Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi ei vaan tottele, tilitys
27.02.2017 |
Vaikka miten toimisi lapsen kanssa niin lapsi ei vaan tottele. Kun lapsi huomaa, että alan jo hermostumaan niin siihen toteaa ilkkuen, että älä nyt ala rageemaan siinä (tuon sanan on oppinut kaveriltaan). Myöskin ihmettelee, miksi hermostun jos samaa käskyä/kieltoa olen hokenut jo sen kymmenen kertaa. Myöskään lapsi ei saa mitään tehtyä loppuun ilman, että samaa ohjetta pitää käydä toistamassa lukuisia kertoja. Jos lapselle sanoo, että mene hakemaan reppu ja tee läksyt niin repun hakeminen kestää ja kestää. Silloin saa jo kysyä mikä siinä voi kestää noin kauan. Lapsi on jäänyt jo välillä tekemään jotain muuta. Sama toistuu kaikkien asioiden kanssa.
En jaksaisi joka päivä vääntää joka asiasta kun lapsi kieltäytyy tottelemasta ja hymyilee vaan ilkikurisesti. Välillä tuntuu, että lapsi oikein nauttii meidän ärsyttämisestä. Mikään kännykkä kielto ei auta, sama jatkuu silti. En kertakaikkiaan enää tiedä mitä tehdä. Lapsi on jo 10-vuotias.
Lapsi myös käyttää rumaa kieltä ja puhuu epäkunnioittavasti meille vanhemmille sekä veljelleen. Eikä varmasti ole oppinut sitä meiltä! Myös koittaa saada veljeään tekemään omia kotitöitään. Menee siis karjumaan veljelleen ja koittaa näin pakottaa veljensä esimerkiksi viemään roskat. Esimerkki: Lapsi on menossa ulos ja annan eteiseen roskapussin ja sanon, että veisitkö tuon samalla roskikseen. Lapsi ottaa jalat alleen ja juoksee kauaksi roskapussista ja sen jälkeen menee huutamaan veljelleen, että sinä olet lähempänä, ala mennä viemään ne roskat!
Lopputulos on siis että en osaa auttaa lasta, en osaa ohjata lasta käyttäytymään oikein. Vieraiden aikana lapsi käyttäytyy hyvin ja myös koulussa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimurkku<3
Sen pahempi murrosikä mitä huonommat vanhemmat.Ei ole annettu lapsen kasvaa iän mukana ja ottaa vastaan kullosenkin iän mukanaan tuomaa kykyä ottaa vastuuta.
Ensin on vauva, sitten taapero, uhmaikäinen, esimurkku, murkku, parinkympin kriisi, jne. Pirun huonoja tekosyitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioita pitää sitten ruveta tekemään käsikäteen periaatteella niin pitkään, että ne alkavat sujumaan. Tuon ikäinen on hyvä ottaa myös jo mukaan itseään koskeviin päätöksiin ja yhdessä laatia perheen yhteiset säännöt. Mitä seuraan, kun sääntöä rikkoo ja mitä seuraan, kun kaikki sujuu. Tärkeintähän on keskusteluyhteys, sanelupolitiikka ei vaan enää toimi yli 10 vuotiaiden kanssa.
Mitä kivaa teille viimeiksi ihan vaan kahdestaan?
Perjantaina mentiin kahdestaan lapsen kanssa isoon leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin syömässä.
Siinä mielessä meillä on hyvä keskusteluyhteys, että lapsi kertoo kaikki koulutapahtumat ja muut avoimesti. Lapsi kertoo paljon asioista joista hän tykkää, esimerkiksi avaruudesta ja dinosauruksista. Itse sitten koitan kysellä niistä asioista lisää ja lapsi innokkaana selittää mitä hän asiasta tietää.
Onhan meillä paljon hyviä hetkiä, mutta kun joka hetki ei voi olla pelkkää luistelua ja muuta kivaa. Silloin alkaa se tottelemattomuus.
Ap
Lapsen kanssa on vähän niinkuin koulussa oli opettajilla:
Muistan meidän hentoisen yläasteen ruotsin naisopen, joka yritti epätoivoisesti pitää kuria piipittämällä luokan edessä. Kun ääni koveni hänellä, se alkoi värisemään, kun melkein yritti pidätellä itkua samalla. Luokan koviksista kukaan ei totellut häntä yhtään ja pitivät melkein pilkkanaan. Sääliksi kävi tuo nuori opettajaparka. :-(
Matikan ope oli puolestaan tosi isokokoinen vanha mies. Periaatteessa olisi luullut hänen omaavan ison auktoriteetin. Hänellä kuitenkin kilahteli todella usein ja oli vähän neuvottoman oloinen myös. Luokan koviksista kukaan ei totellut häntäkään ja joka tunnista suurin osa kului kuunnellen kovisten haistattelua opelle ja open kurkku suorana, naama punaisena raivoamista takaisin.
Parhaimmat opettajat oli mm. historian opettaja ja saksan opettaja. He oli sellaisia keski-ikäisiä/eläkeikää lähenteleviä, jotka oli tosi tiukkoja, mutta silti pilke silmäkulmassa aina. Heillä oli aivan uskomattoman hyvä huumorintaju ja he olivat hauskoja, mutta heillä oli silti samalla luontainen auktoriteetti. Kun käskivät tehdä jotain, niin käskivät kerran ja olettivat, että kerrasta totellaan. Jos ei toteltu, pistivät vain tottelemaan. Vaihtoehtoja ei annettu. Piste. Keskustella saattoivat ja kuunnella, että missä mättää, mutta periksi ei annettu. He pysyi aina itse täysin tyynen rauhallisina, vaikka vähän saattoivatkin suuttua joskus tosi harvoin. Eivätkä olleet epävarmoja, vaan luottivat itseensä ja se jotenkin huokui heistä. Noilla tunneilla ei kukaan yleensä temppuillut ja luokan pahin kovispoikakin istui yleensä kuin mallioppilas.
Omien lasten kanssa olen huomannut vähän saman. Jos itse on väsynyt, epävarma, kiukkuinen, hermo menee tms., ne tottelee huonommin kuin jos itse pysyy rauhallisena ja jämäkkänä, mut silti huumorintajuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita pitää sitten ruveta tekemään käsikäteen periaatteella niin pitkään, että ne alkavat sujumaan. Tuon ikäinen on hyvä ottaa myös jo mukaan itseään koskeviin päätöksiin ja yhdessä laatia perheen yhteiset säännöt. Mitä seuraan, kun sääntöä rikkoo ja mitä seuraan, kun kaikki sujuu. Tärkeintähän on keskusteluyhteys, sanelupolitiikka ei vaan enää toimi yli 10 vuotiaiden kanssa.
Mitä kivaa teille viimeiksi ihan vaan kahdestaan?
Perjantaina mentiin kahdestaan lapsen kanssa isoon leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin syömässä.
Siinä mielessä meillä on hyvä keskusteluyhteys, että lapsi kertoo kaikki koulutapahtumat ja muut avoimesti. Lapsi kertoo paljon asioista joista hän tykkää, esimerkiksi avaruudesta ja dinosauruksista. Itse sitten koitan kysellä niistä asioista lisää ja lapsi innokkaana selittää mitä hän asiasta tietää.
Onhan meillä paljon hyviä hetkiä, mutta kun joka hetki ei voi olla pelkkää luistelua ja muuta kivaa. Silloin alkaa se tottelemattomuus.
Ap
Alkaako tottelemattomuus yleensä aina silloin, kun sulla on se huono hetki/ei niin hyvä hetki?
Ap, mitä sulle muutoin kuuluu? Onko paljon stressiä, huolia, kiirettä, töitä ja kotitöitä, huonoa oloa, väsymystä? Muistathan huolehtia itsestäsi tarpeeksi hyvin? Koita järjestää itsellesikin omaa aikaa ja rentoutua! Vanhemman huono olo heijastuu herkästi teidän arkeen ja lapseen. Se voi näkyä mm. tuollaisena "tottelemattomuutena" ja sillä kun itsellä menee hermot liian usein lapsen "temppuiluun". Kireä ilmapiiri ruokkii teitä molempia. Vanha klisee, mutta huolehtimalla itsestäsi, huolehdit lapsestasi.
Tsemppiä kovasti! Ja toivottavasti et pahastunut kirjoituksestani. <3
Varmasti tosi monella on sama ongelma. Meillä myös...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita pitää sitten ruveta tekemään käsikäteen periaatteella niin pitkään, että ne alkavat sujumaan. Tuon ikäinen on hyvä ottaa myös jo mukaan itseään koskeviin päätöksiin ja yhdessä laatia perheen yhteiset säännöt. Mitä seuraan, kun sääntöä rikkoo ja mitä seuraan, kun kaikki sujuu. Tärkeintähän on keskusteluyhteys, sanelupolitiikka ei vaan enää toimi yli 10 vuotiaiden kanssa.
Mitä kivaa teille viimeiksi ihan vaan kahdestaan?
Jos kasvatus on mennyt pieleen niin yli 10 kymmenvuotiaiden kohdalla vanhemmat voisi myöntää lapselleen tekemänsä virheet jotka on ymmärtämöttömyyttään tehnyt. Tämän kautta sitten koitettaisiin korjata välejä.
Tää on nyt aivan totaaliohis eikä liity ap:n tilanteeseen yhtään mitenkään, mutta pakko kysyä: kuinka paljon yli 10-vuotiaista nyt puhutaan? Jos tuollaiselle esiteini-ikäiselle alkaa puhua kasvatuksen virheistä, tilanne voi kriisiytyä vielä pahemmin, koska lapsi saattaa ymmärtää sen niin päin että vanhempi yrittää viestittää hänen olevan "huonosti kasvatettu" yksilö --> viallinen tai epäkelpo, mistä voi seurata esim. itsetunto-ongelmia. Pakosta tulee myös mieleen, että aikuinen hakee lapselta synninpäästöä, koska lapsi näkee usein vanhemmat erehtymättöminä ja luottaa näihin melkein kaikessa ja antaa siten todennäköisesti anteeksi, kun ei edes välttämättä ymmärrä koko tilanteen mittakaavaa.. Aikuisten lasten kanssa tilanne on tietysti ihan eri.
Meillä on myös lapsi, joka lakkaa tottelemasta jos rajat eivät ole tiukat. Tietää että jos leluja ei kerätä illalla pois lattioilta, äiti kerää ne suoraan roskiin. Jos ei hae reppua ja aloita läksyjä pyydettäessä, kerron että siinä tapauksessa jää mieluisa harrastus siltä viikolta väliin jne.
Välillä tunnen itseni maailman hirveimmäksi äidiksi kun joudun kiristämään ja uhkailemaan lastani jatkuvasti, mutta mitä tiukemmalle rajat vedän, sen paremmin lapsi tottelee ja sen iloisempi ja tyytyväisempi on joka päivä. Jos rajat löystyvät esimerkiksi työstressin vuoksi, tai kun olen hoitanut sairasta isääni enkä ehdi pitämään kuria, lapsi muuttuu parissa viikossa pikkutyranniksi.
Vedä vaan rajoja ja opettele kestämään huutoa, vinkumista ja haukkuja kun lapsesi protestoi rangaistuksia vastaan. Kun hän tajuaa että sinua on toteltava, ulina vähenee. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se että jotkut lapset on aivan älyttömän hankalia ja ilkeitä. Vaikka tällä palstalla sen sanominen on kielletty ja kaikki johtuu vain vanhempien huonosta kasvatuksesta. Täällä uskotaan että lapsi on aina syntyjään hyvä. Ei ole. On olemassa myös syntyjään ilkeitä, hankalia, väkivaltaisia jne. ihmisiä.
On myös niitä lapsia jotka ovat ns. vieraskoreita ja kotona ovat sitten ihan hirveitä. Mistä te luulette että esim. narsistisia aikuisia sikiää? Kyllä ne on olleet samanlaisia persoonallisuushäiriöisiä k*sipäitä lapsesta asti.
Tämä on aivan totta. Fakta on kuitenkin myös se, että k*sipäisellekin lapselle voi antaa ne oikeat työkalut, joilla muokata tempramenttiaan ympäristöön sopivammaksi. Hyvin harvoin lapset HALUAVAT olla aivan totaalisen pahoja ja siten jäädä ilman kavereita, ystävällisyyttä ja tukea. Lapsella on synnynnäinen temperamentti, mutta aikuisen ohjeistuksessa sitä voi muokata, kontrolloida sekä hillitä.
T. Erityisope :)
Vierailija kirjoitti:
Tutkipa vaikka mitä Randy Salekin ja Robert E. Hare ovat aiheesta kirjoittaneet.
Hyvän kasvattajan ei tarvitse lukea juuri mitään. Jos on epävarma niin ohjeista saa vahvistusta omaan tekemiseen ja varsinkin kun hyvä kasvattaja ymmärtää mitä kasvatusohje takoittaa.
Huonoille kasvattajille on keksitty yleisohjeita ettei kasvatus olisi suorastaan lasta vahingoittavaa. Huono kasvattaja ei edes ymmärrä kasvatusohjeita oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lähde joka asiaan mukaan, älä ohjaa ja säätele joka tilanteessa. Valitse sotasi, anna vastuuta, älä ragee, opi ottamaan huumorilla, jne...Rumat puheet on silkkaa huomiohuoraamista ja tahallaan ärsyttämistä ja reakoit just niin kuin lapsi haluaa. Ensi kerralla halaa ja kerrot rakastavasi :D Eli teet ihan päin vastoin mitä lapsi sinulta odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde joka asiaan mukaan, älä ohjaa ja säätele joka tilanteessa. Valitse sotasi, anna vastuuta, älä ragee, opi ottamaan huumorilla, jne...Rumat puheet on silkkaa huomiohuoraamista ja tahallaan ärsyttämistä ja reakoit just niin kuin lapsi haluaa. Ensi kerralla halaa ja kerrot rakastavasi :D Eli teet ihan päin vastoin mitä lapsi sinulta odottaa.
Tätä voisin kokeilla, että reagoin juuri päinvastaisesti.
On itsellänikin kehittämisen varaa. Pinna on joskus aivan liian tiukilla.
Joku kysyi tapahtuuko tätä silloin kun itselläni on huono hetki, niin ei, vaan tapahtuu muulloinkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä sulle muutoin kuuluu? Onko paljon stressiä, huolia, kiirettä, töitä ja kotitöitä, huonoa oloa, väsymystä? Muistathan huolehtia itsestäsi tarpeeksi hyvin? Koita järjestää itsellesikin omaa aikaa ja rentoutua! Vanhemman huono olo heijastuu herkästi teidän arkeen ja lapseen. Se voi näkyä mm. tuollaisena "tottelemattomuutena" ja sillä kun itsellä menee hermot liian usein lapsen "temppuiluun". Kireä ilmapiiri ruokkii teitä molempia. Vanha klisee, mutta huolehtimalla itsestäsi, huolehdit lapsestasi.
Tsemppiä kovasti! Ja toivottavasti et pahastunut kirjoituksestani. <3
Varmasti tosi monella on sama ongelma. Meillä myös...
Miten joku voisi pahastua neuvosta jos ensin pyytää neuvoa?
jos joku pahastuu niin on vaan kasvun paikka, mihinkään anteeksipyytelyyn ei ole tarvetta.Luonnehäiriöitä ei pidä ruokkia hipsuttelemalla sukkasillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se että jotkut lapset on aivan älyttömän hankalia ja ilkeitä. Vaikka tällä palstalla sen sanominen on kielletty ja kaikki johtuu vain vanhempien huonosta kasvatuksesta. Täällä uskotaan että lapsi on aina syntyjään hyvä. Ei ole. On olemassa myös syntyjään ilkeitä, hankalia, väkivaltaisia jne. ihmisiä.
On myös niitä lapsia jotka ovat ns. vieraskoreita ja kotona ovat sitten ihan hirveitä. Mistä te luulette että esim. narsistisia aikuisia sikiää? Kyllä ne on olleet samanlaisia persoonallisuushäiriöisiä k*sipäitä lapsesta asti.
Totta. Samassa perheessä voi kasvaa luonteiltaan täysin erilaisia lapsia. Meillä yksi lapsista on aivan mahdoton, eli ei noudata ohjeita ellei huvita, toinen taas on kiltti ja joustava. Ihan samalla tavalla ollaan kasvatettu ne, eli turha syyttää tai kehua kasvattajaa.
Olen itse aika uupunut ja yritän tarkkaan valita taisteluni. Silti arkemme on ainaista vääntöä.
Vierailija kirjoitti:
Älä lähde joka asiaan mukaan, älä ohjaa ja säätele joka tilanteessa. Valitse sotasi, anna vastuuta, älä ragee, opi ottamaan huumorilla, jne...Rumat puheet on silkkaa huomiohuoraamista ja tahallaan ärsyttämistä ja reakoit just niin kuin lapsi haluaa. Ensi kerralla halaa ja kerrot rakastavasi :D Eli teet ihan päin vastoin mitä lapsi sinulta odottaa.
Entä jos rumat puheet ei kohdistukaan suoraan vanhempaan, vaan ovat yleisesti ottaen ilkeitä, esim rasistisia ja toisia halventavia? Olen tosi pettynyt lapseni asenteisiin, näyttää siltä, että hänestä on kasvamassa sellainen ihminen, josta en pidä ollenkaan. Tämä ahdistaa minua, ja siksi rageen aina välillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös lapsi, joka lakkaa tottelemasta jos rajat eivät ole tiukat. Tietää että jos leluja ei kerätä illalla pois lattioilta, äiti kerää ne suoraan roskiin. Jos ei hae reppua ja aloita läksyjä pyydettäessä, kerron että siinä tapauksessa jää mieluisa harrastus siltä viikolta väliin jne.
Välillä tunnen itseni maailman hirveimmäksi äidiksi kun joudun kiristämään ja uhkailemaan lastani jatkuvasti, mutta mitä tiukemmalle rajat vedän, sen paremmin lapsi tottelee ja sen iloisempi ja tyytyväisempi on joka päivä. Jos rajat löystyvät esimerkiksi työstressin vuoksi, tai kun olen hoitanut sairasta isääni enkä ehdi pitämään kuria, lapsi muuttuu parissa viikossa pikkutyranniksi.
Vedä vaan rajoja ja opettele kestämään huutoa, vinkumista ja haukkuja kun lapsesi protestoi rangaistuksia vastaan. Kun hän tajuaa että sinua on toteltava, ulina vähenee. Tsemppiä!
Ja tätä peukutetaan. En ymmärrä. Miksi lapsen pitää kerätä, joka ilta lelut lattialta? Jos lelujenkeräyssääntö onkin, niin reilumpaa on laittaa sääntörikkomuksesta suosikkilelu jäähylle. En myöskään ymmärrä sitä, että lapsen tottelemattomuutta kotrolloidaan harrastuksella. Harrastus on hyvä asia lapselle. Meillä ei tipu peliaikaa, jos läksyt ei ole tehty. Ulos saa kyllä kaverin kanssa mennä, vaikka läksyt ei olisi tehty. Pidän ulkoilua ja lapsen kavereita hyvänä asiana lapsen elämässä ja en halua niiden tiimoilta rangaistuksia jaella. Läksyt tehdään siten ulkoilun jälkeen tai seuraavana aamuna. Alakoulussa niitä läksyjä ei niin paljoa ole.
Meilläkin samanikäiseen toimii parhaiten eleettömät, selkeät ja johdonmukaiset rangaistukset.
Jos läksyjen kanssa on ongelmaa, niin lapsen on tultava AINA suoraan koulusta kotiin ja aloitettava läksyt välittömästi. Vasta läksyjen ollessa valmiit ja tarkastetut saa tehdä muita hommia. Samoin kaikki samana päivänä tulleet läksyt on tehtävä heti riippumatta siitä, koska ainetta on seuraavaksi. Jatkossa, kun hoitaa itsenäisesti ilman kitinää läksynsä voi ansaita vapautta esimerkiksi tehdä läksyt myöhemmin. Meillä yleensä tarvitsee ylläpitää tätä sääntöä ainostaan 1-2 vk ja ongelmat väistyy.
Jos roskiksen vientiin liittyy kitinää, niin lapsi "pääsee" keskustelemaan molempien vanhempien kanssa aiheesta (mitä hommia kotona on ja että äiti ja isä ei ole palvelusväkeä). Lisäksi hän ei voi tehdä mitään ennen kuin ne roskat on viety. Jatkossa jos tälläinen kitinä jatkuu saa lapsi ottaa hoitaakseen enemmän omia hommiaan kuin tällähetkellä tekee.
Aivan turha toistella käskyjään ja näyttää hermostumistaan. Ole eleetön ja selkeä ja tee säännöt ja loogiset seuraamukset selväksi etukäteen. Kannatta poistua paikalta vaikka lukemaan lehteä eikä jäädä kuuntelemaan valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Samassa perheessä voi kasvaa luonteiltaan täysin erilaisia lapsia. Meillä yksi lapsista on aivan mahdoton, eli ei noudata ohjeita ellei huvita, toinen taas on kiltti ja joustava. Ihan samalla tavalla ollaan kasvatettu ne, eli turha syyttää tai kehua kasvattajaa.
Olen itse aika uupunut ja yritän tarkkaan valita taisteluni. Silti arkemme on ainaista vääntöä.
Sehän kasvattamisessa haastavaa onkin, että jokainen lapsi on yksilö ja omaa erilaisen tempperamentin. Siksi saman perheen lapsiakaan ei yksinkertaisesti voi tai ainakaan pitäisi kasvattaa samalla tavalla. Mahdoton lapsesi omaa hankalamman temperamentin ja teidän kasvattajina pitäisi pystyä se huomioimaan. Vaikeaa, kyllä. Mutta tämä lapsi tarvitsee erilaisen lähestymistavan kuin kiltti ja joustava lapsenne.
Eli kuten erityisopettaja tuossa aiemmin kirjoitti, vanhemmat voivat kasvatuksella ja käytöksellään hallita ja ohjata vaikean temperamentin omaavaa lasta oikeaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös lapsi, joka lakkaa tottelemasta jos rajat eivät ole tiukat. Tietää että jos leluja ei kerätä illalla pois lattioilta, äiti kerää ne suoraan roskiin. Jos ei hae reppua ja aloita läksyjä pyydettäessä, kerron että siinä tapauksessa jää mieluisa harrastus siltä viikolta väliin jne.
Välillä tunnen itseni maailman hirveimmäksi äidiksi kun joudun kiristämään ja uhkailemaan lastani jatkuvasti, mutta mitä tiukemmalle rajat vedän, sen paremmin lapsi tottelee ja sen iloisempi ja tyytyväisempi on joka päivä. Jos rajat löystyvät esimerkiksi työstressin vuoksi, tai kun olen hoitanut sairasta isääni enkä ehdi pitämään kuria, lapsi muuttuu parissa viikossa pikkutyranniksi.
Vedä vaan rajoja ja opettele kestämään huutoa, vinkumista ja haukkuja kun lapsesi protestoi rangaistuksia vastaan. Kun hän tajuaa että sinua on toteltava, ulina vähenee. Tsemppiä!
Ja tätä peukutetaan. En ymmärrä. Miksi lapsen pitää kerätä, joka ilta lelut lattialta? Jos lelujenkeräyssääntö onkin, niin reilumpaa on laittaa sääntörikkomuksesta suosikkilelu jäähylle. En myöskään ymmärrä sitä, että lapsen tottelemattomuutta kotrolloidaan harrastuksella. Harrastus on hyvä asia lapselle. Meillä ei tipu peliaikaa, jos läksyt ei ole tehty. Ulos saa kyllä kaverin kanssa mennä, vaikka läksyt ei olisi tehty. Pidän ulkoilua ja lapsen kavereita hyvänä asiana lapsen elämässä ja en halua niiden tiimoilta rangaistuksia jaella. Läksyt tehdään siten ulkoilun jälkeen tai seuraavana aamuna. Alakoulussa niitä läksyjä ei niin paljoa ole.
Juu meilläkin on ihan hyvin toiminut kasvatustyyli ettei lapsen tarvi tehdä mitään mitä ei halua ja aina kysytään lapselta että miten hän haluaa että toimitaan. Elämän pitää olla kivaa! Lapsi on tosin vasta 2 vuotta, mitennii tulee ongelmia esim koulussa??
Tutkipa vaikka mitä Randy Salekin ja Robert E. Hare ovat aiheesta kirjoittaneet.