Vika ei ole sinussa ja joku, joka sinut saa, on todella onnekas

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

Minä "jätin" erään miehen hiljattain ja jos olisi kysynyt syytä, olisin kyllä käyttänyt tuota fraasia. Oli tosi luotettavan oloinen kunnollinen kaveri, mutta jotkut asiat vain ärsyttivät minua suunnattomasti. Kommunikointi oli töksähtelevää ja jotkut asiat piti selittää moneen kertaan. Myös arvomaailmoissa joitain eroja. Kannattaako tuollaisessa tilanteessa tosiaan selittää se oikea syy, jos ne eivät varsinaisia vikoja ole, vaan kyse on puhtaasti kemioiden kohtaamattomuudesta?

Varmaankin saat vastauksen jos katsot itseäsi ja maailmaa sen toisen näkökulmasta ja teet sen rehellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Vierailija kirjoitti:

Minä "jätin" erään miehen hiljattain ja jos olisi kysynyt syytä, olisin kyllä käyttänyt tuota fraasia. Oli tosi luotettavan oloinen kunnollinen kaveri, mutta jotkut asiat vain ärsyttivät minua suunnattomasti. Kommunikointi oli töksähtelevää ja jotkut asiat piti selittää moneen kertaan. Myös arvomaailmoissa joitain eroja. Kannattaako tuollaisessa tilanteessa tosiaan selittää se oikea syy, jos ne eivät varsinaisia vikoja ole, vaan kyse on puhtaasti kemioiden kohtaamattomuudesta?

Kertoisitko millä lailla töksähtelevää ja mitkä asiat piti selittää moneen kertaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä "jätin" erään miehen hiljattain ja jos olisi kysynyt syytä, olisin kyllä käyttänyt tuota fraasia. Oli tosi luotettavan oloinen kunnollinen kaveri, mutta jotkut asiat vain ärsyttivät minua suunnattomasti. Kommunikointi oli töksähtelevää ja jotkut asiat piti selittää moneen kertaan. Myös arvomaailmoissa joitain eroja. Kannattaako tuollaisessa tilanteessa tosiaan selittää se oikea syy, jos ne eivät varsinaisia vikoja ole, vaan kyse on puhtaasti kemioiden kohtaamattomuudesta?

Minä ainakin ihan oikeasti haluaisin kuulla syyn. Haluaisin mieluummin kuulla, että meillä oli ongelmia kommunikoinnin kanssa ja arvomaailmamme eivät kohdanneet, kuin kuulla että seurustelukumppanini löytää kyllä paremmankin, vaikkei minussa mitään suoranaista vikaa ollutkaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Ei nuo miehet oikeasti ole sitoutumishaluisia vaan etsivät vaan hetken huumaa. Kertovat sinulle mitä haluat kuulla. Sinun pitää joko vaihtaa miestyyppiä tai löytää joku keino miten saat miehet sitoutettua itseesi ilman, että pelästytät heitä puhumalla yhteisistä kesäsuunnitelmista tai lapsista.

Joku ystäväsi osaa varmaan paremmin arvioida asiaa. Luultavasti olet itse sokea jollekin luonteenpiirteellesi tai käyttäytymisellesi. Mutta jos kysyt asiaa ystävältäsi, et saa sitten loukkaantua jos hän vastaa rehellisesti.

Tapailet vääräntyyppisiä miehiä ja/tai rimasi on suhteettoman korkealla.

Minä miehenä sain kerran naiselta tekosyyn pakkeja antaessa"olisit ollut mulle liian hyvä".

Jonka voi ihan rehellisesti suomentaa "sinä et ole minulle tarpeeksi hyvä"

Mitä syitä miehet sitten ovat kertoneet sinulle, kun ovat halunneet päättää suhteen? Kai ne nyt jotain ovat sanoneet? Esim. emme sovi yhteen tai haluan olla vapaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Ei nuo miehet oikeasti ole sitoutumishaluisia vaan etsivät vaan hetken huumaa. Kertovat sinulle mitä haluat kuulla. Sinun pitää joko vaihtaa miestyyppiä tai löytää joku keino miten saat miehet sitoutettua itseesi ilman, että pelästytät heitä puhumalla yhteisistä kesäsuunnitelmista tai lapsista.

Mä en ole oikeastaan juuri koskaan suuremmin edes puhunut lapsista eikä minulla ole ollut mikään kiire niiden hankintaan. Yleensä perheenperustamisasiat on tullut esille ihan arkipäiväisissä jutuissa, just sellaisissa "me ei kyllä sit anneta meidän lapsille mitään luontonimiä" -tyylisissä hassutteluissa jonkun lööpin bongaamisen jälkeen. Toki jostain ekoista treffeistä lähtien kummallakin osapuolilla on ollut käsitys siitä, että molemmat haluaa perheen ja lapsia lähitulevaisuudessa. ap

Se kertoo siitä, ettei ole kemiaa. Enkä ihmettele: viuden vuoden aikana olet kuullut tuon kuudesti? Hei, siihen kemiaan olen minä törmännyt elämäni aikana vain kolme kertaa. (Yhden kerran en ollut vapaa, toisella kerralla mies ei vapaa, kolmannella kerralla eli nyt päädyin naimisiin)

N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Ei nuo miehet oikeasti ole sitoutumishaluisia vaan etsivät vaan hetken huumaa. Kertovat sinulle mitä haluat kuulla. Sinun pitää joko vaihtaa miestyyppiä tai löytää joku keino miten saat miehet sitoutettua itseesi ilman, että pelästytät heitä puhumalla yhteisistä kesäsuunnitelmista tai lapsista.

Tuollainen stereotyyppinen ajattelutapa on loistava keino välttää ikinä tutustumasta ihmisiin oikeasti. Mutta onhan se vaivalloista, jos pitää jokaisen ihmisen yksilöllisiä motiiveja alkaa pohtia. Paljon helpompi ottaa leimasin, jossa lukee "seksin perässä" ja lätkiä sillä ympäriinsä. Mutta tämä on niin suosittu menetelmä, että minun puheeni ei vaikuta mitään. Jokainen oppii tämän iän myötä ja kantapään kautta. Jos oppii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Ethän vaan yritä työntää miehiä liian nopeasti kohti avioliitto/perheenperustamishaaveita? Jos olet viiden vuoden aikana tullut kuusi kertaa jätetyksi, ovat suhteesi varmaankin olleet melko lyhyitä, kuukausissa mitattavia? Ei muutaman kuukauden seurustelun jälkeen tarvitse vielä yhteen muuttamista pohtia. Veikkaan, että säikäytät miehet liiam määrätietoisella etenemiselläsi kohti tavoitettasi, joka siis on avioliitto ja lapset. Anna suhteelle aikaa kehittyä ja sinun sekä seurustelukumppanisi rauhassa tutustua toisiinne.

Sinulla ja miehillä on kenties erilainen aikajänne. Mies puhuu siitä, että haluaa naimisiin ja lapsia ja tarkoittaa että kenties 10 vuoden päästä, sinä sanot haluavasi myös naimisiin ja lapsia ja tarkoitat tällä että kenties 10 kuukauden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Joku ystäväsi osaa varmaan paremmin arvioida asiaa. Luultavasti olet itse sokea jollekin luonteenpiirteellesi tai käyttäytymisellesi. Mutta jos kysyt asiaa ystävältäsi, et saa sitten loukkaantua jos hän vastaa rehellisesti.

Mä olen monta kertaa kysellyt heiltä ja luotan heidän rehellisyyteensä asiassa, sillä me puhutaan ystävien kanssa todella avoimesti toisillemme. Ja heidän suhtautumisensa jokaiseen eroon on ollut kanssani melko samanlainen: puhdas hämmennys. Minussa ei kuulemma ole mitään sellaista vikaa, jolla voisi helposti selittää, miksi miehet kokevat, etten ole kelvollinen yhteiseen tulevaisuuteen. Tuntuu jotenkin itserakkaalta ja tyhmältä kirjoittaa näin, mutta minä olen oikeasti keskimäärin aika onnistunut ihminen. Ihmisrakas, ystävällinen, ahkera, tunnollinen, rohkea, välittävä, perhekeskeinen. En ole täydellinen, mutta en myöskään ymmärrä, miten olisin niin oleellisesti huonompi kuin vaikka ne ihmiset, jotka ovat pitkäikäisen parisuhteen löytäneet. ap

Olen itse antanut pakit kerran ihan suoraan sanottuna pelkän ylipainon takia. Hän oli oikeasti hieno ihminen, huumorintajuinen, kohtelias, todella hyvää seuraa. Pidin hänestä heti. Mutta vetoa tunnen vain hoikkiin miehiin, näin on aina ollut. Ei ollut reilua edes lähteä treffeille, kun tiesin jo etukäteen että en voi kiinnostua. Mutta mutta... hän pyysi niin fiksusti, että en tiennyt miten kieltäytyä. Eikä minun olisi ollut mitään järkeä sanoa, että ongelma oli paino. Sillä hän oli hyvän näköinen. Pitkä, raskasrakenteinen, komea. Joku isoista miehistä tykkäävä nainen olisi ollut aivan ihastuksissaan.

Mainitsit, että miehet haluavat perheen muutaman vuoden päästä.

Mietin, kannattaisiko sinun tavata miehiä, jotka haluavat perheen NYT.

Ystäväni päätti vuosia sitten, että hän haluaa naimisiin ja lapsia. Hän puhui asiasta useammalle tapaamalleen miehelle, löysi (eronneen) miehen ja he elävät edelleen onnellisina yhdessä.

Huom. mies oli ystäväni ikäinen eikä mikään ikäloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku ystäväsi osaa varmaan paremmin arvioida asiaa. Luultavasti olet itse sokea jollekin luonteenpiirteellesi tai käyttäytymisellesi. Mutta jos kysyt asiaa ystävältäsi, et saa sitten loukkaantua jos hän vastaa rehellisesti.

Mä olen monta kertaa kysellyt heiltä ja luotan heidän rehellisyyteensä asiassa, sillä me puhutaan ystävien kanssa todella avoimesti toisillemme. Ja heidän suhtautumisensa jokaiseen eroon on ollut kanssani melko samanlainen: puhdas hämmennys. Minussa ei kuulemma ole mitään sellaista vikaa, jolla voisi helposti selittää, miksi miehet kokevat, etten ole kelvollinen yhteiseen tulevaisuuteen. Tuntuu jotenkin itserakkaalta ja tyhmältä kirjoittaa näin, mutta minä olen oikeasti keskimäärin aika onnistunut ihminen. Ihmisrakas, ystävällinen, ahkera, tunnollinen, rohkea, välittävä, perhekeskeinen. En ole täydellinen, mutta en myöskään ymmärrä, miten olisin niin oleellisesti huonompi kuin vaikka ne ihmiset, jotka ovat pitkäikäisen parisuhteen löytäneet. ap

Et tietenkään ole huonompi. Missää nimessä! Et ole vielä löytänyt juuri sinulle sopivaa miestä. :)

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kommentti, mutta eikö kuitenkin ole parempi saada tuollainen palaute jo alkuvaiheessa eikä vasta avo- tai avioliiton solmimisen jälkeen?

Mielestäni olet tavannut sinulle vääränlaisia miehiä. 

On toki, mutta tätä menoa en taida päästä solmimaan minkäänlaista liittoa :/ Tunnun kelpaavan vain hauskanpitoon, mutta heti suhteen mennessä vakavammaksi, miehet painavat jarrut pohjaan. Hassuinta tässä on se, että miehet, joita olen viime vuosina tapaillut, ovat kertomansa mukaan tosi perhekeskeisiä ja haaveilevat avioliitosta, onnellisesta perheestä ja lapsista muutaman vuoden päästä. Minä jaan nämä haaveet, mutta heti kun suhteessa tulee vaihe, jossa aletaan pohtia esimerkiksi asumiskuvioita tai seuraavan kesän yhteisiä suunnitelmia, niin sitten en yhtäkkiä olekaan hyvä ehdokas avopuolisoksi tai aveciksi kaverin kesähäihin. ap

Ei nuo miehet oikeasti ole sitoutumishaluisia vaan etsivät vaan hetken huumaa. Kertovat sinulle mitä haluat kuulla. Sinun pitää joko vaihtaa miestyyppiä tai löytää joku keino miten saat miehet sitoutettua itseesi ilman, että pelästytät heitä puhumalla yhteisistä kesäsuunnitelmista tai lapsista.

Mä en ole oikeastaan juuri koskaan suuremmin edes puhunut lapsista eikä minulla ole ollut mikään kiire niiden hankintaan. Yleensä perheenperustamisasiat on tullut esille ihan arkipäiväisissä jutuissa, just sellaisissa "me ei kyllä sit anneta meidän lapsille mitään luontonimiä" -tyylisissä hassutteluissa jonkun lööpin bongaamisen jälkeen. Toki jostain ekoista treffeistä lähtien kummallakin osapuolilla on ollut käsitys siitä, että molemmat haluaa perheen ja lapsia lähitulevaisuudessa. ap

Se lähitulevaisuus vaan voi olla sinulle vuosi ja miehelle 5 vuotta. Tästä tulee helposti ristiriita. Olen nähnyt omassa kaveripiirissä niin monta kertaa tilanteen, jossa nainen karkottaa miehen painostamalla miestä liian aikaisin tekemään päätöksiä siitä, haluaako edetä naisen kansssa kohti perheenperustamista. Mies panikoi, jättää naisen ja sanoo, ettei naisessa ole mitään vikaa. Niin kuin ei olekaan, ainoastaan etenemisvauhdissa.