En sovi miehen ystäväporukkaan

Vierailija kirjoitti:

Tämä kaveriporukka on miehelle läheinen, aivan kuin toinen perhe. Asumme lähekkäin ja tapaamisia on usein. Arkenakin saatamme kokoontua syömään yhdessä ja viikonloppuisin aina vähintään yksi aamupala/brunssi/illallinen. Minusta tuntuu, että jäisin täysin ulkopuoliseksi tärkeästä asiasta miehen elämässä.

Pystyn kyllä tiettyyn pisteeseen asti smalltalkaamaan ja jutustelemaan vaikka pienistä kivistä, mutta jos sitä syvempää yhteyttä ei ole, niin jotenkin vaikeaksi menee. Haluaisin todella, että pääsisin porukkaan mukaan. 

ap

Sä teet vähän liian ison ongelman tästä. Kyllä aikuisten kesken pitää osata jutella ja olla mukana keskustelussa.

Mä en ymmärrä tuota syvempää yhteyttä.

Se on vain illanviettoa ja brunssia.

Mitä syvempää siinä nyt pitäisi olla?

Minä olen myös ihan eri maailmasta kuin muutamat mieheni ystäväpariskunnat, mutta ihan ok tullaan juttuun ja yhteiset tapaamiset on ihan mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa jo jonkin aikaa ja nyt eteen on ilmennyt ikävä ongelma.

Miehellä on läheinen ystäväporukka, johon kuuluu miespuoliset ystävät ja heidän heilansa. Heillä on ollut aina tapana viettää aikaa yhdessä, mikä on mielestäni tosi kiva, mutta! En tule mitenkään toimeen näiden kavereiden heilojen kanssa. Poikien kanssa läppä lentää loistavasti, mutta tyttöjen kanssa ei sitten millään. He ovat selkeästi perinteisempiä naisia, ovat kotirouvina ja puheenaiheet ovat rataa vauvakuume, perheen perustaminen, sisustus, kotona tupsuttaminen. Omat mielenkiinnon kohteeni ovat kovin erilaiset, eikä meillä tunnu olevan mitään yhteistä. Lapsia en halua ollenkaan, opiskelen ja käyn töissä, tykkään puhua yhteiskunnallisista asioista, kirjoista, elokuvista, matkustelusta jne.

Kaikista ärsyttävintä ja ikävintä tässä on se, että porukka haluavaa selkeästi vanhasta tottumuksesta jakautua yhteisinä illanviettoina miesten ja naisten porukoihin ja tunnen olevani täysin paikkaan kuulumaton ilonpilaaja.

Miten ratkaisen ongelman?

Ootko puhunut miehellesi tästä? Mikset sano hänelle että kavereiden naiset ovat tylsiä etkä viihdy heidän kanssaan. Jos viihdyt paremmin jätkäporukassa niin mikset vaan lyöttäydy sinne jos ovat rennompaa seuraa sillon kun vietätte porukalla iltaa. Mitä sitten vaikka olisit porukan ainut nainen jos on niin luontevampaa. Mulla on sama juttu että viihdyn paremmin miesseurassa ja nykyinen avomieheni on paras kaverini ja nykyisin sulaudun hyvin kaveriporukkaansa vaikka ainut nainen useimmiten oonkin. Myös avomieheni hengasi minun ja läheisen naispuolisen kaverini kanssa paljon asuessani vielä toisella paikkakunnalla. Rohkeesti vaan sinne messiin!

Vierailija kirjoitti:

Tämä kaveriporukka on miehelle läheinen, aivan kuin toinen perhe. Asumme lähekkäin ja tapaamisia on usein. Arkenakin saatamme kokoontua syömään yhdessä ja viikonloppuisin aina vähintään yksi aamupala/brunssi/illallinen. Minusta tuntuu, että jäisin täysin ulkopuoliseksi tärkeästä asiasta miehen elämässä.

Pystyn kyllä tiettyyn pisteeseen asti smalltalkaamaan ja jutustelemaan vaikka pienistä kivistä, mutta jos sitä syvempää yhteyttä ei ole, niin jotenkin vaikeaksi menee. Haluaisin todella, että pääsisin porukkaan mukaan. 

ap

En ymmärrä miksi sinun pitäisi väkisin päästä porukkaan mukaan? Itsestäni tuntuisi todella kiusalliselta viettää niinkin paljon aikaa porukassa vain ns. velvollisuudentunteesta. Jos olette täysin erilaisia niin ei siinä auta muu, kuin sinä kohteliaasti yrität pysyä keskusteussa mukana tai sitten he keskustelevat heitä kiinnostamattomista asioista, en tiedä kuinka rentoua ajanviettoa tämä on? Toki sitä voi silloin tällöin harrastaa niin kuin suurin osa ihmisistä mutta säännöllisesti varmaan aika kuluttavaa.

Voi että! Aivan kuin omasta elämästäni lukisin!! :D meilläki miehellä lapsuudesta asti ollut tiivis kaveriporukka johon kuuluu siis myös heidän naisystävät, ja meilläkään ei kyllä voi kehua että maailmat kohtaisivat millään tavalla! ( eli siis mielestäni aivan tappavan tylsiä kotimammoja kaikki, puheenaiheet liikkuu siellä lapsi/muoti/sisustus/kodin remotointi alueilla ja miehetkin puhuu vaan autoista,töistä kodin remontointiaikeista.) Naurattaa ihan välillä kuinka stereotyypistä touhua. Ja illalla tottakai miehet ja naiset erillään! Naiset istuu television ääressä tai pelaa jotain lautapelejä ja miehet saunoo ja pelaa pokeria. Itse olen ihan suoraan sanonut miehelleni että mieluummin tuijotan maalin kuivumista kuin lähden heidän kanssaan iltaa viettämään, jos on ihan pakkorako niin sitten yleensä ratkaisen asian vain hymyilemällä ja hammasta puremalla (ja alkoholilla. Onneksi miehissä on muutama jopa ihan järkevä tyyppi joifen kanssa sitten yleensä viihdynkin enemmän. Plus tietysti oman miehen seurassa). Eli otan osaa ja meitä kohtalotovereita löytyy! Mutta pakottaa ei itseään kannata,jos ei nappaa niin ei nappaa. Mieluummin menen omien kavereiden kanssa siksi aikaa ja keksin heille jonkun tekosyyn miksi en ole mukana. Ja kun löytyy tuo omakin lapsi niin se on ollut usein ihana tekosyy kun ei lapsenvahtia löydykkään :D

Vierailija kirjoitti:

Tämä kaveriporukka on miehelle läheinen, aivan kuin toinen perhe. Asumme lähekkäin ja tapaamisia on usein. Arkenakin saatamme kokoontua syömään yhdessä ja viikonloppuisin aina vähintään yksi aamupala/brunssi/illallinen. Minusta tuntuu, että jäisin täysin ulkopuoliseksi tärkeästä asiasta miehen elämässä.

Pystyn kyllä tiettyyn pisteeseen asti smalltalkaamaan ja jutustelemaan vaikka pienistä kivistä, mutta jos sitä syvempää yhteyttä ei ole, niin jotenkin vaikeaksi menee. Haluaisin todella, että pääsisin porukkaan mukaan. 

ap

Miksi miehet ja naiset syövät erikseen?

Jos porukka on alun perin poikien kaveriporukka, ja kunkin naisen roolina on vaan ollut tulla mukaan ja yrittää sopeutua parhaan kykynsä mukaan, niin luuletko että kukaan niistä naisista näyttää todellista itseään? Luultavasti joka ikinen yrittää käydä jotain smalltalkia ja ajattelee mielessään että voi herran jestas mikä kanalauma, en kyllä kuulu tähän porukkaan.

Tutulta kuulostaa.

Itse olen ratkaissut asian niin että menen ihan vaan pokkana miesten juttuihin mukaan. Joskus on oma mies mukana ja hän auttaa tulemaan juttuihin mukaan, mutta joskus olen porukassa itsekseni ja jätän pokkana naisten lapsi/ihmissuhdekiemurat käsittelemättä ja menen miesten kanssa puhumaan mielenkiintoisemmista aiheista.

Suosittelen!

Miehen kaverit ja näiden heilat, jotka yllättäen ovatkin kotirouvia?

Joku tässä yhtälöss ei nyt täsmää. Tai sitten sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoitetaan heilalla.

Paitsi että on, koska halua nyt tuplasti halventaa muita naisia omassa erinomaisuudessasi. Miksi ihmeessä et lähde vaikka jänismetsälle siksi aikaa, kun miehet sievistelevät heilojensa kanssa?

Minkä ikäisiä olette? Ihanko oikeasti nämä heput tapaavat toisiaan monta kertaa viikossa...? Yääh, en jaksaisi.

Jäisin suosiolla pois jos en kerran viihtyisi ja missään tapauksessa en ainakaan menisi kuokkimaan miesten porukkaan, sinuakaan ei siellä tosiaan kaivata. Sinuna menisin omien kavereiden kanssa omiin menoihini ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

En missään tapauksessa ajattele olevani kenenkään ylä- tai alapuolella, tai pitäväni omia kiinnostuksen kohteitani parempina kuin jonkun toisen.

Porukka on alun perin ollut poikien porukka, mutta kyllä tytötkin siihen jo kiinteästi kuuluvat ja ovat ystävystyneet keskenään.

Emme tietenkään syö erikseen, vaan rouvat valmistavat ruuat, syödään yhdessä ja rouvat siivoavat miesten kadottua ulos tupakalle. 

Voi tosiaan olla, että uutena tulokkaana tyttöporukassa halutaan pitää puheenaiheet keveinä. Olen tietenkin koittanut jutustella ja herätellä keskustelua myös itseäni kiinnostavista asioista, mutta toistaiseksi se on vain vahvistanut ajatustani siitä, että emme varmaankaan ymmärrä toisiamme.

ap

Olemme vajaa kolmekymppisiä, minä porukan nuorin 26v. 

ap

Vierailija kirjoitti:

En missään tapauksessa ajattele olevani kenenkään ylä- tai alapuolella, tai pitäväni omia kiinnostuksen kohteitani parempina kuin jonkun toisen.

Porukka on alun perin ollut poikien porukka, mutta kyllä tytötkin siihen jo kiinteästi kuuluvat ja ovat ystävystyneet keskenään.

Emme tietenkään syö erikseen, vaan rouvat valmistavat ruuat, syödään yhdessä ja rouvat siivoavat miesten kadottua ulos tupakalle. 

Voi tosiaan olla, että uutena tulokkaana tyttöporukassa halutaan pitää puheenaiheet keveinä. Olen tietenkin koittanut jutustella ja herätellä keskustelua myös itseäni kiinnostavista asioista, mutta toistaiseksi se on vain vahvistanut ajatustani siitä, että emme varmaankaan ymmärrä toisiamme.

ap

Istuvatko miehet hiljaa, kun syötte? Vai miksi ruokapöydässä puhutaan vain vauvoista ja tupsutteluista?

Sinuna ratkaisisin ongelman olemalla itseäni kiinnostavassa seurassa eli miesten kanssa. Miettisin kuitenkin, että onkohan oma elämäni aivan tasapainoista, jos kiinnostuksenkohteet ovat vain teoreettisia? Löytyykö mitään "miesten työtä", jota olisit valmis tekemään? Siis jos sinua ei saa keittiöön, niin minne sitten? Puhua pälpättämään taustalle, kun muut TEKEVÄT jotain? Entä aiotko sinä syödä?  En minäkään aina tahdo olla keittiössä, mutta tahdon silti syödä kohtuu hyvin, joten vähän pakko saada itselleen ja lapsille ruokaa ja miehelle siinä sivussa! En tahdo, että yksi pysyy ruoanlaitosta poissa vain puhuakseen ja viihdyttääkseen itseään, ilman mitään vastuunkantoa porukan yhteisistä tarpeista! Kyllä minäkin menisin mielluummin vaikka ulos hakkaamaan halkoja! Oletko porukkaan kuulumaton, koska et tee mitään hyödyllistä?

t. Koti-lapsiorientoitunut nainen, jolla akateeminen koulutus

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverit ja näiden heilat, jotka yllättäen ovatkin kotirouvia?

Joku tässä yhtälöss ei nyt täsmää. Tai sitten sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoitetaan heilalla.

Paitsi että on, koska halua nyt tuplasti halventaa muita naisia omassa erinomaisuudessasi. Miksi ihmeessä et lähde vaikka jänismetsälle siksi aikaa, kun miehet sievistelevät heilojensa kanssa?

No voi anteeksi jos tulin käyttäneeksi erehdyttäviä ja epätarkkoja termejä melko nopeasti laatimassani aloituksessa. Ehkä tuosta tuli nyt kuitenkin ilmi tilanteeni perusasetelma, että kyseessä on kumppanini miespuolisten kavereiden naiskumppanit, jotka eivät opiskele tai ole työelämässä.

Miksi niin moni vastaaja kuvittelee, että haluaisin halventaa jotenkin näitä naisia ja kuvittelen olevani jotenkin heitä ylemmällä tasolla? 

ap

Siis kuinka usein tapaatte? Itse en jaksa todellakaan joka viikko, en aina edes joka kuukausi tavata omia kavereitani. Saati, että jotain small talk- ryhmää tapailisin niin usein.

Kuulostaa tutulta, tosin oman mieheni porukassa nuo naiset ovat olleet mukana alusta asti, eivät siis ole tyttöystäviä. Tuohon porukkaan kuuluu meidän lisäksi yksi pariskunta, mutta he ovat olleet mukana 10 vuotta, minä tulin mukaan kuvioihin reilut 3 vuotta sitten. Tulen ihan hyvin juttuun kahden naisen kanssa tuossa porukassa, mutta kun eräs kolmas nainen on mukana, keskustelut vaihtuvat. Onneksi emme hirveän useasti tapaa, ehkä kerran kuussa jos sitäkään, eikä minun ole pakko lähteä mukaan jos ei siltä tunnu. 

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka usein tapaatte? Itse en jaksa todellakaan joka viikko, en aina edes joka kuukausi tavata omia kavereitani. Saati, että jotain small talk- ryhmää tapailisin niin usein.

Olen melko sosiaalinen ja tapaan mielelläni päivittäin omia kavereita ja ystäviäni. 

Miehen kavereita nähdään vähintään pari kertaa viikossa.

Vastauksia luettuani, mun pitää kyllä rohkeasti uskaltaa lyöttäytyä vastedes miesten jengiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Sinuna ratkaisisin ongelman olemalla itseäni kiinnostavassa seurassa eli miesten kanssa. Miettisin kuitenkin, että onkohan oma elämäni aivan tasapainoista, jos kiinnostuksenkohteet ovat vain teoreettisia? Löytyykö mitään "miesten työtä", jota olisit valmis tekemään? Siis jos sinua ei saa keittiöön, niin minne sitten? Puhua pälpättämään taustalle, kun muut TEKEVÄT jotain? Entä aiotko sinä syödä?  En minäkään aina tahdo olla keittiössä, mutta tahdon silti syödä kohtuu hyvin, joten vähän pakko saada itselleen ja lapsille ruokaa ja miehelle siinä sivussa! En tahdo, että yksi pysyy ruoanlaitosta poissa vain puhuakseen ja viihdyttääkseen itseään, ilman mitään vastuunkantoa porukan yhteisistä tarpeista! Kyllä minäkin menisin mielluummin vaikka ulos hakkaamaan halkoja! Oletko porukkaan kuulumaton, koska et tee mitään hyödyllistä?

t. Koti-lapsiorientoitunut nainen, jolla akateeminen koulutus

Mutta se on ok, että miehet eivät osallistu ruoanlaittoon tai siivoukseen (ap:n tilanne)? Ja solvaat ap:ta, koska hän on nainen, hyödytön nainen.

Hyrrrr, saan kylmiä väreitä. Hanki jostain omanarvontuntoa. 50-luvulla olisit ollut ihan normaali nainen, mutta nyt on vuosi 2017. Vai oletko muslimi?

Vastaa vielä, että aiotko tehdä miesten seurassa jotain hyödyllistä vai kittaavatko ne kaljaa pihalla sillä aikaa kun naiset laittavat sisällä ruokaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverit ja näiden heilat, jotka yllättäen ovatkin kotirouvia?

Joku tässä yhtälöss ei nyt täsmää. Tai sitten sinulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä tarkoitetaan heilalla.

Paitsi että on, koska halua nyt tuplasti halventaa muita naisia omassa erinomaisuudessasi. Miksi ihmeessä et lähde vaikka jänismetsälle siksi aikaa, kun miehet sievistelevät heilojensa kanssa?

No voi anteeksi jos tulin käyttäneeksi erehdyttäviä ja epätarkkoja termejä melko nopeasti laatimassani aloituksessa. Ehkä tuosta tuli nyt kuitenkin ilmi tilanteeni perusasetelma, että kyseessä on kumppanini miespuolisten kavereiden naiskumppanit, jotka eivät opiskele tai ole työelämässä.

Miksi niin moni vastaaja kuvittelee, että haluaisin halventaa jotenkin näitä naisia ja kuvittelen olevani jotenkin heitä ylemmällä tasolla? 

ap

Mitä te söisitte, jos nämä kotiäidit eivät laittaisi mitään tarjottavia? Entä millainen sotku jälkeennne jäisi, jos nämä kotiäidit eivät siivoaisi jälkiänne? Mitäpä, jos sinä ryhtyisit ihan itse ja yksin järjestämään tälle porukalle brunsseja, päivällisiä jne? Ja sen jälkeen arvioisit, onko kivempi hoitaa homma itse vai yhdessä muiden kanssa?