Millainen äiti heittää lasta päin oluttölkin ja sanoo lapselleen ettei ole koskaan ikinä välittänyt ja rakastanut lapsestaan eikä olisi halunnu edes syntyvän
Miksi mä muistan tuon yhä edelleen ja saa mut ihan rikki :( joka hemmetin kerta kun mietin tuota hetkeä mun itsetunto hajoaa palasiks ja tuntuu et romahdan ikuisiks.
Kommentit (24)
Ihan tavallinen palstamamma. JOka tulee palstalle itkemään, että pyysi jo anteeksi, mutta eikä hän silti ole hyvä äiti.
Siitä seuraa keskustelu, jossa todetaan että jokainen, siis ihan kaikki hermostuu lapseensa joskus ja tekee saman. Joka muuta väittää, käyttää henkistä väkivaltaa ja lapsensa on arkoja uiveloita.
Sitten todetaan, että ei lapsi tuosta kärsi, tuskin edes enää muistaa ja sanotaan yhdessä, että kyllä äiti saa näyttää tunteensa, sellainen juuri on hyvä äiti.
Ihan tavallinen alkkis. Näitä löytyy paljon kosteasta sukupolvesta eli isoista ikäluokista.
Jaha, kivikissaäiti taas linjoilla :(
Mä puhun nyt mun omasta äidistäni. En itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Jaha, kivikissaäiti taas linjoilla :(
Enpä taida olla...
Narsistinen. Narsistinen äiti ei YMMÄRRÄ, mitä tunteita heräättää lapsessa tuollaisella käytöksellä. Miksi vituss Suomen terapiakenttä KIELTÄÄ narsismin vaikutukset nykyisiin mt-ongelmiin? En nyt väitä, että sinulla ap on niitä, mutta pian niitä sitten muodostuu, jos ei saa apua ja käsiteltyä tuollaistakin asiaa siltä kantilta, että äitisi on narsistinen tai psykopaattinen ja mitä siitä on aiheutunut sulle. Ei mitään äidin ymmärtämistä, sitä lapsi on saanut tehdä koko elämänsä muutenkin AIVAN LIIKAA.
Äidistä en tiedä, mutta lapsi varmasti muistaa huutaa alkoholistiksi jokaisen joka joskus juo lasillisen viiniä lasten läsnäollessa :D
Vierailija kirjoitti:
Älä jaksa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Suksi sinä läski kuuseen siit! Tekis sullekki ihan hyvää toi hiihtämine =)
Niin hei muillakin on näitä samoja ongelmia kuin mulla. Lue ap vastaus nro 8.
t. Kivikissaäiti
Sellainen äiti, joka on itse saanut kuulla omassa lapsuudessaan samat asiat ja on hajonnut niiden vuoksi. Sellainen äiti, jonka sisin tunne-elämä on aivan sekaisin eikä hallitse tunteitaan. Sellainen äiti, joka kantaa sisimmässään ääretöntä ja sietämätöntä häpeää ja projisoi sen ulospäin keneen tahansa, tällä kertaa lapseen.
Ap, olet ottanut kantaaksesi äitisi häpeän. Se ei sinulle kuulu. Älä ota sitä vastaan.
Mulle tapahtunut sama paitsi heitetty esine oli maitotölkki.
En ole rikki tästä, vaan ymmärrän arkaaisen raivokohtauksen. Olin teininä hieman hankala, tajuan sen nyt.
Jokaisesta äidistä tuntuu joskus tuolta. Hillityt eivät heittele eivätkä sano noin. Ei se heitä paremmiksi tee.
Hassua 12, että kuvittelet, että ap NYT on ottamassa sitä häpeää vastaan. Loistava kirjoitus ja oivallus muuten, muuten. Mutta onko se valinnan aika muka nyt, voi helvata. Ei todellakaan ole.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Hassua 12, että kuvittelet, että ap NYT on ottamassa sitä häpeää vastaan. Loistava kirjoitus ja oivallus muuten, muuten. Mutta onko se valinnan aika muka nyt, voi helvata. Ei todellakaan ole.
t.kivikissaäiti
Ap ottaa häpeää vastaan joka sekunti, vai pitäisikö sanoa, että hän on imenyt sen jo itseensä. NYT on valinnan aika. Siitä lähtee muutos: ensin tiedostaa ja sitten tunnistaa. Oma tunne ja kipu seuraa vielä mukana, mutta valinnasta lähtee toipuminen.
Jos ei valitse toisin, niin sitä velloo lopunelämänsä tuossa.
Alotuskessa kerrottu käytös ei kyllä ole selkeä narsismin merkki. Narsisti käyttää ihan muita taktiikoita. Kuulostaa enemmänkin masentuneelta alkoholistilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua 12, että kuvittelet, että ap NYT on ottamassa sitä häpeää vastaan. Loistava kirjoitus ja oivallus muuten, muuten. Mutta onko se valinnan aika muka nyt, voi helvata. Ei todellakaan ole.
t.kivikissaäitiAp ottaa häpeää vastaan joka sekunti, vai pitäisikö sanoa, että hän on imenyt sen jo itseensä. NYT on valinnan aika. Siitä lähtee muutos: ensin tiedostaa ja sitten tunnistaa. Oma tunne ja kipu seuraa vielä mukana, mutta valinnasta lähtee toipuminen.
Jos ei valitse toisin, niin sitä velloo lopunelämänsä tuossa.
Niin, hänellä on se jo. En tajua, mistä valinnasta puhut. Koska mieli pyrkii minun kokemukseni mukaan käsittelemään tuollaiset asiat ja sitä kautta selviämään niistä (mieluiten kokonaan) eroon. Kokemukseni mukaan mitään valintaa ei ole, vaan tästä prosessista joko selviytyy tai sitten ei. Tai no ehkä joku valitsee kieltää niitä, mutta siis ei ap selvästikään, koska käsittelee asiaa täällä. Selviytymiseen usein tarvitsee ulkopuolista apua, mutta jos se on väärää on aivan sama, että se on "apua". Ei väärä apu auta. Samaan aikaan on aika raakaa syyttää uhria siitä, että asia yhä vaivaa. Mikä valinta se on?
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua 12, että kuvittelet, että ap NYT on ottamassa sitä häpeää vastaan. Loistava kirjoitus ja oivallus muuten, muuten. Mutta onko se valinnan aika muka nyt, voi helvata. Ei todellakaan ole.
t.kivikissaäitiAp ottaa häpeää vastaan joka sekunti, vai pitäisikö sanoa, että hän on imenyt sen jo itseensä. NYT on valinnan aika. Siitä lähtee muutos: ensin tiedostaa ja sitten tunnistaa. Oma tunne ja kipu seuraa vielä mukana, mutta valinnasta lähtee toipuminen.
Jos ei valitse toisin, niin sitä velloo lopunelämänsä tuossa.Niin, hänellä on se jo. En tajua, mistä valinnasta puhut. Koska mieli pyrkii minun kokemukseni mukaan käsittelemään tuollaiset asiat ja sitä kautta selviämään niistä (mieluiten kokonaan) eroon. Kokemukseni mukaan mitään valintaa ei ole, vaan tästä prosessista joko selviytyy tai sitten ei. Tai no ehkä joku valitsee kieltää niitä, mutta siis ei ap selvästikään, koska käsittelee asiaa täällä. Selviytymiseen usein tarvitsee ulkopuolista apua, mutta jos se on väärää on aivan sama, että se on "apua". Ei väärä apu auta. Samaan aikaan on aika raakaa syyttää uhria siitä, että asia yhä vaivaa. Mikä valinta se on?
t.kivikissaäiti
Ei se kieltämistä ole.
Ehkä käytän väärää sanaa, mutta itse tämä valinta oli minulle käänteentekevä. Että kyse on toisen ihmisen häpeästä. Visualisoin tavallaan, että häpeä tulee kirjekuoressa, ja palautan sen vastaanottajalle. Tein siis pääni sisällä valinnan, että en suostu kantamaan enää toisen ihmisen häpeää. En auostunut enää olemaan uhri ja syyllinen.
Minä käytän sanaa valita. Ehkä jokin toinen sana kolahtaisi sinulle paremmin. Ei kai nämä prosessit aina samalla tavalla etene.
Vierailija kirjoitti:
Alotuskessa kerrottu käytös ei kyllä ole selkeä narsismin merkki. Narsisti käyttää ihan muita taktiikoita. Kuulostaa enemmänkin masentuneelta alkoholistilta.
No ei narsistin, mutta kyllä narsistisen käytöksen jos siis esim. vanhempi edelleen kieltää, syyttää uhria tai torjuu tekonsa täysin. Sitä tarkoitin. Silloin uhrilla ei pääse paranemisprosessi käyntiin, koska tekijä ei ota vastuuta teostaan. Tai pääsee vasta, kun oikeasti sisäistää sen, että tuo ei ratkea anteeksiannolla, vaan vaatii syvempää käsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua 12, että kuvittelet, että ap NYT on ottamassa sitä häpeää vastaan. Loistava kirjoitus ja oivallus muuten, muuten. Mutta onko se valinnan aika muka nyt, voi helvata. Ei todellakaan ole.
t.kivikissaäitiAp ottaa häpeää vastaan joka sekunti, vai pitäisikö sanoa, että hän on imenyt sen jo itseensä. NYT on valinnan aika. Siitä lähtee muutos: ensin tiedostaa ja sitten tunnistaa. Oma tunne ja kipu seuraa vielä mukana, mutta valinnasta lähtee toipuminen.
Jos ei valitse toisin, niin sitä velloo lopunelämänsä tuossa.Niin, hänellä on se jo. En tajua, mistä valinnasta puhut. Koska mieli pyrkii minun kokemukseni mukaan käsittelemään tuollaiset asiat ja sitä kautta selviämään niistä (mieluiten kokonaan) eroon. Kokemukseni mukaan mitään valintaa ei ole, vaan tästä prosessista joko selviytyy tai sitten ei. Tai no ehkä joku valitsee kieltää niitä, mutta siis ei ap selvästikään, koska käsittelee asiaa täällä. Selviytymiseen usein tarvitsee ulkopuolista apua, mutta jos se on väärää on aivan sama, että se on "apua". Ei väärä apu auta. Samaan aikaan on aika raakaa syyttää uhria siitä, että asia yhä vaivaa. Mikä valinta se on?
t.kivikissaäitiEi se kieltämistä ole.
Ehkä käytän väärää sanaa, mutta itse tämä valinta oli minulle käänteentekevä. Että kyse on toisen ihmisen häpeästä. Visualisoin tavallaan, että häpeä tulee kirjekuoressa, ja palautan sen vastaanottajalle. Tein siis pääni sisällä valinnan, että en suostu kantamaan enää toisen ihmisen häpeää. En auostunut enää olemaan uhri ja syyllinen.
Minä käytän sanaa valita. Ehkä jokin toinen sana kolahtaisi sinulle paremmin. Ei kai nämä prosessit aina samalla tavalla etene.
Okei, ymmärrän nyt mitä tarkoitat. Hieno oivallus ensinnäkin tuo toisen häpeä , minulle uusi oivallus, ja erittäin hieno visualisointi tuo kirjekuori jossa se tuodaan ja lähetetään pois.
Olen itsekin lähettänyt ihmisiä postimerkkinä taivaalle mutta ei sillä ole ollut mitään vaikutusta asioihin, jotka he ovat särkeneet :(
En valinnut sitä, että se ei riittänyt avuksi :(
t.kivikissaäiti
Älä jaksa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!