Parisuhteesta lähteneet: mikä oli erosi syy?
Parisuhteet päättyy, toiset jatkuu. Millaiset tekijät ovat johtaneet oman parisuhteesi loppumiseen?
Keskustelua!
Kommentit (80)
Mies valehteli KAIKESTA, minä olin mustasukkainen, mies mustamaalasi mua kavereilleen, itse istuin kotona sinisilmäisesti uskoen kaiken mitä mies sanoi mulle.
Lopulta sain tietää totuuden monesta asiasta. Nyt on helpottunut ja kevyt olo kun aikaa on kulunut.
Sillä olikin vaimo ja perhe. Sanoi olevansa sinkku.
Ensimmäisen kanssa seurustelin 16-vuotiaasta 20 ikävuoteen. Suhde oli aika draamaa ja kaaosta, vaikka miestä rakastin ja pidin kovasti. Kännissä aina örvelsi ja oli ihan hullu, että suhde ei ihan täysin terve ollut. Nuoruuden tyhmyyttä molemmilla.. sitten lopulta oli pakko päästä katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, koska oli ensimmäinen suhteeni. Mitä petin ja mies petti.. nyt olemme jatkaneet elämää. Ikävä välillä noita aikoja.
Seuraavan miehen kanssa seurustelin 22-vuotiaasta 24-vuotiaaksi. Parisuhde vaan jotenkin kuivui kasaan. Kai annoin hyvälle miehelle mahdollisuuden ilman suurta alkuhuumaa/ihastusta. Hän tuntui turvalliselle, ja kyllä välitin/kiinnyin mieheen. Kemiat eivät vain kai ikinä kohdanneet kunnolla. Suhde meni nopeasti vain arjen suorittamiseksi, emme koskeneet toisiimme tai harrastaneet seksiä, paitsi kerran kuukaudessa. Emme puhuneet kun päivään liittyvistä pinnallisista asioista.. emme nauraneet ja pitäneet hauskaa, olimme vain ja hengasimme saman katon alla kun kämppikset. Lopulta ihastuin toiseen ja tajusin, että mies on ollut aina se paperilla hyvä mutta kemiat eivät ole kohdanneet.. haluan parisuhteeseen naurua, iloa, sitä että haluan toisen iholle jne. Muutuin miehen seurassa ihan eri persoonaksi, ja ahdisti että minä olen vastuussa kaikesta puhumisesta jne..
6 vuoden parisuhde loppui siihen kun mies asetti vuodesta toiseen aina itsensä ja menonsa elämässään etusijalle, ei koskaan parisuhdetta toisin kun itse aina tein. Esimerkkinä vaikka se, että aina halusi viikonloput käyttää kavereiden kanssa olemiseen, kuten usein viikolla illatkin ja myös omaan harrastukseensa ja näistä hän ei koskaan tinkinyt. Yksin jouduin pitämään huolen yhteisestä ajasta, josta hän ei ollut kovinkaan kiinnostunut. Hän myös poltteli pilveä harva se ilta, jota itse en tee koskaan, joten se myös alkoi pidemmän päälle vituttaa että se vähäinenkin aika hänen kanssaan menee sitten päihtyneenä hänen osaltaan. Itse halusin syvempää suhdetta ja perheen, onneksi viimein tajusin ettei hänen kanssaan ollut mahdollista.
Sovittamattomat ristiriidat: Mies osottautui tyhmäksi, petturiksi ja sovinistiksi... ei sellaisen kanssa voi kompromissejä tehdä. Tyhmä siinä mielessä että sanoi ne sovinistiset ajatuksensa ääneen seurasta riippumatta :)
Pettäminen, mustasukkaisuus, erilaisen maailmakuvan tai tulevaisuuden suunnitelmien vahvistuminen, erilainen elämäntapa syömisen ja juomisen suhteen ja yksinkertaisesti ei vain ole tuntunut oikealta ihmiseltä. Yksi oli niin vauvakuumeinen, että lähdin karkuun.
Mies löi. Sen ensimmäisen ja viimeisen kerran. Näytin ovea.
Mies oli 33 ja edelleen sitä mieltä, että kaverit ja joka viikonloppuinen ryyppääminen on ehdottomasti sitä elämän parasta antia. Vähän ehkä siis jälkeenjäänyt. Tällä hetkellä hän piirittää 21-vuotiasta.
1: Petti kolmen miehen kanssa vuoden sisällä
2: Petti 2 kertaa 4 vuoden sisällä
3: Petti 2 kertaa 4,5 vuoden sisällä
Selkee parannus kyllä, ehkä neiti numero 15 on uskollinen
M34
Mää oon miettiny et onko pitkät parisuhteet enää ylipäätään mahdollisia? Kun tosi usein nykyään kuulee ihan ihmeellisiä syitä, miks on erottu, esim.
- mies jättäny naisen yhteisen lapsen saannin jälkeen, koska naisen kroppa muuttunut ja nyt ei enää seiso.
- mies jättäny naisen, koska nainen kontrolloi liikaa (lue: nainen arvosteli juurikin sitä, että mies haluaa joka viikonloppu rillutella kavereiden kanssa)
- nainen jättänyt miehen, koska mies oli liian kiltti.
- parisuhde päättynyt, koska toinen lihoi/oli liian pieni muna/liian pienet tissit
Siis mitä ihmettä? :D
Vierailija kirjoitti:
Mää oon miettiny et onko pitkät parisuhteet enää ylipäätään mahdollisia? Kun tosi usein nykyään kuulee ihan ihmeellisiä syitä, miks on erottu, esim.
- mies jättäny naisen yhteisen lapsen saannin jälkeen, koska naisen kroppa muuttunut ja nyt ei enää seiso.
- mies jättäny naisen, koska nainen kontrolloi liikaa (lue: nainen arvosteli juurikin sitä, että mies haluaa joka viikonloppu rillutella kavereiden kanssa)
- nainen jättänyt miehen, koska mies oli liian kiltti.
- parisuhde päättynyt, koska toinen lihoi/oli liian pieni muna/liian pienet tissitSiis mitä ihmettä? :D
Suhteissa on ollut muita ongelmia, mutta jättäjä ei kehtaa / osaa sanoa todellista syytä joten keksii tällaisia "syitä"
Mielenterveysongelmien kanssa paininut eksäni selkäni takana pokaili netistä toisen naisen, jolla oli myös mielenterveysongelmia. Hommasta tuli ihan uskomaton fiasko, kun tälle toiselle naiselle paljastui olemassaoloni. Jouduin itse (!!) lohduttamaan kumpaakin ja nainen erityisesti meni ihan raiteiltaan ja alkoi näkemään ties mitä harhoja ja uhkasi itsemurhalla... Eksä meni ristipaineesta ihan sekaisin ja meinasi itsellenikin kyllä käydä pahasti tuon suhteen aikana henkisellä puolella.
Eksäni oli äärimmäisen taitava sotkemaan toisten elämät yrittäessään kiskoa itseään pinnalle kaikessa sokeudessaan. Kieltäytyi systemaattisesti hakemasta itselleen apua (osasi muka hoitaa itse itseään), mutta haki terapiaan eromme jälkeen. Eksä oli äärimmäisen älykäs ja sivistynyt, mutta nuo mielenterveysongelmat olivat vain liikaa ja jatkuvaan pahoinvointiinsa haki tavalla millä hyvänsä mielihyvää ja piristystä.
Nykyään hänellä kuulemma menee hyvin ja on onnellisesti naimisissa nykyisensä kanssa, onneksi apu lopulta auttoi. Oltiin kummatkin myös vaan tosi nuoria (n. 20-vuotiaita), kun tuo kaikki tapahtui. Olen itsekin nykyään vakavassa suhteessa ja todella onnellinen nykyiseni kanssa.
"Mies" oli kolmekymppinen pikkupoika, jolla oli alkoholiongelma. Suhde alkoi kuolla siinä vaiheessa kun isäni sairastui keuhkosyöpään. Mitä teki miesystäväni kun kuulin huonot uutiset? Päätti aloittaa ryyppäämisen melkein vuoden raittiuden jälkeen. Eli jouduin huolehtimaan surevasta äidistäni, omasta surustani ja arvaamattomasta känniääliöstä joka alkoi siinä vaiheessa jo missata työpäiviä juomisen takia. Viikko sen jälkeen kun isäni haudattiin, miesystäväni sylkäisi minua kasvoihin. Suhde päättyi siihen.
Onks näissä 80-luvun puolivälissä syntyneissä miehissä yleisesti jotain vikaa kun moni 30 tietämillä oleva mies käyttäytyy keskenkasvuisesti...
1. Turvallisuuden tunteen vuoksi menimme yhteen, tulimme juttuun mutta todellista kipinää ei ollut koskaan. Kaksi vuotta kesti ennekuin ymmärsin, että ystäväni olivat häntä tärkeämpiä ja kohtelinkin exääni välillä tosi kurjasti. Jätin hänet meidän molempien vuoksi.
2. Mies jo kohta 30-vuotias ja kaverit menivät suhteemme edelle kaikessa, jopa hänen asuinpaikkakuntansa valinnassa. Silti ihmetteli, kun jätin.
Vanhempi sairas sukulaismies erosi pitkästä, vaikeasta liitosta leskeneläkkeen karsimiseksi vaimoltaan.
Eksä petti. 7vuoden suhde alko rakoilla siinä kohtaa kun toinen halus kahden vuoden seurustelun jälkeen pitää taukoa. Kaks ekaa vuotta oli hyviä,näin jälkeen päin ajateltuna. Loput 5vuotta aika helvettiä, on/off, mykkäilyä, kinaa, kitkaa,kämppistelyä, seksiä ei melkei koskaan,esm vaan 1kert vuodessa.
Eksä enemmä mökötti iteksee sohvannurkassa.
Tosi ahdistava ja sulkeutunu suhde.
5v myöhemmi löysin elämäni toisen puoliskon!
Minä olen varmaan niitä jotka jättivät liian kiltin miehen. Oikeastaan mies oli tahdoton lisälapsi, leikki kyllä lasten kanssa ja teki kotitöitä kun pyydettiin, mutta ei ikinä mitään omasta aloitteestaan. Hän myös halusi haahuilla yliopistomaailmassa ja oletti että minä elätän hänet ja rahoitan hänen opiskelijarientonsa ihan ilolla. Lupasi kyllä "vahtia lapsia" aina kun haluan lähteä itse tuulettumaan. Pikkuhiljaa tunteet alkoivat kuolettua kun turhauduin niin monella eri tasolla ja erinäisen vaiheilun kautta päädyimme eri osoitteisiin, vaikka miehelle olikin kova kolaus kun tajusi ettemme tule palaamaan yhteen.
Nyt kun erosta on jo kymmenisen vuotta, tajuan miten suhteen lähtökohdatkin olivat pielessä. Eihän mies voinut silloin tajuta miten minua häiritsi hänen löperyytensä, kun en osannut sitä selkeästi tuoda ilmi. En myöskään olisi ottanut niin lempeäluonteista miestä, jos olisin itse tiennyt miten paljon jämäkämmän puolison minä rinnalleni tarvitsen.
Up