Kaljuuntuminen pilaa täysin 20 vuotiaiden miesten naisten tapailut.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Miksi se ei sitten voisi olla ainoa este? Olen ihan samanlainen kun muutkin ikäiseni pojat: hauskana ja fiksuna pidetty ja ystäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Harrastuksiakin on. Mistä muusta se voisi olla kiinni kun rumuudesta? Ja täytyy ottaa huomioon sekin että en ole vain pelkästään lyhyt, kalju tai ruma vaan noita kaikkia. Ja kyllähän sen naisten puheistakin kuulee että on se ulkonäkö heillekkin keskeistä miehistä puhuttaessa.

No ihan hyvin voi olla kyse pelkästään siitä, että et ole vielä vain kohdannut sitä "oikeaa". Ottaen huomioon hyvin nuoren ikäsi, tuo vaihtoehto ei ole edes epätodennäköinen taikka epätavallista.

Sitten jos muita mahdollisia syitä pohtii, niin et sinä tällä palstalla itsestäsi kovin fiksua mielikuvaa ole antanut, sorry vaan. Viestiesi perusteella ajatusmaailmasi on aika yksioikoinen ja lapsellisuuteen saakka ehdoton. Olet toistuvasti sortunut todella karkeisiin yleistyksiin tyyliin "kukaan nainen ei huoli lyhyttä miestä", "kaikille naisille ulkonäkö on miehessä tärkeintä" jne. Tämän jälkimmäisen väitteen olet vienyt jopa niin pitkälle, että olet haukkunut valehtelijoiksi ne naiset, jotka ovat sanoneet etteivät pidä ulkonäköä tärkeänä.

Olet myös kertonut että sinulle itsellesi naisen ulkonäkö on tärkein asia parinvalinnassa. Olet sanonut että arvostat naisia ennenkaikkea viehättävän ulkonäön perusteella. Olet siis mitä ilmeisimmin itse hyvin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen ihminen. Ja ei siinä mitään, saathan sinä sitä olla, mutta sitten ei pidä ihmetellä, että huomiosi kiinnittyy niinikään ulkonäkökeskeisiin ja pinnallisiin ihmisiin. Olet tässäkin ketjussa jo sanonut, että muunlaisia nuoria naisia ei olekaan kuin ulkonäköön tuijottavia. Tämä kertoo selvää kieltä siitä, että et ole edes huomannut niitä nuoria naisia, joille ulkonäkö ei ole määräävässä asemassa. Kuitenkin ihan jokaisessa ketjussa johon olet osallistunut, sellaisia naisia on ollut. Mutta heidän olemassaolonsa sinä joko unohdat seuraavaan ketjuun mennessä, tai leimaat heidät valehtelijoiksi.

Lisäksi ainoa aihe josta ainakaan täällä tunnut keskustelevan, on ulkonäkö ja nimenomaan keskityt todella mielelläsi oman ulkonäkösi haukkumiseen. Kai nyt sentään kavereidesi kanssa puhut muustakin? Mutta oikeasti tuo kuukaudesta toiseen alati jatkuva itsesäälisurkuttelu on tosi iso turn-off, ihan ulkonäöstäsi riippumatta. Tiedät itsekin kuinka paljon sinua on yritetty täällä rohkaista ja avata maailmankuvaasi näkemään muutakin kuin omat ehdottomat uskomuksesi. Mutta mikään ei auta. Parhaimmassa tapauksessa jätät hyviin ja rohkaiseviin argumentteihin reagoimatta ja pahimmillasi olet lytännyt niiden esittäjän siksi, että hän ei voi mitään mistään tietää, koska ei ole niin ruma kuin sinä.

Minä uskon että ikä ja elämänkokemus korjaa ison osan näistä mainitsemistani jutuista. Paljon antaa anteeksi jo se fakta, että olet vielä niin nuori, että hädin tuskin olet lapsenkengistä ulos pyristellyt. Mutta ehkä oikeasti kannattaisi ulkonäön sijaan joskus ottaa kriittisen silmäilyn alle myös ne omat asenteet.

Mistä voin siis erottaa ne naiset joille ulkonäköni ei olisi este? Ovatko esimerkiksi kaikki kauniiksi miellettävät naiset sitten ulkonäkökeskeisiä ja vaikkapa ylipainoiset eivät ikinä ole? Itse en kyllä usko että on olemassa sitä "oikeaa" joka vain osuu jokaisen kohdalle. Kyse on markkina-arvosta eli siitä kuinka monelle kelpaat kumppaniksi. Mitä enemmän sitä sinulla on , sitä enemmän on niitä vastaan tulevia "oikeita" joiden kanssa tulee juttuun.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Miksi se ei sitten voisi olla ainoa este? Olen ihan samanlainen kun muutkin ikäiseni pojat: hauskana ja fiksuna pidetty ja ystäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Harrastuksiakin on. Mistä muusta se voisi olla kiinni kun rumuudesta? Ja täytyy ottaa huomioon sekin että en ole vain pelkästään lyhyt, kalju tai ruma vaan noita kaikkia. Ja kyllähän sen naisten puheistakin kuulee että on se ulkonäkö heillekkin keskeistä miehistä puhuttaessa.

No ihan hyvin voi olla kyse pelkästään siitä, että et ole vielä vain kohdannut sitä "oikeaa". Ottaen huomioon hyvin nuoren ikäsi, tuo vaihtoehto ei ole edes epätodennäköinen taikka epätavallista.

Sitten jos muita mahdollisia syitä pohtii, niin et sinä tällä palstalla itsestäsi kovin fiksua mielikuvaa ole antanut, sorry vaan. Viestiesi perusteella ajatusmaailmasi on aika yksioikoinen ja lapsellisuuteen saakka ehdoton. Olet toistuvasti sortunut todella karkeisiin yleistyksiin tyyliin "kukaan nainen ei huoli lyhyttä miestä", "kaikille naisille ulkonäkö on miehessä tärkeintä" jne. Tämän jälkimmäisen väitteen olet vienyt jopa niin pitkälle, että olet haukkunut valehtelijoiksi ne naiset, jotka ovat sanoneet etteivät pidä ulkonäköä tärkeänä.

Olet myös kertonut että sinulle itsellesi naisen ulkonäkö on tärkein asia parinvalinnassa. Olet sanonut että arvostat naisia ennenkaikkea viehättävän ulkonäön perusteella. Olet siis mitä ilmeisimmin itse hyvin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen ihminen. Ja ei siinä mitään, saathan sinä sitä olla, mutta sitten ei pidä ihmetellä, että huomiosi kiinnittyy niinikään ulkonäkökeskeisiin ja pinnallisiin ihmisiin. Olet tässäkin ketjussa jo sanonut, että muunlaisia nuoria naisia ei olekaan kuin ulkonäköön tuijottavia. Tämä kertoo selvää kieltä siitä, että et ole edes huomannut niitä nuoria naisia, joille ulkonäkö ei ole määräävässä asemassa. Kuitenkin ihan jokaisessa ketjussa johon olet osallistunut, sellaisia naisia on ollut. Mutta heidän olemassaolonsa sinä joko unohdat seuraavaan ketjuun mennessä, tai leimaat heidät valehtelijoiksi.

Lisäksi ainoa aihe josta ainakaan täällä tunnut keskustelevan, on ulkonäkö ja nimenomaan keskityt todella mielelläsi oman ulkonäkösi haukkumiseen. Kai nyt sentään kavereidesi kanssa puhut muustakin? Mutta oikeasti tuo kuukaudesta toiseen alati jatkuva itsesäälisurkuttelu on tosi iso turn-off, ihan ulkonäöstäsi riippumatta. Tiedät itsekin kuinka paljon sinua on yritetty täällä rohkaista ja avata maailmankuvaasi näkemään muutakin kuin omat ehdottomat uskomuksesi. Mutta mikään ei auta. Parhaimmassa tapauksessa jätät hyviin ja rohkaiseviin argumentteihin reagoimatta ja pahimmillasi olet lytännyt niiden esittäjän siksi, että hän ei voi mitään mistään tietää, koska ei ole niin ruma kuin sinä.

Minä uskon että ikä ja elämänkokemus korjaa ison osan näistä mainitsemistani jutuista. Paljon antaa anteeksi jo se fakta, että olet vielä niin nuori, että hädin tuskin olet lapsenkengistä ulos pyristellyt. Mutta ehkä oikeasti kannattaisi ulkonäön sijaan joskus ottaa kriittisen silmäilyn alle myös ne omat asenteet.

AMEN.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Kyllä voi olla hänellä hankalaa jos ero tulisi kun näyttää tuo lyhyyskin miehessä olevan todella kova paikka naisille kuten itsekin annoit ymmärtää. Mikäli minulla siis olisi edes vain tuo lyhyys ulkonäkö ongelma niin olisi naisen saaminen varmasti haastavaa mutta kun siihen lisää vielä muun rumuuden niin naiset voin unohtaa

no voivoi. Nyt alan paremmin ymmärtää miksi olet yksin. Ei kukaan jaksa kuunnella vinkunaa. Ja valitat että olet lyhyt ja ruma ja blaablaablaa. Oikeasti ainoa ongelma on sisäinen rumuus joka tulee ilmi lyhyen miehen syndroomana ja se on syy miksi lyhyet miehet on monista epämiellyttäviä, varsinkin kun olet varmaan +170cm joka pitää meteliä pituudestaan/lyhyydestään

Olen alta 170 cm ja tuo että keksitään jotain lyhyt mies syndrooma skeidaa on jo aika naurettavaa. Kyllä siinä on ihan se seksuaalinen viehättävyys kyseessä miksi ei kelpaa. Moni nainen itsekin myöntää että ei halua lyhyttä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Kyllä voi olla hänellä hankalaa jos ero tulisi kun näyttää tuo lyhyyskin miehessä olevan todella kova paikka naisille kuten itsekin annoit ymmärtää. Mikäli minulla siis olisi edes vain tuo lyhyys ulkonäkö ongelma niin olisi naisen saaminen varmasti haastavaa mutta kun siihen lisää vielä muun rumuuden niin naiset voin unohtaa

no voivoi. Nyt alan paremmin ymmärtää miksi olet yksin. Ei kukaan jaksa kuunnella vinkunaa. Ja valitat että olet lyhyt ja ruma ja blaablaablaa. Oikeasti ainoa ongelma on sisäinen rumuus joka tulee ilmi lyhyen miehen syndroomana ja se on syy miksi lyhyet miehet on monista epämiellyttäviä, varsinkin kun olet varmaan +170cm joka pitää meteliä pituudestaan/lyhyydestään

"Lyhyen miehen syndrooma" on sukupuolistereotypia, jonka avulla naiset halventavat lyhyitä miehiä. Et taida olla kovin feministinen nainen?

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Kyllä voi olla hänellä hankalaa jos ero tulisi kun näyttää tuo lyhyyskin miehessä olevan todella kova paikka naisille kuten itsekin annoit ymmärtää. Mikäli minulla siis olisi edes vain tuo lyhyys ulkonäkö ongelma niin olisi naisen saaminen varmasti haastavaa mutta kun siihen lisää vielä muun rumuuden niin naiset voin unohtaa

Milloin se unohtaminen mahtaa vihdoin ja viimein tapahtua? Päivittäiset valitusviestit naisille kelpaamattomuudesta kun eivät oikein saa vakuuttumaan siitä, että olisit päättänyt unohtaa naiset.

Kaljuuntuminen on monelle miehelle kova pala, etenkin nuorena. Jopa 17-vuotiaana osa pojista/miehistä alkaa rajusti kaljuuntumaan, mikä on tosi kova paikka. Miesten kaljuuntuminen ylipäätään on melko yleistä.

Naisten kaljuuntuminen on äärettömän harvinaista. Vallitsevassa "vain naisten etu ja elämä merkitsee"  - ilmapiirissä eräs valtakunnan media tekikin aiheesta suht ison jutun.

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Miksi se ei sitten voisi olla ainoa este? Olen ihan samanlainen kun muutkin ikäiseni pojat: hauskana ja fiksuna pidetty ja ystäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Harrastuksiakin on. Mistä muusta se voisi olla kiinni kun rumuudesta? Ja täytyy ottaa huomioon sekin että en ole vain pelkästään lyhyt, kalju tai ruma vaan noita kaikkia. Ja kyllähän sen naisten puheistakin kuulee että on se ulkonäkö heillekkin keskeistä miehistä puhuttaessa.

Ei sille ole välttämättä mitään tiettyä syytä. Itse olen hoikka ja normaalin näköinen, normaali myös luonteeltani, vähän ehkä ujo nainen. Sinkkuna olen ollut 11 vuotta. En tiedä miksi miestä en saa, kaipa osaltaan kyse on sattumankaupasta.

N29

Kaljuuntumisen osaisin itse hyväksyä, mutta sitä pilkan ja v*ttuilun määrää parikymppisten naisten suusta joka päivä amk:lla en vaan voi suomalaisille naisille antaa anteeksi. Haistakaa vittu oikeesti!

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntumisen osaisin itse hyväksyä, mutta sitä pilkan ja v*ttuilun määrää parikymppisten naisten suusta joka päivä amk:lla en vaan voi suomalaisille naisille antaa anteeksi. Haistakaa vittu oikeesti!

Jospa nyt et kuitenkaan muutamaa ihmistä amk:lla yleistä kaikkiin suomalaisiin naisiin :D. Ei sullakaan tuo suhteellisuudetaju ihan pelaa. Sinänsä uskon hyvin että jotain ihmistä voidaan kiusata jopa amk:lla tai kiusoitella sillä lailla että  se osuu kohdetta arempaan paikkaan kuin ihmiset kuvittelee. Oletko sanonut näille että pitäkää päänne kiinni? Ja joka tapauksessa, juttu ei ole niin että pelkkä kalju riittäisi siihen että ketään ruvetaan sen takia kiusaamaan. Kiusaaminen on väärin ja rumaa ja jonkun pitäisi pitää ryhmällesi vakava puhuttelu, mutta nyt taas yksinkertaistat ongelmaa ihan huimasti eikä se auta sua millään lailla. Minua kiusattiin koulussa ulkonäköni takia enkä hetkeäkään kuvittele että ulkonäköni olisi ollut se perimmäinen syy. Samalla naamalla olisin voinut olla vaikka suosittu tyttö jos olisin osannut meikata enkä olisi ollut niin nynnerö. Joka tapauksessa jos olisin jäänyt kierimään rumuuteni miettimisessä mistään ei olisi tullut mitään. Menin kouluun ja kävin läpi viiden vuoden helvetin, jonka jälkeen en enää ole ollut koko loppuelämäni aikana ujo, esiintymisen pelko esim. lähti jatkuvalla esiintymisellä lähes tyystin. Eli sillä se lähtee millä tuleekin, on vaan pakko yrittää olla sitkeä ja nähdä itsestään muutakin kuin yksi ominaisuus.

Eipä kaljuuntuminen ole mitään pienimunaisuuteen verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntumisen osaisin itse hyväksyä, mutta sitä pilkan ja v*ttuilun määrää parikymppisten naisten suusta joka päivä amk:lla en vaan voi suomalaisille naisille antaa anteeksi. Haistakaa vittu oikeesti!

Amk on varttuneempien amis. Olisitpa sinäkin mennyt yliopistoon.

T: Tradenomi

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntumisen osaisin itse hyväksyä, mutta sitä pilkan ja v*ttuilun määrää parikymppisten naisten suusta joka päivä amk:lla en vaan voi suomalaisille naisille antaa anteeksi. Haistakaa vittu oikeesti!

Ikävää että sinua on pilkattu, en kuitenkaan ole amk:ssa, joten en ole pilkannut sinua. Miksi minun pitäisi vittua haistaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntumisen osaisin itse hyväksyä, mutta sitä pilkan ja v*ttuilun määrää parikymppisten naisten suusta joka päivä amk:lla en vaan voi suomalaisille naisille antaa anteeksi. Haistakaa vittu oikeesti!

Ikävää että sinua on pilkattu, en kuitenkaan ole amk:ssa, joten en ole pilkannut sinua. Miksi minun pitäisi vittua haistaa? 

Siksi, koska te olette kaikki samanlaisia parikymppisinä. Kikattelevia horoja, jotka leikkii miesten tunteilla ja pilkkaa omasta mielestä "huonompia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaljuuntuminen nuorena varmasti ahdistaa :/ Jos kuitenkin yhtään helpottaa, niin tunnen kaveripiirissäni kolme miestä, joilla näkyy selvää kaljuuntumista alle kolmikymppisinä, eräällä heistä aika näkyvää jo niinkin nuorena kuin 21-vuotiaana. Et ole yksin asian kanssa! (Ja mitä naisasioihin tulee, niin näistä miehistä kaksi on onnellisissa parisuhteissa, eli ei näytä kaljuuntuminen haitanneen ainakaan liikaa. Tyttöystävät ovat normaaleja nuoria naisia, eivät mitään Megan Foxeja mutta perusnättejä mukavia ihmisiä.)

 

Ulkonäön suhteen pyri käyttämään vahvuuksiasi: sinun ei ole kenties mahdollista saada tuuheaa leijonanharjaa, mutta ajele sen sijaan vaikka kokonaan kaljuksi/siiliksi! Vielä siihen päälle jos kasvatat miehekkään parran, niin a vot.

Millaisista piireistä yleensä etsit kumppania? Yökerhot ja Tinderit voi tosiaan hyvillä mielin unohtaa, jos meininki tuntuu niissä liian pinnalliselta. Itse ainakin suuntaisin silmäni ennemmin sellaisiin paikkoihin, joissa kävisin muutenkin: pienemmät, ehkä underground-henkisemmät baarit, harrastusseurat jne. Tällaisista paikoista löytänee helpommin paitsi vähemmän pinnallisia ihmisiä, ennen kaikkea sellaisia, joiden kanssa jututkin käyvät todennäköisemmin yksiin.

N23

Tuntuu että missään muualla ei nuoret enää käy kun Tinderissä tai yökerhoissa. Vaikeaa tästä tekee juuri se että olen muutenkin aika ruma, lyhyt mm. Ja siksi ei minulla olisi varaa menettää hiuksia ja kun tuo hiustenlähtö on jo edennyt koko päälaelle. Se on vaan niin kuvottavan näköistä että miten joku nainen voisi siitä muka viehättyä! Hyvä kun enään tunnistan itseni peilistä

Ap

No se onkin ruman näköstä, jos jätät ne reunahiukses kasvamaan. Hyi, näyttää joltain 80-vuotiaalta! Ajele kokonaan pois, niin tulee parempi.

Sitä paitsi kaljuuntuminen kertoo että sinulla on runsaasti testosteronia kehossa. Sehän on oikea äijähormooni! Etkö ole myöskään kuullut sanontaa: "tukka ja järki ei kasva samassa päässä."? Kannattais varmaan ton parkumisen sijaan tehdä jotain. Ja ennemmin jotain itseään kiinnostavaa, eikä pyöriä missän lihatiskeillä (netissä tai irlissä).

Ei. Kaljuuntumisen syitä ei oikein tunneta vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kaljuuntuminen ole mitään pienimunaisuuteen verrattuna.

Ei siitä isosta kalusta ole mitään iloa kun ei pääse koskaan harrastamaan seksiä rumana

Me tuossa keskikaupungilla mietittiin pitäisikö höyrypäinen häiikkö taka-aasialainen tiputtaa pois seurailemasta. mm. Kampissa vartijat ovat noteeranneet tämän mutta eivät riittävästi.

mistä nämä luuta ja nahkaa olevat oiekin tulevat muualta kuin läheisestä parturikolosta hankkimaan itselleen IKÄVYYKSIÄ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol. Mä en taas voi sietää miehiä jotka laittaa tukkaa. Kalju on paras! Niin ja mene salille siitä.

Eipä siitä salilla olemista ole mitään ulkonäöllistä hyötyä kun olen ruma ja lyhytkin vielä. Eri asia 2 metriselle komealle kaljalle kompensointiin

En usko! Mä kyllä saisin susta komean.

Vedät vaan kaikki pois, mimmit tulee silittelemään sun kaljua,

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Joo ei. Kyllä se on enimmäkseen ihan itsestäsi kiinni. Sinua rumemmatkin miehet on kumppanin löytäneet.

Ihan uteliaisuudesta, onko sinulla muillakin elämänalueilla vaikeuksia ottaa vastuuta itsestäsi ja ulkoistaa mahdolliset ongelmasi? Kuinka työurasi ja/tai opiskelusi etenevät?

Esimerkkisi rumemmista miehistä ei toimi. Minua rumempaa miestä saa oikeasti hakea koska omaan kaikki miestä rumentavat ulkonäköpiirteet lihavuutta lukuunottamatta. Ja ihan töissä käyn ja opiskelut on edessä kun välivuodella olen

töissäkäyminen ei riitä pitää olla vähintään pankkiirilääkäri.

Ap, pää pystyyn nyt! Ajele loputkin pois. Itse seurustelin joskus miehen kanssa jolla kaljuuntuminen alkoi jo yläasteella, veljensä samanlainen. Mies oli todella seksikäs ja komea, itseäni ei kalju haitannut pätkääkään. Ei ne hiukset ole niin tärkeät, usko mua! Itsetunto sitä vastoin on eli sitä pitäisi jotenkin kasvattaa.