Iskä huutaa mulle että mun pitäisi häipyä kotoa, koska lintsaan niin paljon

Ihmeen katkerasti täällä nuoren ihmisen pahaan oloon moni suhtautuu. Vaikka nyt juuri olisi se aikuisten tilaisuus tukea, ettei vanhempien vastuulla oleva nuori tee päätöksiä jotka pilaavat tulevaisuuden. Itseäni hakattiin jo eskarista lähtien, äiti oli mielenterveyspotilas joka sai raivareita jo kauan ennenkuin minä rupesin käyttämään päihteitä ja lintsaamaan koulusta ahdistuksen takia. Ja tosiaan ahdistus oli ensin. Siitä on nyt kohta 10v ja voin sanoa että tämä aikuisuudessa oleva paha olo ja masennus ei ole MITÄÄN verrattuna siihen mitä koin teini-iässä. Se oli sanoinkuvaamatonta pahaa oloa ja epätoivoa. Ja ymmärrettävää, kukapa jaksaisi jos sinua kohtaan ollaan väkivaltaisia etkä pääse pois koska ne hullut ovat omat vanhempasi. Ap, jos itse olisin jotain voinut tehdä toisin, olisin avoimesti ja selkeästi kertonut mikä se tilanne siellä kotona oikein oli, ja yrittänyt itse olla asiallinen ja päihteetön. Sun täytyy nyt jämäkästi ajaa omaa etuasi, jotta vanhempasi saadaan kuriin.

Itse valitettavasti aikoinani koin huonoa suhtautumista myös ammattilaisilta. Mm, kysyttiin onko se väkivaltaa vai kuritetaanko minua vaan. Yksi terapeutti määräsi vanhempiani ostamaan alkoholia minulle. Toinen sanoi ettei sille mitään voi jos 14v rupeaa ryyppäämään. Mummini sanoi koita olla vanhemmillesi kiltti kun kerroin väkivallasta. Monille en edes kertonut. Mutta onko ihmisten mielestä oikeasti ok, jos lapsen kasvoihin hierotaan lasinsiruja, tukkaa revitään niin, että isoja tuppoja irtoaa, lapsi hiljennetään työntämällä sukkia suuhun, vaatteet uhataan saksia silpuiksi, lasta potkitaan kun hän yrittää suojata itseään sikiöasennossa maassa, mahaan lyödään niin että ilmat menevät pihalle ? JNE