helpottavaa kun päätin lopettaa hiustenvärjäyksen

Olen myös lopettanut värjäämisen ja todella tyytyväinen olen tähän tumman ruskeeseen omaan väriin.

Mutta nyt puskee harmaata sinne tänne :/ vinkkejä?

Te kaikki värjäämättömiä hiuksia hehkuttavat taidatte olla tosi nuoria vielä. Itsekin mielelläni lopettaisin tuon lähes kuukausittaisen rumban, mutta kyllä se on aika karu näky, kun 43-vuotiaalla on luonnonkiharan pitkän tukan seassa lähes puolet harmaata. Harmaa hius on laadultaan muutenkin karheampi ja jäykempi ja sitten se kihara vielä siihen päälle, niin humps, 20 vuotta ikää lisää naamariin.

Mullakin oma väri on kaunis kylmä keskiruskea, mutta harmaata alkaa olla tosiaan jo noin puolet uudesta kasvustosta. Ei siis auta muu kuin värjätä niitä harmaita peittoon ja väri on sitten sama kuin oma luonnollinen. 

Helpommalla pääsisi, kun alkaisi käydä kampaajalla raidoittamassa hiuksiaan niin, että ne harmaat sitten katoaisi sen raidotetun sekaan, mutta olen identiteetiltäni tumma, niin siirtyminen raidoitettuun vaaleaan tuntuu tosi vaikealta.

Olen melkein 50v ja mulla ei ole yhtään harmaata. En ole värjännyt vuosiin. Kampaaja aina kehuu hiusten hyväkuntoisuutta ja on joskus kysellyt, olenko värjännyt, kun niin nätti sävy.

Te ketkä sanotte että ikä pakottaa värjäämään, niin luulen että kyse on enemmänkin omasta minäkuvasta ja itsetunnosta, ja ehkä siitäkin mihin on tottunut.

Minä lopetin värjäämisen koska aloin ihailla enemmän luonnollisuutta, muissa ihmisissä sekä itsessäni. Minua ei harmaat haittaa, eikä sekään vaikka näyttäisin ikäistäni vanhemmalta. Se hyvä olo ja itsevarmuus tulee kuitenkin sisältä, ei hiusten väristä.

Onneks mulla kasvaa hiukset hirmuvauhtia, ja olen ehtinyt värjätä ja kasvattaa oman värin jo moneen kertaan (22v.) Nykyään tykkään vain laittaa suoraväriä oman värin päälle( lämmin vaaleahko ruskea), ja saan kivasti vaihtelua ilman että ottaa damagea, ja värivalokoima on ihan hyvä.

Ajatelkaa maantienvärisessä hiusvärissä (joka varmaan heidän oikea värinsä onkin) - Marilyn Monroe, Madonna, Gwyneth Paltrow jne. Aika valjua.

Juu.. olihan se ihanaa katsella omaa väriä muutama vuosi, kunnes sitten paskojen geenien ansioista harmaita hiuksia alkoikin pukata kunnolla. No näinpähän ainakin minkä värisenä oma hius on pitkänä. Mutta pakkohan siihen päälle oli lätkästävä väri: henna+indigo-mix=punaruskea. Kemikaalivärejä kun en voi käyttää allergian takia.  

t:N34v

Ei pysty. Satuin perimään sellaiset geenit, että jo 35-vuotiaana lähes puolet tukasta on ei harmaata, vaan valkoista. Oma väri on tumma, joten näyttää karsealta. Vielä ainakin 30 vuotta jatkuvaa värjäämistä edessä.. huoh.

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä sanotte että ikä pakottaa värjäämään, niin luulen että kyse on enemmänkin omasta minäkuvasta ja itsetunnosta, ja ehkä siitäkin mihin on tottunut.

Minä lopetin värjäämisen koska aloin ihailla enemmän luonnollisuutta, muissa ihmisissä sekä itsessäni. Minua ei harmaat haittaa, eikä sekään vaikka näyttäisin ikäistäni vanhemmalta. Se hyvä olo ja itsevarmuus tulee kuitenkin sisältä, ei hiusten väristä.

Minä olen tuo 43 v harmaahapsi ja täytyy sanoa, että vastauksesi tuntuu vähän ylimieliseltä. Totta kai kysymys on omasta minäkuvasta. Kuten totesinkin, minulla on mielikuva itsestäni tummatukkaisena ihmisenä.

Itsetunnon kanssa taas ei juurikaan ole tekemistä sillä, että ei nelikymppisenä halua näyttää kuusikymppiseltä. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen tyytyväinen ikääni. Vanhuus (tai se, että luullaan vanhaksi) on muutakin kuin "rapistunutta" ulkonäköä. 

Mua ärsyttää tällaiset jeesustelut siitä kuinka hyvä olo ja itsevarmuus tulee ihmisen sisältä. Tuollaista väittämällä tulee samalla sanoneeksi, että ulkonäöstään välittävät tai sitä murehtivat olisivat jotenkin heikompia, eivät ole löytäneet itseään tai sisäistä rauhaansa jne. 

Minä olen hyvin yksin viihtyvä ihminen. Esim. joululoman aikaan olin melkein kaksi viikkoa yksin kotona, tapaamatta ketään ja puhumatta kenenkään kanssa. Väittäisin siis olevani hyvinkin sinut itseni kanssa. En silti kotonakaan makaa pesemättömänä ja ryönäisissä vaatteissa. Minulla hyvä olo ja se, että olen omasta mielestäni mielyttävän näköinen kulkevat käsikädessä. 

Minä värjäsin jatkuvasti 20 vuoden ajan, poikkeuksena ainoastaan alle kolmekymppisenä koettu aika jolloin menetin hiukseni lääkityksen vuoksi. Senkin jälkeen jatkoin, kunnes tuli jokin kyllästymispiste vastaan. Kampaajalla käynnit lopetettuani tukka on kasvanut vapaasti ja tasattiin juuri lannemittaan. Väriä on vielä latvoissa, sen poiskasvattaminen kestää vuosia. Ne muutamat hopealangat eivät häiritse keskiruskeassa tukassa. Ajattelin harmaantua rauhassa sitten kun sen aika koittaa. Tällä hetkellä on vaikea kuvitella paluuta värjäyskierteeseen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vielä joskus innostuu. Sosiaalisen paineen osuus tukkaratkaisuihin on pyöreä 0 ja mieskin kommentoi hiuksia vain, jos ne ovat hänen suussaan.

Olen kasvattanut oman värin muutama vuosi sitten, vaikka se onkin harmaa suurelta osin. Olen 41-vuotias ja ekat harmaat varmaan tulivat joskus 25-vuotiaana. Täytyy sanoa, että harmaa sopii mulle huomattavasti paremmin kuin joku värjätty väri. Menin asenteella "cold turkey", eli en yrittänytkään sovitella värjättyä hiusta ja omaa väriä yhteen eli annoin yksinkertaisesti oman värin kasvaa. Olen tyytyväinen, että annoin vaan oman värin kasvaa, koska mitä pidemmälle harmaantuminen menee, sitä vaikeampaa tulee oman värin kasvattamisesta, koska välivaihe saattaa olla aika radikaali, jos omat hiukset ovat täysin hopeanväriset. Harmittaa, että yleensä ikinä aloin värjäämään hiuksia. Toki, kun on 25-vuotias, niin ehkä ne ekaat harmaat eivät ihan hirveesti mieltä ylentäneet. Nyt mukana on myös hieman kapinamieltä, koska mielestäni nainen voi olla tosi hyvän näköinen myös harmaissa hiuksissa. Sosiaalinen paine ei kuitenkaan anna naisen olla harmaatukkainen, miehellehän tämä on ihan sallittua. Katselpaaka joskus mainoskuvia, joissa on harmaatukkainen mies, niin onko koskaan vierellä harmaatukkaista naista, vaikka selkeästi näkee, että mies ja nainen ovat suht samanikäisiä? Jos joku miettii, että onko mun hiuksia kommentoitu, niin ainoastaan positiivisessa mielessä. Miehet eivät varmaan ole edes huomanneet ja naiset, jotka huomaavat, ovat alkaneet itsekin miettiä, josko antaisivat omat harmaat vaan tulla esiin. Ja nämä naiset siis ovat useasti olleet alle 40-vuotiaita, niin ei se nyt kovin harvinaista ole, että harmaita tämän ikäisillä on. 

Lopetin värjäämisen muutamia vuosia sitten ja oma vaalea väri on nykyään. En ole uhrannut ajatustakaan hiusten värjäämiselle, vaikka ennen kammosin juurikasvua ja ajattelin myös, että olisin aivan kamalan näköinen, jos antaisin oman värin kasvaa. En oikeastaan ajattele hiusten väriä paljoakaan enää nykyään ja se on ihan mukavaa. Olisi pitänyt tajuta lopettaa värjääminen jo aiemmin, tämä väri on paljon parempi kuin mikään purkista ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Millä tummanvaalealla sävyllä värjäsit?

https://groceries.morrisons.com/productImages/285/285157011_0_640x640.j…

Tämmöisellä. Seiskatasossa ei oo tuhkaantaittavaa osunut ainakaan mun silmään ja pelkällä seiskalla tulis vihreä, nappasin ton ja tuurilla tuli oikein hyvä! :)

ap

Joku kysyi miten vanhemmat naishenkilöt ovat tottuneet harmaaseen. Oma vastaus hyvin ainakin minä .Lopetin värjäyksen  vajaa 50:nä  sävytettyäni hiuksiani edelliset n. 35 vuotta .Hiusteni varsinaista väriä en koskaan kyllä muuttanut , se oli aina tumman ruskea. Tottumista on hieman vaatinut muuttuminen blondiksi tai sinnesuuntaan eri väristen harmaiden myötä.Ala-hiukset edelleen tummat.

Harmaata on jo nyt niin paljon , että en uskaltaisi edes kampaajan antaa värjätä , koska lopputulos voisi olla mitä tahansa , karmeimmassa tapauksessa vanhempien ja nuorempienkin suomalaisnaisten rakastama kova musta , joka sopii yhdelle sadasta, jos sillekään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä sanotte että ikä pakottaa värjäämään, niin luulen että kyse on enemmänkin omasta minäkuvasta ja itsetunnosta, ja ehkä siitäkin mihin on tottunut.

Minä lopetin värjäämisen koska aloin ihailla enemmän luonnollisuutta, muissa ihmisissä sekä itsessäni. Minua ei harmaat haittaa, eikä sekään vaikka näyttäisin ikäistäni vanhemmalta. Se hyvä olo ja itsevarmuus tulee kuitenkin sisältä, ei hiusten väristä.

Minä olen tuo 43 v harmaahapsi ja täytyy sanoa, että vastauksesi tuntuu vähän ylimieliseltä. Totta kai kysymys on omasta minäkuvasta. Kuten totesinkin, minulla on mielikuva itsestäni tummatukkaisena ihmisenä.

Itsetunnon kanssa taas ei juurikaan ole tekemistä sillä, että ei nelikymppisenä halua näyttää kuusikymppiseltä. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen tyytyväinen ikääni. Vanhuus (tai se, että luullaan vanhaksi) on muutakin kuin "rapistunutta" ulkonäköä. 

Mua ärsyttää tällaiset jeesustelut siitä kuinka hyvä olo ja itsevarmuus tulee ihmisen sisältä. Tuollaista väittämällä tulee samalla sanoneeksi, että ulkonäöstään välittävät tai sitä murehtivat olisivat jotenkin heikompia, eivät ole löytäneet itseään tai sisäistä rauhaansa jne. 

Minä olen hyvin yksin viihtyvä ihminen. Esim. joululoman aikaan olin melkein kaksi viikkoa yksin kotona, tapaamatta ketään ja puhumatta kenenkään kanssa. Väittäisin siis olevani hyvinkin sinut itseni kanssa. En silti kotonakaan makaa pesemättömänä ja ryönäisissä vaatteissa. Minulla hyvä olo ja se, että olen omasta mielestäni mielyttävän näköinen kulkevat käsikädessä. 

Sinä itse kirjoitit että "te kaikki värjäämättömiä hiuksia hehkuttavat taidatte olla tosi nuoria vielä" joten kerroin vain että meitä on vanhempiakin ja harmaantuneita, ketkä ovat ottaneet levollisin mielin vastaan ikääntymisen merkit, ja silti näyttävät omasta mielestään ihan kauniilta ja freesiltä. Joten ei tarvitse olla nuori että voi nauttia luonnollisuudesta, eikä kaikkien tarvitse yrittää keinotekoisesti näyttää nuoremmilta.

Harmaat hiuksethan ovat todella trendikkäät tällä hetkellä! :) Paljon näkyy kaupungilla nuoria tyttöjä, joilla on harmaat värjätyt hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä sanotte että ikä pakottaa värjäämään, niin luulen että kyse on enemmänkin omasta minäkuvasta ja itsetunnosta, ja ehkä siitäkin mihin on tottunut.

Minä lopetin värjäämisen koska aloin ihailla enemmän luonnollisuutta, muissa ihmisissä sekä itsessäni. Minua ei harmaat haittaa, eikä sekään vaikka näyttäisin ikäistäni vanhemmalta. Se hyvä olo ja itsevarmuus tulee kuitenkin sisältä, ei hiusten väristä.

Minä olen tuo 43 v harmaahapsi ja täytyy sanoa, että vastauksesi tuntuu vähän ylimieliseltä. Totta kai kysymys on omasta minäkuvasta. Kuten totesinkin, minulla on mielikuva itsestäni tummatukkaisena ihmisenä.

Itsetunnon kanssa taas ei juurikaan ole tekemistä sillä, että ei nelikymppisenä halua näyttää kuusikymppiseltä. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen tyytyväinen ikääni. Vanhuus (tai se, että luullaan vanhaksi) on muutakin kuin "rapistunutta" ulkonäköä. 

Mua ärsyttää tällaiset jeesustelut siitä kuinka hyvä olo ja itsevarmuus tulee ihmisen sisältä. Tuollaista väittämällä tulee samalla sanoneeksi, että ulkonäöstään välittävät tai sitä murehtivat olisivat jotenkin heikompia, eivät ole löytäneet itseään tai sisäistä rauhaansa jne. 

Minä olen hyvin yksin viihtyvä ihminen. Esim. joululoman aikaan olin melkein kaksi viikkoa yksin kotona, tapaamatta ketään ja puhumatta kenenkään kanssa. Väittäisin siis olevani hyvinkin sinut itseni kanssa. En silti kotonakaan makaa pesemättömänä ja ryönäisissä vaatteissa. Minulla hyvä olo ja se, että olen omasta mielestäni mielyttävän näköinen kulkevat käsikädessä. 

Sinä itse kirjoitit että "te kaikki värjäämättömiä hiuksia hehkuttavat taidatte olla tosi nuoria vielä" joten kerroin vain että meitä on vanhempiakin ja harmaantuneita, ketkä ovat ottaneet levollisin mielin vastaan ikääntymisen merkit, ja silti näyttävät omasta mielestään ihan kauniilta ja freesiltä. Joten ei tarvitse olla nuori että voi nauttia luonnollisuudesta, eikä kaikkien tarvitse yrittää keinotekoisesti näyttää nuoremmilta.

Jaa se, että nelikymppinen värjäyttää harmaansa pois, jotta ei näyttäisi kuusikymppiseltä onkin sitä, että yrittää näyttää keinotekoisesti nuoremmalta?!

Harmaiden hiusten kauneus riippuu paitsi kantajansa makumieltymyksistä myös siitä, minkälaatuinen harmaa hius on. Omani on kuiva luonnonkihara pörrö ja harmaantuneena näyttäisin suurin piirtein samalta kuin Outi Heiskanen http://yle.fi/elavaarkisto/kuvat/2011/img27997-previewImage.jpg. 

Minä siis yritän näyttää harmaat värjäämällä keinotekoisesti ikäiseltäni, en suinkaan nuoremmalta. 

Sillä, että en halua tämän ikäisenä näyttää samalta kuin äitini, ei ole mitään tekemistä levollisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te ketkä sanotte että ikä pakottaa värjäämään, niin luulen että kyse on enemmänkin omasta minäkuvasta ja itsetunnosta, ja ehkä siitäkin mihin on tottunut.

Minä lopetin värjäämisen koska aloin ihailla enemmän luonnollisuutta, muissa ihmisissä sekä itsessäni. Minua ei harmaat haittaa, eikä sekään vaikka näyttäisin ikäistäni vanhemmalta. Se hyvä olo ja itsevarmuus tulee kuitenkin sisältä, ei hiusten väristä.

Minä olen tuo 43 v harmaahapsi ja täytyy sanoa, että vastauksesi tuntuu vähän ylimieliseltä. Totta kai kysymys on omasta minäkuvasta. Kuten totesinkin, minulla on mielikuva itsestäni tummatukkaisena ihmisenä.

Itsetunnon kanssa taas ei juurikaan ole tekemistä sillä, että ei nelikymppisenä halua näyttää kuusikymppiseltä. Mulla on ihan hyvä itsetunto ja olen tyytyväinen ikääni. Vanhuus (tai se, että luullaan vanhaksi) on muutakin kuin "rapistunutta" ulkonäköä. 

Mua ärsyttää tällaiset jeesustelut siitä kuinka hyvä olo ja itsevarmuus tulee ihmisen sisältä. Tuollaista väittämällä tulee samalla sanoneeksi, että ulkonäöstään välittävät tai sitä murehtivat olisivat jotenkin heikompia, eivät ole löytäneet itseään tai sisäistä rauhaansa jne. 

Minä olen hyvin yksin viihtyvä ihminen. Esim. joululoman aikaan olin melkein kaksi viikkoa yksin kotona, tapaamatta ketään ja puhumatta kenenkään kanssa. Väittäisin siis olevani hyvinkin sinut itseni kanssa. En silti kotonakaan makaa pesemättömänä ja ryönäisissä vaatteissa. Minulla hyvä olo ja se, että olen omasta mielestäni mielyttävän näköinen kulkevat käsikädessä. 

Sinä itse kirjoitit että "te kaikki värjäämättömiä hiuksia hehkuttavat taidatte olla tosi nuoria vielä" joten kerroin vain että meitä on vanhempiakin ja harmaantuneita, ketkä ovat ottaneet levollisin mielin vastaan ikääntymisen merkit, ja silti näyttävät omasta mielestään ihan kauniilta ja freesiltä. Joten ei tarvitse olla nuori että voi nauttia luonnollisuudesta, eikä kaikkien tarvitse yrittää keinotekoisesti näyttää nuoremmilta.

Jokainen voi värjätä hiuksiaan tai olla värjäämättä, mutta itsekin kun kasvatin omat harmaat hiukset alle 40-vuotiaana, niin kyllähän se vaati rohkeutta ja sellaista itsetutkistelua, että uskallanko olla naturelli hiusten suhteen. Pelkäsin, että näytän ihan vanhukselta, mutta huomasin, että vanhushabitus ei olekaan hiusten väristä kiinni, vaan oikeastaan siihen liittyy monta muutakin asiaa. Ja nyt siis puhun ihan ulkoisesta habituksesta, joka nyt on kuitenkin tärkeä aika usealle naiselle, myös itselleni. Eli sanoisin, että kokonaisuus vaikuttaa, jos pukeudut kivasti ja klassisella tavalla modernisti, niin ei ne harmaat hiukset haittaa yhtään. Myös tapa liikkua vaikuttaa paljon, eli jos liikut kuin vanhus, niin sitä sitten varmaan olet. Eli tähän voisi sanoa, että fyysisestä puolesta kannattaa pitää huolta. Kasvojen ihon kunto vaikuttaa myös aika paljon, koska jos on harmaa naama ja harmaat hiukset, niin kokonaisuus on taatusti harmaa.  Eli ihan perusjuttuja, joista muutenkin kantsii pitää huolta. Harmaat hiukset eivät mielestäni yksistään vanhenna ketään, vaan se on monen asian summa. Toki ymmärrän, että harmaa hius saattaa olla laadultaan erilainen ja törröttää ikävästi, niin jokainen sitten voi päättää, mitä sille tehdään. 

Minä pääsin värjäyskierteestä eroon leikkauttamalla itselleni poikatukan. Vihasin sitä, mutta halusin saada kerralla kuluneet latvat pois ja oman värin tilalle. Kun hiukset vähän kasvoivat, leikkasin ne uudestaan lyhyiksi, näin lähti viimisetkin hiusvärit pois. Sitten olikin mukava kasvattaa hiuksia, kun oli terveet latvat. Samalla luovuin hiustenkuivaajan ja föönäämisen käytöstä. Hiukset kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Te kaikki värjäämättömiä hiuksia hehkuttavat taidatte olla tosi nuoria vielä. Itsekin mielelläni lopettaisin tuon lähes kuukausittaisen rumban, mutta kyllä se on aika karu näky, kun 43-vuotiaalla on luonnonkiharan pitkän tukan seassa lähes puolet harmaata. Harmaa hius on laadultaan muutenkin karheampi ja jäykempi ja sitten se kihara vielä siihen päälle, niin humps, 20 vuotta ikää lisää naamariin.

Mullakin oma väri on kaunis kylmä keskiruskea, mutta harmaata alkaa olla tosiaan jo noin puolet uudesta kasvustosta. Ei siis auta muu kuin värjätä niitä harmaita peittoon ja väri on sitten sama kuin oma luonnollinen. 

Helpommalla pääsisi, kun alkaisi käydä kampaajalla raidoittamassa hiuksiaan niin, että ne harmaat sitten katoaisi sen raidotetun sekaan, mutta olen identiteetiltäni tumma, niin siirtyminen raidoitettuun vaaleaan tuntuu tosi vaikealta.

Minä olen 41-vuotias, omalla värilläni oleva. Minulla harmaita hiuksia löytyy alle 10 kpl ohimoilta hiusten seasta jos oikein syynää. Vielä on pärjännyt niiden kanssa pois nyppimällä. En tiedä mitä teen jos/kun harmaita tulee enemmän.