Lue keskustelun säännöt.
Olen kauhea äiti mutta ärsyttää kun lapsi tulee tukiperheessä kotiin aiottua aikaisemmin
27.02.2017 |
Sillä on koti-ikävä. Olin oikeasti odottanut että saisin olla itekseni. Lapsi on kouluikäinen ja olis kyllä kaksi yötä pärjännyt ihan hyvin muualla, mutta en kai voi sanoa mitään, kun tukiperheen äidin mielestä lasta ei kannata toista yötä pitää jos liikaa ilmaisee koti-ikävää. Toisaalta ei kai sen siellä ole hyvä olla, jos ei tukiperhe osaa rauhoittaa ja olla määrätietoinen. Huokaus...
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Miksi kaikki on niin vaikeaa nykyisin?
Tein yksin omalla päätökselläni 2 ensimmäistä lasta ja olin täysin yksinhuoltaja.
Joskus nauraen totean, etten ole 29:n vuoteen juhlinut vappua, juhannusta, tai muuta julkista juhlapäivää.
Joulunakin on monesti ollut vain lihapala pöydässä, mutta senkin kanssa on sitten pärjätty ja lahjoja ei välttämättä ole ollut yhtään tarjota minun kukkarosta.
Olen yksin ollut 4 lapsen kanssa suurimmaksi osaksi elämästäni ja en ole kyllä mitään menettänyt.
Jos lapsi on kouluikäinen, niin äitiyttä on vain muutamia vuosia vasta takana. Miten selviät loppuajasta?
Kun nuorimmaiseni oli pieni niin sain valvoa 2 vuotta putkeen ja käydä töissä, että elätin 4 lastani. Ja isän olin potkinut pellolle jo raskausaikana sairaan käytöksen vuoksi, jos joku sitä kohta pähkäilee. Onneni oli olla hyväpalkkaisessa työssä, josta nautin joka päivä.
Ei tullut mieleenkään laittaa lapsia tukiperheeseen.
Ja seuraava joka valittaa yksinhuoltajien surkeaa kohtaloa ja kuinka lapsista tulee luusereita ja muuta, niin ei ole minulla tullut. Lapset ovat valmistuneet korkeakoulusta ja töissä olevia luottokelpoisia Suomen tai muun maan kansalaisia nykyään.
Ja minäkään en ole rakkaudettomaksi jäänyt tässä vuosien varrella.
Olkaa ihmiset onnellisia elämästänne ja nauttikaa niistä lapsista ja älkää ottako stressejä kaiken mailman asioista. Relatkaa ja ajatelkaa, että huominen tulee huonon päivän jälkeen kuitenkin ja se huominen tuo taas jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
No helppohan sun on sanoo kun oot sentään TERVE. Hienoa toki että teillä menee noin hienosti mutta kaikilla Nyt ei vaan satu olemaan yhtä onnellinen tilanne. Niinkuin jusr ap:lla, Niin joillain tosiaan on tosiaan rankempaa itsestä riippumattomista syistä kuten just sairaus. niin minkäs sille voi. Ei ole omaa syytä. Osoittaa minusta vastuuntuntoa että on ylipäätään hakenut apua. Sekään Kun ei kaikille ole helppoa tässä tuomitsevassa yhteiskunnassa.
Voimia ap:lle. Uskon että teet parhaasi. Se oikeasti on lapsenkin etu että äiti saa levätä edes joskus. Silloin saa ladattua akkuja ja jaksaa taas paremmin olla lapsen kanssa. Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi. Kannattaa lapsellekin selittää tilanne. Että kaksi päivää kun on reipas ja pääsee tekee kivoja asioita niin sitten kun tulee takaisin niin äitikin voi huomattavasti paremmin. Se lepo On ensisijaisen tärkeää etenkin noissa sairausjutuissa. Eli ennakointia ja avointa keskustelua ennen seuraavaa kertaa jotta lapsikin tietää että sieltä ei kesken tulla pois. Koska se on kaikkien parhaaksi. Vois myös keksiä jonkun kivan palkinnon joka motivoi lasta. Ja aina on puhelimet jos hirveä ikävä tulee. Ei ainakaan huolen takia tarttis lapsen murehtia kun kuulis puhelimessa että äiti on ihan kunnossa kunhan saa vain levätä. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisit tuollaisena viikonloppuna sellaiseen paikkaan, mistä ei voi tulla heti kotiin, niin se olisi ratkaisu.
Esim risteilylle, jossa ollaan päivä Tukholmassa.
Eihän sellainen tukiperhe tue vanhemman jaksamista, jos ei voi luottaa, että lapsi sitten kans on siellä ja saa varmasti rentoutua.
Sitä kanssa mietin - enhän mä voi suunnitella mitään, jos koko ajan pitää olla valmiudessa, että lapsi pölähtää takaisin kotiin.
Mitäs kaikkea sinä sitten suunnittelet??? Olethan sairas... Ilmoita, että kello silloin ja silloin en ole paikalla, siis sille tukiperheelle. Ei tuon luulisi noin vaikeaa olevan, kun nykyaikana tiedetään tarkalleen, missä kukin on, jos osaa kännykkää käyttää tiedottamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Minä olen 100 % varma, että empatiakyvytön äiti on lapsen kehitykselle huomattavasti vaarallisempi kuin äiti, joka ei mieti taloutta, koulutusta, sukua ja miehen sukua. Tässäkin ketjussa on monta aika hemmetin huonoa vanhempaa, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa hyviä. Vaarallinen yhdistelmä, empatiakyvyttömyys ja sokeus omille puutteilleen, heidän lapsillaan on varmasti todella vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli suht asiallinen ketju hetken ja sitten tuli joku mamma raivoamaan.
Tämä ei ollut asiallinen ketju missään vaiheessa, sori nyt vaan. Jos aloittaja ei ole sopinut sossun ja tukiperheensä kanssa kuvioista niin tuskin palstalaiset voivat siihen vaikuttaa.
Tämähän se on nykyaikaa isolla N:llä: Huudetaan nettipalstoilta apua asiaan ku asiaan, normaalit ihmiskontaktit ovat ylivoimaisia ja sitä (oikeata) kautta asioiden hoitaminen. Helpointa huudella keskustelupalstoilla ongelmistaan. Vaikuttaa idiotismilta...ovatko ihmiset pistäneet omat aivonsa narikkaan, vai mistä tää johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Minä olen 100 % varma, että empatiakyvytön äiti on lapsen kehitykselle huomattavasti vaarallisempi kuin äiti, joka ei mieti taloutta, koulutusta, sukua ja miehen sukua. Tässäkin ketjussa on monta aika hemmetin huonoa vanhempaa, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa hyviä. Vaarallinen yhdistelmä, empatiakyvyttömyys ja sokeus omille puutteilleen, heidän lapsillaan on varmasti todella vaikeaa.
Älä viitsi. Sitä joko on realistinen vastuuntuntoinen aikuinen ja hyvä äiti tai sitten on lapsellinen lastu elämän lainehilla ja lapsi itkee tuki/sijaisperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
No helppohan sun on sanoo kun oot sentään TERVE. Hienoa toki että teillä menee noin hienosti mutta kaikilla Nyt ei vaan satu olemaan yhtä onnellinen tilanne. Niinkuin jusr ap:lla, Niin joillain tosiaan on tosiaan rankempaa itsestä riippumattomista syistä kuten just sairaus. niin minkäs sille voi. Ei ole omaa syytä. Osoittaa minusta vastuuntuntoa että on ylipäätään hakenut apua. Sekään Kun ei kaikille ole helppoa tässä tuomitsevassa yhteiskunnassa.
Voimia ap:lle. Uskon että teet parhaasi. Se oikeasti on lapsenkin etu että äiti saa levätä edes joskus. Silloin saa ladattua akkuja ja jaksaa taas paremmin olla lapsen kanssa. Hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi. Kannattaa lapsellekin selittää tilanne. Että kaksi päivää kun on reipas ja pääsee tekee kivoja asioita niin sitten kun tulee takaisin niin äitikin voi huomattavasti paremmin. Se lepo On ensisijaisen tärkeää etenkin noissa sairausjutuissa. Eli ennakointia ja avointa keskustelua ennen seuraavaa kertaa jotta lapsikin tietää että sieltä ei kesken tulla pois. Koska se on kaikkien parhaaksi. Vois myös keksiä jonkun kivan palkinnon joka motivoi lasta. Ja aina on puhelimet jos hirveä ikävä tulee. Ei ainakaan huolen takia tarttis lapsen murehtia kun kuulis puhelimessa että äiti on ihan kunnossa kunhan saa vain levätä. Tsemppiä ap!
Hyvinvoiva äiti = kotona yksin jalat seinällä, hyvinvoiva lapsi = itkee tukiperheessä kotiin. ??? Jokin tässä ei täsmää.... jos ap:n lapsi on kouluikäinen, onhan hän PÄIVÄT KOULUSSA, jolloin ap saa levätä.
Ei missään sanottu, että ap olisi hakenut apua. Yhtä hyvin se tukiperhe voi olla jonkun ulkopuolisen ls-ilmoituksen seurausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Minä olen 100 % varma, että empatiakyvytön äiti on lapsen kehitykselle huomattavasti vaarallisempi kuin äiti, joka ei mieti taloutta, koulutusta, sukua ja miehen sukua. Tässäkin ketjussa on monta aika hemmetin huonoa vanhempaa, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa hyviä. Vaarallinen yhdistelmä, empatiakyvyttömyys ja sokeus omille puutteilleen, heidän lapsillaan on varmasti todella vaikeaa.
Älä viitsi. Sitä joko on realistinen vastuuntuntoinen aikuinen ja hyvä äiti tai sitten on lapsellinen lastu elämän lainehilla ja lapsi itkee tuki/sijaisperheessä.
Ja mitään välimuotojahan tästä ei tietenkään "hyvän vanhemman" maailmassa ole. Empatiakyky on aika oleellinen osa hyvää vanhemmuutta, mutta ilmeisesti ne, joilla sitä ei ole, eivät myöskään kykene ymmärtämään mitä se on ja miten se lapseen vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Minä olen 100 % varma, että empatiakyvytön äiti on lapsen kehitykselle huomattavasti vaarallisempi kuin äiti, joka ei mieti taloutta, koulutusta, sukua ja miehen sukua. Tässäkin ketjussa on monta aika hemmetin huonoa vanhempaa, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa hyviä. Vaarallinen yhdistelmä, empatiakyvyttömyys ja sokeus omille puutteilleen, heidän lapsillaan on varmasti todella vaikeaa.
Älä viitsi. Sitä joko on realistinen vastuuntuntoinen aikuinen ja hyvä äiti tai sitten on lapsellinen lastu elämän lainehilla ja lapsi itkee tuki/sijaisperheessä.
Ja mitään välimuotojahan tästä ei tietenkään "hyvän vanhemman" maailmassa ole. Empatiakyky on aika oleellinen osa hyvää vanhemmuutta, mutta ilmeisesti ne, joilla sitä ei ole, eivät myöskään kykene ymmärtämään mitä se on ja miten se lapseen vaikuttaa.
No hyvä äiti löytyy sieltä skaalan aikuispäästä, huono äiti sieltä vastuuttomuuspäästä. Empatia sitä ja empatia tätä. Lapsen huolto on raskasta työtä. Vaatii rahaa ja voimia. Se pitää ymmärtää ennen kuin lapsen hankkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole kauhea äiti vaan olet ihminen. Ihan normaali ihminen.
Kamalaa syyllistämistä täällä keskustelussa! Joku jopa alkoi nokkimaan että miksi lapsi edes on tukiperheessä. Ensinnäkin, ei kuulu sinulle. Toiseksi, niitä syitä tukiperheisiin on miljoonia erilaisia!! Mikään ei OIKEASSA maailmassa ole mustavalkoista, toisin kuin ehkä monien teistä päissä.
Tottahan se on, ettei sairas äiti jaksa samalla tavalla, kuin terve ja siksi tarvitsee tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tunteet ovat aivan inhimillisiä ja niitä kokisi varmasti jokainen, jolle noin kävisi. Tästäkin ketjusta vain on helppo lukea, että ihmisten empatiakyky on olematon, eikä hyvin pärjäävä ihminen voi edes kuvitella joskus joutuvansa tilanteeseen, jossa tarvitsee apua.
Tukiperhettä tarvitaan usein esim. sairauden takia ja se voi kohdata ketä hyvänsä. Ei kaikilla ole puolisoa/etävanhempaa tai mummolaa.
Mielestäni tukiperhe ei ole tehtäviensä tasalla, jos se palauttaa lapsen ennen aikojaan ilman todella hyvää syytä. Normaali koti-ikävä ei ole sellainen. Äiti ei voi tehdä suunnitelmia ja levätä, jos hän ei voi luottaa siihen, että tehdään kuten on sovittu.
Jos äiti ei saa tukea eikä voi levätä, saatetaan lopulta päätyä tilanteeseen, jossa hän joutuu antamaan lapsen huostaan. Siellä sitä vasta koti-ikävä tuleekin. Tämä myös maksaa todella paljon enemmän yhteiskunnalle kuin tukiperhetoiminta.
Mielestäni ap:n tulisi ottaa asia puheeksi tukiperheen kanssa tai sitten tukitoiminnan järjestäjän kanssa. Pelisääntöjen tulee olla selkeät. Voi olla, että tukiperhe ei ole kykenevä hommaansa. He ovat ehkä kokemattomia tai ymmärtäneet roolinsa ihan väärin. Pettymys voi olla kova, jos on kuvitellut lapsen ilmaisevan kiitollisuutta avusta. Lapsi on kuitenkin lapsi, joka ei näe tilannetta ihan samalla tavalla.
Abortti, adoptio, sijaisperhe on monesti lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin huono koti.
No joo, leikitään hetki, että olet tosissasi ja normaali keskustelukumppani. Olet siis sitä mieltä, että jos vanhempi esim. sairastuu, hänen on paras antaa lapsensa samantien adoptoivaksi? Tai että olisi pitänyt jo raskauden alettua osata ennustaa sairaus tai muut ongelmat? Ja ymmärrätkö, että sijaisperheistä on huutava pula ja että se on kallista lystiä?
Kyllä pitää osata ottaa vastuu teoistaan.
Ja ajatella äitinä lasta ensin.
Systeemiä pitää muuttaa niin että lapset saadaan heti pois ja adoptioon. Ja lopettaa koko sijaisperhepelleily.
Ap:n lapsi tulee kulkemaan tuota samaa ajelehtimislatua, sen nökee jo otsallaankin.
Sinä elät jossain ihan omassa todellisuudessasi. Ei juuri kukaan halua adoptoida taaperoa vanhempaa lasta. Jos lapsi on esim. 9 tai 13 tai 16, ei ole jonossa hyviä perheitä, jotka haluavat hänet adoptoida. Sijaisperheitäkään ei ole riittävästi, vaikka niille maksetaan. Kuka haluaa elättää ventovieraan kouluikäisen tai teinin? Sinä varmaan!
Tuolla lukee että "heti pois ja adoptioon" eli ei ne lapset olisi silloin teinejä...
Lukutait auttaa.
Kuten aiemmin on monta kertaa kirjoitettu kaikille niille, joita lukutait auttaa, että valitettavasti sairaudet, kuolemat ja avioerot eivät ole ennustettavissa. Ehkä sulla on siellä lukutaidon lisäksi kristallipallo, josta voit katsoa, että vuonna 2017 raskautuvan Mirkun mies kuolee tapaturmaisesti 2020 ja Mirkku sairastuu 2022 ja tarvitsee apua silloin. Mahtava taito kyllä.
Kyllä sen elämänhallinnan ja luonteen näkee.
Kuka on sellainen joka "yllättäen" jää lapsen kanssa ypöyksin ja "yllättäen" alkaa sairastella ja "väsyä".
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.[/
Sitä pitää ennen lapaen hankintaa miettiä oma terveydentila, oma työtilanne, koulutustaso ja tulotaso jos esim sairastuu ja myös se, että onko sukulaisia ja ystäviä.
Koska koskaan ei siis tiedä milloin yllättäen onkin vastuussa lapsesta yksin.
Eli jos ei ole työtä, koulutusta, rahaa, omaisuutta eikä sukua, on aika ilmeistä, ettei selviä. Jättää lapsen tekemättä!
Ap ei kyllä sanonut olevansa leski. Ja kai sillä miehellä esim on sukulaisia. Jos on käyttäytynyt kunnolla, sukulaiset auttaa.
Mä en tiedä miksi mä edes väännän noin idiootin ihmisen kanssa. Mutta kukaan ei voi tietää miten oma terveys kestää jos jää leskeksi. Äläkä sä ala mulle rääpiä päätäsi. Mä olen jäänyt 39-vuotiaana leskeksi joten hitto vie tiedän mitä se on. Kyllä menee asiat niin uusiksi että jo kova stressikin aiheuttaa fyysisiä ongelmia. Mitä väliä edes vaikka ap ei olisikaan leski? Voi olla silti ihan yksin jos lapsen isä ei ole kuvioissa tai vaikka kaukana, jopa ulkomailla. Ja ei, ei niitä omiakaan sairastumisia voi ennakoida.
Silti pitää katsoa etukäteen oma tilanne eli talous, koulutus, suku ja se miehen suku, talous jne.
Jos näin ei tee, on huono äiti. Piste.
Minä olen 100 % varma, että empatiakyvytön äiti on lapsen kehitykselle huomattavasti vaarallisempi kuin äiti, joka ei mieti taloutta, koulutusta, sukua ja miehen sukua. Tässäkin ketjussa on monta aika hemmetin huonoa vanhempaa, jotka jostain syystä kuvittelevat olevansa hyviä. Vaarallinen yhdistelmä, empatiakyvyttömyys ja sokeus omille puutteilleen, heidän lapsillaan on varmasti todella vaikeaa.
Älä viitsi. Sitä joko on realistinen vastuuntuntoinen aikuinen ja hyvä äiti tai sitten on lapsellinen lastu elämän lainehilla ja lapsi itkee tuki/sijaisperheessä.
Ja mitään välimuotojahan tästä ei tietenkään "hyvän vanhemman" maailmassa ole. Empatiakyky on aika oleellinen osa hyvää vanhemmuutta, mutta ilmeisesti ne, joilla sitä ei ole, eivät myöskään kykene ymmärtämään mitä se on ja miten se lapseen vaikuttaa.
No hyvä äiti löytyy sieltä skaalan aikuispäästä, huono äiti sieltä vastuuttomuuspäästä. Empatia sitä ja empatia tätä. Lapsen huolto on raskasta työtä. Vaatii rahaa ja voimia. Se pitää ymmärtää ennen kuin lapsen hankkii.
Jep, sairastuminenhan on tosi vastuutonta. Ja kaikki muukin mikä elämässä ei mene ihan niin kuin suunnittelee. Mene nyt jo itseesi ja yritä oppia edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jos menisit tuollaisena viikonloppuna sellaiseen paikkaan, mistä ei voi tulla heti kotiin, niin se olisi ratkaisu.
Esim risteilylle, jossa ollaan päivä Tukholmassa.
Eihän sellainen tukiperhe tue vanhemman jaksamista, jos ei voi luottaa, että lapsi sitten kans on siellä ja saa varmasti rentoutua.
Jaa. Mä en kyllä äitinä voisi silloinkaan paljon rentoutua, jos tietäisin, että lapsi itkee ikäväänsä vieraiden luona.
Tukiperhe on järjestetty jonkun systeemin kautta; sosiaalitoimen tai pelan tai vastaavan. Saa korvausta tukiperheenä olemisesta. Neuvoisin aloittajaa olemaan yhteydessä tukiperheen järjestäneeseen tahoon: eivät tunnu selviytyvän tehtävästään odotetulla tavalla. Tukiperhettä ei ole helppo saada, jos semmoinen on järjestetty, on sille varmasti tarvetta.
Miksi pitkäaikaissairaan on sitten ylipäätään pitänyt hankkia lapsi?
Siis miten niin "yllättäen". On se yllättäen jos puoliso kuolee. Silloin jää helposti yksin jos ei ole isoja tukiverkkoja. Ja kyllä, ihmisiä kuolee yllättäen. Sairauskohtaukset, liikenneonnettomuudet jne.