Lue keskustelun säännöt.
Olen kauhea äiti mutta ärsyttää kun lapsi tulee tukiperheessä kotiin aiottua aikaisemmin
27.02.2017 |
Sillä on koti-ikävä. Olin oikeasti odottanut että saisin olla itekseni. Lapsi on kouluikäinen ja olis kyllä kaksi yötä pärjännyt ihan hyvin muualla, mutta en kai voi sanoa mitään, kun tukiperheen äidin mielestä lasta ei kannata toista yötä pitää jos liikaa ilmaisee koti-ikävää. Toisaalta ei kai sen siellä ole hyvä olla, jos ei tukiperhe osaa rauhoittaa ja olla määrätietoinen. Huokaus...
Kommentit (166)
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua ottaa kantaa tähän tapaukseen kun ap ei kerro tarpeeksi. Mutta minua tukiperheäitinä ärsyttää suunnattomasti tälläinen vanhemman minäminä asenne. Tukiperhe on MINUA varten. Lapsen tunteista viis. Jos lapsi ei todellakaan viihdy tukiperheessä ja kotiin viedään aina itkenyt, valvonut ja kiukkuinen lapsi niin en ymmärrä miten se auttaa vanhempia jaksamaan.
Etkö osaa olla koululaisen kanssa? Oon minäkin ollut tv mutta ei tullut mieleenkään että lapsen veisin tukiperheeseen. Lapsella on isä ja isä piti myös huolen lapsesta.
No paljonko niille tukiperheille maksetaan korvausta?
No niin olet huono äiti ja ajattelet vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä tukiperheitä anneta jos niille ei ole tarve. Itsekin olen lapsena sellaisessa ollut ja protestoin aina välillä, mutta lapsena sitä ei tajua, että siellä oltiin, koska äiti ei jaksanut. Ei sitä etteikö olisi viitsinyt, vaan jaksanut! Pidä siis siitä kiinni, mistä on sovittu. Lapsi on varmasti hyvässä hoidossa tukiperheessä ja johdonmukaisuutta tarvitaan sielläkin.
Miksi ihmeessä pitää kommentoida noin ilkeästi. Kyllä ymmärrän aivan mainiosti äidin harmistuksen. Ettekö itse olisi yhtään pettyneitä, jos olisitte odottaneet raskaan viikon/päivän jälkeen pientä omaa hetkeä, kun lapsi on poissa (vaikkapa ihan mummulassa, isän kanssa puistossa tms), olisitte keittäneet vaikkapa sen kupin kahvia ja ottaneet suklaarasian ja naistenlehden (tai mitäpä nyt kukin tekee kun saa hetken omaa rauhallista aikaa) ja sitten lapsi paukahtaakin kesken kaiken takaisin kotiin. Minä ainakin tunnistan hyvin tuon tunteen. Ei sitä tietenkään lapselle näytä, mutta harmittaahan se kovasti. Vaikka oma lapsi rakas onkin, niin kyllä sitä kaipaa hieman sitä ihan omaakin hetkeä.
En tiedä kuin yhden perheen, jossa yksi perheen useammasta lapsesta käy tukiperheessä, mutta ainakin tässä perheessä tukiperhetoiminnalla on iso vaikutus perheen jaksamiseen. Ap:n perheessä tuskin tuo luistelu on ainut asia, mitä äiti ei lapsen kanssa voi tehdä, eiköhän kyse ole isommistakin haasteista arjessa, ja kyllä silloin tukiperhetoiminta hyödyttää sekä lasta että vanhempaa. Toivottavasti ap saa lapsen kanssa työstettyä koti-ikävää ja ensi kerralla vierailu onnistuu paremmin. Voisiko vaikka ensin sopia yhden yön/päivän vierailusta, ja jos se menee hyvin niin sitten ehdottaa, jos haluaakin olla yön/toisen yön. Jos voisi henkisesti valmistautua lyhyempään vierailuun, niin ei tulisi niin isoa pettymystä, jos ei pidempi vierailu vielä onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yksi kouluikäinen lapsi ja ilmeisesti ei edes itse työelämässä niin mikä vaikeus on päästää lapsi luistelemaan kaverien kanssa, olla aktiivinen muutenkin kaverien perheiden suuntaan ja järjestää yökyläilyjä vuorotellen jne.
Sen sijaan että kyyhöttää siellä kotona säälimässä itseään.
Tuntuu että tämä äiti/perhe olisi järeämmän tukitoimen tarpeessa kuin pelkkä tukiperhe. Tukiperhehomma on vapaaehtoistyötä... Jos yh-äiti on vakavasti ja kroonisesti sairas, ja tarvitsee paljon lepoa yksin, niin kyllähän silloin joku palkattu lapsenhoitaja / viikonloppusijaisperhe olisi oikeampi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
Hyi miten kammottavan empatiakyvyttömiä osa ihmisistä tässä ketjussa! Näille voisi toivoa itselleen mahdollisimman paljon vaikeuksia ja sairauksia elämäänsä, mutta en kuitenkaan toivo, koska heidän lapsensa siitä kärsisivät eniten. Säälittää jo muutenkin nuo lapset, jotka joutuvat kasvamaan tuollaisten vanhempien kanssa, varmasti kehittyy kasvuolosuhteiden seurauksena tunnepuolen ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
Miten sinä terve äiti kehtaat kritisoida? Ja kertoiko ap edes olevansa päivät kotona?
Olisitko sinä yhtä jaksava esim. jatkuvan kroonisen kivun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
Sinä olet ilmeisesti kuitenkin ihan terve, kun sairaus ei rajoita tekemisiänne? Missä kohtaa ap kertoo vievänsä lapsen viikonloppuisin tukiperheeseen? Yleensä tukiperhekäyntejä on noin 1-2 krt/kk, ei joka viikonloppu. On kiva, että teillä on asiat hyvin ja sinä voit ja jaksat mainiosti, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi sama tilanne.
T. Itsekin kolmen lapsen totaali-yh, joka on terve ja jaksaa hyvin, mutta joka pystyy myös ymmärtämään, että sairauden myötä kaikki voisi olla toisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Kyllä tukiperheessäkin voi jotain vikaa olla jos lapsi ei siellä yhtään viihdy. Ei esim. ole riittävästi kokemusta lapsista, ei osata suhtautua oikein koti-ikävään vaan heti ollaan viemässä kotiin jos vähänkin näyttää apeaa mieltä. Jotkut tekevät tuota vain sädekehän kiillotuksen vuoksi eivätkä oikeasti ole valmiita näkemään vaivaa lasten viihtyvyyden eteen.
Moni ilmeisesti sekoittaa ketjussa sijais- ja tukiperheen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi muka tukiperheen pitäisi pitää vastentahtoista lasta luonaan? ei tukiperhe ole mikään päiväkoti.
Kyllä tukiperheessäkin voi jotain vikaa olla jos lapsi ei siellä yhtään viihdy. Ei esim. ole riittävästi kokemusta lapsista, ei osata suhtautua oikein koti-ikävään vaan heti ollaan viemässä kotiin jos vähänkin näyttää apeaa mieltä. Jotkut tekevät tuota vain sädekehän kiillotuksen vuoksi eivätkä oikeasti ole valmiita näkemään vaivaa lasten viihtyvyyden eteen.
No siinä tapauksessa normaali äiti ei väkisin tunkisi sitä lasta sinne vaan juurikin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kauhea äiti. Ne jotka täällä arvostelee ei ymmärrä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Odottaa harvinaista viikonloppua kun saa syödä, nukkua ja levätä rauhassa ilman, että on vastuussa kenestäkään. Sitten kun se peruuntuu, niin seuraava mahdollisuus on kuukauden päästä. Vaikka lapset on ihania ja rakkaita, niin jokainen kaipaa joskus omaa aikaa.
Kolmen lapsen totaaliyhärinä vastaan, että minua hämmästyttää ap:n kaltainen yhden lapsen äiti. AP on päivät yksin kotona lapsen ollessa koulussa ja viikonloppuina vie lastaan tukiperheeseen, koska tarvitsee omaa aikaa?
Minä käyn työssä arkisin. Iltaisin teemme lasten kanssa yhdessä kotityöt, leivomme, valvon lasten läksyt, pelaamme lautapelejä, jne. Lapset käyvät kavereiden kanssa luistelemassa, varsinkin keskimmäinen viihtyy kentällä pelaamassa tosi hyvin. Tosinaan käymme yhdessä uimassa, välillä hampuriravintolassa syömässä. Käyn kävelyllä iltaisin ja usein saan jonkun lapsista mukaani.
Illalla lasten mentyä nukkumaan, ripustan pyykit kuivumaan ja menen itsekin maate. Näin ei kerry univelkaa, eikä kotitöitä kasaannu. Mielestäni minulla on hyvä elämä lasteni kanssa, ei perheenjäseniä pidä lähettää pois kotoa.
Sinä olet ilmeisesti kuitenkin ihan terve, kun sairaus ei rajoita tekemisiänne? Missä kohtaa ap kertoo vievänsä lapsen viikonloppuisin tukiperheeseen? Yleensä tukiperhekäyntejä on noin 1-2 krt/kk, ei joka viikonloppu. On kiva, että teillä on asiat hyvin ja sinä voit ja jaksat mainiosti, mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi sama tilanne.
T. Itsekin kolmen lapsen totaali-yh, joka on terve ja jaksaa hyvin, mutta joka pystyy myös ymmärtämään, että sairauden myötä kaikki voisi olla toisin
Se ap:n lapsi on kouluikäinen ja ainoa. Aikamoinen ero yhden ja kolmen lapsen kanssa, vai mitä?
Ap voisi aktivoitua sen lapsen kavereiden suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
En halua ottaa kantaa tähän tapaukseen kun ap ei kerro tarpeeksi. Mutta minua tukiperheäitinä ärsyttää suunnattomasti tälläinen vanhemman minäminä asenne. Tukiperhe on MINUA varten. Lapsen tunteista viis. Jos lapsi ei todellakaan viihdy tukiperheessä ja kotiin viedään aina itkenyt, valvonut ja kiukkuinen lapsi niin en ymmärrä miten se auttaa vanhempia jaksamaan.
Tukiperhe turvaa vanhempien jaksamista, ettei sijoitusta tarvitsisi tehdä. Koulutettuna hommaasi varmasti tiedät, ettei se minä minä -asenne jaksamiseen liittyvissä asioissa välttämättä ole ollenkaan mitään pohjatonta itsekkyyttä, vaan useinkin pohjatonta väsymystä. Tukiperheen tulisi ottaa reippaampi asenne lapsen kanssa, jo sillä pääsee usein pitkälle, ettei lähde mukaan lapsen surkutteluun liikaa vaan ohjaa toimintaa johonkin muuhun. Tukiperhe on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin sijoitus, jos sillä pärjää ja jos se vaatii hieman työtä sen eteen, että lapsi pysyy kotoa poissa edes sen viikonlopun kuukaudesta, se on sen arvoista.
Pin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua ottaa kantaa tähän tapaukseen kun ap ei kerro tarpeeksi. Mutta minua tukiperheäitinä ärsyttää suunnattomasti tälläinen vanhemman minäminä asenne. Tukiperhe on MINUA varten. Lapsen tunteista viis. Jos lapsi ei todellakaan viihdy tukiperheessä ja kotiin viedään aina itkenyt, valvonut ja kiukkuinen lapsi niin en ymmärrä miten se auttaa vanhempia jaksamaan.
Tukiperhe turvaa vanhempien jaksamista, ettei sijoitusta tarvitsisi tehdä. Koulutettuna hommaasi varmasti tiedät, ettei se minä minä -asenne jaksamiseen liittyvissä asioissa välttämättä ole ollenkaan mitään pohjatonta itsekkyyttä, vaan useinkin pohjatonta väsymystä. Tukiperheen tulisi ottaa reippaampi asenne lapsen kanssa, jo sillä pääsee usein pitkälle, ettei lähde mukaan lapsen surkutteluun liikaa vaan ohjaa toimintaa johonkin muuhun. Tukiperhe on kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin sijoitus, jos sillä pärjää ja jos se vaatii hieman työtä sen eteen, että lapsi pysyy kotoa poissa edes sen viikonlopun kuukaudesta, se on sen arvoista.
Kyllä se minäminä-asenne huonoilla vanhemmilla ihan usein on vain huonoa vanhemmuutta. Ei ole ikinä tajuttu ottaa sitä lasta huomioon. Tämähän se paistaa ap:n tekstistäkin kauas!
Me ollaan nelikymppinen lapseton pariskunta, ja ollaan harkittu tukiperheeksi ryhtymistä. Koska tykätään lapsista ja halutaan ylipäätään auttaa muita ihmisiä jne.. Mutta ei me mikään ilmainen hoitopaikka oltaisi tukiperheenä, jos lapsi ei viihtyisi meillä eikä haluaisi olla, niin kyllä se juttu pitäisi keskeyttää. Ei todellakaan niin että väkisin pidettäisiin ja sitten jouduttaisiin kuuntelemaan itkua koko viikonloppu ja katsomaan surullisena kun lapsi vaan ikävöi ja kärsii.