Suostuisitko lähtemään tuttusi kanssa helluntaiseurakunnan kokoukseen, jos hän pyytäisi?

Menisin ja olen mennytkin. Syystä että ystäväni on ollut lapsesta asti uskossa ja hänelle nämä tilaisuudet ovat tärkeitä sekä iso osa elämää. Tottakai minua kiinnostaa.

Uskossa en ole enkä osaa määritellä itseäni. En ole vähimmässäkään määrin edes hengellinen. Sinänsä on ihme, että ystäväni kanssa olemme ystäviä.

Hyväksymme toisemme. En todellakaan osaa pahastua, jos puolestani rukoillaan tai minua yritetään hienovaraisesti käännyttää (esim. kutsumalla näihin tilaisuuksiin). Ihminen on niin moninainen, että kyllä hengenasioita voi pysähtyä miettimään, vaikka olisi eri kannalla.

Olen introvertti pohdiskelija joten mielelläni pureskelen vähän vieraampiakin aiheita.

Voisin mennä kohteliaisuudesta, mutta en ole millään tavalla uskonnollinen ja toisin tämän kyllä ilmi, jos siellä jotain käännytysmeininkiä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole edes teoriassa mahdollista että kaveeraisin minkäänsorttisten hihhuleiden kanssa joten vastaan että en lähtisi.

Sama.

Satuihin uskovat ovat vaan jotenkin luotaantyöntäviä.

En menisi. Uskon jumalaan, mutten yhteenkään kirkkoon tai uskontoon. Minulla ei ole uskovaisia ystäviä, enkä todennäköisesti ystävystyisikään sellaisen kanssa. Olisimme liian erilaisia.

Jos olisi minulle läheinen ihminen, voisin mennä uteliaisuudesta ja kohteliaisuudesta. Olisi itselleni uusi kokemus. Olen evl.

Meillä on lasten kavereina yksi hellariperhe ja heidän mukanaan ollaan toisinaan käyty perjantaisin nuorten peli-illoissa. Oli niillä jo nimikin, mutten muista tarkemmin.

Ensin keskusteltiin pitkään tuon perheen kanssa, että mitä siellä on ja minkälaista ja kuinka kauan. Sitten ne kutsuivat mutkin mukaan. Aikuisille oli oma hetkensä sivummalla.

Nuorille oli upeat pelailusysteemit. Vapaata keskustelua ja ohjattua nuoriso-ohjaajien kanssa. Yllättävän vähän Herra juttuja. Kai ne tietää, miten nuori pidetään liikkeessä kiinni, ei tuputeta.

Sitten isoäidit olivat tehneet kaikenlaisia ihania iltapala juttuja. On itse leivottuja riisipiirakoita, kaakaota, pullaa, riisipuuroa, lämppäreitä... Eri kerroilla siis. Mä olen nyt istunut iltaa kolmesti siellä ja viidesti kyydinnyt nuorisoa kotiin, joten on tullut kutsu iltapalalle.

Mä olen pakana ja niin on lapsetkin. Me käydään kotona paljon keskusteluita uskonnoista, niiden miellekkyydestä ja mielettömyydestä jne. Siksi myös kiinnosti tämä tutustuminen. Lapset ovat saaneet kiitosta, kun osaavat keskustella hyvin ja myös esittävät rankkoja kysymyksiäkin toisinaan.

Ei tässä sen syvemmälle ole hupsahdettu, mutta tietääpä missä mukulat on toisinaan perjantaisin.

Eksä oli hellari, ei mikään kiihlouskis, mutta kyseli joskus lähtisinkö katsomaan kokousta, ja suuttui kun en olisi lähtenyt. Minut yritettiin uskovaiseksi (luterilainen) kasvattaa, mutta ateisti musta tuli. Ihan tarpeeksi koin sitä jeesuksen tuputtamista lapsena.

Eksä vakuutteli, että ne kokouksissa nähdyt kielilläpuhumiset ja pyhän Hengen kosketukset kyllä käännyttäisi minutkin, ja kyllähän se tietyllä tavalla kiinnostaisi nähdä että mitä perää niissä jutuissa on. Ja miksi se on vaan niiden tiettyjen hihhuleiden juttu... esim. mun isä melko kiihkouskovaisena naureskelee niille jutuille vaikka muuten uskoo ties mihin yliluonnolliseen hömppään. Mutta kyllä mä karsastan vahvasti ajatusta semmoseen hullujen kokoukseen osallistumisesta...

Vanhempani ovat pyytäneet monta kertaa. En ole mennyt. Ei kiinnosta. Olen uskonnoton.

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi. Helluntailaiset on yleensä niitä pahimpia kiihkoilijoita joten on todella epätodennäköistä että olisin sellaisen kaveri.

Minulla on täysin päinvastainen kokemus. Esimerkiksi alkoholia käyttää yllättävän moni ja musiikki- sekä urheilupiirit ovat varsin kirjavat. Heviä, vapaapainia jne.

Saattaisin seuran vuoksi mennä. Olen käynyt joskus ortodoksikirkossakin. Olen Ev.lut. ja lestadiolainen.

En mene, vaikka aseella pakotettaisiin. Pitkä kokemus ko seurakunnista, mihin mielipiteeni perustuu. Varsinkin nämä uudet yli- tai äärikarismaattiset seurakunnat ovat pahinta soopaa ikinä. Valheessa eläminen ei kiinnosta, enkä puhu nyt uskosta vaan helluntalaisten uskonnollisesta humpuukista.

En, koska en ole mikään lahkolainen. Olen ateisti.

En menisi. Olen uskovaisesta perheestä enkä pidä ns. lahkojen toiminnasta.

Entinen työkaveri yrittää houkutella minua helluntailaisten tilaisuuksiin ja puhuu uskonasioista. Tilanne on mielestäni kiusallinen, koska uskonasiat ovat henkilökohtaisia eikä niillä pitäisi "ahdistella" muita. 

Voisin mennä kohteliaisuudesta tai tukemaan kaveria, jos tämä sitä kaipaisi. En pelkää, että minua kukaan saisi käännytettyä. Itse olen agnostikko.

Olen käynytkin helluntalaisten kirkossa, oli joku spesiaalitapahtuma ja olin utelias. Tuskin menisin toista kertaa, mutta oli ihan mielenkiintoinen kokemus. En ole uskossa, mutta uskon johonkin meitä suurempaan. En osaa tarkaan määritellä sitä suurempaa, mutta sekoitus älykkäämpää tietoisuutta ja luonnonmystiikkaa - jotain sen suuntaista. Fundamentalistiuskovaisuus ei kiinnosta tippaakaan missään suuntauksessa,

Veikkaan että aika moni tässäkin ketjussa uskonnottomaksi tunnustautuvat itse asiassa on uskovainen...nimittäin sossu-uskovainen. On helppoa kuvitella olevansa oman elämänsä herra tai rouva kun tietää, että vaikka tyrisi kuinka pahasti tai kohtaisi mitä vastoinkäymisiä, niin sossu pelastaa aina. Siksi Suomessa on niin paljon agnostikkoja ja ateisteja, jotka jaksavat ylenkatsoa uskovia.

Itse kysymykseen vastaan omalta osaltani kyllä, jos satun sille päälle, koska kunnioitan muiden ihmisten uskoa ja arvoja ja olen kiinnostunut miten muut harjoittavat uskontoaan. En kuitenkaan menisi pelkästä kohteliaisuudesta enkä antaisi ymmärtää olevani kiinnostunut kääntymään kyseiseen uskontoon.

Kaikkein pahimpia ovat nämä, jotka teeskentelevät kiinnostunutta, mutta oikeasti vain kiusaavat. Seurasin kerran kun eräs ikiopiskelijalta näyttänyt (luultavasti joku uskontotieteilijä tms.) 40+ -vuotias mies esitti häntä opettaneille henkilöille kiinnostunutta, mutta viikot käytti ilmeisesti siihen, että etsi systemaattisesti "virheitä" ko. uskontokunnan opeista ja sitten näille (maallikko)jäsenille jankkasi näitä havaitsemiaan epäkohtia. Eli suoraan sanottuna käytti hyväksi näiden ihmisten intoa ja vapaaehtoisuutta, koska ei hänellä ollut aikomustakaan kääntyä. Olisiko ollut reilumpaa tehdä se akateeminen tutkimusmatka vaikka ihan sieltä tiedekunnan kontaktien kautta.

Ennemmin viettäisin sen ajan vaikka rikollisten parissa. Luottaisin heidän sanaan enemmän kuin helluntalaisten.

En menisi. Aivan lähisuvussa on näitä sekopäitä, mutta onneksi tajuavat olla pyytämättä. 

Olen ev.lut.srk:n jäsen ja aion pysyäkkin, mut jos nyt joku helluntalaistuttavani pyytäisi mukaan helluntailaissrk:n tilaisuuteen, niin ehkä saattaisin kieltäytyäkin vedoten tuon evankelisluterilaisuuteeni uskoni suhteen, ja en lähtisi tai sitten suostuisin lähtemään ihan vaan uteliaisuuttani ja tuttavani seuraksi, mutta en takuulla lähtisi mukaan käännytettäväksi helluntailaisuuteen. 

Voisin mennä ja olen ollutkin useamman kerran. Uskossa olen, luterilainen. Olen kiinnostunut kaikista kristillisistä suuntauksista mutta myös muista uskonnoista- haluan tietää miksi asioista opetetaan niinkuin opetetaan.

Varsinkin opiskeluvuosina meillä oli opiskelukavereiden kanssa tapana käydä "ristiin" toistemme seurakuntien (ev.lut., vapaakirkko, helluntaiseurakunta) tilaisuuksissa. Nykyään ei aika oikein riitä enää moiseen "tutkimusmatkailuun".