Kaljuuntuminen pilaa täysin 20 vuotiaiden miesten naisten tapailut.

Se on kiistaton tosiasia että keskimäärin naiset pitävät aavistuksen vähemmän kaljuista miehistä. Aavistus tässä tarkoittaa että 1-10 asteikolla 5.5 miehestä tulee vitosen mies jos ajaa hiukset pois.

Se mikä monelta unohtuu on, että kyse on keskiarvosta. Jos kaivaa netistä esiin jonkin tutkimuksen aiheesta, niin huomaa, että keskiarvon lisäksi myös jakauma leviää eli toisinsanoen on suuri joukko naisia jotka pitävät kaljusta enemmän ja vähän suurempi joukko joka pitää vähemmän.

Kannattaisi myös pohtia muutakin kuin pelkkää ulkonäköä. Kalju nimittäin vaikuttaa positiivisesti siihen miten dominoivaksi, itsevarmaksi, hyväksi johtajaksi, maskuliiniseksi ja jopa voimakkaaksi ja pitkäksi(!) muut ihmisen arvioivat. Nuo ovat yleisesti ottaen sellaisia ominaisuuksia, joita naiset keskimäärin pitävät puoleensavetävinä. Ikävuosiakin tulee pari lisää, mutta se on parikymppiselle kundille vain plussaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse tästä kärsin jatkuvasti. Yksinäisyys ahdistaa ihan pirusti ja kun tietää että ei voi viehättää naisia enää varmaan koskaan seksuaalisesti. Nuoruus pitää kestää ainakin ilman naissuhteita mutta mikäli kyse on koko loppuelämästä, ei elämäniloa suoraan sanoen oikeasti ole. Kuka muka haluaisi näin masentavan kohtalon?

No, 20:nen mies on vielä varsin nuori ja ihan ymmärrettävistä syistä se kaljuuntuminen kyllä tuottaa ongelmia sen itsetunnon ja oman viehättävyyden kanssa. Toisaalta tuon ikäinen kyllä oppii ja kasvaa tähän "esteettiseen" ongelmaan - asenne ratkaisee. Moni on jo kertonut tällaiseen vääjäämättömään tilaan ratkaisuksi kokokaljuksi ajo, hyvä vaihtoehto.

Jos lähtee joidenkin leikkausten/litkujen/peruukkien tielle, ovat tällaiset vaihtoehdot ensinnäkin rahan ja ajan tuhlausta. Ne myös pitkittää vääjäämätöntä, joka on enemmän tai vähemmän kaljuna oleminen. Entisaikoina miehet veti jotain comb overia, joka on kyllä yleensä varsinainen turnoffi kaikille kaljuuntuville.

Kaljuissa on hyviä puolia (minun mielipiteitä ja keskusteluista bongattuja):

- ne on siistejä joko klani/siili/lyhyessä muodossa, (pappa-kaljut, pelle-hermannikaljut, juice-leskinenkaljut eivät ole mielestäni siistejä/hyvännäköisiä)

- kaljut on hygieenisiä ja helppohoitoisia: ei tukkahilsettä.

- säästää rahaa

- säästää aikaa: muiden värkätessä sitä hiuskuontaloaan uuden muodinmukaiseksi tötteröksi tai joksikin muuksi epämääräiseksi "taide"muodostelmaksi kaikennäköisillä litkuilla, sinä voit pakata urheilukassiisi jonkun perussaippuan/kokovartaloshampoon, deodorantin ja partahöylän. Uloslähtöön olet aina valmis maks. 5 - 15 minuutissa.

- naiset usein pitää kaljuista miehistä. Totta kai on poikkeuksia, varsinkin nuoremmissa naisissa - mutta kun ikää kun tulee niin tilanne tasottuu

- kalju korostaa hyvin partaa (jos sellainen kasvaa)

- kaljut on miehekkäitä, naisilla kaljuus on aina enemmän tai vähemmän sairauden aiheuttamaa

- kokokaljuun liitetään aggressio, johtajuus ja dominointiin, hyvällä tavalla 

- toimii hyvin lähiottelutilanteessa (ei saa otetta)

- voit keskittyä tarvittaessa hattuihin, pipoihin ja muihin pääkoristeisiin kun olet kylmässä

- kokokalju on aina jonkinmoinen statementti. Siis osoittaa järkähtämätöntä voimaa! katso vaikka Jason Staesmania, Dwayne Johnsonia, Bruce Willistä ja Vin Dieseliä  - kaikki ovat kaljuja, ylpeydellä.

Ketjun aloittajalle: kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttä, tulevaisuus on varmasti valoisampi.

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Joo ei. Kyllä se on enimmäkseen ihan itsestäsi kiinni. Sinua rumemmatkin miehet on kumppanin löytäneet.

Ihan uteliaisuudesta, onko sinulla muillakin elämänalueilla vaikeuksia ottaa vastuuta itsestäsi ja ulkoistaa mahdolliset ongelmasi? Kuinka työurasi ja/tai opiskelusi etenevät?

Esimerkkisi rumemmista miehistä ei toimi. Minua rumempaa miestä saa oikeasti hakea koska omaan kaikki miestä rumentavat ulkonäköpiirteet lihavuutta lukuunottamatta. Ja ihan töissä käyn ja opiskelut on edessä kun välivuodella olen

Niinhän sinä sanot, mutta viestihistoriasi perusteella on syytä epäillä  minäkuvasi vääristyneen.

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tästä kärsin jatkuvasti. Yksinäisyys ahdistaa ihan pirusti ja kun tietää että ei voi viehättää naisia enää varmaan koskaan seksuaalisesti. Nuoruus pitää kestää ainakin ilman naissuhteita mutta mikäli kyse on koko loppuelämästä, ei elämäniloa suoraan sanoen oikeasti ole. Kuka muka haluaisi näin masentavan kohtalon?

No, 20:nen mies on vielä varsin nuori ja ihan ymmärrettävistä syistä se kaljuuntuminen kyllä tuottaa ongelmia sen itsetunnon ja oman viehättävyyden kanssa. Toisaalta tuon ikäinen kyllä oppii ja kasvaa tähän "esteettiseen" ongelmaan - asenne ratkaisee. Moni on jo kertonut tällaiseen vääjäämättömään tilaan ratkaisuksi kokokaljuksi ajo, hyvä vaihtoehto.

Jos lähtee joidenkin leikkausten/litkujen/peruukkien tielle, ovat tällaiset vaihtoehdot ensinnäkin rahan ja ajan tuhlausta. Ne myös pitkittää vääjäämätöntä, joka on enemmän tai vähemmän kaljuna oleminen. Entisaikoina miehet veti jotain comb overia, joka on kyllä yleensä varsinainen turnoffi kaikille kaljuuntuville.

Kaljuissa on hyviä puolia (minun mielipiteitä ja keskusteluista bongattuja):

- ne on siistejä joko klani/siili/lyhyessä muodossa, (pappa-kaljut, pelle-hermannikaljut, juice-leskinenkaljut eivät ole mielestäni siistejä/hyvännäköisiä)

- kaljut on hygieenisiä ja helppohoitoisia: ei tukkahilsettä.

- säästää rahaa

- säästää aikaa: muiden värkätessä sitä hiuskuontaloaan uuden muodinmukaiseksi tötteröksi tai joksikin muuksi epämääräiseksi "taide"muodostelmaksi kaikennäköisillä litkuilla, sinä voit pakata urheilukassiisi jonkun perussaippuan/kokovartaloshampoon, deodorantin ja partahöylän. Uloslähtöön olet aina valmis maks. 5 - 15 minuutissa.

- naiset usein pitää kaljuista miehistä. Totta kai on poikkeuksia, varsinkin nuoremmissa naisissa - mutta kun ikää kun tulee niin tilanne tasottuu

- kalju korostaa hyvin partaa (jos sellainen kasvaa)

- kaljut on miehekkäitä, naisilla kaljuus on aina enemmän tai vähemmän sairauden aiheuttamaa

- kokokaljuun liitetään aggressio, johtajuus ja dominointiin, hyvällä tavalla 

- toimii hyvin lähiottelutilanteessa (ei saa otetta)

- voit keskittyä tarvittaessa hattuihin, pipoihin ja muihin pääkoristeisiin kun olet kylmässä

- kokokalju on aina jonkinmoinen statementti. Siis osoittaa järkähtämätöntä voimaa! katso vaikka Jason Staesmania, Dwayne Johnsonia, Bruce Willistä ja Vin Dieseliä  - kaikki ovat kaljuja, ylpeydellä.

Ketjun aloittajalle: kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttä, tulevaisuus on varmasti valoisampi.

Johnson, Willis ja Diesel omaavat kaikki komeat kasvot. Johnson on opa kaljuna komeampi kuin mitä se oli hiuksilla. Lisäksi kropat on ihan tosi timmit Dieselillä ja Johnsonilla. Ei kalpea, kalju ja rumapäinen suomalainen ole mitään noihin verrattuna. Kaljut suomalaiset on luokkaa Kaj Kunnas ja Tapio Suominen :D

Itse tykkään enemmän kaljuista, joten jos ajat kaikki pois, se on vain plussaa!

T. Parikymppinen nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Lisään vielä: Jos jonakin päivänä saat täydelliset hiukset hiussiirteen avulla, niin tulet huomaamaan, että flaksisi naisten keskuudessa ei tule muuttumaan miksikään, koska ongelmasi ei ole kaljuuntuminen. Ehkä ymmärrät ja uskot sen sitten.

Täysin absurdi väite että etenkään nuorille naisille miehen ulkonäköasioilla ei olisi merkitystä

Ei pelkällä hiussiirteellä kompensoida sitä latvarosoa joka sinullakin on.

Mielestäsi läskiä ihmistä ei auta liikunta, lenkki tai ruokailutottumuksien muuttaminen vaan he ovat siltikin "latvarosoja". Samasta asiastahan tässäkin on kyse. Hiuksia tosin ei päähän lisää ilmaiseksi saa.

Liikunta ja ruokavalion muutos auttaa laihtumisessa, mutta mahdollista "latvarosoa" se ei välttämättä korjaa mitenkään. Ns. lihavan identiteetti on monella normaalipainoisellakin naisella ja se, että itsetunto ja omanarvontunto ei seuraakaan laihtumistahdin mukana ei ole edes harvinaista. Moni laihduttanut ihminen näkee ja kokee itsensä edelleen lähes yhtä toivottomassa valossa kuten näki ja koki ollessaan lihava, vaikka painoindeksi olisi jo hyvän matkaa normaalin puolella. Äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka hoikkakin ihminen voi nähdä itsensä lihavana on ihan diagnosoitu sairaus nimeltä anoreksia nervosa. Siitä oletettavasti olet sinäkin kuullut ja lienee tiedät senkin, että anorektikoiden "latvarosoon" ei laihduttaminen ole auttanut eikä tule auttamaan.

Olisihan se ihanaa, jos itsetunto ja pään sisäiset ongelmat olisivatkin niinkin helposti kuin ulkonäköään parantamalla ratkaistavissa. Läheskään aina niin ei ole ja koska rajallista on sekin, kuinka paljon realistisesti ulkonäköään voi muokata, tulisi niihin omiin latvarosoihinsa suhtautua sen verran vakavissaan, että edes yrittäisi tehdä jotain niiden hyväksi ulkonäöstä riippumatta. Yllätys voi olla aika karu, jos sitten ulkonäköä paranneltuaan huomaakin, että elämä ei muuttunutkaan ruusuilla tanssimiseksi ja vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät vieläkään muodosta jonoa ovesi taakse. Toki sittenkin vielä voi keksiä uuden ulkonäköongelman, jolla kaikki on selitettävissä. Harva meistä nyt niin hyvännäköinen on, etteikö jotain vikaa itsestään aina löytäisi, jos se oman "rumuuden" vatvominen kerran yksi lempiharrastuksista on. Jos ei muuta, niin ikääntyminen ja sen vaikutukset ulkonäköön ainakin ovat vääjäämättä edessä meillä kaikilla.

molto_vivace kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tästä kärsin jatkuvasti. Yksinäisyys ahdistaa ihan pirusti ja kun tietää että ei voi viehättää naisia enää varmaan koskaan seksuaalisesti. Nuoruus pitää kestää ainakin ilman naissuhteita mutta mikäli kyse on koko loppuelämästä, ei elämäniloa suoraan sanoen oikeasti ole. Kuka muka haluaisi näin masentavan kohtalon?

No, 20:nen mies on vielä varsin nuori ja ihan ymmärrettävistä syistä se kaljuuntuminen kyllä tuottaa ongelmia sen itsetunnon ja oman viehättävyyden kanssa. Toisaalta tuon ikäinen kyllä oppii ja kasvaa tähän "esteettiseen" ongelmaan - asenne ratkaisee. Moni on jo kertonut tällaiseen vääjäämättömään tilaan ratkaisuksi kokokaljuksi ajo, hyvä vaihtoehto.

Jos lähtee joidenkin leikkausten/litkujen/peruukkien tielle, ovat tällaiset vaihtoehdot ensinnäkin rahan ja ajan tuhlausta. Ne myös pitkittää vääjäämätöntä, joka on enemmän tai vähemmän kaljuna oleminen. Entisaikoina miehet veti jotain comb overia, joka on kyllä yleensä varsinainen turnoffi kaikille kaljuuntuville.

Kaljuissa on hyviä puolia (minun mielipiteitä ja keskusteluista bongattuja):

- ne on siistejä joko klani/siili/lyhyessä muodossa, (pappa-kaljut, pelle-hermannikaljut, juice-leskinenkaljut eivät ole mielestäni siistejä/hyvännäköisiä)

- kaljut on hygieenisiä ja helppohoitoisia: ei tukkahilsettä.

- säästää rahaa

- säästää aikaa: muiden värkätessä sitä hiuskuontaloaan uuden muodinmukaiseksi tötteröksi tai joksikin muuksi epämääräiseksi "taide"muodostelmaksi kaikennäköisillä litkuilla, sinä voit pakata urheilukassiisi jonkun perussaippuan/kokovartaloshampoon, deodorantin ja partahöylän. Uloslähtöön olet aina valmis maks. 5 - 15 minuutissa.

- naiset usein pitää kaljuista miehistä. Totta kai on poikkeuksia, varsinkin nuoremmissa naisissa - mutta kun ikää kun tulee niin tilanne tasottuu

- kalju korostaa hyvin partaa (jos sellainen kasvaa)

- kaljut on miehekkäitä, naisilla kaljuus on aina enemmän tai vähemmän sairauden aiheuttamaa

- kokokaljuun liitetään aggressio, johtajuus ja dominointiin, hyvällä tavalla 

- toimii hyvin lähiottelutilanteessa (ei saa otetta)

- voit keskittyä tarvittaessa hattuihin, pipoihin ja muihin pääkoristeisiin kun olet kylmässä

- kokokalju on aina jonkinmoinen statementti. Siis osoittaa järkähtämätöntä voimaa! katso vaikka Jason Staesmania, Dwayne Johnsonia, Bruce Willistä ja Vin Dieseliä  - kaikki ovat kaljuja, ylpeydellä.

Ketjun aloittajalle: kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttä, tulevaisuus on varmasti valoisampi.

Ei mulla ainakaan kantti kestä odottaa vielä 20 vuotta ilman seksiä ja seurustelua keski-ikään asti. Todennäköisesti olisin jo tappanut itseni ennen sitä

Ap

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

Jos ei hiukset pysy päässä, kaikki veks on ihan munakas valinta. Kannattaa kasvattaa partaa

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Miksi se ei sitten voisi olla ainoa este? Olen ihan samanlainen kun muutkin ikäiseni pojat: hauskana ja fiksuna pidetty ja ystäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Harrastuksiakin on. Mistä muusta se voisi olla kiinni kun rumuudesta? Ja täytyy ottaa huomioon sekin että en ole vain pelkästään lyhyt, kalju tai ruma vaan noita kaikkia. Ja kyllähän sen naisten puheistakin kuulee että on se ulkonäkö heillekkin keskeistä miehistä puhuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Ei ole paha pälvikaljuuntuminen estänyt kaveriani löytämästä miestä itselleen. Ja kaverini on siis nainen, joten hiustenlähtö on ulkonäön kannalta huonompi juttu kuin miehillä. Eikä tää kaverini ole kasvoiltakaan kaunis ja kroppa on ihan normaali, löysää löytyy vaikka ei varsinaisesti ole lihava. Itse taas oon lihava, mutta silti olen minäkin ihanan miehen löytänyt. Ei ole ainoastaan ulkonäöstä kiinni se kun rakkaus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on niin paha psoriasis että koko kroppa on punaläiskäinen ja hiusten lisäksi lähtee koko päänahka peukalonkynnen kokoisina hiutaleina, mutta eipä tuon ole yksin tarvinnut olla. Pituuttakin reilusti alle keskimitan eikä noilla varastomiehen ansioilla verotilastoissa varsinaisesti juhlita. Asenne kuitenkin optimistinen ja luonne iloinen ja ystävällinen, siitäkin huolimatta että lääkärin ennusteen mukaan nelikymppisenä on niveliin edenneen psorin takia pyörätuolissa ja työkyvytön.

Sullahan on asiat tuohon verrattuna helvetin hyvin, jos suurin ongelmistasi on harvenevat hiukset. Joku roti nyt tähän jatkuvaan ruikuttamiseen niin ehkä alkaa flaksikin käydä paremmin.

Eli kaverisi on saanut jonkun epätoivoisen mielenterveyspotilaan naisekseen joka häipyy viimeistään kun mies sairastuu.

Mutta mitä jos mies haluaisi naisen josta oikeasti itse tykkää eikä vaan jotain sekopäätä mielisairaalasta?

Ihan tavallisia naisia tuo on aiemminkin tapaillut ja nykyään naimisissa perusnätin ja fiksunoloisen sairaanhoitajan kanssa. Sikäli meni kyllä puolittain oikein, että nainen on psykiatrisella osastolla ollut töissä :)

Vastauksesi kertoo kyllä paljon omista asentaistasi, joten en liene väärässä jos veikkaan että sinä et ole kumppania löytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Kyllä voi olla hänellä hankalaa jos ero tulisi kun näyttää tuo lyhyyskin miehessä olevan todella kova paikka naisille kuten itsekin annoit ymmärtää. Mikäli minulla siis olisi edes vain tuo lyhyys ulkonäkö ongelma niin olisi naisen saaminen varmasti haastavaa mutta kun siihen lisää vielä muun rumuuden niin naiset voin unohtaa

Vierailija kirjoitti:

Se on kiistaton tosiasia että keskimäärin naiset pitävät aavistuksen vähemmän kaljuista miehistä. Aavistus tässä tarkoittaa että 1-10 asteikolla 5.5 miehestä tulee vitosen mies jos ajaa hiukset pois.

Se mikä monelta unohtuu on, että kyse on keskiarvosta. Jos kaivaa netistä esiin jonkin tutkimuksen aiheesta, niin huomaa, että keskiarvon lisäksi myös jakauma leviää eli toisinsanoen on suuri joukko naisia jotka pitävät kaljusta enemmän ja vähän suurempi joukko joka pitää vähemmän.

Kannattaisi myös pohtia muutakin kuin pelkkää ulkonäköä. Kalju nimittäin vaikuttaa positiivisesti siihen miten dominoivaksi, itsevarmaksi, hyväksi johtajaksi, maskuliiniseksi ja jopa voimakkaaksi ja pitkäksi(!) muut ihmisen arvioivat. Nuo ovat yleisesti ottaen sellaisia ominaisuuksia, joita naiset keskimäärin pitävät puoleensavetävinä. Ikävuosiakin tulee pari lisää, mutta se on parikymppiselle kundille vain plussaa. 

Minäkin luin jonkun tällaisen jutun. Kun naisille näytettiin samaa miehen kuvaa, mutta hiuksilla tai ilman, niin kalju arvioitiin pari senttiä pidemmäksi.

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pidemmässä avoliitossa mieheni kanssa joka on lyhyt, lihava ja alkoi kaljuuntumaan parikymppisenä. Rakastan häntä silti mielettömästi. Ehkä kannattaa omaa asennetta tsekata eikä päänuppia, sillä enemmän se vaikuttaa.

Terv. N23

Oliko miehesi jo kalju ja/tai lihava kun tapailitte? Ja tuo " rakastan häntä silti" saa kyllä myös vaikutelman että asia on kuitenkin ongelma. Jos esimerkiksi tienne eroaisivat, uskoisitko hänen päätyvän enää uuteen suhteeseen jonkun naisen kanssa?

Ap

ainoa minkä koskaan olen kokenut ongelmaksi on lyhyys, sillä mieheni on oikeasti lyhyt ja olemme saman pituisia. Tapaillessamme hän oli treenattu ja hiukset oli, mutta koen että ulkonäkö on nyt jopa parempi. Lyhyydestä yli pääseminen oli haastavaa ja vei aikaa ennen kuin kehtasin käyttää korkkareita hänen kanssaan ollessaan. Hänelle itselleen mikään näistä asioista ei koskaan ollut ongelma, ehkä juuri siihen rakastuinkin alunperin ja rakastan vieläkin. Häntä ei haitannut että oli lyhyt ja hän vaan kannusti minua käyttämään korkkareita jos itse halusin. Hän ei koskaan peitellyt tai salaillut kaljuuntumista. Hän on fiksu, jalat maassa sekä rakastava ja tukeva enkä vaihtaisi pois mistään hinnasta. Haluan turvallisen, tasa-arvoisen normaalin arvostavan suhteen. Koen että yhteiset arvot ovat tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta. Suurempia ongelmia ei suhteessa ole vaan ainoastaan perus kuka siivoa mitä keskustelua. En näe syytä miksei hän löytäisi itselleen uutta jos eroamme, ja olen hänestä hetkittäin mustasukkainem sillä tulee hyvin toimeen naisten kanssa ja hänellä on paljon naispuolisia kavereita, vaikka onkin miesvaltaisella alalla. N23

Kyllä voi olla hänellä hankalaa jos ero tulisi kun näyttää tuo lyhyyskin miehessä olevan todella kova paikka naisille kuten itsekin annoit ymmärtää. Mikäli minulla siis olisi edes vain tuo lyhyys ulkonäkö ongelma niin olisi naisen saaminen varmasti haastavaa mutta kun siihen lisää vielä muun rumuuden niin naiset voin unohtaa

no voivoi. Nyt alan paremmin ymmärtää miksi olet yksin. Ei kukaan jaksa kuunnella vinkunaa. Ja valitat että olet lyhyt ja ruma ja blaablaablaa. Oikeasti ainoa ongelma on sisäinen rumuus joka tulee ilmi lyhyen miehen syndroomana ja se on syy miksi lyhyet miehet on monista epämiellyttäviä, varsinkin kun olet varmaan +170cm joka pitää meteliä pituudestaan/lyhyydestään

Vierailija kirjoitti:

Ei pilaa, loputkin haivenet vaan pois. Salille siitä hankkimaan sopivan lihaksikas kroppa ja kehitä sosiaalisia taitoja. Myös itsetunto ja tyyli kuntoon. Ja jos käykin niin ettei kumppania löydy niin keskity muihin asioihin elämässä kuten harrastuksiin, työhön, kavereihin tai opiskeluun kaikkeen muuhun paitsi palstailuun.

Juuri näin. Ihan klaniksi pää. Sehän on ehdottomasti tyylikkäin "hius"tyyli miehille. Omalla miehelläni ei ole kaljuuntumisongelmaa, vaan ihan tuuhea tukka kasvaa. Mutta minäpä pakotan hänet noin kerran kuussa istumaan tuoliin, ja minä sitten millikoneella hoitelen hänen hiuksensa kuntoon. Eli lattialle sanomalehtipaperin päälle.

Klanipäisissä miehissä on sitä jotakin.

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2771 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä monen kaljuudesta valittavan kanssa täällä. Itse olen 26-vuotias "ohimokalju". Mulla on ohuet vaaleat hiukset ja niin kauan kuin muistan, on hiusrajani ollut tosi korkealla. Se ei ole alkanut ns. keskiotsasta vaan otsan yläosasta. Oikeastaan olisin hiustensiirron tarvinnut jo varmaan 16-vuotiaana. Olen hyvähygieninen ja pukeudun fiksusti ja siististi. Miesten hoitotuotteet ovat aina olleet itselle tuttuja. Aloin 21-vuotiaana käymään salilla ja hommasin itselleni timmimmän vartalon kun 85% miehistä, joita näätte pävittäin. Nuoret naiset eivät kuitenkaan halua olla kanssani tämän hiusrajaongelman takia. Minulla on kaiken lisäksi tuon korkean otsan lisäksi ihan tosi iso pää, jolle en mahda mitään ja kaljun ajaminen vaatisi aika paljon munaa.

Ja teidän on turha alkaa mitään, että tuo ei ole se syy, mutta minähän se päivittäin itsenäni elän, käyn koulussa/töissä ja liikun ihmisten ilmoilla ja kuulen mitä minustakin puhutaan. Minulle on baarissakin naiset muutamana kerran sanoneet "Laita hiukses kuntoon" tai "Laita ulkonäkö kuntoon" jne. ja se tuntuu tosi pahalta, koska välitän ulkonäöstäni enemmän kuin moni parisuhteessa oleva mies ja naiset eivät sitä tajua. En vaan ole kasvonpiirteitteni takia tarpeeksi hyvännäköinen. Pitäisi olla otsa tyyliä Robin ja hiukset kammattu yhtä v*tun hintisti.

Olen myös silloin opiskellessa joskus äitilleni puhelimessa itkenyt, eikö voitaisi hankkia sitä hiustensiirtoa, että niitä saisi Latviassa tai Turkissa 2000-4000 eurolla ja äitini on aina kieltänyt ja vähätellyt asiaa osittain varmaan siksi, että minulla olisi parempi olo. Ja kyllä tämä varmaan teistä kuullostaa säälittävältä ja minun pitäisi kasvattaa selkäranka ja olla sinut itseni kanssa paremmin vaan miten se on mahdollista kun asiasta saa jatkuvasti kuulla? Jatkuvasti sain koululla kuulla ivallista pilkkaa ulkonäön takia, niin miten se hyvän itsetunnon hankkiminen on mahdollista? Kun ei kelpaa niin ei kelpaa :(

Nimenomaan kun me kaljuuntuvat emme juuri kelpaa ulkonäkömme takia niin silloinhan se on ihan niistä naisista kiinni, pariudummeko vai emme. Sinulla kuulostaa tuo tilanne olevan vielä ihan toivoa täynnä. Jos sulla on hiuksia riittävästi ja vaan tuo hiusraja on ongelma niin ilman muuta mene hiustensiirtoon. Kyllä se hinta varmasti on sen arvoista että naiset kiinnostuisivat enemmän. Suomestakin saat jo tuolla 4000 e hinnalla tuon otsan kuntoon

Ap

Mietipä nyt järjellä. Minä olen nainen. Miten minä voin vaikuttaa sinun pariintumiseesi? En yhtään mitenkään. Miten joku random-nainen tuolla ulkona tai netissä voi vaikuttaa sinun pariintumiseesi? Ei yhtään mitenkään. Arvaan kyllä mitä ajat takaa: jonkun naisen pitäisi päättää pariutumisestasi rakastumalla sinuun, mutta trust me, tuo ei ole normaali ajatusmaailma. Tuo on todella, todella outo ajatusmaailma ja olen aivan varma, että tuo outous on paljon suurempi syy yksinäisyyteesi kuin kaljuuntumisesi.

Sitä juurikin ajoin takaa. Minä en voi asiaa oikein muuttaa. Pallo on naisten puolella nyt miten he tähän sitten suhtautuvat. He määrittävät siis sen tulenko koskaan seurustelemaan. En sano että naisilla olisi velvollisuus rakastua minuun mutta heistä se on silti nyt enemmän kiinni.

Tämä pätee vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että pariutumisen ainoa este on ulkonäkösi niiltä osin, joita et voi muuttaa. Oletko nyt aivan varma, että se on ainoa syy? Jos katsot ympärillesi, huomaat kuitenkin, että lyhyys tai kaljuus eivät ole mitään ehdottomia esteitä pariutumiselle joten kuinka suurella todennäköisyydellä ne ovat ainoita tai edes varsinaisia esteitä sinunkaan pariutumisellesi?

Miksi se ei sitten voisi olla ainoa este? Olen ihan samanlainen kun muutkin ikäiseni pojat: hauskana ja fiksuna pidetty ja ystäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Harrastuksiakin on. Mistä muusta se voisi olla kiinni kun rumuudesta? Ja täytyy ottaa huomioon sekin että en ole vain pelkästään lyhyt, kalju tai ruma vaan noita kaikkia. Ja kyllähän sen naisten puheistakin kuulee että on se ulkonäkö heillekkin keskeistä miehistä puhuttaessa.

No ihan hyvin voi olla kyse pelkästään siitä, että et ole vielä vain kohdannut sitä "oikeaa". Ottaen huomioon hyvin nuoren ikäsi, tuo vaihtoehto ei ole edes epätodennäköinen taikka epätavallista.

Sitten jos muita mahdollisia syitä pohtii, niin et sinä tällä palstalla itsestäsi kovin fiksua mielikuvaa ole antanut, sorry vaan. Viestiesi perusteella ajatusmaailmasi on aika yksioikoinen ja lapsellisuuteen saakka ehdoton. Olet toistuvasti sortunut todella karkeisiin yleistyksiin tyyliin "kukaan nainen ei huoli lyhyttä miestä", "kaikille naisille ulkonäkö on miehessä tärkeintä" jne. Tämän jälkimmäisen väitteen olet vienyt jopa niin pitkälle, että olet haukkunut valehtelijoiksi ne naiset, jotka ovat sanoneet etteivät pidä ulkonäköä tärkeänä.

Olet myös kertonut että sinulle itsellesi naisen ulkonäkö on tärkein asia parinvalinnassa. Olet sanonut että arvostat naisia ennenkaikkea viehättävän ulkonäön perusteella. Olet siis mitä ilmeisimmin itse hyvin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen ihminen. Ja ei siinä mitään, saathan sinä sitä olla, mutta sitten ei pidä ihmetellä, että huomiosi kiinnittyy niinikään ulkonäkökeskeisiin ja pinnallisiin ihmisiin. Olet tässäkin ketjussa jo sanonut, että muunlaisia nuoria naisia ei olekaan kuin ulkonäköön tuijottavia. Tämä kertoo selvää kieltä siitä, että et ole edes huomannut niitä nuoria naisia, joille ulkonäkö ei ole määräävässä asemassa. Kuitenkin ihan jokaisessa ketjussa johon olet osallistunut, sellaisia naisia on ollut. Mutta heidän olemassaolonsa sinä joko unohdat seuraavaan ketjuun mennessä, tai leimaat heidät valehtelijoiksi.

Lisäksi ainoa aihe josta ainakaan täällä tunnut keskustelevan, on ulkonäkö ja nimenomaan keskityt todella mielelläsi oman ulkonäkösi haukkumiseen. Kai nyt sentään kavereidesi kanssa puhut muustakin? Mutta oikeasti tuo kuukaudesta toiseen alati jatkuva itsesäälisurkuttelu on tosi iso turn-off, ihan ulkonäöstäsi riippumatta. Tiedät itsekin kuinka paljon sinua on yritetty täällä rohkaista ja avata maailmankuvaasi näkemään muutakin kuin omat ehdottomat uskomuksesi. Mutta mikään ei auta. Parhaimmassa tapauksessa jätät hyviin ja rohkaiseviin argumentteihin reagoimatta ja pahimmillasi olet lytännyt niiden esittäjän siksi, että hän ei voi mitään mistään tietää, koska ei ole niin ruma kuin sinä.

Minä uskon että ikä ja elämänkokemus korjaa ison osan näistä mainitsemistani jutuista. Paljon antaa anteeksi jo se fakta, että olet vielä niin nuori, että hädin tuskin olet lapsenkengistä ulos pyristellyt. Mutta ehkä oikeasti kannattaisi ulkonäön sijaan joskus ottaa kriittisen silmäilyn alle myös ne omat asenteet.