HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa

Ei pelkästään vaatteiden hinta vaan myös istuvuus ja se, kuinka ne kantaa. Yläluokkainen voi pukeutua vaikka perunasäkkiin ja näyttää silti ylväältä ja ryhdikkäältä. Köyhän ryhti on kumara ja katse alas. Suomessa ns. alempi keskiluokkakin pukeutuu aika vaatimattomasti. Monella myös terveysongelmia, kun ruumiinkuria ei harjoiteta samassa mittakaavassa kuin ylemmissä yhteiskuntaluokissa.

Vierailija kirjoitti:

Omat nettotulot n. 3700€/kk, mutta en silti käy vaatekaupassa kuin erittäin harvakseltaan. Ja silloinkin ostan aina logottomia vaatteita. Viimeksi löysin arkitalvitakin, joka oli omaan makuuni vähän turhan kallis (700€), mutta se oli laadukkaan oloinen ja ennenkaikkea siinä ei ollut yhtäkään ulospäin näkyvää logoa tai tunnistetta, joten ostin sen. Sillä mennään todennäköisesti monta talvea.

Kaikenmaailman Canada Gooset yms. on jotenkin epätoivoisen näköisiä yrityksiä esittää varakasta. Itse en siis ole rikas, mutta silti enemmän hyväntahtoisesti säälittää merkkien esiintuominen. Itseään hakevilla teineillä sen ymmärtää joten kuten, kun halutaan esittää aikuista.

Perus aluspaidat ostan aina alesta halvinta valkoista ja mustaa, mitä löytyy. Samoin sukat ja yksiväriset alushousut. Naurettavaa maksaa 50€ kalsareista tai yksivärisestä t-paidasta. Se on vain tyhmää. Ennemmin niilläkin rahoilla osakkeita salkkuun ja parempaa turvapuskuria ja mahdollista varakkuutta tavoittelemaan.

  

Kuvitteletko ihan oikeasti ettei muut näe eroa 700 euron takissa ja 20 euron takissa? Vaikka siinä ei olisi mitään merkkiä, niin kyllä kalliin takin erottaa halvoista rytkyistä. Eikä sillä ole väliä näkyykö merkki vai ei. Mistä ostat ne halvimmat teepaidat ja sukkasi? Jostain kiinalaiskrääsää myyvästä halpakaupasta? Vai hyvän kaupan halvimman version?

Aika huvittavaa tämä rääsyillä kehuminen. Ei mene mulla jakeluun. Kaikilla ei myöskään ole aikaa kierrellä kirpputoreja. Suurin osa keskiluokkaisista pukeutuu kyllä myös sen näköisesti.

Steve Jobs olikin oiva esimerkki jotta vaatteet ne kertookin ihan kaiken tai Einstein . Kun Ei stein tepasteli kauhtuneessa takissaan niin yliopisto lahjoitti hönelle hienon takin ettei olisi tarvinnut häntä hävetä. Einstein hyvää hyvyyttään lahjoittikin heti takin puliukolle joka sitten leveili takilla ympäriinsä:)!

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?

Jaa´a...., laittaiskohan koko jutun jätän? Mitäs maksat siitä ilosta? No ei vaan, päästetään mammat tuskasta ja lukemaan himoitsemansa artikkeli:

Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa

Varakas voi pukeutua halutessaan rennosti ja leikitellen, köyhä ei voi valita. Kuluneiden vaatteiden ajatellaan jopa kertovan siitä, että ihminen ei huolehdi itsestään.

Tilaajille

(KUVA: MARKUS JOKELA)

Sirpa Pääkkönen HS

Julkaistu: 24.2. 11:44

”KÖYHÄLLÄ on kirjava ja kahiseva, halpa tuulipuku yllään, ohutpohjaiset, narisevat lenkkarit jalassaan. Kun saa sossusta rahaa, tytölle voi ostaa paidan ihan Euromarketista. Marketin hyllyjen väliin kuuluu kuinka kaksi langanlaihaa naista, hienosti värjättyine hiuksineen ja muodikkaine silmälasikehyksineen kommentoi: En voi ymmärtää, miten joku voi ostaa vaatteensa ruokakaupasta.”

Näin 42-vuotias Sanna kuvaa kirjoituksessaan köyhän pukeutumista.

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä sosiologi Harley Bergroth on kirjoittanut köyhyydestä äskettäin ilmestyneessä tietokirjassa Luokan ääni ja hiljaisuus: yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa (Vastapaino). Hän tutki omaelämänkerrallisia kirjoituksia, jotka julkaistiin Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa.

Kirjoituksista syntyi kuva, miltä köyhyys näyttää ja tuntuu 2000-luvun Suomessa. Bergroth kertoo, että köyhäksi itsensä kokevat ihmiset kirjoittavat paljon risaisista ja epämuodikkaista vaatteista sekä rapistuvasta tai hallitsemattomasta vartalosta.

”Köyhä ei kykene luomaan sellaista ulkomuotoa kuin keskiluokkaan kuuluva ihminen, jonka ulkonäkö viestittää kunniallisesta asemasta yhteiskunnassa. Köyhän ulkomuoto ei kerro itseään työstävästä, tuottavasta kansalaisesta”, Bergroth tiivistää.

BERGROTH pitää Suomea luokkayhteiskuntana. Hänen mukaansa perinteiset yläluokka-keskiluokka-työväenluokka-jaottelut eivät kuitenkaan välttämättä kuvaa ihmisten kokemusta luokka-asemastaan kovin hyvin.

”Koettu luokka-asema tulee esille siinä, miten ihmiset jakaantuvat yhteiskunnan kannalta arvokkaisiin ja arvottomiin yksilöihin. Arvokkaat ihmiset käyvät töissä ja kuluttavat. He ovat tuottavuuskeskeiselle yhteiskunnalle hyödyllisiä ihmisiä”, Bergroth luonnehtii.

Arvottomien luokkaan joutuneet eivät ole talouselämän kannalta hyödyllisiä. He ovat pudonneet köyhyysloukkuun esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa oli 631 000 pienituloista ihmistä. Pienituloisen yksin asuvan ihmisen nettotulot olivat alle 1 185 euroa kuukaudessa. Merkittäviä toimeentulo-ongelmia oli noin kahdeksalla prosentilla väestöstä.

JATKUU.......

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihminen, joka ei kuulu kunnolla mihinkään luokkaan. Yksin tuloni ovat pienituloisen ihmisen: 1180€ kuussa työkyvyttömyyseläkettä. Olen myös kouluja käymätön ja lapsia on kolme. Näillä mittapuilla kuulun paarialuokkaan, siihen puoleen yhteiskuntaa joka ei ole tärkeä eikä tuota mitään. 

Toisaalta, opiskelen parhaillaan. Olen osa puoluetoimintaa paikallisella taholla. Olen Punaisen Ristin jäsen, mukana ystävätoiminnassa ja käyn luovuttamassa verta säännöllisesti. Lahjoitan omia ja lasten vaatteita, vuodevaatteita ja astioita joka vuosi jonnekin paikallistasolla. Olen mukana vanhempaintoimikunnassa ja pidän koulutusta tärkeänä. En siksi, että sillä saisi enemmän tuloja vaan siksi, että henkinen pääoma on jotain jota ihmiseltä ei voida ottaa pois. 

Mieheni on keskituloisen ylärajoilla, perheensä tavallinen keskituloinen perhe. Oma perheeni on jotain niin käsittämätöntä sotkua ja ongelmaa, etten halua sitä edes anonyymina avata. Itse seikkailen kahden maailman välissä tuntematta kumpaakaan täysin, kuulumatta kumpaakaan ihan kokonaan. 

Usein mietin, mitä ulkomuotoni kertoo minusta. Olisi mielenkiintoista tietää. En itse katsele muita ihan noin tarkasti kuin artikkelissa lainattu kirjoittaja kertoo, mutta kiinnitän moneen asiaan huomioita ihmisen ulkoisessa muodossa. Usein olen kyllä erehtynyt. 

Varakkaan kyllä tunnistaa, mutta äly ja viisaus tulee esille vasta kun enemmän on tekemisissä. Minua henkinen puoli kiinnostaa paljon varallisuutta ja yhteiskunnallista asemaa enemmän. 

En käsittänyt, millä tavalla oikein olet kahden maailman välissä. Olet mielestäsi vähemmän wt kuin muut köyhät, koska sivistät itseäsi? Luuletko, että kaikki toiset köyhät vaan polttavat tupakkaa, juovat kaljaa ja katselevat telkkaa? Kuvauksesi perusteella kuulut melko alhaalle yhteiskuntaluokissa, voisit vähän tarkistaa elitististä asennettasi.

JATKOA......

BERGROTHIN mukaan köyhä ei pysty vaikuttamaan ulkoiseen olemukseensa tavalla, jolla hyvin toimeentuleva keskiluokka osoittaa paikkansa yhteiskunnassa.

”Siistit merkkivaatteet ja treenattu vartalo kertovat kunniallisesta asemasta. Mutta olennaisempaa kuin istua johonkin tiettyyn ideaalikehon muottiin on se, että ulkonäkö on valinta eikä pakon sanelema ratkaisu. Varakas voi pukeutua halutessaan rennosti ja leikitellen.”

ULKONÄKÖ ja pukeutuminen ovat viestittäneet ihmisen asemaa vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Esimerkiksi 1800-luvulla pukeutumiselle oli selkeä luokkakoodi ja pukeutumisen vaihtelumahdollisuudet olivat rajatumpia kuin nykyään.

Nykyään media ja mainonta yllyttävät oman kehon työstämiseen ja niiden viestit tavoittavat kaikki yhteiskuntakerrokset. Naistenlehdissä naiset ovat kauniita ja nuoria. Mainokset haluavat uskotella, että jokainen voi muuttua kauniiksi tietyillä kulutusvalinnoilla.

Bergroth muistuttaa, että vaatetus näkyy ihmisestä usein ensimmäisenä. Pukeutumisen kautta köyhä ihminen voi myös jossain määrin yrittää salata vaikeaa asemaansa – mutta silläkin on rajansa.

”Nuori ihminen voi ostaa vaatteita kirpputorilta ja verhota köyhyyden onnistuneesti vaikkapa hippiaatteeseen ja kulutuskriittisyyteen, mutta yli viisikymppinen hippivaatteisiin pukeutuva nainen voi saada avohoitopotilaan leiman.”

32-VUOTIAS Hanna kuvaa köyhän pukeutumista näin:

”Mustat vaatteet muuttuvat vähitellen harmaiksi ja kengät alkavat muuttaa muotoaan. Takki on vaikein asia. Joka syksy tulee kauppoihin uusimpia malleja ja katunäkymä jakaantuu niihin, joilla on uudet vaateet ja niihin, joilla ei ole. Suurimmissa kaupungeissa voi tosin yrittää aloittaa pukeutumaan hiukan hippimäisesti, mikä salaa hyvin sitä seikkaa, ettei kyseisellä henkilöllä ole rahaa.”

KÖYHYYS rajoittaa elämää monin tavoin.

Jos pitkäaikaistyötön pääseekin työhaastatteluun, hänen voi olla vaikea vakuuttaa työnantajaa osaamisestaan. Kuluneiden vaatteiden ajatellaan kertovan työnantajalle siitä, että ihminen ei huolehdi itsestään eikä ole myöskään vastuuntuntoinen työntekijä. Köyhä kokee usein itsekin olevansa huono ja ilman yhteiskunnallista tehtävää.

JATKUU.......

Vierailija kirjoitti:

Mihin sinä niitä rahojasi säästät kun on käveltävä, jopa rikkinäisissä sukkahousuissa? Hautaan? Ymmärrän ettei välitä niin muodista, mutta, että tietoisesti valikoi halpaa ja huonoa tai rikkinäistä, jotta voi sitten kirjoittaa kuinka tilillä on paljon rahaa tai suuret omaisuudet on outoa? Ei se ole yhtään sen jalompaa, jos se raha on pankkitilillä tai untuvatakkina päällä lämmittämässä. Päinvastoin typerää kärsiä, jos on rahaa ettei tarvitse.

Minä en luokittele sinua köyhäksi enkä rikkaaksi vaan pihiksi ja vähän hölmöksi. Ehkä sinulla on rahaa, mutta käyttäydyt kuin aito köyhä.

Jotkut tekevät pihistelystä taidetta ja saavat kiksejä, kun keksivät uusia tapoja säästää. Mitä tuo kantapäässä oleva reikäkin muka haittaa, eihän se edes näy! 

Oma äitini leikkasi sukkahoususta lahkeen pois, jos oli mennyt varpaista rikki. Kaksista sukkahousuista sai yhdistelemällä ja päällekkäin pukemalla yhdet ehjät. Ja sitä irti leikattua lahjetta käytettiin siivouksessa ennen pois heittämistä. Samaten näin hänellä alushousuja, jotka oli kursittu kokoon kaksista rikki menneistä. 

Kun tässä pelissä etenee tietylle tasolle, se juttu ei ole edes siinä, että rahaa säästyy. Se juttu on siinä, että keksinpäs taas uuden niksin!

Hhaah jos ihminen juoksee sinun vaatteittesi perässä niin unohda koko juttu:)!

Joku rakastaa rätei ja lumpui:)?

..... JATKOA

Köyhyys vaikuttaa koko olemukseen. Ulkopuolisuuden kokemus näkyy usein vetäytyvinä liikkeinä ja asentoina.

”Köyhä vetäytyy herkästi arvioivien katseiden alta ja välttelee kontakteja. Silmiin katsominen on vaikeaa ja hartiat painuvat kasaan. Sosiaaliset siteet katkeavat, kaverit eivät soittele, eikä köyhä haluakaan olla millään tavalla esillä. Näin hiljalleen hävitään yhteiskunnasta. Tulevaisuus katoaa ja elämän täyttää selviytyminen.”

BERGROTH kertoo, että köyhien kirjoituksissa näkyy paljon häpeää ja itseinhoa.

”Peiliin katsominen on vastenmielistä, koska peilistä tuijottaa vääristynyt olento, muukalainen, josta ihminen ei tunnista itseään. Köyhyys kyseenalaistaa ihmisyyden. Köyhä voi käyttää itsensä kuvailuun eläinsymboliikkaa. Hän on kuin nälkäisenä vaeltava eläin, joka joskus eksyy ihmisten ilmoille.”

Sosiaalitoimistossa käyminen on tunteellinen kokemus. Se nöyryyttää, vaikka se voi tuoda helpotusta rahapulaan. Toimistossa käyminen herättää myös kiukkua ja häpeää. Paikkana sosiaalitoimisto tiivistää köyhyyden syvältä koskettavan olemuksen.

KÖYHYYS luo ihmiseen ikävän leiman. Voiko siitä päästä eroon?

Bergrothin mukaan meidän pitäisi murtaa ajattelumalli, jonka mukaan köyhyys olisi oma vika. Hän pitää köyhyyttä yhteiskunnan eikä yksilön ongelmana.

”Tuotantokeskeisessä yhteiskunnassa pitäisi ainakin oppia paremmin ymmärtämään sitä, että köyhät elävät aivan erilaisessa todellisuudessa kuin keskiluokka. Sitä kautta voidaan muuttaa tapoja suhtautua köyhyyteen.”

Ja nyt sitte polvistutte edessäni loppupäivän tästä hyvästä! :)

Vierailija kirjoitti:

Rahatonta väkeä joilla aina siistit ja puhtaat vaatteet,

ei salailla köyhyyttä, eletään vain kuten on aina totuttu.

Kumma että monet tuijottavat mitä koruja on ja minkälaiset kengät, näistä ei voida päätellä varakkuutta.

Ne tuntemani naiset, joilla on karaatin timantti sormessa, ovat poikkeuksellisen varakkaita. Siis nämä naiset itse, eivät pelkästään heidän miehensä.

Että kyllä koruista voi jotain päätellä. Suomessa kohtuulaituisen karaatin timantin saa kultajousesta 12000e:lla.

Lähes kaikkihan Suomessa köyhiä ovat, Italiassakin nauroivat suomalaisille, että missä se 3400 €/kk keskitulo näkyy, kun maassa ei edes ole luksusliikkeitä juuri yhtään ja katukuvasta puuttuvat loistoautot.

IS 30.8.2011 

"Italiassa nauretaan Suomelle: Tienaatte 3400e/kk - miksei se näy?"

"Artikkelin mukaan suomalaisten keskitulot ovat saksalaisten kanssa samaa luokkaa, noin 3400 euroa kuukaudessa. Silti Suomesta puuttuvat kaikki muun hyvinvointivaltion elementit kuten luksusmyymälät ja kalliit autot kaduilta.

Lehti ihmettelee, kuinka Helsinki on luultavammin ainoa läntinen pääkaupunki, jonka kaduilla ei ajele isoja katumaastureita. "

"Myös luksusputiikkien puute Suomen katukuvasta tuntuu hämmästyttävän eteläisen Euroopan journalisteja. Ainoa luksuspuoti Helsingissä kun on Louis Vuitton! Lehti hämmästelee, ettei Helsinkiin ole eksynyt italialaisia tai ranskalaisia luksusmerkkejä putiikkien pitoon."

Tienaan mukavasti ja taidan nykystandardeilla olla hyväosainen, mutta vaatteissa se ei näy. En yksinkertaisesti ehdi käydä kaupoissa ja vapaalla löydän parempaakin tekemistä. Joskus viitisen vuotta sitten ekojen palkkojen jälkeen käytin vapaat shoppailuun, mutta lähdin usein tyhjin käsin. Ärsytti se laatu, turhanpäiväinen ramppaaminen. Vapaapäivän loppuessa olin kiukkuinen kun aika oli mennyt hukkaan. Nettikaupoissa tilaaminen oli entistä vaikeampaa kun en päässyt sovittamaan ja värit vaihteli.

Kuljen edelleenkin samoissa maihareissa kun opiskeluaikoina, juhlallisiin tilaisuuksin olen hankkinut sentään paremmat ryysyt. Mutta en vapaalla voi sanoa panostavani ulkonäköön. Multa on tultu kans kysymään jotain rauhoittavia ja diilereitä, ilmeisesti ulkonäön takia :D eivät ikinä arvaisi ammattiani.

Juujuu, sehän sitten on hienoa että on kituuttanut koko elämänsä jossain halvassa koirankopissa syöden makarooneja ja hernekeittoa. Ei sitä uusia vaatteita tarvii, uff keräyslaatikon voi mennä yöllä tyhjentämään. Vapaa-ajankin voi viettä kotona seiniä tuijoittaen, harrastukset sun muut huvit kun maksaa rahaa. Kyllä sitä sitten voi olla ylpeä kun 65-vuotiaana on asunto maksettu ja miljoona tai pari koossa. Sehän on elämän tarkoitus.

Itse elelin parikymppisestä alkaen leveästi lainarahalla. Paljon lainarahaa meni myös osakkeisiin. Lainaa tuli aina otettua lisää niin paljon kun vaan sain. Nykyisin osakesalkun arvo on niin suuri että jäisi muutama miltsi jäljelle kun velat on maksettu. Vaan enpä maksa, riskillä kun eletään. Ison talonkin ostin aikoinaan ja kaverit pilkkasi kun mukamas oli niin kallis. Nykyisin kyllä olisi tuplasti kalliimpi.

Terveydestä olen myös pitänyt huolta. Palkkasin parhaita personal treinereitä mitä rahalla sai ja söin kallista vegeluomuruokaa  ja lisäravinteisiin meni muutama satanen kuussa. Hoikkana olen pysynyt ja eikä kaljua ole näkynyt vaikka olen 45v. Myös hyvännäköisiä parikymppisiä muijia onnistun vielä pokamaan, varmaan osittain sen takia etten pukeudu halpoihin kirpputorisäkkeihin tai aja vanhalla rämällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään vaatteiden hinta vaan myös istuvuus ja se, kuinka ne kantaa. Yläluokkainen voi pukeutua vaikka perunasäkkiin ja näyttää silti ylväältä ja ryhdikkäältä. Köyhän ryhti on kumara ja katse alas. Suomessa ns. alempi keskiluokkakin pukeutuu aika vaatimattomasti. Monella myös terveysongelmia, kun ruumiinkuria ei harjoiteta samassa mittakaavassa kuin ylemmissä yhteiskuntaluokissa.

Latelit juuri melkoista potaskaa! Olen nähnyt velttoja ja huonoryhtisiä yläluokkaisia linttaan poljeutissa kengissään ja huonosti istuvissa rääsyissään, samoin erittäin ryhdikkäitä, tyylikkäitä ja skarppeja köyhiä, jotka eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan.

Vierailija kirjoitti:

Rikkain tuntemani ihminen pukeutuu käytännössä aina samanlaisiin vaatteisiin. Vaatekaapissa on vain yhdenlaisia paitoja parissa eri värissä kymmenittäin, housujen kanssa sama juttu. Lenkkareissa aina sama malli, joskus käytössä olleet kuluu niin puhki, että varvas vähän kurkistaa... mutta sitten kaapista voi vetää käyttöön tuliterät samanlaiset. 

Kysyin tästä joskus häneltä, ja hän kertoi, että haluaa mimimoida vaateasioiden miettimiseen käytetyn ajan. Helpottaa arkea, kun ei tarvitse tuumailla mitä päälleen laittaa, eli hänellä on sama, käytössä hyväksi todettu setti siis päällä melkeinpä joka päivä. Virallisempiin tilaisuuksiin on sitten teetetty puku, mutta muuten töissä pukeutuu rennosti trikoopaidat ja farkkumaiset housut -henkeen. 

40-vuotias mieshenkilö kyseessä. 

Tunnetko Steve Jobsin?

Artikkelin perusteella syntyy kylä sellainen vaikutelma, että Bergroth ei aivan täysin tunne tutkimuskohdettaan. Se mitä hän kertoo halpamarketeista vaatteensa ostavista pitkäaikaistyöttömistä kertoo varmaankin heistä, mutta heistä ei synny köyhyyden koo kuva.yse on niistä ihmisistä, jotka ovat joko menettäneet toivonsa niin totaalisesti etteivät enää välitä, tai niistä joilta puuttuu kulttuurista pääomaa köyhän habituksen peittämiseen. Jälkimmäisten kohdalla kyse voi olla periytyvästä köyhyydestä, mikä minusta pitäisi tarkastella erikseen omana monisyisempänä ja vaikeampana ongelmanaan. Näin usein tehdäänkin, sillä periytyvä köyhyys on syy ja seuraus, se jättää vaille niitä taitoja ja kontakteja, joilla kulutusyhteiskunnassa pärjätään.

Kulttuurinen pääoma sen sijaan antaa selviytymiskeinoja. Rahan puutteesta huolimatta habitus ei köyhyydestä kieli, etenkään nykyisin. Kalliit merkkivaattet ovat osin tavoittamattomissa, rikkaalta ei voi näyttää, mutta samoihin parin euron henkkamaukkoiin pukeutuu koko keskiluokka, tuloista riippumatta. Eli ei tarvitse olla Bergrothin mainitsema suurten kaupunkien kirpparihippi - ketjualeista saa usein jopa halvemmalla muodikkaitakin vaatteita kuin kirppareilta.

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään vaatteiden hinta vaan myös istuvuus ja se, kuinka ne kantaa. Yläluokkainen voi pukeutua vaikka perunasäkkiin ja näyttää silti ylväältä ja ryhdikkäältä. Köyhän ryhti on kumara ja katse alas. Suomessa ns. alempi keskiluokkakin pukeutuu aika vaatimattomasti. Monella myös terveysongelmia, kun ruumiinkuria ei harjoiteta samassa mittakaavassa kuin ylemmissä yhteiskuntaluokissa.

Luokitteliaj taisi juuri ilmottautua. Timo Soini lienee rikas. Kalervo Kummola lienee rikas. Sirkka-Liisa Anttila on suurmaanomistaja ja rikas.  Näistä vain Anttilaa voi kutsua ylväästi itsensä kantavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse menen huonekalukauppaan aina mahdollisimman huonoissa ryysyissä, että pystyy tinkaamaan. 

Moni menee autokauppaankin huonoissa ryysyissä. 

Teen ihan samaa, aina kun menen ostoksille, varsinkin ulkomailla, pukeudun kuin köyhä kerjäläinen. Osasyynä se, että ei rahastettais liikaa ja toisena syynä se että myyjälle ei tule mieleenkään kopsata luottokorttitietoja epärehellisiin omiin käyttöihin koska näkee jo päälle että rahaa ei ole : ) no en kyllä oikeastikaan mikään rikas ole mutta oikein korostan "köyhyyttäni" tietyissä tilanteissa, pääsee helpommalla heh

Meidän työpaikan huonoimman pukeutujan tittelin saa kyllä työpaikan ainoa monimiljonääri, joka keikkuu suurituloisimpien listoilla joka vuosi hyvin korkealla. Perittyä rahaa. Kulkee vanhoissa halpaketjujen rytkyissä. Ei uskoisi ulkoisen olemuksen perusteella ökyrikkaaksi.