Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä siinä pettämisessä on niin hirveetä?
26.02.2017 |
En oo koskaan tajunnut miksi se on suunnilleen kamalinta mitä voi tapahtua? Miten joku yksittäinen yhdyntä voi olla tärkeämpää kuin kokonaiset perheet arkineen?
No, tietenkään en ole täysin tunteeton, luottamuksen pettäminen ja valehtelu sattuu minuunkin. Mutta miksi juuri seksi on se kauhea juttu? Itselleni esimerkiksi puolison taloudellisen ahdingon luominen ja salailu olisi paljon vakavampi kriisi.
Puhutteko te pettämistä pelkäävät puolisoidenne kanssa yhteisistä rajoista? Sovitteko mikä on ok ja mikä ei, vai oletatteko että kyllä se toinen tietää missä teidän yhteiset rajat menee?
Ja niin, oonko itse pettänyt? Kerran parikymppisenä. Menin kotiin ja kerroin, päätimme erota. Viimeisiään vietiin siinä suhteessa muutenkin. Olemme olleet ystäviä koko tämä ajan. Minua itseäni on petetty useamman kerran. Selän takana vehkeily vitutti, seksi sen sijaan ei juuri herättänyt tunteita.
Nykyisessä liitossani käyn välillä (harvakseltaan) vieraissa, koska mieheni kanssa molemmat saamme siitä kiksejä. En kuitenkaan lähtisi kenenkään matkaan joka ei ymmärtäisi olevansa kolmas pyörä, ja hyväksyisi asiaa. En odota ihmisten ymmärtävän tätä, mutta se on ihana luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunne, joka syntyy siitä, että pettäminen on meidän suhteessamme aika epätodennäköinen skenaario.
Selittäkää mulle se panemisen massiivinen merkitys?
Kommentit (168)
Eikä me keskustella minusta, eikä ap myöskään kiinnosta minua, mutta no.. pitäähän se ketjua elossa. (jos löytyisi joku jolla äly riittää keskusteluun)
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pihalla ilmeisesti kuin lumiukko mitä seksitauteihin tulee.
Kuvittelee, että normaalin parisuhteen kuuluu altistua kilpailulle.
Puhuu itsensä pussiin vähän väliä.
Menee tunteisiin vähän väliä.
Kuvaus omasta parisuhteesta on lähinnä naiivi tyyliin: ihme pitää sattua jos me erotaan ... en kyllä usko että semmoista ja tämmöistä ja tuommoista tilannetta voisi tulla eteen ...
Puhut väärästä asiasta. Ei minua ap kiinnosta.
Sinkkumies
Ap älä nyt yritä hämätä huomiota muualle! Mitäs läksit!
:D
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan tajunnut miksi se on suunnilleen kamalinta mitä voi tapahtua? Miten joku yksittäinen yhdyntä voi olla tärkeämpää kuin kokonaiset perheet arkineen?
Tuossa ei pahinta olekaan se yhdyntä (Itsekin antaisin moiseen tietyin reunaehdoin luvan jos pyydettäisiin). Mutta ongelmana tuossa on nimenomaan luottamuksen pettäminen. Jos yhteiset pelisäännöt ovat sellaiset, että ei käydä paneskelemassa, ja siitä huolimatta käydään, niin tuossa rikotaan luottamussuhde.
Ja eri perheissä on erilaiset sopimukset. Niiden rikkomine on luottamuksen pettämistä, oliu sopimuksen aihe ihan mikä tahansa.
Itselleni esimerkiksi puolison taloudellisen ahdingon luominen ja salailu olisi paljon vakavampi kriisi.
En mä noita osaa erotella toisistaan. Jos "sopimukseen" kuuluu talouden hoitaminen yhdessä, ja toinen pimittää juttuja, niin se on ihan yhtä paha luottamuksen rikkominen.
Jotenkin aina ne puolustelijat ovat niitä jotka ovat pettäneet. Heillä ei ole käsitystä kuinka pahalta tuntuu olla petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä terve.
En ole rikkonut kenenkään liittoja, en ole valehdellut, enkä tosiaan pettänytkään sen yhden nuoruuden kerran jälkeen. Sekin asia on puitu sen exän kanssa niin juurtajaksain, etten kanna huonoa omaatuntoa enää yhtään mistään.
Minua on kyllä petetty useamman kerran. En kokenut että seksi oli tuolloin se varsinainen ongelma.
Avoimissa suhteissa on aina sääntönsä, ja avoimessakin suhteessa voi pettää rikkomalla noita sääntöjä. Keksin kyllä monta skenaarioita joissa nykyinen mieheni voisi satuttaa minua harrastamalla seksiä vaikkapa exänsä kanssa, mutta en keksi realistisesti ajatellen yhtään henkilöä jonka kanssa harrastettu seksi olisi niin kamalaa, ettei meidän rakkaus olisi tärkeämpää.
Tietysti on se mahdollisuus että jompikumpi rakastuu toiseen. Mutta se tuntuu ihan absurdilta. Keneklä muulla olisi tarjota kummallekaan meistä tämä kaikki? Koti, perhe, yhteiset harrastukset, tuki omiin harrastuksiin ja töihin, toisen hölmöimpienkin ideoiden kannattaminen, työnteko yhdessä, kaikki jaetut seikkailut, maailmalla ja makuuhuoneessa? Riitelyt, kädestä pitämiset, purjehtiminen, kesämökki, yhdessä valitut tapetit, järjestetyt juhlat, rassatut autot, lemmikkieläimet. Koetut sairaudet ja menetykset, haasteet, voitot ja ilonhetket. Olemme toistemme pathaat ystävät ja jaamme samat fetissit, kiinnostuksenkohteet, maun ruokiin ja kauniisiin asioihin.
Saa olla melkoinen superihminen että meidät kaksi erottaa. :)
Vaikuttaa siltä, että teillä on aika pitkä yhteinen matka takana. Oletan, että teillä lisäksi alkaa olla ikää.
Oletko miettinyt, että mitäs jos miehesi sattuisi avoimen liiton eduista nauttiessaan ihastumaan reippaasti sinua nuorempaan ja kauniimpaan naiseen? Sen tyyppiseen, johon hän ei koskaan olisi kyennyt pystyvänsä.
Entäpä jos hänelle kävisi sellainen järjestely, että miehesi saisi edelleenkin olla suhteessa vapaasti. Olisiko ihan ok?
Entä jos miehelläsi alkaisi mennä isompi osa vapaa-ajasta hänen seurassaan? Edelleen ok?
Entä jos miehesi haluaisi lähteä hänen kanssaan kuukaudeksi maailmaa kiertämään kahdestaa ja elämään uudelleen mennyttä nuoruuttaan? Vieläkin ok?
Entä jos kilpailijasi olisi vain yksinkertaisesti parempi pelaamaan kuin sinä?
Vai onko teidän suhteenne ainoastaan sinun puoleltasi avoin?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Ööh, en ymmärrä. Jos mieheni haluaisi vaihtaa arkensa kanssani arkeen jonkun toisen kanssa, se olisi ihan oma kriisinsä. Se ei kuulu meidän pelisääntöihimme. Tunnen kyllä ihmisiä jotka taas nimenomaan suosivat kuvaamasi kaltaisia suhteita. He ovat valinneet kyseisen mallin, koska ovat keskustelleet ja pohtineet pitkään ja paljon mitä todella haluavat, ja se on onnistunut sillä he eivät ole lakanneet keskustelemasta näistä asioista. Pettämisen todennäköisyys avoimessa suhteessa laskee ainoastaan siksi, että on yhdessä sovittu mikä kaikki kiva ON sallittua. Meidän suhteemme perustuu myös näiden kokemusten jakamiselle, sillä tavalla niistä tulee yhteisiä. Toiset taas eivät halua tietää kumppaninsa seikkailuista. Joka ikinen avoin suhde on erilainen, enkä minä voi / halua edustaa niitä kaikkia. Eikä tän keskustelun pointti muutenkaan ole tämä avoin suhde. Vaan liiton ulkopuolinen seksi.
Joku tuolla väitti että moraali on sisäänrakennettua, ja ettei siitä tarvitse keskustella. Paskan marjat. Tälläkin palstalla tällä hetkellä puidaan vaikka kuinka montaa "onko tämä pettämistä" -dilemmaa. Niiltäkin olisi voitu säästyä, jos kyseisey keskustelut olisi käyty kumppanin kanssa hyvissä ajoin.
Ja ai niin, minä olen se nuorempi, kauniimpi, sellainen johon hän ei koskaan uskonut pystyvänsä. Meistä kumpikaan ei silti pidä ulkonäköä seksikkäimpänä asiana jossakussa toisessa. Haluttavan tekee ihmisestä yhdistelmä ulkonäköä, mielyttävyyttä, älykkyyttä ja kokemusta yhteisymmärryksestä. Satunnaisessa seksissä kivan lisän tuo hyvän tarinan ainesosat. Siinä kun ei ole kyse kumppanin etsimisestä.
Ap
Et tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, jokaisessa polyamorisessa suhteessa on omat sääntönsä jne. Olen aika hyvin perusteista selvillä ja tiettyä kokemustakin aihepiiristä on ;).
Minusta onkin kuva kuulla, miten te olette saaneet oman avoimen suhteenne toimimaan.
En ehkä osannut tuoda pointtiani tarpeeksi hyvin esille, mutta tässä se uudelleen:
Eli missä teillä menee sääntöjen rikkomisen raja(eli _luottamuksen_ pettäminen)? Tiedän että joillakin pareilla on sivukaupalla sääntöjä, mutta näin tiivistettynä?
Oletteko jotenkin varautuneet säännoillä jommankumman ihastumiseen?
Puhuit että on miehesi oma kriisi, jos hän vaihtaa vapaa-aikansa kanssasi aikaan jonkun toisen kanssa.
Omien kokemusteni mukaan suhteet eivät kuitenkaan synny analyyttisen ajatteluun ja tiukan nevottelun tuloksena, kuten lassukat kuvittelevat. Sen sijaan ne yleensä syntyvät vähän kuin vahingossa kun ihmiset tutustuvat toisiinsa eri tavoin.
Eli missä vaiheessa ajan viettäminen toisen kanssa on sinulle ongelma?Toinen kysymys taas on, että miten sinä henkilökohtaisesti olet käsitellyt mustasukkaisuuden? Oletko kuten minä aikanaan, eli välität vähemmän kuin toinen ja olet itse "palkinto", vai mikä on strategiasi?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Mikään ei synny vahingossa.
Albert Einstein
eiku siis Sinkkumies
Jos kuvittelet, että ihmiset päätyvät yhteen tarkkaan kartoittamalla ensin oman (kuvitteellisen) tasonsa ja sen jälkeen etsimällä itsellensä oman tasoisensa kumppanin, jolle sitten ehdottavat tyyliin "olen 7,5 ja sinä 7,4 seurustelisimmeko?", niin en hetkeäkään ihmettele, että miksi olet sinkku :D
Olen sinkku, koska niin se on etukäteen päätetty, kuten suhteetkin.
Sinkkumies
Maailmankaikkeuden partikkelit ovat juuri siinä järestyksessä, kuten ne on laitettu olemaan. Sanoi Albert Einstein.
Einstein ei tiennyt kuka ne on laittanut siihen järjestykseen ja miksi. Taas yksi mies kun oli tietävinään kaiken ja ei oikeasti mitään tärkeää. Teoria ei ole faktaa.
Kai se on vähän niin kuin muukin kosketus.
Jos oma äiti halaa, se on eri asia kuin se että joku randon ihminen halaa.
Omien lasten oksennusten siivoaminen ei oo yhtä ikävä juttu, kun jonkun tuntemattoman alkkiksen.
Mun on jotenkin vaikea kuvitella koskevani jotain panoja tai tuntemattomia samalla tavalla kuin ihmistä, joka on mulle tärkeä. Myös tuntemani ihmisen tunteet on mulle tärkeämpiä, sen nautinto on tärkeämpää ja hyvinvointi.
Voishan sitä ihmetellä, että miksi joku äiti pitää juuri omista lapsistaan huolta. Lapsi ku lapsi, eikai sillä oo väliä, kunhan äiti saa huolenpidon tarpeen tyydytettyä ja lapsi saa tarpeensa tyydytettyä. Silti harva näin kuitenkaan elää elämäänsä, että ne omat tunteet ulkoistetaan pois ja käsitellään eri asiana. Että minulla on tämä lapsitarve ja tuossa on lapsi, ja Aasta B:hen, tunnetaan ne lähimmäisen tunteet perheestä sitten jonkun toisen kanssa kuin oman lapsen. Vaikkapa kaverin.
Miksi edes seurustella kenenkään kanssa, jos senkin voi erottaa erilaisiksi asioiksi. Ihminen, jonka kanssa asuu, toinen ihminen, jonka kanssa viettää aikaa, kolmas panemista varten, neljän matkustusseuraksi.. jne. Yksi lisääntymiskaveri, ja sitten vaihtaa lapsen jonkun toisen lisääntymiskaverin jälkeläiseen ja huolehtii silloin kun se sattuu siinä jaloissa olemaan.
Kuullostaa melko hankalalta, ja siltä, että nuo kaikki suhteet olisi aika pintapuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, ap., että viestisi on provo, koska suhteesi (avioliittosi?) on täysin kieroutuneella pohjalla, jos vieraissa käyminen on ok.
Vierailija kirjoitti:
117
Sukupuolitaudin voi saada suojaamattoman seksin seurauksena, ihan riippumatta siitä miten reilua tai moraalista se seksi on. Taudit eivät mitenkään erityisesti valikoi "horoja" tai pettäjiä. Se että uskaltaako ollenkaan harrastaa suojattuakaan seksiä kenenkään kanssa ennen testitulosten saamista, on oma keakustelunsa.
No sellaista ei ole kukaan tainnut väittääkkään. Keskiajalta kai tuollainen ajatus on peräisin?
Mutta seksitautien tarttumisessa on eittämättä myös kvantitatiivinen aspekti. Mitä useammin vaihdat kumppaneita, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sairastut seksitautiin pitkällä aikavälillä. Ja kun se kondomikaan, jos sitä käytetään, ei kaikilta taudeilta (herpes ja HPV) suojaa. Mutta lähinnähän tässä tulee nyt se näkökulma, että avoimessa suhteessa tartutat satunnaiselta kumppanilta saadut taudit muitta mutkitta myös vakituiseen kumppaniisi.
Ap tuossa alussa ilmaisi aikuiseksi ihmiseksi(?) hämmentävän huolettomuutensa ja tietämättömyytensä seksitautien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
117
Sukupuolitaudin voi saada suojaamattoman seksin seurauksena, ihan riippumatta siitä miten reilua tai moraalista se seksi on. Taudit eivät mitenkään erityisesti valikoi "horoja" tai pettäjiä. Se että uskaltaako ollenkaan harrastaa suojattuakaan seksiä kenenkään kanssa ennen testitulosten saamista, on oma keakustelunsa.
Tietenkin "valikoi", mitä enemmän kumppaneita sitä suurempi riski eli todennäköisyys että jotain tarttuu. Et kai oikeasti noin tyhmä ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä terve.
En ole rikkonut kenenkään liittoja, en ole valehdellut, enkä tosiaan pettänytkään sen yhden nuoruuden kerran jälkeen. Sekin asia on puitu sen exän kanssa niin juurtajaksain, etten kanna huonoa omaatuntoa enää yhtään mistään.
Minua on kyllä petetty useamman kerran. En kokenut että seksi oli tuolloin se varsinainen ongelma.
Avoimissa suhteissa on aina sääntönsä, ja avoimessakin suhteessa voi pettää rikkomalla noita sääntöjä. Keksin kyllä monta skenaarioita joissa nykyinen mieheni voisi satuttaa minua harrastamalla seksiä vaikkapa exänsä kanssa, mutta en keksi realistisesti ajatellen yhtään henkilöä jonka kanssa harrastettu seksi olisi niin kamalaa, ettei meidän rakkaus olisi tärkeämpää.
Tietysti on se mahdollisuus että jompikumpi rakastuu toiseen. Mutta se tuntuu ihan absurdilta. Keneklä muulla olisi tarjota kummallekaan meistä tämä kaikki? Koti, perhe, yhteiset harrastukset, tuki omiin harrastuksiin ja töihin, toisen hölmöimpienkin ideoiden kannattaminen, työnteko yhdessä, kaikki jaetut seikkailut, maailmalla ja makuuhuoneessa? Riitelyt, kädestä pitämiset, purjehtiminen, kesämökki, yhdessä valitut tapetit, järjestetyt juhlat, rassatut autot, lemmikkieläimet. Koetut sairaudet ja menetykset, haasteet, voitot ja ilonhetket. Olemme toistemme pathaat ystävät ja jaamme samat fetissit, kiinnostuksenkohteet, maun ruokiin ja kauniisiin asioihin.
Saa olla melkoinen superihminen että meidät kaksi erottaa. :)
Vaikuttaa siltä, että teillä on aika pitkä yhteinen matka takana. Oletan, että teillä lisäksi alkaa olla ikää.
Oletko miettinyt, että mitäs jos miehesi sattuisi avoimen liiton eduista nauttiessaan ihastumaan reippaasti sinua nuorempaan ja kauniimpaan naiseen? Sen tyyppiseen, johon hän ei koskaan olisi kyennyt pystyvänsä.
Entäpä jos hänelle kävisi sellainen järjestely, että miehesi saisi edelleenkin olla suhteessa vapaasti. Olisiko ihan ok?
Entä jos miehelläsi alkaisi mennä isompi osa vapaa-ajasta hänen seurassaan? Edelleen ok?
Entä jos miehesi haluaisi lähteä hänen kanssaan kuukaudeksi maailmaa kiertämään kahdestaa ja elämään uudelleen mennyttä nuoruuttaan? Vieläkin ok?
Entä jos kilpailijasi olisi vain yksinkertaisesti parempi pelaamaan kuin sinä?
Vai onko teidän suhteenne ainoastaan sinun puoleltasi avoin?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Ööh, en ymmärrä. Jos mieheni haluaisi vaihtaa arkensa kanssani arkeen jonkun toisen kanssa, se olisi ihan oma kriisinsä. Se ei kuulu meidän pelisääntöihimme. Tunnen kyllä ihmisiä jotka taas nimenomaan suosivat kuvaamasi kaltaisia suhteita. He ovat valinneet kyseisen mallin, koska ovat keskustelleet ja pohtineet pitkään ja paljon mitä todella haluavat, ja se on onnistunut sillä he eivät ole lakanneet keskustelemasta näistä asioista. Pettämisen todennäköisyys avoimessa suhteessa laskee ainoastaan siksi, että on yhdessä sovittu mikä kaikki kiva ON sallittua. Meidän suhteemme perustuu myös näiden kokemusten jakamiselle, sillä tavalla niistä tulee yhteisiä. Toiset taas eivät halua tietää kumppaninsa seikkailuista. Joka ikinen avoin suhde on erilainen, enkä minä voi / halua edustaa niitä kaikkia. Eikä tän keskustelun pointti muutenkaan ole tämä avoin suhde. Vaan liiton ulkopuolinen seksi.
Joku tuolla väitti että moraali on sisäänrakennettua, ja ettei siitä tarvitse keskustella. Paskan marjat. Tälläkin palstalla tällä hetkellä puidaan vaikka kuinka montaa "onko tämä pettämistä" -dilemmaa. Niiltäkin olisi voitu säästyä, jos kyseisey keskustelut olisi käyty kumppanin kanssa hyvissä ajoin.
Ja ai niin, minä olen se nuorempi, kauniimpi, sellainen johon hän ei koskaan uskonut pystyvänsä. Meistä kumpikaan ei silti pidä ulkonäköä seksikkäimpänä asiana jossakussa toisessa. Haluttavan tekee ihmisestä yhdistelmä ulkonäköä, mielyttävyyttä, älykkyyttä ja kokemusta yhteisymmärryksestä. Satunnaisessa seksissä kivan lisän tuo hyvän tarinan ainesosat. Siinä kun ei ole kyse kumppanin etsimisestä.
Ap
Et tietenkään voi puhua kaikkien puolesta, jokaisessa polyamorisessa suhteessa on omat sääntönsä jne. Olen aika hyvin perusteista selvillä ja tiettyä kokemustakin aihepiiristä on ;).
Minusta onkin kuva kuulla, miten te olette saaneet oman avoimen suhteenne toimimaan.
En ehkä osannut tuoda pointtiani tarpeeksi hyvin esille, mutta tässä se uudelleen:
Eli missä teillä menee sääntöjen rikkomisen raja(eli _luottamuksen_ pettäminen)? Tiedän että joillakin pareilla on sivukaupalla sääntöjä, mutta näin tiivistettynä?
Oletteko jotenkin varautuneet säännoillä jommankumman ihastumiseen?
Puhuit että on miehesi oma kriisi, jos hän vaihtaa vapaa-aikansa kanssasi aikaan jonkun toisen kanssa.
Omien kokemusteni mukaan suhteet eivät kuitenkaan synny analyyttisen ajatteluun ja tiukan nevottelun tuloksena, kuten lassukat kuvittelevat. Sen sijaan ne yleensä syntyvät vähän kuin vahingossa kun ihmiset tutustuvat toisiinsa eri tavoin.
Eli missä vaiheessa ajan viettäminen toisen kanssa on sinulle ongelma?Toinen kysymys taas on, että miten sinä henkilökohtaisesti olet käsitellyt mustasukkaisuuden? Oletko kuten minä aikanaan, eli välität vähemmän kuin toinen ja olet itse "palkinto", vai mikä on strategiasi?
-Nykyään yksiavioinen perheenisä
Mikään ei synny vahingossa.
Albert Einstein
eiku siis Sinkkumies
Jos kuvittelet, että ihmiset päätyvät yhteen tarkkaan kartoittamalla ensin oman (kuvitteellisen) tasonsa ja sen jälkeen etsimällä itsellensä oman tasoisensa kumppanin, jolle sitten ehdottavat tyyliin "olen 7,5 ja sinä 7,4 seurustelisimmeko?", niin en hetkeäkään ihmettele, että miksi olet sinkku :D
Olen sinkku, koska niin se on etukäteen päätetty, kuten suhteetkin.
Sinkkumies
Maailmankaikkeuden partikkelit ovat juuri siinä järestyksessä, kuten ne on laitettu olemaan. Sanoi Albert Einstein.
Einstein ei tiennyt kuka ne on laittanut siihen järjestykseen ja miksi. Taas yksi mies kun oli tietävinään kaiken ja ei oikeasti mitään tärkeää. Teoria ei ole faktaa.
Miehet ovat olleet historiassa ylivertaisia ja sinä olet kade.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä mitään kauheaa olekaan niin kauan kun ei osu omalle kohdalle..
Aviomieheni jäi hiljattain kiinni 10kk kestäneestä suhteesta. Toinen osapuoli asuu eri maassa joten tapaamisia heillä oli mahdollista olla vain keväällä ja kesäkuussa. Paneminen oli kyllä mukana kuvioissa, mutta nuorta rakkautta hoidettiin väliaikoina aktiivisesti viestein. Miehen mukaan molemmat olivat aidosti toisiinsa rakastuneita. Syyskuussa nainen kuitenkin kertoi miehelleni löytäneensä jonkun toisen. Naisen puolelta rakkaus ei siis kestänyt ihan puolta vuottakaan.
Mikään mieheni käytöksessä ei viitannut pettämiseen. Meillä oli seksiä aina kun mies halusi - yleensä kerran viikossa. Puhuimme aina avoimesti kaikista asioista (paitsi miehen salasuhteesta). Kaikkein eniten minua järkytti kuitenkin tämä toinen nainen: ylipainoinen, finninaamainen, epäsiisti ja epänaisellisesti pukeutuva. Itse olen hoikka, huoliteltu ja käytän naisellisia kenkiä ja vaatteita. Mieheni on aina kehunut juuri hoikkuuttani ja naisellista pukeutumistyyliäni.
Nyt on jonkinasteinen identiteettikriisi meneillään - aviokriisin ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samoilla linjoilla kanssasi, Ap! Minusta toista voi loukata huomattavasti paljon pahemmin sanallisesti kuin satunnaisesti käymällä paneskelemassa jonkun muun kanssa. Seksi on vain yksi palanen parisuhdetta ja yhteistä elämää. Jos sitä harrastaa jonkun muun kuin puolison kanssa, se ei minusta ole pahempi juttu kuin jos vaikka ivailee, vittuilee puolisolle oikein kunnolla tai vähättelee tätä niin että toiselle tulee todella paha mieli.
Kokemusta on, by the way.
AP:n näkökulma ei kuulosta rakkaudelta vaan enempi pelkältä seksisuhteelta.
Mä tiedän että jos pettäisin miestäni niin tämä ei sitä kestäisi.
Rakastan häntä enkä halua satuttaa tätä.
Ja jos joku mies yrittää minua niin ei siitä mitään kiksejä voi saada koska tunteet miestä kohtaan ovat paljon suuremmat kun satunainen seksuaalinen vetovoima jos tällaista siis edes on.
Mielestäni yksiavioisuuteen tähtäävien suhteiden perusteita voi olla monia: esimerkiksi tässäkin ketjussa mainittu halu jakaa oma seksuaalisuus ja läheisyys ainoastaan oman kumppanin kanssa, kokeakseen näin tiiviimpää yhteenkuuluvuutta. Ehkä seksi ja suhteet muiden kanssa eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Tai/ja se aika yleinen tekijä eli omistushaluisuus kumppanistaan.
Moniavioisuutta kaipaavien lähtöajatuksena voi taas olla, ettei kumppania haluta omistaa tai kahlita, vaan molemmat voivat viettää myös muiden kanssa aikaa läheisestikin. Ehkä jos syvä ihastuminen tapahtuisi jossain kuvitteellisessa vapaassa suhteessa, olisi sekin vain luonnollinen tapa siirtyä elämässään eteenpäin ja se olisi OK, sillä kumppania ei alunperinkään haluttu tukahduttaa ja hänen elämäänsä ja valinnanmahdollisuuksia rajoittaa. Toisaalta näin ei välttämättä koskaan kävisi, sillä esimerkin vapaa suhde ei rajoita henkilön liikkumavapautta samalla tavoin kuin ns. perinteinen parisuhde.
En menisi kumpaakaan suhdemallia väittämään vääräksi tai oikeaksi. Ne vain edustavat erilaisia maailmankatsomuksia. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Kuitenkin esimerkiksi lapsiperhettä perustettaessa yksiavioinen suhde on toimivampi, ainakin väliaikaiseen käyttöön erittäin suositeltava, sillä lapsien hoito on käytännössä yleensä tiivis yhteishanke, jossa maksimaalinen yhteenkuuluvuuden tunne kumppanien välillä on eduksi.
Juuri tämän takia olen sinkku omasta tahdostani. Tuntuu että pääkaupunkiseudulta on mahdotonta löytää korkean moraalin omaavaa naista, kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.
Alue: Aihe vapaa
Olen sinkku, koska niin se on etukäteen päätetty, kuten suhteetkin.
Sinkkumies
Maailmankaikkeuden partikkelit ovat juuri siinä järestyksessä, kuten ne on laitettu olemaan. Sanoi Albert Einstein.