Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1 vuotias ei vieläkään nuku, voimat alkaa loppua.
25.02.2017 |
Olen nyt viikon nukkunut siten, että ensin 2h unta, sitten ylhäällä 2h ja taas 3h unta jona aikana pari lyhyttä herätystä. Nukun yössä 5-7h siten että tässä välissä valvon ainakin sen tunnin pari. Eikä ne kaksi osaa mitä saan nukuttua ole yhtäjaksoista unta. Aloitin työt ja mies käy myös töissä, aletaan olla molemmat aivan poikki. Lapsi lopetti nukkumisen 3kk iässä (sitä ennen nukkui ns. täysiä öitä 4-5h putkeen, imetys ja toiset 4-5h putkeen unta).
Muisti pätkii, pinna on lyhyt, ei puhettakaan että jaksaisin nähdä ystäviäni tai tehdä mitään kivaa, kun nykyään on haastavaa selvitä edes kotitöistä. Olen aina ollut siisti ihminen ja kotini ei enää tunnu omalta. Töistä on vaikea selviytyä kun pää on ikään kuin usvassa, on vaikea hahmottaa asioita kun väsymys on niin hallitseva. Terveyskin on alkanut reistailla, huimaa, hampaita ja lihaksia särkee, leuat ovat jännittyneet, päähän sattuu ja sydän hakkaa. Päivät ovat lähinnä selviytymistä toiseen. Parisuhde on tämän kaiken vuoksi myös todella kovilla.
Lapseni on aurinkoinen ja ihana, mikä tekee tästä kaikesta hieman helpompaa, mutta lapsi ei ole millään tapaa itsenäinen. Ei ole koskaan edes leikkimatolla viihtynyt vaan aina pitäisi saada olla äidin kanssa. En voi laittaa ruokaa tai pyykkejä, kun lapsi pitäisi olla koko ajan sylissä. Sama toistuu öisin, ei osaa nukahtaa yksin ja itkee aina herätessään kun ei tiedä mitä tehdä. Yösyömiset meillä loppui jo kuukausia sitten, lapsi on hyvä syömään muutenkin eli ei ole yöllä nälkäinen. Meillä on selkeät päivärytmit, on leikkiä, syliä ja ulkoilua. Nukkuu pääsääntöisesti vain yhdet päiväunet (jos on herännyt viideltä niin saattaa aamulla ottaa extraunet).
Olen puhunut neuvolan kanssa, perhetyöntekijän kanssa, ystävieni kanssa, miehen kanssa.... Eikä tilanne puhumalla ole muuttunut miksikään. Olen aivan voimaton ja henkilökohtainen painajainen olisi tulla uudelleen raskaaksi, odotan että saan putket poikki, en kestäisi että kuviossa olisi toinenkin lapsi.
Onko muut olleet samassa tilanteessa? Miten tämän väsymyksen kanssa selviää? 10kk unettomuutta takana..
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Viime yö meni kohtuullisesti pistäytymisunikoulu huomioiden. Lapsen luona tarvitsi käydä neljä kertaa kunnes hän nukahti itse. 19-7 välillä heräsi kuusi kertaa ja jokaisella kerralla piti pistäytyä 2-4 kertaa kunnes nukahti uudelleen. Ei siis kovin paha!
Nyt päiväunille mentäessä on täytynyt jo pistäytyä kuusi kertaa eikä lapsi nuku vieläkään. Mutta treeniä treeniä, katsotaan josko tämä tuottaisi tuloksia! Kauhean kurjaa kun toinen niiskuttaa omassa sängyssään.
Jos lapsi on herännyt klo 7, niin ei välttämättä ole väsynyt vielä klo 10...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä mitään laulua, johon lapsi rauhottuu? Hyräile sitä omasta petistä silloin jos pinnasängyssä protestoidaan. Meillä tämä auttoi katkounivaiheen yli. Ja ihan pikku piristykseksi seuraava. Olin niin ehdollistunut hyräilemään "Emme me pienet koiranpennut"-biisiä yöllisiin äänimerkkeihin, että erään kerran heräsin ihan kunnolla epävireiseen hyräilyyni, jonka aiheuttaja olikin sillä kertaa miehen auvoinen kuorsaus.
On meillä, mutta sekään ei yksistään auta. Sama kuin tassuttelussa, hyräily kun loppuu niin lapsi nousee.
Auttaisiko päiväkodeissa käytetty keino, eli unimusiikki? Jotain rauhoittavaa musiikkia (jossa mielellään ei laulua) soimaan repeatilla niin pitkäksi aikaa, että lapsi on sikiunessa?
Joo oli niin väsynyt että meinasi syliin nukahtaa, silmät kiinni lauloi itse itselleen unilaulua ja nojasi olkapäähän, hieroi silmiä ja joi lounaalla tarjolla olleen maidon silmät kiinni istuen ja huojuen. Yö oli sen verta rikkonainen ja hän sai perjantaina rokotteet mikä voi kanssa toki vaikuttaa. Mutta oli väsynyt ja nukkuu jo. Olisiko kannattanut väkisin pitää vielä hetki hereillä? Jostain joskus luin että jos lapsi haluaa nukkua niin täytyy antaa, mutta en kyllä äsken vinguttanut viimeiseen asti vaan vein nukkumaan suoraan kun halusi nukkumaan.
Tuo unimusiikki vois olla kans hyvä, katsotaan sitä tän parin viikon kokeilun jälkeen jos tästä ei tulisi tuloksia, olen kyllä aika optimistinen kun näin hyvä alku ollut tällä pistäytymisunikoululla!
Ja hätäitkua hän ei ole nyt kertaakaan itkenyt (jos kuulisin että karjuisi yöllä paniikissa niin en odottaisi minuuttiakaan), vaan varmasti pettymysitkua siitä kun enää ei silitellä höyhensaarille saakka. Ymmärrän ettei lapsi tästä säry mutta onhan tuo nyt todella surkeaa kun toisella on paha mieli (lapsi on esikoinen joten voin olla liian pehmeä). Hyvä tästä kyllä varmasti tulee, uskon niin!
Kiitos hulluna sille kuka tästä vinkkasi, en ollut ennen kuullutkaan vaikka olen puhunut jos kuinka monen ammattilaisen kanssa tästä nukkumattomuudesta!
Pitäisi muistaa että kaikki lapset ovat yksilöitä. Meillä ei auttaneet unikoulut, vaikka yli vuosi kokeiltiin mm. tassuttelua yms. huudattamisestahan ei tullut oikein mitään, kun lapsi osasi kiivetä noin vuoden ikäisenä jo pinnasängystä ja kipitti ovelle huutamaan. Sänkyyn ei viitsitty sentään köyttää.
Lopulta rauhan öihin toi perhepeti. Siten, että nukutimme hänet vuoroilloin sänkyymme jolloin toinen vanhemmista teki kotityöt ja toinen sai samalla vähän levätä. Ei mennyt kauaa kun lapsi todella alkoi nukkua täydet yöunet. Meidän esikoinen on ollut alusta asti herkkä lapsi, empaattinen, vaistosi helposti jos vanhemmat eivät olleet huoneessa ja varmaan myös meidän stressin noissa nukutustilanteissa. Ehkä siksi unikoulut eivät toimineet. Hän on nyt 3-vuotias. Osaa jo nukkua omassa sängyssään, jonne mutta saa nukkua myös vanhempien keskellä jos haluaa.
Kokeilkaa perhepetiä ja levätkää itsekin vuorotellen. Jos se ei auta niin onhan niitä muitakin keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi muistaa että kaikki lapset ovat yksilöitä. Meillä ei auttaneet unikoulut, vaikka yli vuosi kokeiltiin mm. tassuttelua yms. huudattamisestahan ei tullut oikein mitään, kun lapsi osasi kiivetä noin vuoden ikäisenä jo pinnasängystä ja kipitti ovelle huutamaan. Sänkyyn ei viitsitty sentään köyttää.
Lopulta rauhan öihin toi perhepeti. Siten, että nukutimme hänet vuoroilloin sänkyymme jolloin toinen vanhemmista teki kotityöt ja toinen sai samalla vähän levätä. Ei mennyt kauaa kun lapsi todella alkoi nukkua täydet yöunet. Meidän esikoinen on ollut alusta asti herkkä lapsi, empaattinen, vaistosi helposti jos vanhemmat eivät olleet huoneessa ja varmaan myös meidän stressin noissa nukutustilanteissa. Ehkä siksi unikoulut eivät toimineet. Hän on nyt 3-vuotias. Osaa jo nukkua omassa sängyssään, jonne mutta saa nukkua myös vanhempien keskellä jos haluaa.
Kokeilkaa perhepetiä ja levätkää itsekin vuorotellen. Jos se ei auta niin onhan niitä muitakin keinoja.
Olen kertonutkin jo useasti että olemme kokeilleet perhepetiä, useaan otteeseen. Ei toiminut meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10kk ikäinen? Hyödynnä päiväkotia?
Hei hyvältä kuulostaa! Olen itsekin n. vuosi sitten pitänyt tuon pistäytymisunikoulun todella huonosti nukkuvalle 1,5-vuotiaalle (en tosin silloin tiennyt, että sillä on joku nimikin). Nyt olemme vuoden ajan nukkuneet täysiä öitä ja kun on saanut nukuttua päänsä selväksi, niin on ollut helppo nähdä niitä omia virheitä, mitä sen nukuttamisen suhteen tuli aikanaan tehtyä. Voin hyvin allekirjoittaa sen, mitä joku tuolla aiemmin kirjoitti, että pienen lapsen uniongelmat on usein vanhempien aiheuttamia ja esikoisen ongelmia. Meillä kyllä ainakin oli näin. Että sitä lapsen itkua pelkäsi vähän liikaa ja sortui siksi kaikenmoisiin nukutuskikkoihin tehden karhunpalveluksen siinä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampaat... Kokeilkaa antaa vauvojen Buranaa (löytyy apteekista, nestemäinen Burana), meillä auttoi hampaidentekokipuun paremmin kuin Panadol.
Meidän 14kk siirtyi pinnasängystä meidän väliin nukkumaan, kun pinniksessään rähisi pitkin yötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi muistaa että kaikki lapset ovat yksilöitä. Meillä ei auttaneet unikoulut, vaikka yli vuosi kokeiltiin mm. tassuttelua yms. huudattamisestahan ei tullut oikein mitään, kun lapsi osasi kiivetä noin vuoden ikäisenä jo pinnasängystä ja kipitti ovelle huutamaan. Sänkyyn ei viitsitty sentään köyttää.
Lopulta rauhan öihin toi perhepeti. Siten, että nukutimme hänet vuoroilloin sänkyymme jolloin toinen vanhemmista teki kotityöt ja toinen sai samalla vähän levätä. Ei mennyt kauaa kun lapsi todella alkoi nukkua täydet yöunet. Meidän esikoinen on ollut alusta asti herkkä lapsi, empaattinen, vaistosi helposti jos vanhemmat eivät olleet huoneessa ja varmaan myös meidän stressin noissa nukutustilanteissa. Ehkä siksi unikoulut eivät toimineet. Hän on nyt 3-vuotias. Osaa jo nukkua omassa sängyssään, jonne mutta saa nukkua myös vanhempien keskellä jos haluaa.
Kokeilkaa perhepetiä ja levätkää itsekin vuorotellen. Jos se ei auta niin onhan niitä muitakin keinoja.
Olen kertonutkin jo useasti että olemme kokeilleet perhepetiä, useaan otteeseen. Ei toiminut meillä.
sori, en jaksanut lukea kaikkia viestejä, joten en tiennyt. Pointtini olikin, että unikoulukaan ei välttämättä toimi kaikilla lapsilla, vaikka sitä absoluuttisena ratkaisuna tarjotaankin. Ei tietenkään perhepetikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta pistäytymisestä vielä. Lapselle tulee erilaisia vaiheita ja jossain välissä voi tuntua, ettei tuokaan toimi. Kannattaa muistaa, että monesti kyse on ihan pienistä jutuista, joihin lapsi oppii. Esim. huomaa, että tietyllä tavalla reagoimalla vanhempi ottaa syliiin jne. Meillä mentiin esikoisen kanssa välillä metsään eli en sitten kestänytkään kovaa itkua tai sairastui enkä uskaltanut antaa itkeä, kun tuntui siitä tukehtuvan mutta aina jossain vaiheessa palattiin taas ns. perusasioihin eli siihen, että nukahdetaan itse. Aloitin aina lyhyellä pistäytymisvälillä mutta lähdin pois, vaikka lapsi protestoi heti ja laskin esim. kolmeenkymmeneen ennen kuin pistäydyin huoneen ovella ja sanoin, että kaikki hyvin. Monesti lapsi jo siinä kohtaa naureskeli, eli siis ihan vain pompotteli äitiä. Yhdessä vaiheessa laitoin tv:n erittäin kovalle, koska kestin siten paremmin lapsen protestointia mutta se auttoi lastakin, kun kuuli, että muualla talossa on elämää eikä hän todellakaan ole yksin.
Meillä pistäytytmiskertoja oli iltaisin kymmeniä ja nukahtaminen saattoi kestää helposti parikin tuntia, mutta ehkä osasyynä tosiaan oli se, että en sitä itkua kovin hyvin kestänyt ja aika helposti pistäydyin tarkistamassa, että kaikki on hyvin. Moni korostaa, ettei saisi puhua mutta itse koin paremmaksi hyssytellä ja sanoa rauhalisella äänellä kerran, että nyt nukutaan. Mitään keskusteluja, nauramisia tai laulamisia en harrastanut. Mutta tuo musiikki voi olla hyvä juttu tulevaisuudessa, meillä se tv:n ääni rauhoitti.
Mutta tosiaan, tässä oli monennlaisia vaiheita ja pari viikkoa tai peräti kuukauden saattoi nukahtaa vartissa muutamalla pistäytynisellä ja ilman todellista itkua ja sitten taas saattoi mennä toinen kuukausi kymmenillä pistäytymisillä ja tunnin tai kahden nukahtamisajalla. Ei siis kannata heti huolestua, jos keino ei tepsi muutaman viikon jälkeen vaan kannattaa rauhassa yrittää kokeilla sitä musiikkia ja palata sitten jossain vaiheessa taas alkuun.
Teillähän on alkanut unikoulu hyvin! Meillä ainakin lapsi ottaa päiväunilla takaisin univajetta jos yöunet on syystä tai toisesta jäänyt lyhyemmiksi joten laittaisin minäkin väsyneen lapsen päiväunille heti kun näyttää tarpeelliselta.
Toivottavasti unikoulusta on teille apua, myös minusta tuntui kurjalta kun lapsi nyyhkytti sängyssä mutta ajattelin että lapsen on sallittua myös tuntea harmia siitä että opetellaan uutta tapaa nukahtaa. Ja meillä harmi-itku väheni huomattavasti jo muutamassa yössä.
T: pistäytymisunikoulusta vinkannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä imetin vauvaa ja nukuttiin hyvin.
Toisekseen ei olisi tullut mieleenkään mennä töihin silloin kun lapsi on vasta 1-vuotias.
Mietipäs tekojasi.
Vierailija kirjoitti:
Minä imetin vauvaa ja nukuttiin hyvin.
Toisekseen ei olisi tullut mieleenkään mennä töihin silloin kun lapsi on vasta 1-vuotias.
Mietipäs tekojasi.
Uuu, keskuuteemme on saapunut parempi äiti (TM).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä tapahtuu silloin sen kahden tunnin aikana kun valvotte keskellä yötä? Huutaako lapsi vai miksi olette hereillä? Jos lapsi huutaa, mä antaisin muutaman yön huutaa. Ette varmaankaan ainakaan herää leikkimään tai touhuamaan keskellä yötä?
Lapsi on väsynyt ja haluaa jatkaa unia, mutta on todella kevyessä unessa, huomaa heti kun lopetan tassuttamisen tai jos ei sitä niin viimeistään kun olen siirtynyt pinnasängyltä pois. Itkee jos ei tassuta, hyssytä tai hytkytä. En ymmärrä mikä kuudes aisti hällä on, mutta saatan puolen tunnin tassuttelun jälkeen olla täydellisen varma että hän on syvässä unessa ja kun koitan hiipiä pois niin huuto alkaa.
Huudatus on varmaan se ainoa juttu, mitä ei olla vielä tehty.
Itse laitoin pinnasängyn viereen futonin ja työnsin käteni pinnasänkyyn lapsen viereen tai päälle ja nukahdin siihen. Parasta olisi, että lapsi oppisi unikoulun avulla nukahtamaan itse uudestaan, mutta itse yritin unikoulua, enkä sitten univelkaisena jaksanut viedä sitä loppuun. Tällä tavalla sain itse nukuttua enemmän.
Meillä auttoi, kun pinnasänky laitettiin ihan kiinni sänkyyni ja laita välistämme otettiin pois. Sain ojennettua käteni lapseen kiinni ja itse nukuttua. Lapsesta tuntui turvalliselta, kun olin lähellä ja hän itsekin pääsisi pois sängystä halutessaan. Hetken aikaa piti kädestäni kiinni ja nukahti sitten siihen. Jos yöllä heräsi, ei tarvinnut kuin ojentaa kättä ja koskea.
Kyllä helpottaa viimeistään kun lapsi täyttää 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä imetin vauvaa ja nukuttiin hyvin.
Toisekseen ei olisi tullut mieleenkään mennä töihin silloin kun lapsi on vasta 1-vuotias.
Mietipäs tekojasi.Uuu, keskuuteemme on saapunut parempi äiti (TM).
minäpä taidan olla vielä parempi (hymyä) vein lapseni päiväkotiin vasta lähes 4 vuotiaana. Olin työtön, aika luuseri olinkin kun lapsi päiväkodissa ja mutsi meni kotiin ja kellahti sänkyyn. Hyvin tässä on ehtinyt olemaan työelämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ota lapsen sänky onasi viereen. Älä ala yöllä silittelemään, nukuttelemaan, juttelemaan tms. Jos itkee, sanot, että ei hätää ja kosketat lasta. Sitten lopetat.
En ole ikinä ymmärtänyt lastensa nukuttajia. Eli ollaan siinä lapsrn kyljessä kunnes tämä nukahtaa ja tehdään jos jonkinlaisia kommervenkkejä. Meillä on kaksi aivan eri tempperamenttista lasta opetettu nukahtamaan itse. Ei ole huudatettu tms., mutta johdonmukaisesti opetettu nukahtamaan itsekseen. Itkiessä on menty luo, silitetty tms. Jajätetty taas nukahtamaan. Ovat nukkuneet hyvin aina, joskin tietysti päivän tapahtumat vaikuttavat lapsen öihin, kuten aikyisenkin. Nyt ovat teinejä.
Lapsen pinnasänky on vieressä. Ei auta pelkkä "ei hätää" ja kosketus. Et varmaan siksi ymmärrä, koska kaikilla ei ole noin helppoa kuin sinulla. Meillä ei ole koskaan riittänyt se että laitetaan nukkumaan itsekseen, huutaa pää punaisena ja hikisenä niin pitkään että nukutetaan. Itkiessä mennään luokse ja silitellään, sillä rauhoittuu, mutta jos koittaa poistua heti rauhoittumisen jälkeen niin huuto alkaa taas.
Juuri tämän vuoksi alan katkeroitua, ihmiset keillä on helppouniset lapset eivät käsitä, mitä tämä pohjaton väsymys on. Tietysti jättäisin lapseni vain nukkumaan ja menisin itsekin nukkumaan, jos se olisi mahdollista. En kai nyt huvikseni ole ajanut itseäni kuilun partaalle tämän valvomisen kanssa.
Olet ihan itse opettanut lapsen tarvitsemaan silittelyä nukahtaakseen.
Lapsi ei ole sitä valinnut.
Olisit voinut opettaa nukahtamaan itsekseenkin.
Tai yöllä herätessä ottaa viereen ja nukkua itse.
Nyt oikeasti te hyvin nukkuvien lasten äidit, lopettakaa toi syyllistäminen! Luuletteko te, että me ollaan niin tyhmiä, ettei me tiedetä, että lapsen olisi parasta oppia nukahtamaan itsekseen? Jos se operaatio kestää tuntikausia illasta toiseen, niin me ei välttämättä fyysisesti jakseta tehdä sitä univelkaisina. Ja tuo vieressä nukkuminen toimi meillä aluksi. Noin 5-6 kk:n iässä muksu alkoi valvoa yöllä esim. 1,5 tuntia. Ja joo ei noustu vaan maattiin siinä sängyssä. Kun se lapsi lopulta nukahti, mä valvoin ja pelkäsin, milloin se herää uudestaan. Lopputuloksena oli sitten nukahtamisvaikeudet itsellä.
Nykyään lapsi on 3 v. Ei edelleenkään nuku kovin paljoa. Tulee melkein joka yö meidän sänkyyn, mutta itse en läheskään aina edes herää siihen.
Ap, kyllä se lapsi joskus alkaa nukkua. Harmi vaan kun ei tiedä milloin. Sairaalaunikoulu voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Muuten mene sieltä, mistä aita on matalin kaikissa asioissa. Ihan sama, missä nukutte nyt, kunhan saisitte nukuttua mahdollisimman paljon.
Alue: Aihe vapaa
Kokeile nuijanukutusta? Meillä toimii ja voin suositella.