Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En sovi miehen ystäväporukkaan
28.02.2017 |
Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa jo jonkin aikaa ja nyt eteen on ilmennyt ikävä ongelma.
Miehellä on läheinen ystäväporukka, johon kuuluu miespuoliset ystävät ja heidän heilansa. Heillä on ollut aina tapana viettää aikaa yhdessä, mikä on mielestäni tosi kiva, mutta! En tule mitenkään toimeen näiden kavereiden heilojen kanssa. Poikien kanssa läppä lentää loistavasti, mutta tyttöjen kanssa ei sitten millään. He ovat selkeästi perinteisempiä naisia, ovat kotirouvina ja puheenaiheet ovat rataa vauvakuume, perheen perustaminen, sisustus, kotona tupsuttaminen. Omat mielenkiinnon kohteeni ovat kovin erilaiset, eikä meillä tunnu olevan mitään yhteistä. Lapsia en halua ollenkaan, opiskelen ja käyn töissä, tykkään puhua yhteiskunnallisista asioista, kirjoista, elokuvista, matkustelusta jne.
Kaikista ärsyttävintä ja ikävintä tässä on se, että porukka haluavaa selkeästi vanhasta tottumuksesta jakautua yhteisinä illanviettoina miesten ja naisten porukoihin ja tunnen olevani täysin paikkaan kuulumaton ilonpilaaja.
Miten ratkaisen ongelman?
Kommentit (65)
Osta kaikille aromipesät ja tehkää yhdessä hernekeittoa. Voitte sitten keskustella keittojen koostumuksista, sen aiheuttamista ilmavaivoista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne brunssit sun muut yhteissyömingit niin, että lapset, siis näiden kotirouvien, ovat aina mukana kokoontumisissa? Jos, niin on kyllä melko rasittavaa seuraa lapsettomalle. Jos lapset eivät osallistu, niin ihmettelen, että missä ne kersat sitten ovat. Itse olen sitä mieltä, että lapsiperhe-elämää ei pysty yhdistämään noin tiheisiin kaveritapaamisiin. Kuuluu jotenkin nuoruuteen tuollaiset kokoontumiset.
En viihdy tuollaisissa porukoissa ja juhlissa, joissa aina automaattisesti jakaudutaan sukupuoleen mukaan. Miesten jutut eivät tosin usein ole sen kiinnostavampia niissä kuin naistenkaan, mutta kaavamaisuus, sukupuoliroolit ja epäreilu työnjako tympivät. Uutena tulokkaana voi olla vaikeaa muuttaa vakiintunutta roolijakoa, varsinkin jos muut viihtyvät perinteisissä sukupuoliporukoissa.
Sinuna kävisin harvemmin, vaikka pari kertaa kuussa. Kenties ajan mittaan alat viihtymään paremmin tai pystyt ottamaan aktiivisempaa roolia porukoiden sekoittamisessa ja reilummassa työnjaossa.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa itse olla mökkiolosuteissa niin ettei ruokaa tule tarpeeksi ja ajallaan! Olin lapsena isäni kanssa miesten jutuissa mukana ja kyllä ne ovat edelleenkin kiinnostavampia, kuin äitini, mutta koska biologiani on mikä on, niin on pakko vain taipua kevyempiin sisähommin välillä (raskaana viimeisillään ja kaksi lasta pyörii jo jaloissa).
t. Akateeminen nainen
Ps. Mökillä miehet saa kyllä grillaamaan, jos ei tahdo laittaa itse ruokaa! Houkuttimena runsaasti lihatuotteita! Kotioloissa mies kyllä laittaa ruokaa ihan sisälläkin:D Suosin kevyempää ja kasvispainotteisempaa ruokaa kuin mieheni, varmaan osittain siksi, että miehen lihakset kuluttavat enemmän proteiinia, kuin minun, edes raskaana ollessani.
Ymmärrän jos 26 v ei oikein orientoidu rooliinsa naisena, mutta jos aikoo olla ikänsä lapseton, niin tulee huomaamaan, että ei me lapselliset tykätä passata häntä! Miesten kanssa saa olla, mutta olkoon sitten hyödyksi sielläkin. Kuka jaksaa löysää teoretisoivaa elämäntapaa ikuisesti?
Orientoidu rooliinsa naisena? Herramunjee. Täällä ollaan ilmeisesti aikamatkalla menneisyyteen.
Alue: Aihe vapaa
Ai että. Meillä vähä sama, mutta mä jaksan pölöillä omasta mielestäni turhanpäiväisyyksia. Toki olen aina ihan pihalla, mutta höpöttelen silti. Yks toinen vaimo on ihan samanlainen. Meitä kahta yhdistää se, että tehdään vaativaa työtä. Saadaan molemmat ihan tarpeeksi käyttää aivoja töissä, joten ihana ku saa vaan hengailla. Ei meistä mitää sydänystäviä tule porukan vaimojen/tyttöystävien kanssa, mutta he ovat mukavia ihmisiä ja ei mua haittaa heidän kanssa viettää aikaa. Omien ystävieni kanssa juttelen sit syvällisiä, vaikka saatan mä heidänkin kanssa jauhaa jotain turhaa monta tuntia.
Mulle välittyy sellainen kuva, että oot päässäs rakentanut jonku ajatuksen miten teistä kaikista tulee bestiksiä ja jaatte kaiken. Onks sulla omia kavereita joiden kanssa jutella asioista? Tai ihmisiä, jotka jakaa samoja mielenkiinno kohteita? Itse puhuisin miehelleni tosta, että mielestäni hänenkin tukee auttaa siivouksessa ja painostaisin sitä kautta. Niin ja itellä on ainakin kaveri joka rakastaa kokkailua, hän ei ikinä halua et kukaan auttaa ruuanlaitossa.
Tsemiä kyl se siit!