Lue keskustelun säännöt.
Olen kauhea äiti mutta ärsyttää kun lapsi tulee tukiperheessä kotiin aiottua aikaisemmin
27.02.2017 |
Sillä on koti-ikävä. Olin oikeasti odottanut että saisin olla itekseni. Lapsi on kouluikäinen ja olis kyllä kaksi yötä pärjännyt ihan hyvin muualla, mutta en kai voi sanoa mitään, kun tukiperheen äidin mielestä lasta ei kannata toista yötä pitää jos liikaa ilmaisee koti-ikävää. Toisaalta ei kai sen siellä ole hyvä olla, jos ei tukiperhe osaa rauhoittaa ja olla määrätietoinen. Huokaus...
Kommentit (166)
Elämässä voi tapahtua kaikenlaista. Tätini meni naimisiin miehen kanssa, elelivät muutamia vuosia ihan normaalia nuorenparin arkea kunnes miehelle puhkesi skitsofrenia. Ei saanut oikeanlaista hoitoa ja sairaus ilmeni mm. väkivaltaisuutena. Tätini tuli raskaaksi ja mies pahoinpiteli tätini pariin otteeseen pahemmin raskauden aikana. Syntyi lievästi vammainen lapsi jolla oli erityistarpeita. Serkkuni ollessa vuoden onnistui tätini lähtemään suhteesta turvakodin kautta ja vähän myöhemmin lapsen isä teki itsemurhan.
Täti oli täysi-YH ja sai paljon apua meidän äidiltä sillä isovanhempia ei ollut kuvioissa. Serkku oli paljon meillä hoidossa ollessaan pienempi lapsi. Sitten me muutettiin isän työn vuoksi kauemmas ja täti jäi serkun kanssa pienemmälle paikkakunnalle kahdestaan. Tädilläni puhkesi monisysteemiatrofia ja sairaus laukaisi masennuksen serkkuni ollessa 9-vuotias. Avun tarve oli suuri sillä tädilläni ei pelittänyt enää puhe eikä tasapaino ja mieli myöri pohjamudissa. Lopulta tätini kuoli viisi vuotta diagnoosin jälkeen.
Palstalaisten mielestä ilmeisesti tätini olisi pitänyt jaksaa hoitaa erityislastaan 24/7 ilman ulkopuolista apua tai olisi ollut huono äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kokee syyllisyyttä siitä, että haluaisi lapsen olevan poissa sen ajan mitä piti, jotta saisi levätä. Mielestäni nimenomaan on hyvä merkki kokea syyllisyyttä, jos asettaa omat tarpeensa joskus ykköseksi (ei tietenkään kohtuuttomissa määrin syyllistyä). Pieni kiukku ja pettymyskin tukiperhettä kohtaan on tuossa tilanteessa ihan normaalia.
Ap purkaa tuntojaan kirjoittamalla täällä, mikä ilman näitä empatiakyvyttömiä syyllistäjiä varmaan auttaisi jaksamaan ja lapsi olisi vain onnellisen tietämätön äidille aiheutuneesta harmista. Kurjaa, että jotkut vastavuoroisesti purkavat huonoa oloaan kommentoimalla ikävästi tällaisiin avauksiin.
Nyt en ole varma, tuleeko vastaukseni oikeaan kohtaan, mutta tarkoitukseni on vastata kommentoijalle, joka kirjoitti sadannen viestin.
Eli siis Sinulle, joka kirjoitit, että olet itsekin miettinyt tukiperheeksi ryhtymistä.
Kirjoituksesi oli äärimmäisen järkevä -juuri näin!
Toivon todella, että joku päivä toteutat suunnitelmasi. Joku perhe saa Sinusta varmasti ison avun. Kaikkea hyvää ♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten on hyvä tietää (nykyään miestenkin Jani Toivola!) ettei kukaan jaksa lasta yksin kasvattaa.
Vauva on suloinen ja ihana, 3 kk makaa,syö ja nukkuu.
Mutta sen jälkeen antaa ja vaatii paljon - kaiken!
Älkää koskaan kuvitelko että voitte yksin lapsen kanssa elää ja kasvaa.
Kukaan muu ei voi rakastaa lasta niin kuin oma äiti ja isä ja isovanhemmat.
Toiset hoitaa lasta vain rahan takia - nykyään myös jotain outoja seksuaalijuttuja -hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin.
Toisin kuin sijaisperheenä oleminen niin tukiperheenä oleminen on vapaaehtoistyötä. Ei siinä ole mitään "tehtävää", jonka "tasolla" tulee olla. Kyse ei ole ammattilaisen tekemästä työstä, jossa on tietyt vaatimukset ja tavoitteet. Kyse on maallikko-vapaaehtoisten halusta auttaa, ilman osaamisvaatimuksia tai "pomon" asettamaa työn tavoitetta, johon pitäisi päästä.
Mikä se tukiperheen rooli mielestäsi on??? Ja miksi tukiperhe on muka ymmärtänyt "roolinsa" väärin, jos ei pidä lasta koko viikonlopun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Ei vanhemmuuteen kuulu automaattisesti vapaat viikonloput. Mä en ole ainuttakaan viikonloppua saanut olla vapaalla ja itsekseni sen jälkeen kun sain lapsia. Halusin lapsia mutta siihen pakettiin ei kuulu automaattisesti mitkään tukiperheet ja muut hoitajat. Ihan ihmekäsityksiä ihmisillä. Älkää hankkiko lapsia ollenkaan jos ette jaksa kantaa sitä vastuuta . Se on luksusta ja harvinaista herkkua jos jollakin on asiat niin hyvin, että saa lapsensa hoitoon jonnekin pidemmäksi aikaa kuin työssäkäynnin verran!
Jos huoltaja on pitkäaikaissairas, kuten ap, tukiperhe on jaksamisen kannalta tärkeä. Sairaus voi tulla myös lasten syntymän jälkeen. Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee, toisinaan tarvii vähän ulkopuolista apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.
Kuule kyllä ne kohtaukset tulee yllättäen.
Niinhän ne tulee, mutta lääkkeet on olemassa ja ne helpottavat oloa heti.
Ne lääkkeet ainakin pitäisi olla koko ajan mukana ja lähettyvillä.
Terveisin astmaatikkoJep mutta sitten se lapsi pitää hakea kotiin tai viedä lääkäriin jne. Jatkuva päivystystila päällä. Ei tod varailla jotain risteilyjä itselle.
Jos lapsen astma aiheuttaa perheellenne sen, etteivät vanhemmat voi hetkeksikään hengähtää, ehkä tukiperhe olisi teillekin tarpeellinen.
Ei ole. Me olemme aikuisia.
Nimenomaan TE olette. Mietipä jos puolisosi kuolisi. Tulisiko pieni hengähdys tarpeeseen kun olisit lastesi kanssa AINA YKSIN KOKO AJAN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.
Kuule kyllä ne kohtaukset tulee yllättäen.
Niinhän ne tulee, mutta lääkkeet on olemassa ja ne helpottavat oloa heti.
Ne lääkkeet ainakin pitäisi olla koko ajan mukana ja lähettyvillä.
Terveisin astmaatikkoJep mutta sitten se lapsi pitää hakea kotiin tai viedä lääkäriin jne. Jatkuva päivystystila päällä. Ei tod varailla jotain risteilyjä itselle.
Jos lapsen astma aiheuttaa perheellenne sen, etteivät vanhemmat voi hetkeksikään hengähtää, ehkä tukiperhe olisi teillekin tarpeellinen.
Ei ole. Me olemme aikuisia.
Nimenomaan TE olette. Mietipä jos puolisosi kuolisi. Tulisiko pieni hengähdys tarpeeseen kun olisit lastesi kanssa AINA YKSIN KOKO AJAN?[/
Niin, pakkoko on vääntää lapsi miehelle josta ei ole isäksi?
Ap ei ole töissä ja lapsia on vain yksi kouluikäinen joten hänhän saa omaa aikaa joka helkutin päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Kyllä tukiperheessäkin voi jotain vikaa olla jos lapsi ei siellä yhtään viihdy. Ei esim. ole riittävästi kokemusta lapsista, ei osata suhtautua oikein koti-ikävään vaan heti ollaan viemässä kotiin jos vähänkin näyttää apeaa mieltä. Jotkut tekevät tuota vain sädekehän kiillotuksen vuoksi eivätkä oikeasti ole valmiita näkemään vaivaa lasten viihtyvyyden eteen.
No siinä tapauksessa normaali äiti ei väkisin tunkisi sitä lasta sinne vaan juurikin toisinpäin.
Kyllä siihen aina joku syy on, että tukiperhettä tarvitsee.
Niin. Esim huono äitiys.
Onko äiti tahallaan huono vai eikö vain osaa/kykene? Jos ei osaa ja/tai elämäntilanne on sellainen, ettei pysty olemaan hyvä äiti, silloin tarvitaan tukea. Esimerkiksi juuri tukiperheen muodossa.
En ymmärrä, miksi enemmän tukea vanhemmuuteen tarvitsevaa äitiä pitää haukkua ja panetella. Tilanne on mikä on, eikä se haukkumisella mihinkään parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Kyllä tukiperheessäkin voi jotain vikaa olla jos lapsi ei siellä yhtään viihdy. Ei esim. ole riittävästi kokemusta lapsista, ei osata suhtautua oikein koti-ikävään vaan heti ollaan viemässä kotiin jos vähänkin näyttää apeaa mieltä. Jotkut tekevät tuota vain sädekehän kiillotuksen vuoksi eivätkä oikeasti ole valmiita näkemään vaivaa lasten viihtyvyyden eteen.
No siinä tapauksessa normaali äiti ei väkisin tunkisi sitä lasta sinne vaan juurikin toisinpäin.
Kyllä siihen aina joku syy on, että tukiperhettä tarvitsee.
Niin. Esim huono äitiys.
Onko äiti tahallaan huono vai eikö vain osaa/kykene? Jos ei osaa ja/tai elämäntilanne on sellainen, ettei pysty olemaan hyvä äiti, silloin tarvitaan tukea. Esimerkiksi juuri tukiperheen muodossa.
En ymmärrä, miksi enemmän tukea vanhemmuuteen tarvitsevaa äitiä pitää haukkua ja panetella. Tilanne on mikä on, eikä se haukkumisella mihinkään parane.
Haukkumalla voi havahduttaa huonon äidin skarppaamaan.
Jos aina paapotaan, tilanne ei ikinä muutu, vaan periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Entä jos se sairaus puhkeaa tai vaikka joutuu onnettomuuteen, kun lapsi on 10? Tai 13? Sillonhan ne on jo teinejä. Ei elämäänsä voi ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Kyllä tukiperheessäkin voi jotain vikaa olla jos lapsi ei siellä yhtään viihdy. Ei esim. ole riittävästi kokemusta lapsista, ei osata suhtautua oikein koti-ikävään vaan heti ollaan viemässä kotiin jos vähänkin näyttää apeaa mieltä. Jotkut tekevät tuota vain sädekehän kiillotuksen vuoksi eivätkä oikeasti ole valmiita näkemään vaivaa lasten viihtyvyyden eteen.
No siinä tapauksessa normaali äiti ei väkisin tunkisi sitä lasta sinne vaan juurikin toisinpäin.
Kyllä siihen aina joku syy on, että tukiperhettä tarvitsee.
Niin. Esim huono äitiys.
Onko äiti tahallaan huono vai eikö vain osaa/kykene? Jos ei osaa ja/tai elämäntilanne on sellainen, ettei pysty olemaan hyvä äiti, silloin tarvitaan tukea. Esimerkiksi juuri tukiperheen muodossa.
En ymmärrä, miksi enemmän tukea vanhemmuuteen tarvitsevaa äitiä pitää haukkua ja panetella. Tilanne on mikä on, eikä se haukkumisella mihinkään parane.
Haukkumalla voi havahduttaa huonon äidin skarppaamaan.
Jos aina paapotaan, tilanne ei ikinä muutu, vaan periytyy.
Ja v***t. Haukkumalla saat äidin väsymään ja masentumaan enemmän ja tilanteen huonommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin.
Toisin kuin sijaisperheenä oleminen niin tukiperheenä oleminen on vapaaehtoistyötä. Ei siinä ole mitään "tehtävää", jonka "tasolla" tulee olla. Kyse ei ole ammattilaisen tekemästä työstä, jossa on tietyt vaatimukset ja tavoitteet. Kyse on maallikko-vapaaehtoisten halusta auttaa, ilman osaamisvaatimuksia tai "pomon" asettamaa työn tavoitetta, johon pitäisi päästä.
Mikä se tukiperheen rooli mielestäsi on??? Ja miksi tukiperhe on muka ymmärtänyt "roolinsa" väärin, jos ei pidä lasta koko viikonlopun?
Myös tukiperheeksi pyrkivät käyvät haastatteluissa ja koulutuksessa ja heidän taustansa tarkistetaan ja elämäntilanne selvitetään. Tukiperhetoiminta ei ole samanlaista vapaaehtoistyötä kuin vaikka roskien keräily kaupungilta vaan eettisesti velvoittavaa työtä, johon sitoutuvan pitää ymmärtää, että hänen pitää pitää lupauksensa tai sitten luopua koko hommasta, jos kokee se liian vaikeaksi. Tämmöinen tukiperhe, jonka sanaan ei voi luottaa, aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyvää. Siksi ap:n tulisi ottaa yhteyttä järjestävään tahoon ja pyytää uutta tukiperhettä. Valitettavasti niistäkin on pula, joten kynnys valittaa on varmasti korkea.
Aina kun aikuinen on lapsen kanssa, siinä todellakin on paljon tehtävää, vaikka siitä ei palkkaa saakaan. Tukiperheen on toimittava turvallisella ja ennakoitavalla tavalla. Jos ei siihen pysty, kannattaa etsiä muuta vapaaehtoistyötä, sellaista, jonka voi lopettaa sillä sekunnilla, kun ei enää hotsita. Lasten kanssa ei näin vain voi toimia.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.