Olen kauhea äiti mutta ärsyttää kun lapsi tulee tukiperheessä kotiin aiottua aikaisemmin

Mun lapsi teki samaa isällään muutaman kerran, eli kesken viikonlopun tuli kotiin. Isänsä ei edes ilmoittanut tästä mulle, vaan ovikello sen kertoi.

Kerran ei kertonut, sillä en ollut kotona. Naapuri soitti, ja kertoi, että lapsi on oveni luona tyyny sylissään ja itkee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän raskasta tukiperheelle pitää vastentahtoista lasta kylässä. Hitto, mieti nyt muitakin kuin itseäsi.

Mutta lapseni tuntien hän kokeilee, kuinka paljon toiset hyppäävät hänen pillinsä mukaan. Lähtevätkö vielä illalla viemään kotiin, jos sanoo että tahtoo mennä? Ap

Olisit sopinut tukiperheen kanssa, ettei missään tilanteessa saa palauttaa lasta etuajassa.

Jotenkin en usko, että on vaan sanonut tahtovansa kotiin, vaan on muustakin kyse. Ei ole nukkunut tai on itkenyt tai ollut muuten vaan hankala. Kyse on palkattomasta vapaaehtoistyöstä, ei siitä kuka pärjää parhaiten hankalan lapsen kanssa. Molemmin puolin pitää olla kivaa. Sekä lapsella että tukiperheellä, eihän sitä muuten kukaan jaksa.

Jos haluat erityislapselle hoitajan, etsi sellainen ja maksa palkka.

Et ole kamala äiti. Kyllä mäkin nautin kun isoin lapsi on mummolassa. Vaikka taapero jääkin kotiin niin silti on todella rentouttavaa. Taaperokin on rauhallisempi kun isosisarus ei ole kotona. Sitten on taas mukavaa kun on saanut ladata akkuja ja koko perhe koolla.

Kiitoksia. Toivottavasti ens kerralla onnistuu paremmin. En mä halua tietenkään että lapsi on siellä itku silmässä vaan. Voinhan puhua ens kerralla lapsen ja tukiperheen kanssa, että se onnistuisi paremmin. Se tukiperhe ei ole vaan mua varten vaan myös lasta varten, koska meillä on arjessa tylsiä rajoituksia kun aina mun sairautta pitää miettiä ja en pääse esim. luistelemaan. Jotenkin kun tuntuu et ei tässä omassa elämässä oo mitään enää. Sairaus, lapsen asioista huolehtimista, sitten taas sairausasioista huolehtimista. Sit kun vähän yrittää, että olis jotain omaa, niin hirveä homma (ja epäonnistuminen). Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia. Toivottavasti ens kerralla onnistuu paremmin. En mä halua tietenkään että lapsi on siellä itku silmässä vaan. Voinhan puhua ens kerralla lapsen ja tukiperheen kanssa, että se onnistuisi paremmin. Se tukiperhe ei ole vaan mua varten vaan myös lasta varten, koska meillä on arjessa tylsiä rajoituksia kun aina mun sairautta pitää miettiä ja en pääse esim. luistelemaan. Jotenkin kun tuntuu et ei tässä omassa elämässä oo mitään enää. Sairaus, lapsen asioista huolehtimista, sitten taas sairausasioista huolehtimista. Sit kun vähän yrittää, että olis jotain omaa, niin hirveä homma (ja epäonnistuminen). Ap

Jos lapsi ei ole ensin ollut päiväkäynneillä tukiperheessä, ei yökäyntiä kannata edes ajatella. Ensin päivät, sitten yksi yö, sitten kaksi yötä.

Toki on poikkeuksia ja mahdottoman reippaita lapsia (kiintymyssuhteissa häikkää) mutta yleensä tuntemattomien luona tulee koti-ikävä.

Asiaa voi miettiä myös lapsen kannalta: miltä tuntuisi olla kaksi yötä poissa kotoa, jos ei halua? Varsinkin, jos tukiperheasia on uusi tai kyseessä ensimmäinen pidempi vierailu. Haluaisitko itse olla vieraassa ympäristössä ja nukkuakin siellä, jos vain haluaisit kotiin? Niinpä. Vaikka sinulla on raskasta, se ei ole lapsen vika.

Jos koululainen ei ilman itkuja pysty yöpymään kahta yötä tukiperheessä, niin sehän tarkoittaa vain sitä ettei lapsella ole perusturvallisuus kunnossa. Tai sitten tukiperhe on lapselle kovin vieras. Ei näistä kumpikaan asia korjaannu sillä, että lapsi pakotetaan johonkin, mihin hän ei koe vielä olevansa valmis. Jos hän ei pysty olemaan äidistä erossa kahta yötä, niin ei se ongelma sillä korjaannu, että väkisin pidetään äidistä erossa. Eikä se tukiperhe tule sillä tutuksi, että äitiään ikävöivää lasta pidetään siellä väkisin. Vähän pitää kuulostella lastakin, eikä mennä vain äidin mukaan.

Ja oikeasti, mitä väsyttävää voi kouluikäisessä lapsessa olla, jos nyt puhutaan kuitenkin normaalista lapsesta eikä jostain häiriytyneestä ongelmatapauksesta?

Niin. Tuota se lapsiperhe-elämä on. Meillä on toisella lapsella migreeni ja toisella astma. Ja sitten kun lapset on terveitä, eikä tule mitään yllätyksiä, rämmitään rästitöitä ja siivotaan kotia.

Se lapsi on huolissaan miten sä ap pärjäät kotona? Kenties pelkää että kuolet tms? Sun pitäisi keskustella sairaudestasi lapsen kanssa ettei hän olisi huolissaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tuota se lapsiperhe-elämä on. Meillä on toisella lapsella migreeni ja toisella astma. Ja sitten kun lapset on terveitä, eikä tule mitään yllätyksiä, rämmitään rästitöitä ja siivotaan kotia.

Tavallista lapsiperheen arkea? Pitkäaikaisairaus ja tukiperhe? Meilläpäin tuollaista pidetään poikkeuksellisena raskaana tilanteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tuota se lapsiperhe-elämä on. Meillä on toisella lapsella migreeni ja toisella astma. Ja sitten kun lapset on terveitä, eikä tule mitään yllätyksiä, rämmitään rästitöitä ja siivotaan kotia.

Tavallista lapsiperheen arkea? Pitkäaikaisairaus ja tukiperhe? Meilläpäin tuollaista pidetään poikkeuksellisena raskaana tilanteena.

Ei vaan se yllätyksellisyys ja ettei ole omaa aikaa. Ihan tavallista se on. Se ettei siitä selviä on sitten outoa.

Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.

Et ole huono äiti.

Kiinnittäisin huomiota tuohon tukiperheeseen, ovatkohan ihan kartalla mitä tukiperheenä oleminen tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.

Kuule kyllä ne kohtaukset tulee yllättäen.

Et ole huono äiti. Tukiperhe on olemassa juuri siksi, että se turvaa sinun jaksamisesi. Se on sekä sinun että lapsen parhaaksi. Etenkin kun kerroit olevasi pitkäaikaissairas. Tukiperhe ei hoida tehtäväänsä kunnolla. Valitettavasti tällaisia huonosti sitoutuneita tukiperheitä on nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Jos menisit tuollaisena viikonloppuna sellaiseen paikkaan, mistä ei voi tulla heti kotiin, niin se olisi ratkaisu.

Esim risteilylle, jossa ollaan päivä Tukholmassa.

Eihän sellainen tukiperhe tue vanhemman jaksamista, jos ei voi luottaa, että lapsi sitten kans on siellä ja saa varmasti rentoutua.

Tukiperhe käy koulutuksen ennen kuin pääsee tukiperheeksi, apua tarvitsville vanhemmille riittää se, että he osaavat vaatia lapsivapaata aikaa. Siksi tukiperheessä ei pidetä vanhempien vaatimksesta lapsia väkisin, koska se ei ole hyväksi lapselle. Nähtävästi tukiperhe ei ole vielä riittävän tuttu, lapsi pelkää, että äiti ei pärjää yksin jne.

Jos ap todella on sitä mieltä, että tukiperhe ei ole hyvä, niin kannattaa yrittää vaihtaa tai vaihtoehtoisesti etsiä lapselle sijoiturperhe, joka ottaa pitemmäksi aikaa.

Lapsiperhee ei koskaan pitäisi ryhtyä tukiperheeksi, koska silloin omat lapset kärsivät enemmän kuin tukilapsi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.

Kuule kyllä ne kohtaukset tulee yllättäen.

Niinhän ne tulee, mutta lääkkeet on olemassa ja ne helpottavat oloa heti.

Ne lääkkeet ainakin pitäisi olla koko ajan mukana ja lähettyvillä.

Terveisin astmaatikko

Hei,

Et ap kerro,kuinka kauan lapsesi on käynyt tukiperheessä. Niinkuin täällä on sanottukin,kyse voi olla siitä,ettei lapsi ole vielä tottunut uusiin ihmisiin ja paikkaan. Tai jos aikaa on kulunut jo pidempään, puhukaa kaikki aikuiset (=sinä ja tukiperhe,tarpeen mukaan myös tukiperhetoiminnan työntekijä) yhdessä lapsen kanssa. Olkaa tarkkana siitä,että aikuiset vetää yhtä köyttä ja samaa linjaa. Miettikää ja puhukaa lapsen kanssa,mikä ikävän aiheuttaa ja mikä voisi siihen auttaa. Lapselta voi tulla hyviä vastauksia. Sopikaa pelisäännöt yhdessä. Siirtykää vähitellen koko viikonloppuihin. Näin saatte aikaan pitkän ja toimivan tukiperhesuhteen kaikkien kannalta. Tukiperhesuhde on tarkoitus olla tärkeä ihmissuhde lapselle,ei vain hoitopaikka. Jaksamista ap! T: tukiperhetoiminnan sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Astmaa nyt on ihan turha vetää tähän keskusteluun. Sen kanssa pärjää aivan hyvin, ei aiheuta mitään ylimääräistä stressiä.

Kuule kyllä ne kohtaukset tulee yllättäen.

Niinhän ne tulee, mutta lääkkeet on olemassa ja ne helpottavat oloa heti.

Ne lääkkeet ainakin pitäisi olla koko ajan mukana ja lähettyvillä.

Terveisin astmaatikko

Jep mutta sitten se lapsi pitää hakea kotiin tai viedä lääkäriin jne. Jatkuva päivystystila päällä. Ei tod varailla jotain risteilyjä itselle.