Iskä huutaa mulle että mun pitäisi häipyä kotoa, koska lintsaan niin paljon

T. Vetis kirjoitti:

Oulusta äitix4mummix2 kirjoitti:

Tulipa itselle tippa silmään kun luin kokemuksistasi ja usko pois, olet oikeassa: tarvitset apua ( muutenhan et olisi tänne kommentoinut).

Olet ansainnut parempaa: vanhempien vastuulla on pysyä teinien kipuilujen yläpuolella; provosoitumatta.

Vanhempasi - syystä tai toisesta- tarvitsee myös apua ja sinä tunnut nyt kantavan taakkaa, mikä kuuluisi vanhempien kannettavaksi. Eli avun haku.

Olet poikkeuksellisen viisas- tunneälyltään- kun tänne kirjoitat ja purat tuntoja.

Nyt viikonloppuna jos tuntuu, voit soittaa 112

Sieltä antavat yhteystiedot sosiaalipäivystys toimeen ja siitä se lähtee; ongelmat ratkomaan yhteisvoimin ja saatte jokainen uusia työkaluja ja mahdollisuuksia parempaan tulevaan❤

Jos jaksat odottaa niin maanantaina kuraattori/ sosiaalipäivystys tai kartoituksen tekoa nuorten asioiden suhteen esim. Nuorten linja tms.riippuen asuinkunnan tai kaupungin tarjonnasta .

Älä suostu uskomaan että kaikki on myöhäistä ja menetetty; nythän vasta ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen avaa ovensa toimimiseen ja uuden alun mahdollisuuksille.

Oikein sydämeni pohjasta siunaten sinulle ❤😇

Odotan maanantaihin, koska luokanvalvoja haluaa tavata mut. En kyllä tiedä mitä sanoisin kun ahdistun ihmisistä niin paljon, jos ne kyselee jotain yksityistä. Enkä tule avusta huolimatta koskaan rakastamaan perhettäni. Kiitos nyt kuitenkin tästä kommentista!

Nyt kyllä itku tuli kun jaksat omasta ahdistuksesta huolimatta kiittää 💎❤

Älä huolehdi etukäteen mitä sanot ja miten ilmaiset tunteita, joitai eivät aikuisetkaan osaa aina tunnistaa ja nimetä. Meidän tehtävänä on yhdessä elää ja löytää sanoille ja arvoille merkityksiä eli samassa veneessä ollaan; yhtä lailla keskeneräisiä ja erehtyväisiäkin.

Osaat kirjoittaa tosi hyvin ja minä tavoitan hätäsi ja huolesi. Voisit nyt viikonlopun aikana kirjoittaa mitä tännekin: ja näyttää sen tahtomillesi aikuisille.

Jos minä - sinulle tuntematon - itken lukiessani myötätuntoa tuntien, niin uskon ja luotan että saat/löydät taatusti auttavia aikuisia.

❤

Angstinen kasiluokkalainen? Kuule toi  hormonimylläkkä helpottaa vuodessa tai  parissa.

Jos henkesi on uhattuna tai sinuun käydään käsiksi voit (toivottavasti) poistua paikalta ja soittaa 112. Jos haudot itsemurhaa voit päästä päivystävän terveysaseman kautta lääkärille ja saada lähetteen päivystävälle psykiatrille.

Ei sinun tarvitse jaksaa siellä paljoa puhua, psykiatrit kysyvät ne asiat mitkä haluavat tietää. Saatat päästä esim pariksi päiväksi osastolle lepäämään ja tilanteen kartoitukseen. Vantaalla Kriisikeskus palvelee 24/7 akuutissa kriisissä olevia p. 09-83924005. Heillä on myös ohjeita netissä, googleta Vantaa ja kriisikeskus.

Sinun ei tarvitse kantaa huolta äitisi tulevasta

ammatista. Sinun tekosi tai avun tarpeesi eikä varsinkaan se että saisit hoitoa, mitenkään pilaa äitisi mainetta tai uraa. Hyvin monien sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon ammattilaisten lapsilla on masennusta kuten muitakin terveyteen liittyviä huolia tai disgnooseja. Se mahdollistaa heille ymmärtää omaisen ja perheenjäsenen näkökulmaa.

Hetkelliset itsemurha-ajatukset voivat olla synkkään hetkeen kuuluva fiilis kenellä tahansa. Jos ajatus pyörii mielessä pakonomaisesti useampana päivänä voit kirjoittaa asian lapulle ja mennä sen lapun kanssa kouluterkkarille heti maanantaina jos selvisit viikonlopusta.

Tänään voi olla toivoton olo mutta et menetä mitään jos siirrät suisaidin päivämäärää ja kokeilet jotain mikä ei olisi niin kivuliasta.

Suurin osa amatöörien ( tavallisten ihmisten) itsemurhayrityksistä epäonnistuu. Sen jälkeen on sekä mase et rikkoontunut keho. Olet ansainnut ammattilaisten apua ja myötätuntoa ilman että kehossasi on jokin jälki itsemurhayrityksestä. Hyvyyden voiman uskollinen suoja olkoon kanssasi. Uskon että selviydyt hakemaan tukea itsellesi.

Ps. Kouluterkkari voi ohjata esim nuorisoneuvolaan, missä on upeita auttajia nuoria varten ja myös heidän perheitä tuetaan.

Voi että!!!!! Kaikki sympatiani sun puolella. Et ansaitse tuollaista, olet fiksu, mutta vanhempasi ei. Kaikkeen löytyy elämässä apu, mutta se pitää monesti itse etsiä ja hakea. Mieti rauhassa, mikä on se taho, jonne haluat asiasi purkaa... joku luotettava aikuinen lähelläsi, kouluterkkari, mielenterveys vastaanootto omassa kunnassasi,läheisin ope... ihan kuka vaan, johon tunnet luottavasi.

Itselleni oli pelastus, kun lähdin kotoa 15 v.ikäisenä, heti kun pakollinen koulu loppui. Siitä alkoi toipumiseni, joka kesti aikuisikään saakka, mutta selvisin!!

Hirveän paljon voimia sinulle, halauksia, peukkuja - luota itseesi, rakasta itseäsi niin paljon että haluat elää oman näköistäsi elämää, kakikki on mahdollista!!

Rakkaudella, paula mummo 👍💖

Musiikki auttaa, jos sulla tietokone, sulla youtube kans. Ja mieti että jos joku on osannu kirjoittaa tunteistasi ja tehny siitä musiikkii niin on maailmassa muitakin jotka ymmärtävät tunteitasi<3 

Oulusta äitix4mummix2 kirjoitti:

T. Vetis kirjoitti:

Oulusta äitix4mummix2 kirjoitti:

Tulipa itselle tippa silmään kun luin kokemuksistasi ja usko pois, olet oikeassa: tarvitset apua ( muutenhan et olisi tänne kommentoinut).

Olet ansainnut parempaa: vanhempien vastuulla on pysyä teinien kipuilujen yläpuolella; provosoitumatta.

Vanhempasi - syystä tai toisesta- tarvitsee myös apua ja sinä tunnut nyt kantavan taakkaa, mikä kuuluisi vanhempien kannettavaksi. Eli avun haku.

Olet poikkeuksellisen viisas- tunneälyltään- kun tänne kirjoitat ja purat tuntoja.

Nyt viikonloppuna jos tuntuu, voit soittaa 112

Sieltä antavat yhteystiedot sosiaalipäivystys toimeen ja siitä se lähtee; ongelmat ratkomaan yhteisvoimin ja saatte jokainen uusia työkaluja ja mahdollisuuksia parempaan tulevaan❤

Jos jaksat odottaa niin maanantaina kuraattori/ sosiaalipäivystys tai kartoituksen tekoa nuorten asioiden suhteen esim. Nuorten linja tms.riippuen asuinkunnan tai kaupungin tarjonnasta .

Älä suostu uskomaan että kaikki on myöhäistä ja menetetty; nythän vasta ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen avaa ovensa toimimiseen ja uuden alun mahdollisuuksille.

Oikein sydämeni pohjasta siunaten sinulle ❤😇

Odotan maanantaihin, koska luokanvalvoja haluaa tavata mut. En kyllä tiedä mitä sanoisin kun ahdistun ihmisistä niin paljon, jos ne kyselee jotain yksityistä. Enkä tule avusta huolimatta koskaan rakastamaan perhettäni. Kiitos nyt kuitenkin tästä kommentista!

Nyt kyllä itku tuli kun jaksat omasta ahdistuksesta huolimatta kiittää 💎❤

Älä huolehdi etukäteen mitä sanot ja miten ilmaiset tunteita, joitai eivät aikuisetkaan osaa aina tunnistaa ja nimetä. Meidän tehtävänä on yhdessä elää ja löytää sanoille ja arvoille merkityksiä eli samassa veneessä ollaan; yhtä lailla keskeneräisiä ja erehtyväisiäkin.

Osaat kirjoittaa tosi hyvin ja minä tavoitan hätäsi ja huolesi. Voisit nyt viikonlopun aikana kirjoittaa mitä tännekin: ja näyttää sen tahtomillesi aikuisille.

Jos minä - sinulle tuntematon - itken lukiessani myötätuntoa tuntien, niin uskon ja luotan että saat/löydät taatusti auttavia aikuisia.

❤

Voi olla. En kyllä tiedä onko elämä mua varten. Voisin toki yrittää hakea apua kunnolla. No kiitos vielä kerran.

Vierailija kirjoitti:

Angstinen kasiluokkalainen? Kuule toi  hormonimylläkkä helpottaa vuodessa tai  parissa.

Kiva kuulla.

Luottamus_elämään kirjoitti:

Jos henkesi on uhattuna tai sinuun käydään käsiksi voit (toivottavasti) poistua paikalta ja soittaa 112. Jos haudot itsemurhaa voit päästä päivystävän terveysaseman kautta lääkärille ja saada lähetteen päivystävälle psykiatrille.

Ei sinun tarvitse jaksaa siellä paljoa puhua, psykiatrit kysyvät ne asiat mitkä haluavat tietää. Saatat päästä esim pariksi päiväksi osastolle lepäämään ja tilanteen kartoitukseen. Vantaalla Kriisikeskus palvelee 24/7 akuutissa kriisissä olevia p. 09-83924005. Heillä on myös ohjeita netissä, googleta Vantaa ja kriisikeskus.

Sinun ei tarvitse kantaa huolta äitisi tulevasta

ammatista. Sinun tekosi tai avun tarpeesi eikä varsinkaan se että saisit hoitoa, mitenkään pilaa äitisi mainetta tai uraa. Hyvin monien sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon ammattilaisten lapsilla on masennusta kuten muitakin terveyteen liittyviä huolia tai disgnooseja. Se mahdollistaa heille ymmärtää omaisen ja perheenjäsenen näkökulmaa.

Hetkelliset itsemurha-ajatukset voivat olla synkkään hetkeen kuuluva fiilis kenellä tahansa. Jos ajatus pyörii mielessä pakonomaisesti useampana päivänä voit kirjoittaa asian lapulle ja mennä sen lapun kanssa kouluterkkarille heti maanantaina jos selvisit viikonlopusta.

Tänään voi olla toivoton olo mutta et menetä mitään jos siirrät suisaidin päivämäärää ja kokeilet jotain mikä ei olisi niin kivuliasta.

Suurin osa amatöörien ( tavallisten ihmisten) itsemurhayrityksistä epäonnistuu. Sen jälkeen on sekä mase et rikkoontunut keho. Olet ansainnut ammattilaisten apua ja myötätuntoa ilman että kehossasi on jokin jälki itsemurhayrityksestä. Hyvyyden voiman uskollinen suoja olkoon kanssasi. Uskon että selviydyt hakemaan tukea itsellesi.

Ps. Kouluterkkari voi ohjata esim nuorisoneuvolaan, missä on upeita auttajia nuoria varten ja myös heidän perheitä tuetaan.

Terkkari tietää mun viiltelystä ja itsemurha-ajatuksista. Se kysyi sitä kerran suoraan, joten myönsin sen. Joku mut pakottaa vielä hoitoon. Olen ihan varma siitä.

Nyt luin tuon viestisi että menet tapaamaan luokanvalvojaa maanantaina. Hyvä juttu.

Ei hänelle tarvitse vielä kaikesta avautua ellet halua. Voithan kertoa, että olet netissä kirjoittanut fiiliksistäsi ja moni aikuinen niiden pohjalta suositteli psykologin tai lääkärin konsultaatiota. Masennus on niin yleistä nykyään ettei sitä tarvitse hävetä. Emme tiedä vielä onko se sinulla sitä, mut uskoisin että lievää ainakin. Voithan kertoa, että olet huolissasi omasta voinnista ja että et vastusta jos luokanvalvoja laittaa alulle prosessin että selvitetään onko kyse masennuksesta tai lyhyemmin sanottuna: haluaisin ainakin kerran

kokeilla jutella psykologin kanssa. Yleensä nuorten kanssa toimivilla psykologeilla on värejä ja paperia ja voi piirtää fiiliksensä ja sitten kuvan tai fiiliskorttien ( terapeuteilla ja psykologeilla on usein näitä) avulla näyttää miltä tuntuu, kun puhuminen voi aluksi olla vaikeaa. Luota että he ovat tottuneet tähän. Et ole ensimmäinen kenen on haasteellista puhua.

Voit ottaa lempimusaa mukaan ja kertoa silläkin tavalla itsestäsi esim ekalla psykologikäynnillä. Se murtaa jään. Monella näistä jotka ovat opiskelleet nuorisopuolelle psykologeiksi, kuraattoreiksi tai psykiatreiksi on itsellään takana haasteellinen nuoruus. He ovat selvinneet aikuisiksi, muistavat miltä tuntui ja muistavat itselleen antamansa lupauksen auttaa itseään nuorempia. He ovat nyt rauhallisia mutta he ovat kulkeneet pitkän tien siihen ja saaneet tukea siihen joko lähipiiriltään tai ammattilaisilta. Harva täysin pumpulissa kasvanut hakeutuu auttamistehtäviin. Edelleen:

Tsemppiä sinulle 💝

Vierailija kirjoitti:

Voi että!!!!! Kaikki sympatiani sun puolella. Et ansaitse tuollaista, olet fiksu, mutta vanhempasi ei. Kaikkeen löytyy elämässä apu, mutta se pitää monesti itse etsiä ja hakea. Mieti rauhassa, mikä on se taho, jonne haluat asiasi purkaa... joku luotettava aikuinen lähelläsi, kouluterkkari, mielenterveys vastaanootto omassa kunnassasi,läheisin ope... ihan kuka vaan, johon tunnet luottavasi.

Itselleni oli pelastus, kun lähdin kotoa 15 v.ikäisenä, heti kun pakollinen koulu loppui. Siitä alkoi toipumiseni, joka kesti aikuisikään saakka, mutta selvisin!!

Hirveän paljon voimia sinulle, halauksia, peukkuja - luota itseesi, rakasta itseäsi niin paljon että haluat elää oman näköistäsi elämää, kakikki on mahdollista!!

Rakkaudella, paula mummo 👍💖

Mä fiksu? En sanoisi niin. En luota kehenkään. Enkä oikein osaa ottaa muiden neuvoja vastaan. Eikä mua oikeastaan kiinnosta mikään ja inhoan itseäni. Kiitos silti.

Vierailija kirjoitti:

Musiikki auttaa, jos sulla tietokone, sulla youtube kans. Ja mieti että jos joku on osannu kirjoittaa tunteistasi ja tehny siitä musiikkii niin on maailmassa muitakin jotka ymmärtävät tunteitasi<3 

Totta. Olen kyllä kuunnellut samaa musiikkia kyllästymiseen asti. Jonkun varmaan pitäisi suositella sitä lisää.

T. Vetis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et käy koulussa?

Ei kiinnosta käydä. Muutenkaan koko elämä ei kiinnosta.

Älä luovuta ihan vielä.

Luottamus_elämään kirjoitti:

Nyt luin tuon viestisi että menet tapaamaan luokanvalvojaa maanantaina. Hyvä juttu.

Ei hänelle tarvitse vielä kaikesta avautua ellet halua. Voithan kertoa, että olet netissä kirjoittanut fiiliksistäsi ja moni aikuinen niiden pohjalta suositteli psykologin tai lääkärin konsultaatiota. Masennus on niin yleistä nykyään ettei sitä tarvitse hävetä. Emme tiedä vielä onko se sinulla sitä, mut uskoisin että lievää ainakin. Voithan kertoa, että olet huolissasi omasta voinnista ja että et vastusta jos luokanvalvoja laittaa alulle prosessin että selvitetään onko kyse masennuksesta tai lyhyemmin sanottuna: haluaisin ainakin kerran

kokeilla jutella psykologin kanssa. Yleensä nuorten kanssa toimivilla psykologeilla on värejä ja paperia ja voi piirtää fiiliksensä ja sitten kuvan tai fiiliskorttien ( terapeuteilla ja psykologeilla on usein näitä) avulla näyttää miltä tuntuu, kun puhuminen voi aluksi olla vaikeaa. Luota että he ovat tottuneet tähän. Et ole ensimmäinen kenen on haasteellista puhua.

Voit ottaa lempimusaa mukaan ja kertoa silläkin tavalla itsestäsi esim ekalla psykologikäynnillä. Se murtaa jään. Monella näistä jotka ovat opiskelleet nuorisopuolelle psykologeiksi, kuraattoreiksi tai psykiatreiksi on itsellään takana haasteellinen nuoruus. He ovat selvinneet aikuisiksi, muistavat miltä tuntui ja muistavat itselleen antamansa lupauksen auttaa itseään nuorempia. He ovat nyt rauhallisia mutta he ovat kulkeneet pitkän tien siihen ja saaneet tukea siihen joko lähipiiriltään tai ammattilaisilta. Harva täysin pumpulissa kasvanut hakeutuu auttamistehtäviin. Edelleen:

Tsemppiä sinulle 💝

En osaa näyttää edes mun tunteita. Häpeän sitä, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään hävettävää. En halua jonkun huomaavan, että mulla on paha olla. Se on jotenkin oksettava ajatus.

Vierailija kirjoitti:

T. Vetis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et käy koulussa?

Ei kiinnosta käydä. Muutenkaan koko elämä ei kiinnosta.

Älä luovuta ihan vielä.

Taisin luovuttaa jo.

T. Vetis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Angstinen kasiluokkalainen? Kuule toi  hormonimylläkkä helpottaa vuodessa tai  parissa.

Kiva kuulla.

Tiedän ettei se sua just tällä hetkellä lohduta, varsinkaan jos välit vanhempiin ovat huonot.Mutsit ja varsinkin faijat usein ovat unohtaneet omat teiniaikansa. Sä taidat olla aika haastava tapaus ja kumpikin osapuoli käy toisen hermoille. Vanhemmat haluais että sä osaisit miettiä tuleevaisuuttas ja suunnitella sitä ja sua ei kiinnosta pätkääkään. Pari  viikkoa jossain muualla kuin kotona tekis sulle ihan hyvää.

Sen verran mä sanon että koulun skippaaminen on juttu jota en sinuna jatkais. Sen parsiminen jälkeenpäin on todella suuri urakka.

Vierailija kirjoitti:

T. Vetis kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Angstinen kasiluokkalainen? Kuule toi  hormonimylläkkä helpottaa vuodessa tai  parissa.

Kiva kuulla.

Tiedän ettei se sua just tällä hetkellä lohduta, varsinkaan jos välit vanhempiin ovat huonot.Mutsit ja varsinkin faijat usein ovat unohtaneet omat teiniaikansa. Sä taidat olla aika haastava tapaus ja kumpikin osapuoli käy toisen hermoille. Vanhemmat haluais että sä osaisit miettiä tuleevaisuuttas ja suunnitella sitä ja sua ei kiinnosta pätkääkään. Pari  viikkoa jossain muualla kuin kotona tekis sulle ihan hyvää.

Sen verran mä sanon että koulun skippaaminen on juttu jota en sinuna jatkais. Sen parsiminen jälkeenpäin on todella suuri urakka.

Olen oikeastaan suurimman osan ajasta hiljaa omassa huoneessa, joten en voi olla kovin haastava. Siskoni on mua paljon vaikeampi, vaikka täyttää tänä vuonna 18. Mitä mä sille muutenkaan voin ettei mua kiinnosta elämä?

Tuli vielä mieleeni, että jos terkkari ei tartu asiaan eli vie eteenpäin, kun olet jo kertonut että sinulla on suisaid-ajatuksia, se tuntuu oudolle. Ehdottiko hän psykologilla käyntiä tai lääkärillä käyntiä? Siihen kannattaa suostua joka tapauksessa. Jonoa on. Siksi suosittelen: ota itse puheeksi ja pyydä päästä puhumaan muuallekin.

Yksityiseltä tai julkisen puolen lääkäriltä saa lähetteen ( jos diagnosoivat masennuksen) psykiatrian poliklinikalle, jossa käynnit kestävät 45 min. Parempi sitä kautta saada apua suunnitellusti kuin odottaa, että joku pakottaa.

Pakkohoidon kriteerit voit googlettaa.

Sosiaalitoimen ja hoitavan tahon puolelta saattaa järjestyä myös tukihenkilö. Hän saattaa olla esim nuori aikuinen jolle voi olla helpompi jutella kuin meille tädeille. Riippuu miten koet.

Huomaatko, kuten joku jo aiemmin kirjoitti,

olet koskettanut monien sydämiä ja moni haluaisi auttaa sinua, sallisi sinulle hyvää.

Vaikka olet nuori, kirjoitin sinulle kuin aikuiselle. Mielestäni nuoret ovat fiksuja.

Ajatuksesi ovat ainutlaatuisia, kukaan ei ajattele juuri niinkuin sinä. Juuri nyt mase voi sumentaa fiiliksiä mutta myöhemmin kun asiasi ovat seljenneet, uskon että löydät ratkaisuja itsekin hyvän elämän rakentamiseksi. Ei tarvitse tallata samalla tapaa kuin omat vanhemmat.

Näihin teksteihin voit palata, täällähän ne säilyvät. Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Makuja on monia. Itse laitan hakukenttään esim rauhallinen musiikki, gregoriaaninen musiikki, iloinen musiikki, rentoutusmusiikki tai vaikka leffamusiikki, klassinen musiikki, suomipop, nostalgia, sit vois kai kuunnella eri vuosikymmeniltä. Osaat varmaan hakea.

Yksi mikä auttaa rauhoittumaan on Vox silentii- niminen suomalainen naiskolmikko. Musiikki tulee jostain 1100- luvulta saakka. Hildegard Bingen esim säveltänyt harmonisoivaa musiikkia josta jotkut kokee että se jopa parantaa, no ainakin nauttii jos on sillä tuulella ja osuu omaan makusuoneen. Voisit vinkata mistä musiikista pidät niin sit ne jotka harrastaa musiikkia enemmän osaisi vinkata tarkemmin. Siitä hyötyisi muutkin lukijat.

Muistutat minua noin 10 vuotta sitten. Ajattelin, että itsessäni on jokin vialla kun olin masentunut ja itsetuhoinen, mutta kuinka ollakaan, kaikki helpotti pian kun muutin heti yläasteen käytyäni kauas kotoa. Vika oli siis kotioloissa.

Uskon täysin, että teillä voi olla epäterve ilmapiiri, joka vaikuttaa sinuun vahingollisesti. Sitä ei välttämättä nuori itse huomaa, kun on koko ikänsä katsellut samaa menoa eikä siten tiedä, mikä on normaalia käytöstä. Mutta usko pois, kunhan pääset pois kotoa ja kohtaat terveitä ihmisiä ja perhemalleja, tajuat, missä oli vika.

Koita jaksaa käydä vielä viimeinen vuosi koulua, olet kiitollinen vanhempana että sait peruskoulun kerralla alta pois. Voit hakea sen jälkeen hyvin vaikka johonkin kouluun, jossa on asuntolamahdollisuus. Suosittelisin kuitenkin jo nyt ottamaan yhteyttä lastensuojeluun (tai joku luotettava aikuinen voi ottaa yhteyttä pyynnöstäsi), koska fyysinen ja henkinen väkivalta ei ole oikein. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta vanhempiasi kohtaan, älä ajattele että mitä heille käy. He ovat itse tiensä valinneet.

Ymmärrän senkin, jos tunteita ei saa purettua ulos puhumalla. Olen myös kohdannut niin järkyttävän tilanteen, että tuntui että mieli oli täysin lukossa ja mitään ei pysty käsittelemään. Mutta älä huoli, se ei ole pysyvä olotila. Kun kuluu kuukausia tai vuosia eteenpäin, pystyt jo analysoimaan asioita ja pääset niistä yli.

Olen samaa mieltä, että väkivalta: fyysinen ja henkinen on väärin kenen tahansa tekemänä.

Lapsilla ja nuorillakin on kuitenkin perheessä omat velvollisuutensa: tiskivuorot esimerkiksi. Omien pyykkien vähintäänkin pyykkikoriin vieminen ja oman huoneen siivous. Riippuu mitä olette näistä sopineet, sen mukaan.

Pyri tekemään oma osuutesi kotityöstä jos suinkin jaksat, edes silloin tällöin.

Teksteistä on vaikea päätellä miten hurjaa meno kotonasi on. Ymmärsin, että pari kuukautta ollut rauhallista.

Kaikkein pahimman varalle on hyvä olla suunnitelma: onko jokin huone minkä saa lukkoon ja mistä pystyy soittamaan apua. Onko joku ystävä tai sukulainen, jonka luo voi mennä vaikka vaan yhdeksi yöksi turvaan, jos tilanteet äityvät väkivallan puolelle ja pelottaa jäädä kotiin yöksi. Lapsena tekee mieli olla lojaali vanhemmille ( uskollinen). Kuitenkin on kyse sinun ja muidenkin sisarustesi terveydestä.

Sinulla on oikeus pyytää itsellesi apua. On häpeä jos ympärillä olevat aikuiset eivät reagoi, esim naapurit, jos kuuluu väkivallan ääniä.

Jos väkivaltatilanteessa soitat poliisille, kerro ensin osoite ( siltä varalta että puhelu katkeaa).

Kerro nimesi ja että on väkivaltaa ja kodissa alaikäisiä. Mukaan tulee silloin päivystävä sosiaalityöntekijä ja kiireellinen huostaanotto on yksi vaihtoehto. Joka tapauksessa silloin lastensuojelu alkaa tukea perhettänne, eikä se läheskään aina tarkoita huostaanottoa. Myös jos pikkusisko tai kuka tahansa sisarus riehuu toisten terveyttä vahingoittavasti, eikä aikuiset tule väliin ( esim humalatilan vuoksi), on lupa soittaa 112 ja pyytää apua. Rohkeutta tähän toivon kaikille, jotka elävät väkivallan pelon alla.

Apua on saatavilla.