Millainen äiti heittää lasta päin oluttölkin ja sanoo lapselleen ettei ole koskaan ikinä välittänyt ja rakastanut lapsestaan eikä olisi halunnu edes syntyvän

Mutta ehkä olisin saanut apua tuollaisesta, ellen olisi koittanut käsitellä asiaa tekijän kanssa, joka raivona kielsi kaiken ja syytti minua uudestaan käytöksestään. Menin siitä ihan hajalle, kun en saanut edelleenkään kuulla, että tällainen oli hänen virheensä, enkä oikeutta vaan syytöksiä hänen käytöksestään.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä olisin saanut apua tuollaisesta, ellen olisi koittanut käsitellä asiaa tekijän kanssa, joka raivona kielsi kaiken ja syytti minua uudestaan käytöksestään. Menin siitä ihan hajalle, kun en saanut edelleenkään kuulla, että tällainen oli hänen virheensä, enkä oikeutta vaan syytöksiä hänen käytöksestään.

t.kivikissaäiti

Tuo kaikki osoittaa vain sen, että hänen häpeänsä on aivan valtava. hän ei yhtään kestä katsoa omaa syyllisyyttään, ei sitten pätkääkään. Ja kun ihminen ei kestä itseään, on se aina projisoitava.

Uskon myös, että näistä kokemuksista pääsee lopullisesti yli vain antamalla anteeksi. Se ei tarkoita että ko ihmisen kanssa pitäisi olla tekemisessä, eikä se tarkoita että teon hyväksyisi. Anteeksianto tarkoittaa, että on valmis päästämään irti, ei enää halua kantaa tekoa mukanaan. Näin tapahtui, enkä asialle mitään mahda. Minulla auttoi tämä: "Sillä he eivät tiedä mitä tekevät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä olisin saanut apua tuollaisesta, ellen olisi koittanut käsitellä asiaa tekijän kanssa, joka raivona kielsi kaiken ja syytti minua uudestaan käytöksestään. Menin siitä ihan hajalle, kun en saanut edelleenkään kuulla, että tällainen oli hänen virheensä, enkä oikeutta vaan syytöksiä hänen käytöksestään.

t.kivikissaäiti

Tuo kaikki osoittaa vain sen, että hänen häpeänsä on aivan valtava. hän ei yhtään kestä katsoa omaa syyllisyyttään, ei sitten pätkääkään. Ja kun ihminen ei kestä itseään, on se aina projisoitava.

Uskon myös, että näistä kokemuksista pääsee lopullisesti yli vain antamalla anteeksi. Se ei tarkoita että ko ihmisen kanssa pitäisi olla tekemisessä, eikä se tarkoita että teon hyväksyisi. Anteeksianto tarkoittaa, että on valmis päästämään irti, ei enää halua kantaa tekoa mukanaan. Näin tapahtui, enkä asialle mitään mahda. Minulla auttoi tämä: "Sillä he eivät tiedä mitä tekevät".

Anteeksiantaminen ei ole huono, ei lainkaan, mutta itse en pysty ajatellakaan antavani anteeksi, ennen kuin olen saanut asian käsitellyksi eikä se vaikuta enää elämääni. Tai tietysti olen sen takia menettänyt asioita, mutta en halua jäädä tilaan, jossa esim. edelleen se haittaa itsetunnossani, joka ei ole korjautunut, koska asiaa ei ole käsitelty riittävän syvästi. En halua kärsiä siitä lopun elämääni, että äidilläni oli vaikea lapsuus. Ja kun asia ei enää uudestaan haittaisi minua uskon anteeksiannon olevan tavallaan turhaa tai sitten vain seuraavan itsestään. Tietyllä tavalla lienen siis antanut anteeksi, mutta se ei tarkoita, etteikö vaurioita vielä olisi ja niistä vastaan toki itse, että saan nekin ratkottua. Ehkä siinä on vielä se suru, anteeksiantamattomuus itselle, että olenkin valinnut lapsena kärsiä siitä, vaikka ei lapsi oikeasti valitse. Ja se pitäisi vielä käsitellä. En tiedä.

t.kivikissaäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ehkä olisin saanut apua tuollaisesta, ellen olisi koittanut käsitellä asiaa tekijän kanssa, joka raivona kielsi kaiken ja syytti minua uudestaan käytöksestään. Menin siitä ihan hajalle, kun en saanut edelleenkään kuulla, että tällainen oli hänen virheensä, enkä oikeutta vaan syytöksiä hänen käytöksestään.

t.kivikissaäiti

Tuo kaikki osoittaa vain sen, että hänen häpeänsä on aivan valtava. hän ei yhtään kestä katsoa omaa syyllisyyttään, ei sitten pätkääkään. Ja kun ihminen ei kestä itseään, on se aina projisoitava.

Uskon myös, että näistä kokemuksista pääsee lopullisesti yli vain antamalla anteeksi. Se ei tarkoita että ko ihmisen kanssa pitäisi olla tekemisessä, eikä se tarkoita että teon hyväksyisi. Anteeksianto tarkoittaa, että on valmis päästämään irti, ei enää halua kantaa tekoa mukanaan. Näin tapahtui, enkä asialle mitään mahda. Minulla auttoi tämä: "Sillä he eivät tiedä mitä tekevät".

Anteeksiantaminen ei ole huono, ei lainkaan, mutta itse en pysty ajatellakaan antavani anteeksi, ennen kuin olen saanut asian käsitellyksi eikä se vaikuta enää elämääni. Tai tietysti olen sen takia menettänyt asioita, mutta en halua jäädä tilaan, jossa esim. edelleen se haittaa itsetunnossani, joka ei ole korjautunut, koska asiaa ei ole käsitelty riittävän syvästi. En halua kärsiä siitä lopun elämääni, että äidilläni oli vaikea lapsuus. Ja kun asia ei enää uudestaan haittaisi minua uskon anteeksiannon olevan tavallaan turhaa tai sitten vain seuraavan itsestään. Tietyllä tavalla lienen siis antanut anteeksi, mutta se ei tarkoita, etteikö vaurioita vielä olisi ja niistä vastaan toki itse, että saan nekin ratkottua. Ehkä siinä on vielä se suru, anteeksiantamattomuus itselle, että olenkin valinnut lapsena kärsiä siitä, vaikka ei lapsi oikeasti valitse. Ja se pitäisi vielä käsitellä. En tiedä.

t.kivikissaäiti

Anteeksianto seuraa itsestään, kun on sen aika. Sitä voi hieman nopeuttaa antamalla tietoisesti anteeksi tämän tilanteen ja tämän tilanteen.

Olet oikeassa: myös itselle pitää antaa anteeksi. Sen, etten tajunnut, että suostuin, etten ymmärtänyt. Se on se viimeinen linnake. Kun sisäistää sen, että olen toiminut silloin niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä minulla silloin oli, tein silloin parhaani, ja se oli ainoa, mihin kykenin - niin anteeksianto on pitkällä. Lapsi yrittää pysyä hengissä ja saada rakkautta - ja siksi toimit niin kuin toimit.

Anteeksianto on prosessi, ei kertasuoritua.