Mikä siinä pettämisessä on niin hirveetä?

Yksiavioisuusolettamahan on ihan kulttuurisidonnainen.juttu joka on syntynyt kun ihminen on siirtynyt metsästäjä-keräilijästä agraariyhteiskuntaan. Naiset halusivat omille jälkeläisilleen mahdollisimman turvatut resurssit, samoin miehet. Käytännössä naisten suurin pelko oli, että he voivat menettää elättäjän, jos mies löytää toisen. Ja miehet pelkäsivät, että joutuvat elättämään jonkun muun miehen mukuloita, jos nainen kävi vieraissa. Kun se ajatus, että vieraissa käynti on suorastaan katastrofaalista, on jyllännyt kulttuurissa n.10000 vuotta niin ei kai se ajatus mihinkään muutamassa vuosikymmenessä katoa, vaikka varsinainen syy on poistunut... Naiset pystyvät nykyään kouluttautumaan siinä missä miehetkin ja elättämään jälkikasvunsa itsenäisesti joten välttämättä ei tarvitse miestä kuin siittämään. (Joko luomusti tai spermapankin kautta) Ja ehkäisyn/aborttien myötä ne vahinkolaukauksetkin on aika epätodennäkönen uhka, joten harvoimpa ne miestenkään syrjähypyt jälkeläisiin johtaa. Onhan sitä tutkitukin, että naisille ja miehille pahinta siinä pettämisessä on edelleenkin eri asiat. Miehille se fyysinen akti on pahinta mitä oma muija voi vieraan kanssa tehdä, naisille taas on pahinta, jos omalla miehellä on emotionaalinen side siihen toiseen naiseen...

Eli lyhyesti: pettämisen kamaluus on ihan opittu juttu. Siksi se tuntuu niin nöyryyttävältä, että meidät on opetettu, että petetyksi joutuminen on jotain hirveää ja petetyssä on jotain vikaa, jos ei pysty pitämään puolisoaan uskollisena.

Olen parisuhteessamme -kuten aikaisemmissakin suhteissani- se enemmän seksiä haluava osapuoli. Olisin aika julmetun loukkaantunut jos joudun muutenkin elämään puutteessa ja mies menisi käyttämään ne vähäisetkin jaksamisensa johonkin toiseen. Vastaus kysymykseen: koska nimenomaan se seksi olisi suoraan minulta pois.

Avoimia suhteita olen kokeillut pari kertaa. Musta on jännä että näillä eksillä oli tapana selittää siitä miten meidän yhteiset hetket on jotenkin erityisiä ja luulivat jostain syystä merkitsevänsä minulle jotain. Todellisuudessa rakastun ainoastaan vakaan oloisiin yhden naisen miehiin, joten näiden suhteiden aikana vain odottelin sitä parempaa. Omalta osaltani voin sanoa että jos olen avoimessa suhteessa en tunne toista kohtaan yhtään mitään.

Mä voisin harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä sinänsä, jos joku mies riittävästi haluttaisi. Mulle seksi voi olla vaan seksiä, ilman muuta tarkoitusta kuin tarpeiden tyydyttäminen. Mieheni ei kuitenkaan ajattele samalla tavalla, joten en harrasta seksiä muiden kanssa.

Kyse on lähinnä siitä, pystyykö henkilökohtaisesti erottamaan seksin ja tunteet toisistaan. Joillekin seksi on nimenomaan tunteiden ilmaisua toista kohtaan, rakkautta. Sellaiselle voi olla todella mahdoton paikka jos puoliso harrastaa sellaista jonkun muun kanssa. Toisena aspektina on tosiaan se yhteisten pelisääntöjen rikkominen. Toinen on luottanut, että molemmilla on samat säännöt, ja sitten ne eivät olekaan. Itse näen petoksen petoksena, tosin tasoeroja niissä on. Uskottomuus, kun uskollisuudesta on sovittu, menee itselläni samaan kastiin kuin esim. salattu holtiton velkaantuminen, tai aiemmasta liitosta syntyneen lapsen salaaminen.

Jossakin keskustelussa aikanaan ihmeteltiin, että onko sekin kriisin aiheuttava petos, jos lupaa tuoda kaupasta jugurttia muttei tuokaan. Ei, ei se kriisin aiheuttava petos ole, mutta kyllä siinä vähän menettää luottamusta toisen lupauksiin hoitaa asiat sovitusti.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt silkkaa hypoteesia, mutta esitän sen kuitenkin: seksi ja seksuaalisuus koskettavat ihmisen moraalia syvältä ja moraali taas ei ole mikään filosofinen rakennelma vaan kiinteä osa ihmisen psykologisia ulottuvuuksia. Tämän idean mukaan moraali ei ole perimmältään vapaan tahdon asia. Jotkut ovat seksiin liittyvässä moraalissaan hyvin jyrkkiä, toiset taas huomattavasti joustavampia, eikä uusia arvoja ja tapoja opi kuin hitaasti ja rajallisesti. Kaiken lisäksi ne, joiden on hyvä olla jyrkkien arvojensa perusteella, eivät edes halua muuttaa tapojaan.

Osittain kyse on ehkä myös siitä, että seksi nähdään seikaksi joka sinetöi parisuhteen. Esitetään asia vaikka niin, että nainen, joka ajattelee saavansa pitää miehen itsellään ryhtyessään tämä kanssa seksiin, pettyy ankarasti, kun mies käy vieraissa ja naisen ajatus osoittautuu perättömäksi. Tällöin pettäminen aiheuttaa naiselle arvottomuuden tunteen: hänen kallein lahjansa ei ollutkaan riittävä. Samoi se aiheuttaa riittämättömyyden tunteen: hän ei kyennytkään pitämään miestä yksin itsellään.

Nämä olivat siis vain tällaisia ajatuksia, jotka jätän nyt arvioitavaksi. En tiedä, vastasiko tämä tyhjentävästi ap:n kysymykseen. Niin asia kuitenkin näyttää olevan, että harvalle seksi on vain-seksiä. Kyllä siihen pakkaa liittymään syviä tunteita ja odotuksia. 

Tuossa boldatussa piileekin harhainen käsitys, että yhden naisen "kallein lahja" muka voisi olla riittävä. Yli 90%:ssa suhteista nainen ei ole miehelle riittävä. Eli se käsitys riittävyydestä perustuu lähinnä toiveajattelulle. Miehen halu kokea seksiä aina vaan uusien partnerien kanssa on rajaton. Tämä siis koskee valtaosaa miehist'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt silkkaa hypoteesia, mutta esitän sen kuitenkin: seksi ja seksuaalisuus koskettavat ihmisen moraalia syvältä ja moraali taas ei ole mikään filosofinen rakennelma vaan kiinteä osa ihmisen psykologisia ulottuvuuksia. Tämän idean mukaan moraali ei ole perimmältään vapaan tahdon asia. Jotkut ovat seksiin liittyvässä moraalissaan hyvin jyrkkiä, toiset taas huomattavasti joustavampia, eikä uusia arvoja ja tapoja opi kuin hitaasti ja rajallisesti. Kaiken lisäksi ne, joiden on hyvä olla jyrkkien arvojensa perusteella, eivät edes halua muuttaa tapojaan.

Osittain kyse on ehkä myös siitä, että seksi nähdään seikaksi joka sinetöi parisuhteen. Esitetään asia vaikka niin, että nainen, joka ajattelee saavansa pitää miehen itsellään ryhtyessään tämä kanssa seksiin, pettyy ankarasti, kun mies käy vieraissa ja naisen ajatus osoittautuu perättömäksi. Tällöin pettäminen aiheuttaa naiselle arvottomuuden tunteen: hänen kallein lahjansa ei ollutkaan riittävä. Samoi se aiheuttaa riittämättömyyden tunteen: hän ei kyennytkään pitämään miestä yksin itsellään.

Nämä olivat siis vain tällaisia ajatuksia, jotka jätän nyt arvioitavaksi. En tiedä, vastasiko tämä tyhjentävästi ap:n kysymykseen. Niin asia kuitenkin näyttää olevan, että harvalle seksi on vain-seksiä. Kyllä siihen pakkaa liittymään syviä tunteita ja odotuksia. 

Tuossa boldatussa piileekin harhainen käsitys, että yhden naisen "kallein lahja" muka voisi olla riittävä. Yli 90%:ssa suhteista nainen ei ole miehelle riittävä. Eli se käsitys riittävyydestä perustuu lähinnä toiveajattelulle. Miehen halu kokea seksiä aina vaan uusien partnerien kanssa on rajaton. Tämä siis koskee valtaosaa miehist'

..sama koskee myös suurta osaa naisista - myös allekirjoittanutta perheenäitiä. Pakottavan tarpeensa toteuttaville naisille vain on keksitty rumia nimityksiä. Lopettakaa miehet (ja naiset) se nimittely. Naisilla on myös halu kokea seksiä ja kaikille meistä ei se oma 'Petri' riitä.

Ongen uittaminen vieraassa lammikossa.

Vierailija kirjoitti:

Kai se on vähän niin kuin muukin kosketus.

Jos oma äiti halaa, se on eri asia kuin se että joku randon ihminen halaa.

Omien lasten oksennusten siivoaminen ei oo yhtä ikävä juttu, kun jonkun tuntemattoman alkkiksen.

Mun on jotenkin vaikea kuvitella koskevani jotain panoja tai tuntemattomia samalla tavalla kuin ihmistä, joka on mulle tärkeä. Myös tuntemani ihmisen tunteet on mulle tärkeämpiä, sen nautinto on tärkeämpää ja hyvinvointi.

Voishan sitä ihmetellä, että miksi joku äiti pitää juuri omista lapsistaan huolta. Lapsi ku lapsi, eikai sillä oo väliä, kunhan äiti saa huolenpidon tarpeen tyydytettyä ja lapsi saa tarpeensa tyydytettyä. Silti harva näin kuitenkaan elää elämäänsä, että ne omat tunteet ulkoistetaan pois ja käsitellään eri asiana. Että minulla on tämä lapsitarve ja tuossa on lapsi, ja Aasta B:hen, tunnetaan ne lähimmäisen tunteet perheestä sitten jonkun toisen kanssa kuin oman lapsen. Vaikkapa kaverin.

Miksi edes seurustella kenenkään kanssa, jos senkin voi erottaa erilaisiksi asioiksi. Ihminen, jonka kanssa asuu, toinen ihminen, jonka kanssa viettää aikaa, kolmas panemista varten, neljän matkustusseuraksi.. jne. Yksi lisääntymiskaveri, ja sitten vaihtaa lapsen jonkun toisen lisääntymiskaverin jälkeläiseen ja huolehtii silloin kun se sattuu siinä jaloissa olemaan.

Kuullostaa melko hankalalta, ja siltä, että nuo kaikki suhteet olisi aika pintapuolisia.

Oletko varma, että puolisosi ajattelee samoin? Jos puolisosi tunnustaisi jonkun satunnaisen seksikerran, koetko, että koko teidän parisuhteenne olisi sen jälkeen paras heittää romukoppaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt silkkaa hypoteesia, mutta esitän sen kuitenkin: seksi ja seksuaalisuus koskettavat ihmisen moraalia syvältä ja moraali taas ei ole mikään filosofinen rakennelma vaan kiinteä osa ihmisen psykologisia ulottuvuuksia. Tämän idean mukaan moraali ei ole perimmältään vapaan tahdon asia. Jotkut ovat seksiin liittyvässä moraalissaan hyvin jyrkkiä, toiset taas huomattavasti joustavampia, eikä uusia arvoja ja tapoja opi kuin hitaasti ja rajallisesti. Kaiken lisäksi ne, joiden on hyvä olla jyrkkien arvojensa perusteella, eivät edes halua muuttaa tapojaan.

Osittain kyse on ehkä myös siitä, että seksi nähdään seikaksi joka sinetöi parisuhteen. Esitetään asia vaikka niin, että nainen, joka ajattelee saavansa pitää miehen itsellään ryhtyessään tämä kanssa seksiin, pettyy ankarasti, kun mies käy vieraissa ja naisen ajatus osoittautuu perättömäksi. Tällöin pettäminen aiheuttaa naiselle arvottomuuden tunteen: hänen kallein lahjansa ei ollutkaan riittävä. Samoi se aiheuttaa riittämättömyyden tunteen: hän ei kyennytkään pitämään miestä yksin itsellään.

Nämä olivat siis vain tällaisia ajatuksia, jotka jätän nyt arvioitavaksi. En tiedä, vastasiko tämä tyhjentävästi ap:n kysymykseen. Niin asia kuitenkin näyttää olevan, että harvalle seksi on vain-seksiä. Kyllä siihen pakkaa liittymään syviä tunteita ja odotuksia. 

Tuossa boldatussa piileekin harhainen käsitys, että yhden naisen "kallein lahja" muka voisi olla riittävä. Yli 90%:ssa suhteista nainen ei ole miehelle riittävä. Eli se käsitys riittävyydestä perustuu lähinnä toiveajattelulle. Miehen halu kokea seksiä aina vaan uusien partnerien kanssa on rajaton. Tämä siis koskee valtaosaa miehist'

..sama koskee myös suurta osaa naisista - myös allekirjoittanutta perheenäitiä. Pakottavan tarpeensa toteuttaville naisille vain on keksitty rumia nimityksiä. Lopettakaa miehet (ja naiset) se nimittely. Naisilla on myös halu kokea seksiä ja kaikille meistä ei se oma 'Petri' riitä.

Älä sitoudu siihen Petriin sitten, älä valehtele hänelle että tulet olemaan uskollinen, älä mene naimisiin.