen  lapsuuden alkoholistiperhettä lyömäaseenani?

Et tarvitse lupaani. Tuo on sinun tyylisi ja voit kokeilla miten hyvin sillä pärjäät.

Koska terve mies haluaa välttää konfliktia naisensa kanssa, hän on naisen mielestä huono puhumaan tunne- ja yksityisasioista. Mies ei välttämättä halua avautua naisen kanssa jutellessaan, koska saa pelätä, että sanoo jotain väärin tai perustelee väärin. Tai kuten täällä jo mainittiin, nainen käyttää sanomisia aseena myöhemmin jossain riidassa. Itse haluaisin keskustella naisen kanssa vaikka mistä asioista, mutta niin, ettei tarvitsisi miettiä mitä taas teki väärin.

Miten on? kirjoitti:

Olen tähänastisen elämäni (aikuinen olen) ollut sitä mieltä, että miehet on hyviä keskustelijoita siinä kuin naisetkin, ehkä jopa parempia, koska osaavat kuunnella paremmin. Minulla on tällaisia ollut kaveripiirissä useita. Nyt olen törmännyt mieheen, joka keskustelee kyllä yleisistä asioista (maailman tapahtumat yms.) mielellään ja hyvin, älykkyyttäkin löytyy riittävästi. Mutta, heti kun keskustelu alkaa liipata tunneasioita (ei siis mitään meidän väliseen suhteeseen liittyvää edes useimmiten), mies vaivaantuu ja vaikenee. Mies sanoo, että kukaan mies ei tykkää puhua tällaisista asioista. Onko näin miehet? Naisiltakin kuulisin mielelläni kokemuksia miehistä.

Exän kanssa oli aika samanlaista. Miehen kanssa oli kiva puhua yleisistä asioista ja kyllä hän kai joskus puhui tunteistaankin, mutta vähitellen suhde meni sellaiseksi, ettei hän osannut suunnilleen kuin säästä puhua. Aloitimme aika pian kaukosuhteen, koska muutin toiselle paikkakunnalle, minkä ex näki oikeastaan jonain romanttisena koetuksena ja tahtoi, että kirjoitellaan kirjeitä. Hän koki, ettei aina oikein osannut puhua minulle tunteistaan ja ajatteli, että osaisi kirjoittamalla ilmaista itseään paremmin. No, luin sitten kaikenlaisia selostuksia siitä millainen sää ja joukkoliikenne hänen paikkakunnallaan on. Tavatessa puhuimme kyllä kaikenlaista muutakin.

Kovasti hän aina valitteli, ettei oikein osaa ilmaista itseään minulle ja kovasti haluaisi osata. En tahtonut panostaa, mutta en oikein osannut osoittaa mitään kiinnostusta hänen jutuilleen säästä, niin varmaan minulle oli sitten entistä vaikeampi kertoa mitään. Vielä kun hän oikein kovasti valitteli, että hänellä on niin paljon kerrottavaa, mutta ei vain osaa, niin ajattelin, että on harmi, ettei mies osaa syviä tuntojaan kertoa, kun ne häntä ilmeisesti kaivelevat, mutta ehkä sitten ajallaan.

No... Erään kerran olin ostanut uudet kengät ja niitä hänelle iloisena näytin. Mieskin oli niistä iloinen ja avautui sitten "syvimmistä tunnoistaan". Oikein otti kädestä kiinni, katsoi vakavana silmiin ja sanoi: "Liisa.... Mä olen niin iloinen, kun sulla on nyt nuo uudet kengät. Kyllä mua on jo jonkin aikaa häirinnyt, että sulla ei ole kivoja kenkiä, mutta en ole vain osannut sanoa." Ja tuosta tuli puhetta vielä useampaan kertaan, että se asia oli niin kovasti häntä vaivannut.

Valitettavasti myös välillä unohdin, että mies ei tajua sarkasmia ollenkaan. En toki käyttänyt sarkasmia hänelle puhuessani, mutta olin eräässä jutustelussa sanonut sarkastisesti erään asian, josta sain sitten noin puoli vuotta sen jälkeen kuulla, että "silloinkin sanoin niin...". Mies oli siis ollut puoli vuotta käsityksessä, että olin tosissani sellaista mieltä, joka hänestä oli häiritsevä mielipide/tapa ajatella, eikä kysynyt asiasta minulta tai ottanut sitä mitenkään puheeksi.

Aika pian tuon jälkeen totesin itselleni, että en taida olla oikea ihminen odottamaan, että mies oppisi puhumaan niistä asioista, joita hän niin kovasti tahtoisi minulle kertoa, mutta ei vain osaa. Ehkä jos olisin odottanut, niin varmaan sieltä olisi tullut jotain syviä tuntoja kenkieni lisäksi vaikkapa hänen omista kengistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Tuossapa loistava asenne. Noin ne ihmissuhteet saadaan toimimaan. "Jos minä haluan puhua siitä, siitä on hyötyä. Jos sinä haluat puhua siitä, se on tyhjänpäiväistä asioiden märehtimistä."

Niinhän tuossa ei kyllä sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

Eli jos kinastelemme naisen kanssa mihin ravintolaan mennään saan käyttää naisen  lapsuuden alkoholistiperhettä lyömäaseenani?

Miten aikuista ihmistä voi vaivata jonkun toisen sukulaisten juominen vuosikymmeniä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tykkäävät jutella asioista, kun keskustelusta on jotain hyötyä. Tyhjänpäiväinen, jo käsiteltyjen asioiden märehtiminen on asia erikseen.

Tuossapa loistava asenne. Noin ne ihmissuhteet saadaan toimimaan. "Jos minä haluan puhua siitä, siitä on hyötyä. Jos sinä haluat puhua siitä, se on tyhjänpäiväistä asioiden märehtimistä."

Noin en sanonut. Vaan jos sama, yleensä miehen kannalta jollain tavalla epäedullinen asia otetaan puheenaiheeksi kerta toisensa jälkeen, niin se alkaa jo lähennellä henkistä väkivaltaa. Keskustelun tarkoituksena on silloin miehen alistaminen eikä asioiden muuttaminen tai mielipiteiden vaihtaminen.

Eli sinä sanelet että mitään miehen kannalta epäedullista EI SAA ottaa milloinkaan puheeksi tai se on turhaa märehtimistä ja hankistä väkivaltaa? Eli nainen saa yhden kerran valittaa kun et tee kotiöitä, sitten siitä ei saa enää puhua kun se on turhaa märehtimistä ja saa miehen näyttämään laiskalta eli esittää miehen epäedullisessa valossa. Jos nainen silti edelleen vaatii miestä tekemään työtä, sitten se onkin jo henkistä väkivaltaa ja alistamista.

Koittaisit nyt vain vastata siihen mitä on kirjoitettu etkä rakentelisi omia olkiukkojasi vastaamasi viestin sisällöstä.

Nyt on käynyt pari kertaa niin, että alkuun on sujunut juttu aiheesta kuin aiheesta. Sitten miehestä on tullut torjuva ja vakavampia keskusteluja välttelevä. Se on ollut pettymys. Olen tottunut muutenkin paljon puhuviin fiksuihin miehiin, mutta on ollut yllättävää, kuinka tunteiden käsittely tuntuu olevan miehille oikeasti paljon vaikeampaa kuin naisilla. Tosin en kyllä kaipaakaan sellaista miestä, joka vatvoisi yhtä paljon kuin minä. 

Oma mieheni puhuu luontevammin tunteista kuin minä.

On tyhmää rakentaa tuollaisia stereotypioita sukupuolen mukaan. Ihmiset ovat erilaisia.

Itse olen sellainen mies, joka tykkää valtavasti (jopa suorastaan rakastaa) puhua esim. tunteista ja sydänsuruista. Sen sijaan ne perinteisesti "äijämäisiksi" mielletyt puheenaiheet, kuten autot ja jääkiekko eivät juurikaan kiinnosta minua.

Sen olen kyllä huomannut, että, monet miehet saattavat vaivaantua juuri tunteisiin liittyvistä keskusteluista, joten käyn tällaiset keskustelut juuri naisten kanssa, koska he yleensä ovat niissä parempia sekä keskustelijoina että  kuuntelijoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

On eri asia ottaa esille asioita jotka vaivaavat, kuin kaivella meneisyydestä aiemmin läpikäytyjä asioita loukkaamis- tai kostamistarkoituksessa. Se jos mikään ei ole aikuisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri syy miesten haluttomuuteen puhua tunteista on, että naiset käyttävät kaikkea tietoa aseena miestä vastaan riidoissa.

Riidoissa otetaan esiin ne asiat jotka vaivaavat. Deal with it. Ihan säälittävää tuollainen kokoon käpertyminen ja kuolleeksi tekeytyminen. Ei ole aikuisen käytöstä.

Eli jos kinastelemme naisen kanssa mihin ravintolaan mennään saan käyttää naisen  lapsuuden alkoholistiperhettä lyömäaseenani?

Miten aikuista ihmistä voi vaivata jonkun toisen sukulaisten juominen vuosikymmeniä sitten?

miten naista voi vaivata tahaton röyhtäys juhlavassa tilaisuudessa vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Näkisin, että miehet kyllä puhuvat, mutta ei  tee niistä ylianalyysejä ja vaivaa niistä kokoaikaa naisten tavoin. 

Myönteisitä tunteista naiset pitävät, mutta kerropas kielteisistä!

itse en hallitse kovinkaan romanttisia juttuja, mutta kaikessa muussa ollaan suunnilleen samalla sivulla, ei olla ihan vielä lasta hankkimassa koska olen nyt ajatellut lähteväni opiskelemaan parempaa ammattia, kuljetuspuolella kyllä saa töitä, mutta eisitä vaan pysty eläkkeelle asti tekemään, kakkostyönä korkeintaan sitten, itseltä toimii tietokoneet paremmin niin kannattaa hyödyntää, annan kuljetustyöt niille joilta ei luonnistu tietokoneet tai mikään muukaan

Onhan se tieteellinen tosiasia, että miesten ja naisten aivot on erilaiset. Siksi tätä asiaa pohdin... Tosiaan omssa tilanteessani mies on haluton puhumaan ihan mistä vain syvällisemmästä, tuntuu kuin sanoisin jotain kiellettyä kun jotain pohdin. Ehkäpä hän ei sitten vain ole kovin pohtivainen ja on valikoinut ympärilleen samanhenkisiä kavereita. Kuten joku exänsä sää-aiheista kirjoittikin, minuakin alkaa pidemmän päälle suorastaan ahdistaa ns. yhdentekevät puheenaiheet. En tarkoita, että koko ajan pitäisi olla syvällisiä keskusteluita, mutta enimmäkseen ehkä kuitenkin ;)

Oma kokemus on, että ne jotka osaa, tekee, ja ne, jotka eivät oikein osaa, puhuu.