Lue keskustelun säännöt.
Noniin, mies sitten ilmoitti ettei nyt kiinnostakaan
01.03.2017 |
Tuntuu tosi pahalta, tosi tosi pahalta.
Ymmärrän, että näin alkuvaiheessa voi kiinnostus lopahtaa. Ja mies nyt vielä pehmitteli tilannetta jollain omalla elämäntilanteellaan. Mikä ehkä jopa tuntuu vielä pahemmalta, koska kyllähän sitä tietää, että joku "työkiireet" (ei ollut miehen käyttämä syy) tai vastaava tilapäinen tilanne ei ole este, jos on oikeasti kiinnostusta.
Itse vaan ehdin jo ihastua. Paljon. Takana ero tosi pitkästä suhteesta (erosin vuosi sitten) ja tämän miehen uskalsin pidemmän tutustumisen jälkeen päästää lähelle. Ja taas sattuu.
Eipä siinä, elämä jatkuu ja vastaan tulee jotain parempaa. Nyt vaan tekisi mieli itkeä. Takana useamman kuukauden tutustuminen ja reilu kuukausi ehdittiin nähdä useammin ja tiheämmin. Olin ihan varma viime tapaamisen perusteella että miehellä on myös jotain tunteita, hänen puheidensa ja käytöksensä perusteella. Mutta näköjään se ei riittänyt. Siis tiedättekö, kun viime tapaaminen meni niin romanttisissa tunnelmissa ja olin ihan taivaissa sen jälkeen. Oli ihan mieletöntä ja mies vielä laittoi viestiä sen jälkeen, kuinka oli ihanaa. Ja nyt sitten kun oli puhetta, että nähdään uudestaan ja mies oli vielä pari päivää sitten ihan että "todellakin nähdään". Ja nyt tänään ilmoittikin, että parempi "ottaa vähän omaa aikaa ja takapakkia". Ja juteltiin sitten joku 5min, ja siinä se. Jos puhuu että haluaa takapakkia, niin kuvitteleeko että jäisin odottelemaan että parempi tilanne herralle ilmaantuu jostain/haluaa pitää ns takaportin auki? V***n ******. Tuntuu että vetäisi maton täysin jalkojen alta.
Voi *****. No, kai tämä tästä. Jos jollain on sanoa edes vähän jotain lohduttavaa niin olisin kiitollinen. Pahoittelen itsesäälissä vellomista.
Kommentit (149)
Mulla oli joskus vastaavanlaisia ihastumisjuttuja.
Muistan miten olin kaukaa ja osin salaa ihastunut yhteen poikaan yläasteella. Lopulta viimein kun poika osoitti kiinnostuksen merkkejä, niin oma kiinnostukseni kuoli samantien. Tuntui, ettei meillä ollut mitään kipinää vaan kaikki oli mielikuvitusta.
Aikuisena ihastuin yhteen mieheen ihan täysin. Sitten kun aloimme tapailla, niin jo ensimmäisellä kerralla tajusin että ei helvetti. Kundi oli ihan tajuttoman nirso, itsekeskeinen ja lapsellinen ja hänen aivotoimintansa oli niin kummallista että ihmettelin miten hän oli selviytynyt hengissä niin pitkään. Kaveriporukassa hän piiloutui ujouden ja tyhmien vitsien taakse, ja siellä hän olikin ok seuraa mutta ei kahden kesken. Tunteeni kuolivat varsin nopeasti.
Sitten taas ihminen, jota en ensinäkemältä pitänyt oikein minään osoittautui tutustumisen jälkeen aivan mahtavalta tyypiltä. Harmi vain, että kundi oli varattu tai saavuttamattomissa.
Nykyinen mieheni oli pelottava alkuun juuri siksi, että kaikki meni niin yksyhteen ihan hetkessä. Mietin vain koska mies huutaa "hähää, huijasin" ja häipyy matkoihinsa tai ilmoittaa et tämä ahdistaa, ei ole parisuhteen aika ja blabla kun kuitenkin näitäkin nähty. Kuitenkin olemme varanneet kirkon elokuulle ja häiden jatkopaikan siihen perään, mutta eipä sitä tiedä jos alttarille jäädään yksinään. Niin ja saimme lapsen ihan vähän aikaa sitten. Mies tuntuu ihanalta ja mulle täydelliseltä omine vikoineen ja voisin vain halata sen kumoon joka päivä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli mieleen joskus 2005 saamani pakit. Hyvin samantyylisesti meni. Se jäbä kehtas sitten 3kk myöhemmin ottaa uudelleen yhteyttä, mutta silloin olin juuri tavannut nykyisen mieheni, eli en todellakaan enää ollut kiinnostunut. Ihme tuuliviiri...
Tsemppiä ap! Se mikä ei tapa, vahvistaa...
Ylipäätään olen huomannut että nämä takavasemmalle poistujat tuuliviiret ottavat yhteyttä taas kun aikaa on kulunut. Ihmettelen sitä timanttista pokkaa, että miten he pystyvät käyttäytymään vielä niin muina miehinä vaikka ovat alkuun jättäneet vastaamatta puhelimeen ja viesteihin. Mä en ainakaan kehtaisi mennä esittäytymään jos mua on ensin yritetty tavoitella kissojen ja koirien kanssa enkä oo suostunut tavoitettavaksi, mutta tää on joidenkin ihmisten toimintatapa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus vastaavanlaisia ihastumisjuttuja.
Muistan miten olin kaukaa ja osin salaa ihastunut yhteen poikaan yläasteella. Lopulta viimein kun poika osoitti kiinnostuksen merkkejä, niin oma kiinnostukseni kuoli samantien. Tuntui, ettei meillä ollut mitään kipinää vaan kaikki oli mielikuvitusta.
Aikuisena ihastuin yhteen mieheen ihan täysin. Sitten kun aloimme tapailla, niin jo ensimmäisellä kerralla tajusin että ei helvetti. Kundi oli ihan tajuttoman nirso, itsekeskeinen ja lapsellinen ja hänen aivotoimintansa oli niin kummallista että ihmettelin miten hän oli selviytynyt hengissä niin pitkään. Kaveriporukassa hän piiloutui ujouden ja tyhmien vitsien taakse, ja siellä hän olikin ok seuraa mutta ei kahden kesken. Tunteeni kuolivat varsin nopeasti.
Sitten taas ihminen, jota en ensinäkemältä pitänyt oikein minään osoittautui tutustumisen jälkeen aivan mahtavalta tyypiltä. Harmi vain, että kundi oli varattu tai saavuttamattomissa.
Nykyinen mieheni oli pelottava alkuun juuri siksi, että kaikki meni niin yksyhteen ihan hetkessä. Mietin vain koska mies huutaa "hähää, huijasin" ja häipyy matkoihinsa tai ilmoittaa et tämä ahdistaa, ei ole parisuhteen aika ja blabla kun kuitenkin näitäkin nähty. Kuitenkin olemme varanneet kirkon elokuulle ja häiden jatkopaikan siihen perään, mutta eipä sitä tiedä jos alttarille jäädään yksinään. Niin ja saimme lapsen ihan vähän aikaa sitten. Mies tuntuu ihanalta ja mulle täydelliseltä omine vikoineen ja voisin vain halata sen kumoon joka päivä edelleen.
Menkää ensin maistraattiin, niin kirkkohäät ei jännitä niin... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua mitenkään loukata sinua kommentillani, mutta sinä et voi millään tietää mitä tuo mies tunsi. Sinä itse olit todella ihastunut, seksi oli upeaa, kommunikointi toimi jne. mutta ethän sinä tiedä miten vahvat tunteet miehen puolelta oli. Tunteet jota tunnet ovat SINUN tunteitasi, eikä kenenkään muun. Minä en usko, että mies olisi pistänyt suhdetta jäihin jos oli aidosti rakastumassa sinuun. Luultavasti viihtyi kanssasi hyvin, mutta sen syvällisempiä tunteita ei syntynyt. Ihastuneena niitä niin helposti alkaa kuvitella myös sille toiselle osapuolelle, vaikka eihän niistä itse voi tietää.
Tällä tavalla kävi minulle tänään, mies olikin ihan eri meiningeissä kuin minä. Ja minä olen se ihastuneempi osapuoli. Tuntuu kamalalta, mutta kai tämä joskus menee ohitse, toivottavasti. Oli typerää luottaa sokeasti. Tämän jälkeen en kyllä luota enää kehenkään.
Näin miehenä pitää olla pettynyt tähän yleiseen asenteeseen. Kun yksi mies aiheuttaa pettymyksen, niin se kostetaan seuraavalle kumppanille. Se ei ole hyvä lähtökohta uudelle parisuhteelle, kun ehkä ihan hyvä mies pistetään maksamaan edellisen tekemistä virheistä. Onnistumisen edellytykset heikkenenvät, kun uuteen suhteeseen ei voi lähteä puhtaalta pöydältä. Luottamus pitää olla 100% heti, jos tähän ei ole valmis, niin suhdetta ei kannata edes aloittaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oho, kiva kun on tullut näin paljon kommentteja! :) vähän paransi kyllä fiilistä kun huomasi etten todellakaan ole ainoa, eipä sillä, että olisi kiva asia että muillakin on pahaa mieltä tällaisen asian takia.
Mutta siis kuka T.M? Onko se joku tunnetumpikin tapaus? Mutta tän miehen nimikirjamet on N.I
Tuohon valikoivuuteen niin minun mielestäni olemme molemmat ihan tavallisia. Mies ei ole mikään naisten piirittämä "alfauros". Vaan ihan perusjamppa perusulkonäöllä. Minä olen ihan kauniiksi kehuttu tavallinen nainen, jos sillä nyt on jotain väliä niin normaalipainoinenkin olen. Toisaalta tuo ylempi kommentti niin joo, miehellä on isompi kaveriporukka, itsellä taas ei, vaan minulla on sitten pari kolme hyvää ystävää, jotka ei keskenään tunne eli varsinaista kaveriporukkaa minulla ei ole. Mutta onko tällä sitten merkitystä. Itselle ei ainakaan :D
Ap
Sori nyt vaan, mutta tässä toteutuu juuri ne elementit, joista puhuttiin kommentoimassasi viestissä. Sinua on kehuttu kauniiksi, joten tapauksen mies on erittäin todennäköisesti myös selvästi keskimääräistä komeampi eikä mikään perusjamppa. Lisäksi hänellä on hyvä sosiaalinen asema kaveriporukassaan. Sanot ettei näillä ole merkitystä...ei ehkä tietoisesti, mutta alitajuntasi on toiminut juuri kuten tasoteoriassa on esitetty ja siten miten naiset yleensä käyttäytyvät.
Mulla myös kokemus miehestä joka piiritti kuukausia ja vannoi ihastustaan. Kun sitten suhdealkoi vakavoitumaan niin alkoi perääntyminen, ja kun ihmettelin että eikö tarkoittanutkaan sanojaan ja tekojaan, niin oli ilkeä ja syytti minua kuvittelusta. Whatsappista näin että oli linjat kuumana johonkin toisaalle. Jätti kuin nallin kalliolle, kunnes kolmen viikon hiljaisuuden jälkeen yritti muina miehinä kysellä kuulumisia ja viritellä taas keskustelua ja lähetteli pari kuvaa. Joo en vastannut ja estin tyypin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua mitenkään loukata sinua kommentillani, mutta sinä et voi millään tietää mitä tuo mies tunsi. Sinä itse olit todella ihastunut, seksi oli upeaa, kommunikointi toimi jne. mutta ethän sinä tiedä miten vahvat tunteet miehen puolelta oli. Tunteet jota tunnet ovat SINUN tunteitasi, eikä kenenkään muun. Minä en usko, että mies olisi pistänyt suhdetta jäihin jos oli aidosti rakastumassa sinuun. Luultavasti viihtyi kanssasi hyvin, mutta sen syvällisempiä tunteita ei syntynyt. Ihastuneena niitä niin helposti alkaa kuvitella myös sille toiselle osapuolelle, vaikka eihän niistä itse voi tietää.
Tällä tavalla kävi minulle tänään, mies olikin ihan eri meiningeissä kuin minä. Ja minä olen se ihastuneempi osapuoli. Tuntuu kamalalta, mutta kai tämä joskus menee ohitse, toivottavasti. Oli typerää luottaa sokeasti. Tämän jälkeen en kyllä luota enää kehenkään.
Näin miehenä pitää olla pettynyt tähän yleiseen asenteeseen. Kun yksi mies aiheuttaa pettymyksen, niin se kostetaan seuraavalle kumppanille. Se ei ole hyvä lähtökohta uudelle parisuhteelle, kun ehkä ihan hyvä mies pistetään maksamaan edellisen tekemistä virheistä. Onnistumisen edellytykset heikkenenvät, kun uuteen suhteeseen ei voi lähteä puhtaalta pöydältä. Luottamus pitää olla 100% heti, jos tähän ei ole valmis, niin suhdetta ei kannata edes aloittaa!
Itse olen joutunut vastaamaan niistä teoista, joita naiseni exät ovat hänelle tehneet. Huomaan helposti sen, että minusta oletetaan paljonkin pelkästään sillä perusteella, mitä joku muu on ollut tai on olematta. Koen sen epäreiluna, mutta olen opetellut elämään asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko noin tyhmä?! Etkö tajua että mies on varattu ja halusi vierasta pimpsalooraa.. Nyt on sitä saatu joten vaarallista leikkiä on sun kanssa turha jatkaa.. on oman naisensa luona ja jossain vaiheessa taas tekee saman tempauksen jonkun toisen kanssa kun alkaa vieras pimpero taas himottamaan...että naiset on tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua mitenkään loukata sinua kommentillani, mutta sinä et voi millään tietää mitä tuo mies tunsi. Sinä itse olit todella ihastunut, seksi oli upeaa, kommunikointi toimi jne. mutta ethän sinä tiedä miten vahvat tunteet miehen puolelta oli. Tunteet jota tunnet ovat SINUN tunteitasi, eikä kenenkään muun. Minä en usko, että mies olisi pistänyt suhdetta jäihin jos oli aidosti rakastumassa sinuun. Luultavasti viihtyi kanssasi hyvin, mutta sen syvällisempiä tunteita ei syntynyt. Ihastuneena niitä niin helposti alkaa kuvitella myös sille toiselle osapuolelle, vaikka eihän niistä itse voi tietää.
Tällä tavalla kävi minulle tänään, mies olikin ihan eri meiningeissä kuin minä. Ja minä olen se ihastuneempi osapuoli. Tuntuu kamalalta, mutta kai tämä joskus menee ohitse, toivottavasti. Oli typerää luottaa sokeasti. Tämän jälkeen en kyllä luota enää kehenkään.
Näin miehenä pitää olla pettynyt tähän yleiseen asenteeseen. Kun yksi mies aiheuttaa pettymyksen, niin se kostetaan seuraavalle kumppanille. Se ei ole hyvä lähtökohta uudelle parisuhteelle, kun ehkä ihan hyvä mies pistetään maksamaan edellisen tekemistä virheistä. Onnistumisen edellytykset heikkenenvät, kun uuteen suhteeseen ei voi lähteä puhtaalta pöydältä. Luottamus pitää olla 100% heti, jos tähän ei ole valmis, niin suhdetta ei kannata edes aloittaa!
Sinänsä olet ihan oikeassa, ilman luottamusta on mahdoton saada mitään ihmissuhdetta toimimaan mutta kun se luottamus petetään kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla niin alkaahan se olla mahdotonta. Syyllistät ikävästi tästä luottamuspulasta ainoastaan naista vaikka kyllä se syyllinen on se valehteleva ja vedättävä mies joka naisen luottamuksen on pettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko noin tyhmä?! Etkö tajua että mies on varattu ja halusi vierasta pimpsalooraa.. Nyt on sitä saatu joten vaarallista leikkiä on sun kanssa turha jatkaa.. on oman naisensa luona ja jossain vaiheessa taas tekee saman tempauksen jonkun toisen kanssa kun alkaa vieras pimpero taas himottamaan...että naiset on tyhmiä.
Samaa mieltä ja se ylivoimaisesti tyhmin nainen löytyy miehen kotoa. Kuinka nainen voi olla oikeasti noin sokea?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua mitenkään loukata sinua kommentillani, mutta sinä et voi millään tietää mitä tuo mies tunsi. Sinä itse olit todella ihastunut, seksi oli upeaa, kommunikointi toimi jne. mutta ethän sinä tiedä miten vahvat tunteet miehen puolelta oli. Tunteet jota tunnet ovat SINUN tunteitasi, eikä kenenkään muun. Minä en usko, että mies olisi pistänyt suhdetta jäihin jos oli aidosti rakastumassa sinuun. Luultavasti viihtyi kanssasi hyvin, mutta sen syvällisempiä tunteita ei syntynyt. Ihastuneena niitä niin helposti alkaa kuvitella myös sille toiselle osapuolelle, vaikka eihän niistä itse voi tietää.
Tällä tavalla kävi minulle tänään, mies olikin ihan eri meiningeissä kuin minä. Ja minä olen se ihastuneempi osapuoli. Tuntuu kamalalta, mutta kai tämä joskus menee ohitse, toivottavasti. Oli typerää luottaa sokeasti. Tämän jälkeen en kyllä luota enää kehenkään.
Näin miehenä pitää olla pettynyt tähän yleiseen asenteeseen. Kun yksi mies aiheuttaa pettymyksen, niin se kostetaan seuraavalle kumppanille. Se ei ole hyvä lähtökohta uudelle parisuhteelle, kun ehkä ihan hyvä mies pistetään maksamaan edellisen tekemistä virheistä. Onnistumisen edellytykset heikkenenvät, kun uuteen suhteeseen ei voi lähteä puhtaalta pöydältä. Luottamus pitää olla 100% heti, jos tähän ei ole valmis, niin suhdetta ei kannata edes aloittaa!
Sinänsä olet ihan oikeassa, ilman luottamusta on mahdoton saada mitään ihmissuhdetta toimimaan mutta kun se luottamus petetään kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla niin alkaahan se olla mahdotonta. Syyllistät ikävästi tästä luottamuspulasta ainoastaan naista vaikka kyllä se syyllinen on se valehteleva ja vedättävä mies joka naisen luottamuksen on pettänyt.
En ottanutkaan kantaa itse luottamuspulan aiheuttaneisiin syihin vaan ainoastaan siihen, että rangaistus siirretään (ainakin vielä siinä vaiheessa) syyttömälle uudelle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma analyysini:
Mies on alussa ollut mahdollisesti hyvinkin kiinnostunut, mutta jokin jo hieman silloinkin ei ollut miehen silmissä täysin optimia: yleensä ulkonäkö. Mies kuitenkaan ei halunnut jättää asiaa niin pienestä kiinni, vaan uudestaan on pyritty näkemään, yhdessä on ollut hauskaa ja esim. muutaman kuukauden sinkkuuden jälkeen seurustelukin on tuntunut kivalta ja raikkaalta vaihtelulta. Tässä vaiheessa mies on usein sanonut itselleen "onhan se tosi kiva tyttö - vähän ehkä mietityttää se ulkonäkö jotenkin, mutta.. katsotaan vielä!" ja uudestaan on nähty ja läheisyydessä ei ole säästelty, sillä tarkoitus on ollut myös omien oikeiden tunteiden etsimistä, ja usein on tuntunut aidosti hyvältä naisen kanssa. Näitä tapaamisia on sitten useampi, kunnes ajan kanssa mies huomaa kaikesta huolimatta vieläkin hieman edelleen empivänsä kumppanin ulkonäöstä.
Lopulta työpaikan käytävillä ohi kävelevät, omiin silmiin kauniimman näköiset naiset, sekä ajoittain kaupungilla itsensä vastaavien tai vähän taviksemman näköisen miehen kanssa kävelevät viehettävämmät naiset saavat aivoissa klikkaamaan lopullisesti: naisen ulkonäkö ei vain riitä, siitä ei pääse nyt yli eikä ympäri. Tässä vaiheessa mies arvioi juuri sitoutumista. Pitkään asiaa on silti aivoissa ennen sitä vatvottu, ja pyritty katsomaaan "josko sittenkin" - mutta ei.
Ongelmaksi muodostuu nyt nainen. Mies tietää, että nainen on voimakkaasti ihastunut ja varmasti olisi valmis kuulemaan rakkaudentunnustuksenkin. Itse on kuitenkin todennut, että kaiken kaikkiaan ei vain yksinkertaisesti riitä omaan silmään se ulkonäkö - vaikka asiaa on yrittänyt jättää taustalle ja keskittyä yhteisestä ajasta nouseviin hyviin fiiliksiin. Toisin sanoen, ei kehtaa naiselle suoraa päätä sanoakaan, että "nyt on laitettava" poikki, koska se olisi mielestään jäätävä isku vasten rakastuneen naisen kasvoja. Pakko siis feidata jotenkin ensin, viilentää välejä - esim. juuri tuo haluttomuus nähdä, kiireet, työt, yms.
Usein miehellä voi harmittaakin mielessään, sillä ei välttämättä ole tarkoituksella johtanut naista harhaan, vaan on yrittänyt tutkia tunteitaan ja selvästi ollut kiinnostunut näkemään, voisiko tässä olla se oikeakin.
Lopulta sitten koetaan, että aika on kypsä ja eron voi tehdä. Joissakin tapauksissa nainen nostaa kissan pöydälle ensin, ja sitten asia esitetään siinä.
Ulkonäön sijaan voi laittaa jonkun muunkin tekijän, mutta sanoisin, että yksittäinen isoin 'eron aiheuttaja' on siinä. Miehelle oman naisen kauneus on myös egolle tärkeä asia, eivätkä miehet sen suhteen yhtä helposti välttämättä tee kompromisseja, kuten naiset saattavat tehdä, jos asia ei ole iso ja mies on muuten todella hyvä tapaus.
En usko, että suurin osa miehistä, jotka "jättävät yhtäkkiä" ovat playereita tai pahiksia, vaan heillä voi olla ylhäällä kuvatun lainen tilanne; ei toki sillä, etteikö siinäkin olisi parannettavaa, mutta anyway.
rairai kirjoitti:
Oma analyysini:
Mies on alussa ollut mahdollisesti hyvinkin kiinnostunut, mutta jokin jo hieman silloinkin ei ollut miehen silmissä täysin optimia: yleensä ulkonäkö. Mies kuitenkaan ei halunnut jättää asiaa niin pienestä kiinni, vaan uudestaan on pyritty näkemään, yhdessä on ollut hauskaa ja esim. muutaman kuukauden sinkkuuden jälkeen seurustelukin on tuntunut kivalta ja raikkaalta vaihtelulta. Tässä vaiheessa mies on usein sanonut itselleen "onhan se tosi kiva tyttö - vähän ehkä mietityttää se ulkonäkö jotenkin, mutta.. katsotaan vielä!" ja uudestaan on nähty ja läheisyydessä ei ole säästelty, sillä tarkoitus on ollut myös omien oikeiden tunteiden etsimistä, ja usein on tuntunut aidosti hyvältä naisen kanssa. Näitä tapaamisia on sitten useampi, kunnes ajan kanssa mies huomaa kaikesta huolimatta vieläkin hieman edelleen empivänsä kumppanin ulkonäöstä.
Lopulta työpaikan käytävillä ohi kävelevät, omiin silmiin kauniimman näköiset naiset, sekä ajoittain kaupungilla itsensä vastaavien tai vähän taviksemman näköisen miehen kanssa kävelevät viehettävämmät naiset saavat aivoissa klikkaamaan lopullisesti: naisen ulkonäkö ei vain riitä, siitä ei pääse nyt yli eikä ympäri. Tässä vaiheessa mies arvioi juuri sitoutumista. Pitkään asiaa on silti aivoissa ennen sitä vatvottu, ja pyritty katsomaaan "josko sittenkin" - mutta ei.
Ongelmaksi muodostuu nyt nainen. Mies tietää, että nainen on voimakkaasti ihastunut ja varmasti olisi valmis kuulemaan rakkaudentunnustuksenkin. Itse on kuitenkin todennut, että kaiken kaikkiaan ei vain yksinkertaisesti riitä omaan silmään se ulkonäkö - vaikka asiaa on yrittänyt jättää taustalle ja keskittyä yhteisestä ajasta nouseviin hyviin fiiliksiin. Toisin sanoen, ei kehtaa naiselle suoraa päätä sanoakaan, että "nyt on laitettava" poikki, koska se olisi mielestään jäätävä isku vasten rakastuneen naisen kasvoja. Pakko siis feidata jotenkin ensin, viilentää välejä - esim. juuri tuo haluttomuus nähdä, kiireet, työt, yms.
Usein miehellä voi harmittaakin mielessään, sillä ei välttämättä ole tarkoituksella johtanut naista harhaan, vaan on yrittänyt tutkia tunteitaan ja selvästi ollut kiinnostunut näkemään, voisiko tässä olla se oikeakin.
Lopulta sitten koetaan, että aika on kypsä ja eron voi tehdä. Joissakin tapauksissa nainen nostaa kissan pöydälle ensin, ja sitten asia esitetään siinä.
Ulkonäön sijaan voi laittaa jonkun muunkin tekijän, mutta sanoisin, että yksittäinen isoin 'eron aiheuttaja' on siinä. Miehelle oman naisen kauneus on myös egolle tärkeä asia, eivätkä miehet sen suhteen yhtä helposti välttämättä tee kompromisseja, kuten naiset saattavat tehdä, jos asia ei ole iso ja mies on muuten todella hyvä tapaus.
En usko, että suurin osa miehistä, jotka "jättävät yhtäkkiä" ovat playereita tai pahiksia, vaan heillä voi olla ylhäällä kuvatun lainen tilanne; ei toki sillä, etteikö siinäkin olisi parannettavaa, mutta anyway.
No entä sitten nämä jotka yrittää kuukauden päästä uida takaisin liiveihin? "No ei se nyt liian horo ollutkaan..." ??
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä ihan uskomatonta kuinka mies voi muuttaa mielensä silmänräpäyksessä. Itsellä viimeisin tapailu/seurustelusuhde tuntui juuri siltä mitä sanotaan kun tapaa sen oikean. Sitä ei edes voi verrata mihinkään aikaisempaan koska se oli niin erilaista, tuntui kuin olisi tunnettu aina ja olisi tullut kotiin. Kaikki tuntui jopa pelottavan hyvältä ja oikealta, seksikin oli upeaa ekasta kerrasta ja vain parani. Silti mies tempaisi maton jalkojen alta melko lailla vastaavassa tilanteessa ja totesi että on kiireitä eikä halua jatkaa.
Ihan uskomatonta ettei tuollaiset tunteet merkitse miehelle yhtään mitään vaan kylmänrauhallisesti voi jättää suhteen sikseen. Jotenkin en usko että tuon paremmalta voi edes tuntua mutta silti sekään ei ole miehelle tarpeeksi.
Kyseessä sinun "matto" ja sinun tunteet. Mieskö ei saa lopettaa suhdetta, jos hän ei tunne samoin?
rairai kirjoitti:
Oma analyysini:
Mies on alussa ollut mahdollisesti hyvinkin kiinnostunut, mutta jokin jo hieman silloinkin ei ollut miehen silmissä täysin optimia: yleensä ulkonäkö. Mies kuitenkaan ei halunnut jättää asiaa niin pienestä kiinni, vaan uudestaan on pyritty näkemään, yhdessä on ollut hauskaa ja esim. muutaman kuukauden sinkkuuden jälkeen seurustelukin on tuntunut kivalta ja raikkaalta vaihtelulta. Tässä vaiheessa mies on usein sanonut itselleen "onhan se tosi kiva tyttö - vähän ehkä mietityttää se ulkonäkö jotenkin, mutta.. katsotaan vielä!" ja uudestaan on nähty ja läheisyydessä ei ole säästelty, sillä tarkoitus on ollut myös omien oikeiden tunteiden etsimistä, ja usein on tuntunut aidosti hyvältä naisen kanssa. Näitä tapaamisia on sitten useampi, kunnes ajan kanssa mies huomaa kaikesta huolimatta vieläkin hieman edelleen empivänsä kumppanin ulkonäöstä.
Lopulta työpaikan käytävillä ohi kävelevät, omiin silmiin kauniimman näköiset naiset, sekä ajoittain kaupungilla itsensä vastaavien tai vähän taviksemman näköisen miehen kanssa kävelevät viehettävämmät naiset saavat aivoissa klikkaamaan lopullisesti: naisen ulkonäkö ei vain riitä, siitä ei pääse nyt yli eikä ympäri. Tässä vaiheessa mies arvioi juuri sitoutumista. Pitkään asiaa on silti aivoissa ennen sitä vatvottu, ja pyritty katsomaaan "josko sittenkin" - mutta ei.
Ongelmaksi muodostuu nyt nainen. Mies tietää, että nainen on voimakkaasti ihastunut ja varmasti olisi valmis kuulemaan rakkaudentunnustuksenkin. Itse on kuitenkin todennut, että kaiken kaikkiaan ei vain yksinkertaisesti riitä omaan silmään se ulkonäkö - vaikka asiaa on yrittänyt jättää taustalle ja keskittyä yhteisestä ajasta nouseviin hyviin fiiliksiin. Toisin sanoen, ei kehtaa naiselle suoraa päätä sanoakaan, että "nyt on laitettava" poikki, koska se olisi mielestään jäätävä isku vasten rakastuneen naisen kasvoja. Pakko siis feidata jotenkin ensin, viilentää välejä - esim. juuri tuo haluttomuus nähdä, kiireet, työt, yms.
Usein miehellä voi harmittaakin mielessään, sillä ei välttämättä ole tarkoituksella johtanut naista harhaan, vaan on yrittänyt tutkia tunteitaan ja selvästi ollut kiinnostunut näkemään, voisiko tässä olla se oikeakin.
Lopulta sitten koetaan, että aika on kypsä ja eron voi tehdä. Joissakin tapauksissa nainen nostaa kissan pöydälle ensin, ja sitten asia esitetään siinä.
Ulkonäön sijaan voi laittaa jonkun muunkin tekijän, mutta sanoisin, että yksittäinen isoin 'eron aiheuttaja' on siinä. Miehelle oman naisen kauneus on myös egolle tärkeä asia, eivätkä miehet sen suhteen yhtä helposti välttämättä tee kompromisseja, kuten naiset saattavat tehdä, jos asia ei ole iso ja mies on muuten todella hyvä tapaus.
En usko, että suurin osa miehistä, jotka "jättävät yhtäkkiä" ovat playereita tai pahiksia, vaan heillä voi olla ylhäällä kuvatun lainen tilanne; ei toki sillä, etteikö siinäkin olisi parannettavaa, mutta anyway.
Kiitos, puit oikeastaan ihan täydellisesti sanoiksi omat ajatukseni. En tiedä mitä ajoit tuolla ulkonäöllä takaa mutta itse sanoisin että se suurin ja yleisin eron aiheuttaja tuollaisissa tilanteissa on naisen ylipaino.
Vierailija kirjoitti:
rairai kirjoitti:
Oma analyysini:
Mies on alussa ollut mahdollisesti hyvinkin kiinnostunut, mutta jokin jo hieman silloinkin ei ollut miehen silmissä täysin optimia: yleensä ulkonäkö. Mies kuitenkaan ei halunnut jättää asiaa niin pienestä kiinni, vaan uudestaan on pyritty näkemään, yhdessä on ollut hauskaa ja esim. muutaman kuukauden sinkkuuden jälkeen seurustelukin on tuntunut kivalta ja raikkaalta vaihtelulta. Tässä vaiheessa mies on usein sanonut itselleen "onhan se tosi kiva tyttö - vähän ehkä mietityttää se ulkonäkö jotenkin, mutta.. katsotaan vielä!" ja uudestaan on nähty ja läheisyydessä ei ole säästelty, sillä tarkoitus on ollut myös omien oikeiden tunteiden etsimistä, ja usein on tuntunut aidosti hyvältä naisen kanssa. Näitä tapaamisia on sitten useampi, kunnes ajan kanssa mies huomaa kaikesta huolimatta vieläkin hieman edelleen empivänsä kumppanin ulkonäöstä.
Lopulta työpaikan käytävillä ohi kävelevät, omiin silmiin kauniimman näköiset naiset, sekä ajoittain kaupungilla itsensä vastaavien tai vähän taviksemman näköisen miehen kanssa kävelevät viehettävämmät naiset saavat aivoissa klikkaamaan lopullisesti: naisen ulkonäkö ei vain riitä, siitä ei pääse nyt yli eikä ympäri. Tässä vaiheessa mies arvioi juuri sitoutumista. Pitkään asiaa on silti aivoissa ennen sitä vatvottu, ja pyritty katsomaaan "josko sittenkin" - mutta ei.
Ongelmaksi muodostuu nyt nainen. Mies tietää, että nainen on voimakkaasti ihastunut ja varmasti olisi valmis kuulemaan rakkaudentunnustuksenkin. Itse on kuitenkin todennut, että kaiken kaikkiaan ei vain yksinkertaisesti riitä omaan silmään se ulkonäkö - vaikka asiaa on yrittänyt jättää taustalle ja keskittyä yhteisestä ajasta nouseviin hyviin fiiliksiin. Toisin sanoen, ei kehtaa naiselle suoraa päätä sanoakaan, että "nyt on laitettava" poikki, koska se olisi mielestään jäätävä isku vasten rakastuneen naisen kasvoja. Pakko siis feidata jotenkin ensin, viilentää välejä - esim. juuri tuo haluttomuus nähdä, kiireet, työt, yms.
Usein miehellä voi harmittaakin mielessään, sillä ei välttämättä ole tarkoituksella johtanut naista harhaan, vaan on yrittänyt tutkia tunteitaan ja selvästi ollut kiinnostunut näkemään, voisiko tässä olla se oikeakin.
Lopulta sitten koetaan, että aika on kypsä ja eron voi tehdä. Joissakin tapauksissa nainen nostaa kissan pöydälle ensin, ja sitten asia esitetään siinä.
Ulkonäön sijaan voi laittaa jonkun muunkin tekijän, mutta sanoisin, että yksittäinen isoin 'eron aiheuttaja' on siinä. Miehelle oman naisen kauneus on myös egolle tärkeä asia, eivätkä miehet sen suhteen yhtä helposti välttämättä tee kompromisseja, kuten naiset saattavat tehdä, jos asia ei ole iso ja mies on muuten todella hyvä tapaus.
En usko, että suurin osa miehistä, jotka "jättävät yhtäkkiä" ovat playereita tai pahiksia, vaan heillä voi olla ylhäällä kuvatun lainen tilanne; ei toki sillä, etteikö siinäkin olisi parannettavaa, mutta anyway.
No entä sitten nämä jotka yrittää kuukauden päästä uida takaisin liiveihin? "No ei se nyt liian horo ollutkaan..." ??
Harvempi kai mihinkään meikkihoroon sekaantuu alunperinkään jos ei sellaisista saa kiksejä. Ite oon kerran soittanut ja tavannutkin vielä parin kuukauden päästä, koska toivoin että nainen olisikin laihtunut mutta ei ollut vaan oli aiempaakin paksumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta kuukautta ehditte yhteensä tapailla ja kuinka tiheään?
Tavattiin syksyllä. Siitä lähtien mies piiritti enemmän ja vähemmän, oli siis se kiinnostuneempi osapuoli ja itse lähdin aika hitaasti juttuun mukaan ja vaan tutustuttiin. Nyt oikeastaan joulun jälkeen ruvettiin näkemään entistä enemmän, ja nähtiin tässä useamman kerran viikossa. Mietin vaan viime kertaa, kuinka ihanaa oli yhdessä. Mies puhui vaan että kumpa voisi pysäyttää kellot hetkeksi, kun on niin mukavaa yhdessä. Ja kertoi pitävänsä minusta ym. Ja kaikkea muuta. Ja nyt nuo sanat mitä viimeksi puhui tuntuu ihan tikareilta rinnassa. Koitan olla ajattelematta.
ap
Itsellä kokemusta samanlaisesta: Edellisellä viikolla kaikki oli niin ihanaa, miehellä superromanttisia puheita, jätti pöydälle sydämiä täyteen piirrellyn viestilapun jne. Seuraavalla viikolla mies lopetti suhteen todeten, ettei tunteita olekaan tarpeeksi, ei itse asiassa ole ollutkaan. Kun kysyin, että miten on mahdollista, että vain hetkeä aiemmin hän puhui ihan päinvastaisia, mies sanoi, että ehkä silloin sitten sattui tuntumaan siltä. Olin toki surullinen suhteen päättymisestä, mutta pahinta oli se, että menetin luottamuksen siihen, mitä ihmiset todella tarkoittavat puhuessaan tunteista - ilmeisesti ne joko voivat muuttua muutamassa päivässä tai sitten puheet eivät alkuunkaan ole totta. Tästä tapahtuneesta on jo kolme vuotta, mutta vieläkin tuo miehen sydämiä ja hellittelysanoja täyteen kirjoittama paperi on minulla tallella, sillä en vieläkään ole päässyt selvyyteen, mistä siinä oli kyse...
Oho, kiva kun on tullut näin paljon kommentteja! :) vähän paransi kyllä fiilistä kun huomasi etten todellakaan ole ainoa, eipä sillä, että olisi kiva asia että muillakin on pahaa mieltä tällaisen asian takia.
Mutta siis kuka T.M? Onko se joku tunnetumpikin tapaus? Mutta tän miehen nimikirjamet on N.I
Tuohon valikoivuuteen niin minun mielestäni olemme molemmat ihan tavallisia. Mies ei ole mikään naisten piirittämä "alfauros". Vaan ihan perusjamppa perusulkonäöllä. Minä olen ihan kauniiksi kehuttu tavallinen nainen, jos sillä nyt on jotain väliä niin normaalipainoinenkin olen. Toisaalta tuo ylempi kommentti niin joo, miehellä on isompi kaveriporukka, itsellä taas ei, vaan minulla on sitten pari kolme hyvää ystävää, jotka ei keskenään tunne eli varsinaista kaveriporukkaa minulla ei ole. Mutta onko tällä sitten merkitystä. Itselle ei ainakaan :D
Ap