Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä pettämisessä on niin hirveetä?
26.02.2017 |
En oo koskaan tajunnut miksi se on suunnilleen kamalinta mitä voi tapahtua? Miten joku yksittäinen yhdyntä voi olla tärkeämpää kuin kokonaiset perheet arkineen?
No, tietenkään en ole täysin tunteeton, luottamuksen pettäminen ja valehtelu sattuu minuunkin. Mutta miksi juuri seksi on se kauhea juttu? Itselleni esimerkiksi puolison taloudellisen ahdingon luominen ja salailu olisi paljon vakavampi kriisi.
Puhutteko te pettämistä pelkäävät puolisoidenne kanssa yhteisistä rajoista? Sovitteko mikä on ok ja mikä ei, vai oletatteko että kyllä se toinen tietää missä teidän yhteiset rajat menee?
Ja niin, oonko itse pettänyt? Kerran parikymppisenä. Menin kotiin ja kerroin, päätimme erota. Viimeisiään vietiin siinä suhteessa muutenkin. Olemme olleet ystäviä koko tämä ajan. Minua itseäni on petetty useamman kerran. Selän takana vehkeily vitutti, seksi sen sijaan ei juuri herättänyt tunteita.
Nykyisessä liitossani käyn välillä (harvakseltaan) vieraissa, koska mieheni kanssa molemmat saamme siitä kiksejä. En kuitenkaan lähtisi kenenkään matkaan joka ei ymmärtäisi olevansa kolmas pyörä, ja hyväksyisi asiaa. En odota ihmisten ymmärtävän tätä, mutta se on ihana luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunne, joka syntyy siitä, että pettäminen on meidän suhteessamme aika epätodennäköinen skenaario.
Selittäkää mulle se panemisen massiivinen merkitys?
Kommentit (168)
Sekä että käyttääkö toinen aikaansa muiden kanssa ja mitäs sinä silloin teet? Lisäksi usein kysymys tasapuolisuudesta. Onko samat mahdollisuudet molemmilla. (tietenkin aloituksessa mainittu sana tässä hämärtyy)
Jos molemmat olisivat esim. eri maissa töissä, niin olisiko seksi nyt iso juttu. Tietty jos toinen kokee olevansa altavastaaja yms. niin ainahan kaikki sellaiset tilanteet aiheuttavat konflikteja. Tässäpä näitä syitä.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin,ei minulla ole mitään avointa suhdetta vastaan.Ja se on varmaan ihan hauskaa aikansa.Mutta lopulta siinä käy niin,että toinen tai molemmat ihastuvat ja rakastuvat uusiin ihmisiin.Jos haluaa varta vasten pilata oman suhteensa tähän,niin go for it AP ja muutkin avoimessa suhteessa elävät.
Tässäkö se piileekin se vastaus? Että pelätään että se oma rakkaus ei olekaan niin vahvaa ettei se kestäisi kilpailua?
Mitä ihmeen kilpailua? Miksi oma rakkaus pitäisi olla jonkin kilpailun kohteena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksissä on ap:n mielestä ilmeisesti kyse vain alapäästä. Mutta kuitenkin se, että mies harrastaisi seksiä eksän kanssa satuttaisi häntä. Jep.
Mutta ei johtaisi eroon.
Varsin häiriintynyttä olla yhdessä ihmisen kanssa joka satuttaa.
Hah! Aikuiset ihmiset ei voi olla vuosikymmeniä yhdessä joskus satuttamatta toisiaan. Siksi rakkauteen kuuluu anteeksiantaminenkin. Patologiset kusipäät on sitten oma ongelmansa, henkinen ja dyysinen väkivalta on kuitenkin toisen keskustelun aihe.
Toi ex-skenaariokin on ihan helvetin epätodennäköinen, kumpikaan meistä ei ole existään kiinnostunut. Kunhan on ääneen sanottu, että se ajatus ei nyt suoranaisesti kiihota. Riittää että exät istuvat säännöllisesti illallispöydässämme.
Ja kuten aloituksessa sanoin, isommin vielä mies voisi satuttaa vaikka hankkimalla seljäni takana massiiviset velat ja vaarantamalla toimeentulomme, kuin panemalla ketään. Vaikka sitten sitä exää. Vaikka saataisiin siitäkin riita aikaiseksi, paljon pienempi vain. Ja kuka tietää, ehkä se ei oikeasti olisikaan niinkään ikävää.
Ap
No ei tietenkään voi olla vuosikymmeniä yhdessä satuttamatta toisiaan!! Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään! Mutta on satuttamista ja satuttamista. Ajattelemattomuudellaan voi toista loukata arjessa ja joskus tulee isompiakin kriisejä ja niistä päästään yli. Mutta jokaisella parilla on omat rajansa, joiden ylittäminen on anteeksiantamatonta. Ja kyllä, useimmille vieraan paneminen on yksi tällainen raja. Se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksissä on ap:n mielestä ilmeisesti kyse vain alapäästä. Mutta kuitenkin se, että mies harrastaisi seksiä eksän kanssa satuttaisi häntä. Jep.
Mutta ei johtaisi eroon.
Varsin häiriintynyttä olla yhdessä ihmisen kanssa joka satuttaa.
Hah! Aikuiset ihmiset ei voi olla vuosikymmeniä yhdessä joskus satuttamatta toisiaan. Siksi rakkauteen kuuluu anteeksiantaminenkin. Patologiset kusipäät on sitten oma ongelmansa, henkinen ja dyysinen väkivalta on kuitenkin toisen keskustelun aihe.
Toi ex-skenaariokin on ihan helvetin epätodennäköinen, kumpikaan meistä ei ole existään kiinnostunut. Kunhan on ääneen sanottu, että se ajatus ei nyt suoranaisesti kiihota. Riittää että exät istuvat säännöllisesti illallispöydässämme.
Ja kuten aloituksessa sanoin, isommin vielä mies voisi satuttaa vaikka hankkimalla seljäni takana massiiviset velat ja vaarantamalla toimeentulomme, kuin panemalla ketään. Vaikka sitten sitä exää. Vaikka saataisiin siitäkin riita aikaiseksi, paljon pienempi vain. Ja kuka tietää, ehkä se ei oikeasti olisikaan niinkään ikävää.
Ap
No ei tietenkään voi olla vuosikymmeniä yhdessä satuttamatta toisiaan!! Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään! Mutta on satuttamista ja satuttamista. Ajattelemattomuudellaan voi toista loukata arjessa ja joskus tulee isompiakin kriisejä ja niistä päästään yli. Mutta jokaisella parilla on omat rajansa, joiden ylittäminen on anteeksiantamatonta. Ja kyllä, useimmille vieraan paneminen on yksi tällainen raja. Se siitä.
Niin mutta miksi. Siitähän tässä keskustellaan. On esim. kulttuureja joissa pettämistä ei ole. (olemassakaan)
Sinkkumies
En kyllä voi omalta kohdaltani allekirjoittaa väitettä että seksi on vain mekaaninen suoritus. Se yksi parisuhteen lukuisista koossapitävistä voimista. Itselläni seksiin puolisoni kanssa liittyy ehdottomasti kiiman lisäksi valtava kiintymyksen ja rakkauden tunne. Jos rakkausseksi olisi a la carte -annos, rakkaudeton seksi olisi ilman muuta nahistunutta mäkkisafkaa, jolla lähtee kyllä nälkä, mutta makuelämyksestä ei voida puhua ja jälkimaku lähinnä ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä terve.
En ole rikkonut kenenkään liittoja, en ole valehdellut, enkä tosiaan pettänytkään sen yhden nuoruuden kerran jälkeen. Sekin asia on puitu sen exän kanssa niin juurtajaksain, etten kanna huonoa omaatuntoa enää yhtään mistään.
Minua on kyllä petetty useamman kerran. En kokenut että seksi oli tuolloin se varsinainen ongelma.
Avoimissa suhteissa on aina sääntönsä, ja avoimessakin suhteessa voi pettää rikkomalla noita sääntöjä. Keksin kyllä monta skenaarioita joissa nykyinen mieheni voisi satuttaa minua harrastamalla seksiä vaikkapa exänsä kanssa, mutta en keksi realistisesti ajatellen yhtään henkilöä jonka kanssa harrastettu seksi olisi niin kamalaa, ettei meidän rakkaus olisi tärkeämpää.
Tietysti on se mahdollisuus että jompikumpi rakastuu toiseen. Mutta se tuntuu ihan absurdilta. Keneklä muulla olisi tarjota kummallekaan meistä tämä kaikki? Koti, perhe, yhteiset harrastukset, tuki omiin harrastuksiin ja töihin, toisen hölmöimpienkin ideoiden kannattaminen, työnteko yhdessä, kaikki jaetut seikkailut, maailmalla ja makuuhuoneessa? Riitelyt, kädestä pitämiset, purjehtiminen, kesämökki, yhdessä valitut tapetit, järjestetyt juhlat, rassatut autot, lemmikkieläimet. Koetut sairaudet ja menetykset, haasteet, voitot ja ilonhetket. Olemme toistemme pathaat ystävät ja jaamme samat fetissit, kiinnostuksenkohteet, maun ruokiin ja kauniisiin asioihin.
Saa olla melkoinen superihminen että meidät kaksi erottaa. :)
Vaikuttaa siltä, että teillä on aika pitkä yhteinen matka takana. Oletan, että teillä lisäksi alkaa olla ikää.
Oletko miettinyt, että mitäs jos miehesi sattuisi avoimen liiton eduista nauttiessaan ihastumaan reippaasti sinua nuorempaan ja kauniimpaan naiseen? Sen tyyppiseen, johon hän ei koskaan olisi kyennyt pystyvänsä.
Entäpä jos hänelle kävisi sellainen järjestely, että miehesi saisi edelleenkin olla suhteessa vapaasti. Olisiko ihan ok?
Entä jos miehelläsi alkaisi mennä isompi osa vapaa-ajasta hänen seurassaan? Edelleen ok?
Entä jos miehesi haluaisi lähteä hänen kanssaan kuukaudeksi maailmaa kiertämään kahdestaa ja elämään uudelleen mennyttä nuoruuttaan? Vieläkin ok?
Entä jos kilpailijasi olisi vain yksinkertaisesti parempi pelaamaan kuin sinä?
Vai onko teidän suhteenne ainoastaan sinun puoleltasi avoin?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Ööh, en ymmärrä. Jos mieheni haluaisi vaihtaa arkensa kanssani arkeen jonkun toisen kanssa, se olisi ihan oma kriisinsä. Se ei kuulu meidän pelisääntöihimme. Tunnen kyllä ihmisiä jotka taas nimenomaan suosivat kuvaamasi kaltaisia suhteita. He ovat valinneet kyseisen mallin, koska ovat keskustelleet ja pohtineet pitkään ja paljon mitä todella haluavat, ja se on onnistunut sillä he eivät ole lakanneet keskustelemasta näistä asioista. Pettämisen todennäköisyys avoimessa suhteessa laskee ainoastaan siksi, että on yhdessä sovittu mikä kaikki kiva ON sallittua. Meidän suhteemme perustuu myös näiden kokemusten jakamiselle, sillä tavalla niistä tulee yhteisiä. Toiset taas eivät halua tietää kumppaninsa seikkailuista. Joka ikinen avoin suhde on erilainen, enkä minä voi / halua edustaa niitä kaikkia. Eikä tän keskustelun pointti muutenkaan ole tämä avoin suhde. Vaan liiton ulkopuolinen seksi.
Joku tuolla väitti että moraali on sisäänrakennettua, ja ettei siitä tarvitse keskustella. Paskan marjat. Tälläkin palstalla tällä hetkellä puidaan vaikka kuinka montaa "onko tämä pettämistä" -dilemmaa. Niiltäkin olisi voitu säästyä, jos kyseisey keskustelut olisi käyty kumppanin kanssa hyvissä ajoin.
Ja ai niin, minä olen se nuorempi, kauniimpi, sellainen johon hän ei koskaan uskonut pystyvänsä. Meistä kumpikaan ei silti pidä ulkonäköä seksikkäimpänä asiana jossakussa toisessa. Haluttavan tekee ihmisestä yhdistelmä ulkonäköä, mielyttävyyttä, älykkyyttä ja kokemusta yhteisymmärryksestä. Satunnaisessa seksissä kivan lisän tuo hyvän tarinan ainesosat. Siinä kun ei ole kyse kumppanin etsimisestä.
Ap
Et tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, jokaisessa polyamorisessa suhteessa on omat sääntönsä jne. Olen aika hyvin perusteista selvillä ja tiettyä kokemustakin aihepiiristä on ;).
Minusta onkin kuva kuulla, miten te olette saaneet oman avoimen suhteenne toimimaan.
En ehkä osannut tuoda pointtiani tarpeeksi hyvin esille, mutta tässä se uudelleen:
Eli missä teillä menee sääntöjen rikkomisen raja(eli _luottamuksen_ pettäminen)? Tiedän että joillakin pareilla on sivukaupalla sääntöjä, mutta näin tiivistettynä?
Oletteko jotenkin varautuneet säännoillä jommankumman ihastumiseen?
Puhuit että on miehesi oma kriisi, jos hän vaihtaa vapaa-aikansa kanssasi aikaan jonkun toisen kanssa.
Omien kokemusteni mukaan suhteet eivät kuitenkaan synny analyyttisen ajatteluun ja tiukan nevottelun tuloksena, kuten lassukat kuvittelevat. Sen sijaan ne yleensä syntyvät vähän kuin vahingossa kun ihmiset tutustuvat toisiinsa eri tavoin.
Eli missä vaiheessa ajan viettäminen toisen kanssa on sinulle ongelma?
Toinen kysymys taas on, että miten sinä henkilökohtaisesti olet käsitellyt mustasukkaisuuden? Oletko kuten minä aikanaan, eli välität vähemmän kuin toinen ja olet itse "palkinto", vai mikä on strategiasi?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksen menettäminen.
Minulle parisuhde tarkoittaa rakkautta, luottamusta, himoa, uskollisuutta, välittämistä ja kunnioitusta omaa puolisoa kohtaan.
Mutta miksi juuri seksi on näiden asioiden mittari?
Miten yksinkertainen olet?! EI ole näiden asioiden mittari, vaan keskeinen tekijä, josta edellämainitut ominaisuudet syntyvät! Siksi useimmat meistä eivät halua harrastaa tai halua kumppaninsa harrastavan seksiä muiden kanssa!
Usko tai älä, kyse ei ole pelkästään kielloista ja rajoista, vaan ihan vaan siitä ettei haluta jakaa niin upeaa asiaa muiden kuin oman rakkaan kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi miellät, että parisuhteen pitäisi kestää "kilpailua"? Ei parisuhteen osapuolten kuulu kilpailla omasta kumppanistaan muiden kanssa. Parisuhde tarkoittaa sitä, että on vapaaehtoisesti valinnut olla toisen kanssa.
Vai onko tämä avoin suhde ja hälläväliä -asenne jokin defenssimekanismi? Pelkäätkö sisimmissäsi, että kumppani pettäisi tai itse pettäisit yksiavioisessa suhteessa joka tapauksessa, joten lyöt läskiksi jo hyvissä ajoin ennen kuin sattuu ja uskottelet itsellesi ja nyt meille muille, että et välitä? Yritätkö hakea av:lta tukea itsepetokseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä voi omalta kohdaltani allekirjoittaa väitettä että seksi on vain mekaaninen suoritus. Se yksi parisuhteen lukuisista koossapitävistä voimista. Itselläni seksiin puolisoni kanssa liittyy ehdottomasti kiiman lisäksi valtava kiintymyksen ja rakkauden tunne. Jos rakkausseksi olisi a la carte -annos, rakkaudeton seksi olisi ilman muuta nahistunutta mäkkisafkaa, jolla lähtee kyllä nälkä, mutta makuelämyksestä ei voida puhua ja jälkimaku lähinnä ällöttää.
Tuo on ainoastaan naisten ongelma. Miksi ei voi olla rakkautta, kuka sitä estää? (naisten omat vajavaisuudet tietenkin)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä terve.
En ole rikkonut kenenkään liittoja, en ole valehdellut, enkä tosiaan pettänytkään sen yhden nuoruuden kerran jälkeen. Sekin asia on puitu sen exän kanssa niin juurtajaksain, etten kanna huonoa omaatuntoa enää yhtään mistään.
Minua on kyllä petetty useamman kerran. En kokenut että seksi oli tuolloin se varsinainen ongelma.
Avoimissa suhteissa on aina sääntönsä, ja avoimessakin suhteessa voi pettää rikkomalla noita sääntöjä. Keksin kyllä monta skenaarioita joissa nykyinen mieheni voisi satuttaa minua harrastamalla seksiä vaikkapa exänsä kanssa, mutta en keksi realistisesti ajatellen yhtään henkilöä jonka kanssa harrastettu seksi olisi niin kamalaa, ettei meidän rakkaus olisi tärkeämpää.
Tietysti on se mahdollisuus että jompikumpi rakastuu toiseen. Mutta se tuntuu ihan absurdilta. Keneklä muulla olisi tarjota kummallekaan meistä tämä kaikki? Koti, perhe, yhteiset harrastukset, tuki omiin harrastuksiin ja töihin, toisen hölmöimpienkin ideoiden kannattaminen, työnteko yhdessä, kaikki jaetut seikkailut, maailmalla ja makuuhuoneessa? Riitelyt, kädestä pitämiset, purjehtiminen, kesämökki, yhdessä valitut tapetit, järjestetyt juhlat, rassatut autot, lemmikkieläimet. Koetut sairaudet ja menetykset, haasteet, voitot ja ilonhetket. Olemme toistemme pathaat ystävät ja jaamme samat fetissit, kiinnostuksenkohteet, maun ruokiin ja kauniisiin asioihin.
Saa olla melkoinen superihminen että meidät kaksi erottaa. :)
Vaikuttaa siltä, että teillä on aika pitkä yhteinen matka takana. Oletan, että teillä lisäksi alkaa olla ikää.
Oletko miettinyt, että mitäs jos miehesi sattuisi avoimen liiton eduista nauttiessaan ihastumaan reippaasti sinua nuorempaan ja kauniimpaan naiseen? Sen tyyppiseen, johon hän ei koskaan olisi kyennyt pystyvänsä.
Entäpä jos hänelle kävisi sellainen järjestely, että miehesi saisi edelleenkin olla suhteessa vapaasti. Olisiko ihan ok?
Entä jos miehelläsi alkaisi mennä isompi osa vapaa-ajasta hänen seurassaan? Edelleen ok?
Entä jos miehesi haluaisi lähteä hänen kanssaan kuukaudeksi maailmaa kiertämään kahdestaa ja elämään uudelleen mennyttä nuoruuttaan? Vieläkin ok?
Entä jos kilpailijasi olisi vain yksinkertaisesti parempi pelaamaan kuin sinä?
Vai onko teidän suhteenne ainoastaan sinun puoleltasi avoin?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Ööh, en ymmärrä. Jos mieheni haluaisi vaihtaa arkensa kanssani arkeen jonkun toisen kanssa, se olisi ihan oma kriisinsä. Se ei kuulu meidän pelisääntöihimme. Tunnen kyllä ihmisiä jotka taas nimenomaan suosivat kuvaamasi kaltaisia suhteita. He ovat valinneet kyseisen mallin, koska ovat keskustelleet ja pohtineet pitkään ja paljon mitä todella haluavat, ja se on onnistunut sillä he eivät ole lakanneet keskustelemasta näistä asioista. Pettämisen todennäköisyys avoimessa suhteessa laskee ainoastaan siksi, että on yhdessä sovittu mikä kaikki kiva ON sallittua. Meidän suhteemme perustuu myös näiden kokemusten jakamiselle, sillä tavalla niistä tulee yhteisiä. Toiset taas eivät halua tietää kumppaninsa seikkailuista. Joka ikinen avoin suhde on erilainen, enkä minä voi / halua edustaa niitä kaikkia. Eikä tän keskustelun pointti muutenkaan ole tämä avoin suhde. Vaan liiton ulkopuolinen seksi.
Joku tuolla väitti että moraali on sisäänrakennettua, ja ettei siitä tarvitse keskustella. Paskan marjat. Tälläkin palstalla tällä hetkellä puidaan vaikka kuinka montaa "onko tämä pettämistä" -dilemmaa. Niiltäkin olisi voitu säästyä, jos kyseisey keskustelut olisi käyty kumppanin kanssa hyvissä ajoin.
Ja ai niin, minä olen se nuorempi, kauniimpi, sellainen johon hän ei koskaan uskonut pystyvänsä. Meistä kumpikaan ei silti pidä ulkonäköä seksikkäimpänä asiana jossakussa toisessa. Haluttavan tekee ihmisestä yhdistelmä ulkonäköä, mielyttävyyttä, älykkyyttä ja kokemusta yhteisymmärryksestä. Satunnaisessa seksissä kivan lisän tuo hyvän tarinan ainesosat. Siinä kun ei ole kyse kumppanin etsimisestä.
Ap
Et tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, jokaisessa polyamorisessa suhteessa on omat sääntönsä jne. Olen aika hyvin perusteista selvillä ja tiettyä kokemustakin aihepiiristä on ;).
Minusta onkin kuva kuulla, miten te olette saaneet oman avoimen suhteenne toimimaan.
En ehkä osannut tuoda pointtiani tarpeeksi hyvin esille, mutta tässä se uudelleen:
Eli missä teillä menee sääntöjen rikkomisen raja(eli _luottamuksen_ pettäminen)? Tiedän että joillakin pareilla on sivukaupalla sääntöjä, mutta näin tiivistettynä?
Oletteko jotenkin varautuneet säännoillä jommankumman ihastumiseen?
Puhuit että on miehesi oma kriisi, jos hän vaihtaa vapaa-aikansa kanssasi aikaan jonkun toisen kanssa.
Omien kokemusteni mukaan suhteet eivät kuitenkaan synny analyyttisen ajatteluun ja tiukan nevottelun tuloksena, kuten lassukat kuvittelevat. Sen sijaan ne yleensä syntyvät vähän kuin vahingossa kun ihmiset tutustuvat toisiinsa eri tavoin.
Eli missä vaiheessa ajan viettäminen toisen kanssa on sinulle ongelma?Toinen kysymys taas on, että miten sinä henkilökohtaisesti olet käsitellyt mustasukkaisuuden? Oletko kuten minä aikanaan, eli välität vähemmän kuin toinen ja olet itse "palkinto", vai mikä on strategiasi?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Mikään ei synny vahingossa.
Albert Einstein
eiku siis Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksen menettäminen.
Minulle parisuhde tarkoittaa rakkautta, luottamusta, himoa, uskollisuutta, välittämistä ja kunnioitusta omaa puolisoa kohtaan.
Mutta miksi juuri seksi on näiden asioiden mittari?
Mainitsin oman tilanteeni. Olen yhden miehen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä voi omalta kohdaltani allekirjoittaa väitettä että seksi on vain mekaaninen suoritus. Se yksi parisuhteen lukuisista koossapitävistä voimista. Itselläni seksiin puolisoni kanssa liittyy ehdottomasti kiiman lisäksi valtava kiintymyksen ja rakkauden tunne. Jos rakkausseksi olisi a la carte -annos, rakkaudeton seksi olisi ilman muuta nahistunutta mäkkisafkaa, jolla lähtee kyllä nälkä, mutta makuelämyksestä ei voida puhua ja jälkimaku lähinnä ällöttää.
Tuo on ainoastaan naisten ongelma. Miksi ei voi olla rakkautta, kuka sitä estää? (naisten omat vajavaisuudet tietenkin)
Sinkkumies
"naisten omat vajavaisuudet tietenkin"
Olen tavannut useita älykkäitä ja huomaavaisia miehiä. Harmi, etteivät he kirjoita koskaan tälle palstalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä voi omalta kohdaltani allekirjoittaa väitettä että seksi on vain mekaaninen suoritus. Se yksi parisuhteen lukuisista koossapitävistä voimista. Itselläni seksiin puolisoni kanssa liittyy ehdottomasti kiiman lisäksi valtava kiintymyksen ja rakkauden tunne. Jos rakkausseksi olisi a la carte -annos, rakkaudeton seksi olisi ilman muuta nahistunutta mäkkisafkaa, jolla lähtee kyllä nälkä, mutta makuelämyksestä ei voida puhua ja jälkimaku lähinnä ällöttää.
Tuo on ainoastaan naisten ongelma. Miksi ei voi olla rakkautta, kuka sitä estää? (naisten omat vajavaisuudet tietenkin)
Sinkkumies
"naisten omat vajavaisuudet tietenkin"
Olen tavannut useita älykkäitä ja huomaavaisia miehiä. Harmi, etteivät he kirjoita koskaan tälle palstalle.
Olin mä 20 vuotta sitten huomaavainen, se vain ei kannata. Näkeehän sen palstallakin, että kilttimiehet eivät ole huudossa.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä voi omalta kohdaltani allekirjoittaa väitettä että seksi on vain mekaaninen suoritus. Se yksi parisuhteen lukuisista koossapitävistä voimista. Itselläni seksiin puolisoni kanssa liittyy ehdottomasti kiiman lisäksi valtava kiintymyksen ja rakkauden tunne. Jos rakkausseksi olisi a la carte -annos, rakkaudeton seksi olisi ilman muuta nahistunutta mäkkisafkaa, jolla lähtee kyllä nälkä, mutta makuelämyksestä ei voida puhua ja jälkimaku lähinnä ällöttää.
Tuo on ainoastaan naisten ongelma. Miksi ei voi olla rakkautta, kuka sitä estää? (naisten omat vajavaisuudet tietenkin)
Sinkkumies
"naisten omat vajavaisuudet tietenkin"
Olen tavannut useita älykkäitä ja huomaavaisia miehiä. Harmi, etteivät he kirjoita koskaan tälle palstalle.
Olin mä 20 vuotta sitten huomaavainen, se vain ei kannata. Näkeehän sen palstallakin, että kilttimiehet eivät ole huudossa.
Sinkkumies
Ei, jännää pitää olla.. Pertti on niin tylsä.
En tajua mikä on aloittajan ongelma. Etkö tiedä että makuasioista ei voi kiistellä? Sinusta seksi vieraan kanssa on sama kuin tupakan polttaminen. Monen muun mielestä ei.
Pihalla ilmeisesti kuin lumiukko mitä seksitauteihin tulee.
Kuvittelee, että normaalin parisuhteen kuuluu altistua kilpailulle.
Puhuu itsensä pussiin vähän väliä.
Menee tunteisiin vähän väliä.
Kuvaus omasta parisuhteesta on lähinnä naiivi tyyliin: ihme pitää sattua jos me erotaan ... en kyllä usko että semmoista ja tämmöistä ja tuommoista tilannetta voisi tulla eteen ...
Vierailija kirjoitti:
Pihalla ilmeisesti kuin lumiukko mitä seksitauteihin tulee.
Kuvittelee, että normaalin parisuhteen kuuluu altistua kilpailulle.
Puhuu itsensä pussiin vähän väliä.
Menee tunteisiin vähän väliä.
Kuvaus omasta parisuhteesta on lähinnä naiivi tyyliin: ihme pitää sattua jos me erotaan ... en kyllä usko että semmoista ja tämmöistä ja tuommoista tilannetta voisi tulla eteen ...
Puhut väärästä asiasta. Ei minua ap kiinnosta.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä terve.
En ole rikkonut kenenkään liittoja, en ole valehdellut, enkä tosiaan pettänytkään sen yhden nuoruuden kerran jälkeen. Sekin asia on puitu sen exän kanssa niin juurtajaksain, etten kanna huonoa omaatuntoa enää yhtään mistään.
Minua on kyllä petetty useamman kerran. En kokenut että seksi oli tuolloin se varsinainen ongelma.
Avoimissa suhteissa on aina sääntönsä, ja avoimessakin suhteessa voi pettää rikkomalla noita sääntöjä. Keksin kyllä monta skenaarioita joissa nykyinen mieheni voisi satuttaa minua harrastamalla seksiä vaikkapa exänsä kanssa, mutta en keksi realistisesti ajatellen yhtään henkilöä jonka kanssa harrastettu seksi olisi niin kamalaa, ettei meidän rakkaus olisi tärkeämpää.
Tietysti on se mahdollisuus että jompikumpi rakastuu toiseen. Mutta se tuntuu ihan absurdilta. Keneklä muulla olisi tarjota kummallekaan meistä tämä kaikki? Koti, perhe, yhteiset harrastukset, tuki omiin harrastuksiin ja töihin, toisen hölmöimpienkin ideoiden kannattaminen, työnteko yhdessä, kaikki jaetut seikkailut, maailmalla ja makuuhuoneessa? Riitelyt, kädestä pitämiset, purjehtiminen, kesämökki, yhdessä valitut tapetit, järjestetyt juhlat, rassatut autot, lemmikkieläimet. Koetut sairaudet ja menetykset, haasteet, voitot ja ilonhetket. Olemme toistemme pathaat ystävät ja jaamme samat fetissit, kiinnostuksenkohteet, maun ruokiin ja kauniisiin asioihin.
Saa olla melkoinen superihminen että meidät kaksi erottaa. :)
Vaikuttaa siltä, että teillä on aika pitkä yhteinen matka takana. Oletan, että teillä lisäksi alkaa olla ikää.
Oletko miettinyt, että mitäs jos miehesi sattuisi avoimen liiton eduista nauttiessaan ihastumaan reippaasti sinua nuorempaan ja kauniimpaan naiseen? Sen tyyppiseen, johon hän ei koskaan olisi kyennyt pystyvänsä.
Entäpä jos hänelle kävisi sellainen järjestely, että miehesi saisi edelleenkin olla suhteessa vapaasti. Olisiko ihan ok?
Entä jos miehelläsi alkaisi mennä isompi osa vapaa-ajasta hänen seurassaan? Edelleen ok?
Entä jos miehesi haluaisi lähteä hänen kanssaan kuukaudeksi maailmaa kiertämään kahdestaa ja elämään uudelleen mennyttä nuoruuttaan? Vieläkin ok?
Entä jos kilpailijasi olisi vain yksinkertaisesti parempi pelaamaan kuin sinä?
Vai onko teidän suhteenne ainoastaan sinun puoleltasi avoin?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Ööh, en ymmärrä. Jos mieheni haluaisi vaihtaa arkensa kanssani arkeen jonkun toisen kanssa, se olisi ihan oma kriisinsä. Se ei kuulu meidän pelisääntöihimme. Tunnen kyllä ihmisiä jotka taas nimenomaan suosivat kuvaamasi kaltaisia suhteita. He ovat valinneet kyseisen mallin, koska ovat keskustelleet ja pohtineet pitkään ja paljon mitä todella haluavat, ja se on onnistunut sillä he eivät ole lakanneet keskustelemasta näistä asioista. Pettämisen todennäköisyys avoimessa suhteessa laskee ainoastaan siksi, että on yhdessä sovittu mikä kaikki kiva ON sallittua. Meidän suhteemme perustuu myös näiden kokemusten jakamiselle, sillä tavalla niistä tulee yhteisiä. Toiset taas eivät halua tietää kumppaninsa seikkailuista. Joka ikinen avoin suhde on erilainen, enkä minä voi / halua edustaa niitä kaikkia. Eikä tän keskustelun pointti muutenkaan ole tämä avoin suhde. Vaan liiton ulkopuolinen seksi.
Joku tuolla väitti että moraali on sisäänrakennettua, ja ettei siitä tarvitse keskustella. Paskan marjat. Tälläkin palstalla tällä hetkellä puidaan vaikka kuinka montaa "onko tämä pettämistä" -dilemmaa. Niiltäkin olisi voitu säästyä, jos kyseisey keskustelut olisi käyty kumppanin kanssa hyvissä ajoin.
Ja ai niin, minä olen se nuorempi, kauniimpi, sellainen johon hän ei koskaan uskonut pystyvänsä. Meistä kumpikaan ei silti pidä ulkonäköä seksikkäimpänä asiana jossakussa toisessa. Haluttavan tekee ihmisestä yhdistelmä ulkonäköä, mielyttävyyttä, älykkyyttä ja kokemusta yhteisymmärryksestä. Satunnaisessa seksissä kivan lisän tuo hyvän tarinan ainesosat. Siinä kun ei ole kyse kumppanin etsimisestä.
Ap
Et tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, jokaisessa polyamorisessa suhteessa on omat sääntönsä jne. Olen aika hyvin perusteista selvillä ja tiettyä kokemustakin aihepiiristä on ;).
Minusta onkin kuva kuulla, miten te olette saaneet oman avoimen suhteenne toimimaan.
En ehkä osannut tuoda pointtiani tarpeeksi hyvin esille, mutta tässä se uudelleen:
Eli missä teillä menee sääntöjen rikkomisen raja(eli _luottamuksen_ pettäminen)? Tiedän että joillakin pareilla on sivukaupalla sääntöjä, mutta näin tiivistettynä?
Oletteko jotenkin varautuneet säännoillä jommankumman ihastumiseen?
Puhuit että on miehesi oma kriisi, jos hän vaihtaa vapaa-aikansa kanssasi aikaan jonkun toisen kanssa.
Omien kokemusteni mukaan suhteet eivät kuitenkaan synny analyyttisen ajatteluun ja tiukan nevottelun tuloksena, kuten lassukat kuvittelevat. Sen sijaan ne yleensä syntyvät vähän kuin vahingossa kun ihmiset tutustuvat toisiinsa eri tavoin.
Eli missä vaiheessa ajan viettäminen toisen kanssa on sinulle ongelma?Toinen kysymys taas on, että miten sinä henkilökohtaisesti olet käsitellyt mustasukkaisuuden? Oletko kuten minä aikanaan, eli välität vähemmän kuin toinen ja olet itse "palkinto", vai mikä on strategiasi?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Mikään ei synny vahingossa.
Albert Einstein
eiku siis Sinkkumies
Jos kuvittelet, että ihmiset päätyvät yhteen tarkkaan kartoittamalla ensin oman (kuvitteellisen) tasonsa ja sen jälkeen etsimällä itsellensä oman tasoisensa kumppanin, jolle sitten ehdottavat tyyliin "olen 7,5 ja sinä 7,4 seurustelisimmeko?", niin en hetkeäkään ihmettele, että miksi olet sinkku :D
Yleensä ihmiset tutustuvat toisiinsa, heillä on hauskaa yhdessä, harrastavat seksiä, viettävät lisää aikaa yhdessä ja harrastavat lisää seksä. Ja hups heillä on suhde! ;)
Alue: Aihe vapaa
Suhteet muihin ovat vain ruumiillinen suoritus, mutta ei sitten kuitenkaan olekaan, vaan nimenomaan viehätytte satunnaisen panon henkisistä ominaisuuksista?
Oot muuten siitä hauska ap, että allekirjoitat vain kommentit, joissa olet jaksanut yrittää pieraista jonkinlaisen argumentintapaisen. Mutta kommentit, joissa sulla on mennyt tunteisiin, jätät allekirjoittamatta. Mutta kyllä me sut tunnistetaan :D