HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa

"Bergroth muistuttaa, että vaatetus näkyy ihmisestä usein ensimmäisenä. Pukeutumisen kautta köyhä ihminen voi myös jossain määrin yrittää salata vaikeaa asemaansa – mutta silläkin on rajansa.

”Nuori ihminen voi ostaa vaatteita kirpputorilta ja verhota köyhyyden onnistuneesti vaikkapa hippiaatteeseen ja kulutuskriittisyyteen, mutta yli viisikymppinen hippivaatteisiin pukeutuva nainen voi saada avohoitopotilaan leiman.”

32-VUOTIAS Hanna kuvaa köyhän pukeutumista näin:

”Mustat vaatteet muuttuvat vähitellen harmaiksi ja kengät alkavat muuttaa muotoaan. Takki on vaikein asia. Joka syksy tulee kauppoihin uusimpia malleja ja katunäkymä jakaantuu niihin, joilla on uudet vaateet ja niihin, joilla ei ole. Suurimmissa kaupungeissa voi tosin yrittää aloittaa pukeutumaan hiukan hippimäisesti, mikä salaa hyvin sitä seikkaa, ettei kyseisellä henkilöllä ole rahaa.”"

Itse muuten huomasin, että silloin kun olin pitkään työttömänä eikä rahaa oikeasti ollut, kiinnitin paljon enemmän huomiota vaatteisiini ja pukeutumiseeni. Nyt, kun olen keskipalkkaisessa vakityössä, ei ole enää oikein mitään väliä, miten pukeudun ja ovatko esim. kengät täysin ehjät. Menen jo toista talvea Tokmannin alelaarista ostetulla takilla, jonka alanappi on irti. :D Kompensoin sitten aidoilla koruilla. Helmet korvissa ja pieni timanttiriipus kaulalla riittävät nostamaan asun tasoa korkeammalle helposti. 

Kun rahaa ei oikeasti ole, koko elämä alkaa keskittyä sen ympärille: miten pärjään, miten maksan laskut, selviänkö ensi kuuhun asti - ja miten vaatteeni kestävät, en kai näytä köyhältä (koska risat ja epäsiistit vaatteet varmasti torjuvat potentiaalisia työnantajia).

Yksi sana: varusteleka.

Toimivaa ja laadukasta, välillä jopa sairaan halpaa, miehelle ja naiselle. Mitä ei löydy lekasta, sitä ei tarvita.

Hyväkuntoisia vaatteita on kirpparit pullollaan.

Täytyy vain osata etsiä ja tuntea oma tyylinsä,jotta tietää mitä etsiä. Olen tehnyt monet hyvät ja halvat löydöt, niin vaatetukseen kuin sisustukseen esim. Uffilta, Fidalta, Pelastusarmeijalta,paikallisilta kirppareilta jne.Kannattaa seurata myös milloin em. liikkeiden tarjouspäivät ( esim. Uffilla kaikki tuotteet lähtöhinta 5€ ja hinnat halpenevat joka päivä, Fidalla välillä mylläkkäpäivät,jolloin tuotteet -50% yms. Tilatkaa vaikka heidän uutiskirjeet)

Kannattaa liittyä myös oman alueen/lähialueen fb-kirppariryhmiin. Siellä usein hyväkuntoisia vaatteita myös.

Vierailija kirjoitti:

Omat nettotulot n. 3700€/kk, mutta en silti käy vaatekaupassa kuin erittäin harvakseltaan. Ja silloinkin ostan aina logottomia vaatteita. Viimeksi löysin arkitalvitakin, joka oli omaan makuuni vähän turhan kallis (700€), mutta se oli laadukkaan oloinen ja ennenkaikkea siinä ei ollut yhtäkään ulospäin näkyvää logoa tai tunnistetta, joten ostin sen. Sillä mennään todennäköisesti monta talvea.

Kaikenmaailman Canada Gooset yms. on jotenkin epätoivoisen näköisiä yrityksiä esittää varakasta. Itse en siis ole rikas, mutta silti enemmän hyväntahtoisesti säälittää merkkien esiintuominen. Itseään hakevilla teineillä sen ymmärtää joten kuten, kun halutaan esittää aikuista.

Perus aluspaidat ostan aina alesta halvinta valkoista ja mustaa, mitä löytyy. Samoin sukat ja yksiväriset alushousut. Naurettavaa maksaa 50€ kalsareista tai yksivärisestä t-paidasta. Se on vain tyhmää. Ennemmin niilläkin rahoilla osakkeita salkkuun ja parempaa turvapuskuria ja mahdollista varakkuutta tavoittelemaan.

  

Hienoa, että sinäkin olet löytänyt oman tapasi olla muita parempi! "Hyväntahtoinen sääliminen" lähestyy jonkinlaista ylimielisyyden ja alentuvan suhtautumisen huipentumaa.

On tietenkin olemassa sellainenkin joukko, jolla pätemisen tarvetta ei ole. Tämä kirjoittaja ei selvästi kuitenkaan kuulu siihen, koska sellaisille merkit ja hinnat ei ole noin tärkeä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Miesten puvusta voisi päätellä luokka-aseman,  mutta kun Suomessa miehet ei käytä pukua töissä eikä vapaa-ajalla.

Miten niin ei käytä?

Menkää Myllypuron ruokajonoon katsomaan ja Kontulaan miten köyhät pukeutuvat. Kuluneita kenkiä ja vanhoja muodista menneitä tuulipukuja. Lähinnä Helsingin köyhistä tässä varmaan puhuttiin, joilla rahat menevät melko pitkälle ruokaan ja vuokranmaksuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju täyttyy kommenteista joiden mukaan "MINÄ ainakin pukeudun tavalla X joten turha tutkimus!". Vaikka tuossa jutussa juuri köyhät itse kertovat miten kokevat myös pukeutumisellaan erottuvansa.

Kyse onkin siitä, että ne köyhät LUULEE, että ne keillä on vimpan päälle kaikki, ovat rikkaita. Siksi näin ja siksi kokevat erottuvansa "rikkaista" , vaikka todellisuudessa joillakin on kahdet merkkikuteet ja asusteet, jotka ostettu Klarnan turvin eikä rikkauksista tietoakaan.

T: nro13

Ne rikkaudet voivat olla myös osakkeissa. Minä ostan melko usein Klarnan turvin, koska rahat ovat kiinni osakkeissa ja ne menevät kaupaksi silloin kun menevät.

Onko koko salkkusi kiinni jossain listaamattomissa osakkeissa vai ostatko pörssistä pelkästään jotain miniyhtiöitä, joilla ei ole likdivideettiä ollenkaan? Erikoinen strategia.

84 lisää vielä, ettei kirppareilta löydy pelkkää "hippityyli" (tai mitä tossa jutussa nyt mainittiinkaan), sillä itsekään en niin pukeudu. Sieltä löytyy siistejä, kaikentyylisiä vaatteita ja välillä niitä merkkejäkin, jos niitä kaipaa. Eli mieti ensin MILLAISEN tyylin haluat ja sitten voi pikkuhiljaa alkaa kirppareilta etsimään sen tyylisiä vaatteita. Löytyy niin business, trendsetter jne ihan mitä vaan. Tietysti se vie enemmän aikaa, mutta kärsivällisyys palkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhänkään ei tarvitse pukeutua johonkin rikkinäisen verkkapukuun koska nykyään esim zarasta saa kivannäköisiä vaatteita halvalla. Jos elämä sen sijaan on muutamasta eurosta kiinni niin kirpputorilla on ihan uusiakin vaatteita muutamalla eurolla. Köyhyys on todella paljon myös valintakysymys. Joko rahaa ei ole ruokaan koska se menee viinaan tai sitten käytetään surkeita vaatteita koska rahat laitetaan johonkin luomuruokaan tai luontaishoitoihin -- näin ainakin omassa tuttavapiirissä!

Minä käyn töissä mutta vuokran ym kulujen jälkeen vaatteisiin ei käytännössä jää rahaa. Ostan uusia vaatteita n 2 krt vuodessa ja silloinkin useimmiten on kyse uusista alushousuista tai sukista hajonneiden tilalle. Huvikseni en osta vaatteita koskaan, en mitään muutakaan. Laskujen jälkeen tälle kuukaudelle jäi rahaa 340€. Olen hyvässä ammatissa ja erotun muista ammattikuntani jäsenistä juurikin siinä, että pukeudun todella huonosti / epäsiististi.

Ostin pitkään vaatteita H&M:ltä ja Zarasta rikkimenneiden tilalle. Minulla on aina yhden housut, joita käytän joka päivä. Zaran housut ovat kestäneet keskimäärin 2-3kk kunnes ratkeavat / repeävät jostakin kohdasta. Puserot nyhjääntyvät ja kulahtavat. Koko vaatetus huutaa rahan puutetta. Lisäksi on käytössä yksi paitapusero ja yksi villapaita. Molemmissa on reiät jo, paitapusero harmaa (oli valkoinen), villapaita oli musta, se on harmaantunut myös. Työhaastattelussa olisin todellisissa ongelmissa, koska nykyiset farkkuni ovat siniset. Mihinkään jakkupukuun minulla ei ole varaa (olisi ammattini normivaatetus). Olen aina samoissa vaatteissa. Aina. Jos jotakin hajoaa niin pahasti ettei sitä voi korjata, joudun ostamaan uutta.

Todella halvat vaatteet eivät kestä ja näyttävät halvoilta. Kyllä omassa ammattikunnassani on hyvin homogeeninen, siisti pukeutumistapa. Silkkipaita / paitapusero, neule tms. H&m:n neuleen erottaa kyllä laadukkaasta aivan vaivatta. Ne eivät laskeudu vaan ovat täysin muodottomia pusseja.

Työhaastattelussa kerran jopa haastattelija mainitsi jotakin paidastani (joka oli h&m:ltä). Nuhjaantunut ulkomuoto ei anna vakuuttavaa kuvaa ihmisestä jos hän poikkeaa viiteryhmästään. Lisäksi kukaan tuskin nauttii siitä, että pitää joka päivä samoja, reikäisiä vaatteita. Jatkuva Zaran ostaminen käy kalliiksi vaatteiden rikkoonnuttua säännöllisesti.

Takkiesimerkki huvittaa: en edes muista kuinka vanha takkini on. Yli 5-vuotias, täyte pursuilee saumoista ulos. En edes kuvittele että pystyisin ostamaan uutta takkia, en tiedä koska seuraavan kerran. Takki on väärän kokoinenkin mutta ei voi mitään. Kun laihduin, kaikki vaatteet roikkuivat päällä koska en pystynyt hankkimaan oikeaa kokoa. Jotenkin tilanne masensi ja olen lihonut vähän takaisin.

Vaatteet ovat Suomessa aivan älyttömän kalliita.

Olet hyvässä ammatissa ja köyhä kuin kirkonrotta? Jokin ei nyt täsmää. Vai onko kyseinen "hyvä ammatti" taas joku kansankorotaiteilija tai muu harrastus, missä itsellä on kivaa, vaikka liksaa ei tulekaan? Vaateasiasta päätellen ei kuitenkaan näin olisi. 

Tässä tapauksessa kyseinen hyvä ammatti on lakimies ja ekonomi, töissä valtiolla. Tällä palkalla ei kuitenkaan vaatteita ostella. Kontrasti muihin on suuri. Opiskeluaikana minulta kysyttiinkin olenko joku köyhä kun pukeudun niin halvan näköisesti. Pitäisi mukautua muiden menoon mutta rahat ei riitä.

Tässä copypastea ”KÖYHÄLLÄ on kirjava ja kahiseva, halpa tuulipuku yllään, ohutpohjaiset, narisevat lenkkarit jalassaan. Kun saa sossusta rahaa, tytölle voi ostaa paidan ihan Euromarketista. Marketin hyllyjen väliin kuuluu kuinka kaksi langanlaihaa naista, hienosti värjättyine hiuksineen ja muodikkaine silmälasikehyksineen kommentoi: En voi ymmärtää, miten joku voi ostaa vaatteensa ruokakaupasta.”

Näin 42-vuotias Sanna kuvaa kirjoituksessaan köyhän pukeutumista.

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä sosiologi Harley Bergroth on kirjoittanut köyhyydestä äskettäin ilmestyneessä tietokirjassa Luokan ääni ja hiljaisuus: yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa (Vastapaino). Hän tutki omaelämänkerrallisia kirjoituksia, jotka julkaistiin Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa."

Olen rikas, mutta ostan silti kirpputoreilta vaatteet. 

Tämänkin kyseisen Hesarin jutun tarkoitus on yrittää lisätä kulutusta. 

Emme alistu. 

Olen tunnettu siitä, että käytän samoja vaatteita ikuisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä copypastea ”KÖYHÄLLÄ on kirjava ja kahiseva, halpa tuulipuku yllään, ohutpohjaiset, narisevat lenkkarit jalassaan. Kun saa sossusta rahaa, tytölle voi ostaa paidan ihan Euromarketista. Marketin hyllyjen väliin kuuluu kuinka kaksi langanlaihaa naista, hienosti värjättyine hiuksineen ja muodikkaine silmälasikehyksineen kommentoi: En voi ymmärtää, miten joku voi ostaa vaatteensa ruokakaupasta.”

Näin 42-vuotias Sanna kuvaa kirjoituksessaan köyhän pukeutumista.

Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä sosiologi Harley Bergroth on kirjoittanut köyhyydestä äskettäin ilmestyneessä tietokirjassa Luokan ääni ja hiljaisuus: yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa (Vastapaino). Hän tutki omaelämänkerrallisia kirjoituksia, jotka julkaistiin Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa."

Eipä noita Euromarketteja ole enää edes olemassa.

No tunnen kyllä niitäkin yksilöitä jotka kulkee ties missä rytkyissä oikeastaan melkein sitä pahemmissa mitä paremmin alkaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahatonta väkeä joilla aina siistit ja puhtaat vaatteet,

ei salailla köyhyyttä, eletään vain kuten on aina totuttu.

Kumma että monet tuijottavat mitä koruja on ja minkälaiset kengät, näistä ei voida päätellä varakkuutta.

Kengät paljastaa paljon ihmisestä. Varsinkin miesten kohdalla. Kun etsitte miestä elämäänne katsokaa myös kenkiä . Onko siistit, huolletut ja nahkakengät kiillotetut. Silloin kun oli napakymppi telkussa, moni nainen halusi nähdä miehiltä kengät, koska ne kertovat paljon kantajastaan.

Haha kun tapasin mieheni, nii eipä ollu kivat kengät. Onneksi sitten pyynnöstäni luopui niistä ja toiset olikin tosi kivat.

Meillä ukko painelee kylmät kaudet vanhoilla sa-maihareilla. Kuluneet ja pohjat on kunnostettu jo pari kertaa. Tyylikkäämmät kuin yhdetkään kiiltävät nahkakengät. Kesää varten tilaa ulkomailta kympin tennarit ja heittää roskiin kun tulee kylmät kelit. Ja taas maiharit jalkaan.

Ja ihan hyvä mies on.

Vierailija kirjoitti:

Persut ja rajat kiinni erottaa sairaan rumista vaatteista ja rumuudesta muutenkin. Kyllä mä ihmettelen niitäki jotka ei tajua merkkejä koska se merkki takaa laadun. 

Valitettavasti laadukkaan maineen omaava hinnakas merkkikään ei nykyään takaa pitkäikäistä ja vahvaa materiaalia. Toki keskimäärin laatumeekin hinnakas vaate kestää pidempään, mutta noilta löytyy myös vaatteita, jotka ei materiaalilaadultaan juurikaan eroa halpisvaatteiden laadusta, ainoastaan sen logon tuomalla järjettömällä lisähinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä että ne kaikista ulkonäkökeskeisimmät ja laitetuimmat ihmiset jotka tiedän ovat lähihoitajia, kampaajia tai muita duunareita. Esim. yksi kaverini joka on lähihoitaja käyttää aina merkkivaatteita ja omistaa monta logolaukkua. Rahaa kuluu myös ripsienpidennyksiin, suihkurusketukseen ja hiuksiin. Yliopistolla ihmiset taas pukeutuu paljon vaatimattomammin (kauppista lukuunottamatta). Lähihoitajaa ja kauppislaista on vaikea erottaa ulkonäöllisesti toisistaan.

Ei ne lähihoitajat ja kauppislaiset kyllä eroa toisistaan älyltäänkään. 😂

Vierailija kirjoitti:

Menkää Myllypuron ruokajonoon katsomaan ja Kontulaan miten köyhät pukeutuvat. Kuluneita kenkiä ja vanhoja muodista menneitä tuulipukuja. Lähinnä Helsingin köyhistä tässä varmaan puhuttiin, joilla rahat menevät melko pitkälle ruokaan ja vuokranmaksuun.

Mietin myös, kuinka moni oikeasti on tässä ketjussa rikas. Minulle rikas tarkoittaa miljoonatiliä, josta voi pohjattomasti ammentaa. Palkkatyöläinen ei koskaan ole rikas pelkällä palkallaan. Ei, vaikka olisi lääkäri tai kansanedustaja.

Joo ja ei. Monet haluavat antaa varakkaamman kuvitelman ja ostavat siksi(kin) kalliita vaatteita, osa ostaa kallista koska on oikeasti varaa ja ne nyt sattuvat miellyttämään, osa ostaa halpaa kun ei muuta voi, osa ostaa halpaa koska ei halua käyttää rahaa vaatteisiin vaikka tilillä ja sijoituksissa olisi miljoonia.

Itse tunnen kaikkia näitä + lukuisia muita. Yksi ääripäistä on mies jonka ei tarvitse tehdä töitä kun on varakkaan suvun ainoa jälkeläinen, kulkee UFFin farkuissa joita ostaa 3 e päiviltä koska vaatteet ei kiinnosta vaan käyttää rahojaan matkailuun ja harrastuksiin. Toinen ääripää taas on nuori joka raataa otsa hiessä ja ostaa luotolla merkkivaatteita, ruokana onkin sitten kaurapuuroa ja makaronia ketsupillla, tonnikalaa jos on juhlapäivä.

Minulla ei ole varaa ostaa vaatteita edes Seppälästä, mutta näytän varmasti varakkaammalta kuin todellisuudessa olenkaan, koska äitini, jolla on paremmat varat kuin minulla, ostelee usein vaatteita hetken mielijohteesta jos ovat alennuksessa ja antaa ne sitten minulle, jos ei tulekaan käytettyä. Joudun keikkatyöni puolesta joskus hienoihinkin kokkareisiin ja siellä pitää sitten olla fiinimmän näköinen. Jotenkin onnistun näyttämään siltä, että kuulun joukkoon, vaikka en kyllä vielä viisi vuotta sitten olisi itseltäni näinkään suuria odottanut. Ja edelleen olen ihan tavallinen nainen, enkä muita parempi tai varsinkaan rikkaampi :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat nettotulot n. 3700€/kk, mutta en silti käy vaatekaupassa kuin erittäin harvakseltaan. Ja silloinkin ostan aina logottomia vaatteita. Viimeksi löysin arkitalvitakin, joka oli omaan makuuni vähän turhan kallis (700€), mutta se oli laadukkaan oloinen ja ennenkaikkea siinä ei ollut yhtäkään ulospäin näkyvää logoa tai tunnistetta, joten ostin sen. Sillä mennään todennäköisesti monta talvea.

Kaikenmaailman Canada Gooset yms. on jotenkin epätoivoisen näköisiä yrityksiä esittää varakasta. Itse en siis ole rikas, mutta silti enemmän hyväntahtoisesti säälittää merkkien esiintuominen. Itseään hakevilla teineillä sen ymmärtää joten kuten, kun halutaan esittää aikuista.

Perus aluspaidat ostan aina alesta halvinta valkoista ja mustaa, mitä löytyy. Samoin sukat ja yksiväriset alushousut. Naurettavaa maksaa 50€ kalsareista tai yksivärisestä t-paidasta. Se on vain tyhmää. Ennemmin niilläkin rahoilla osakkeita salkkuun ja parempaa turvapuskuria ja mahdollista varakkuutta tavoittelemaan.

  

Hienoa, että sinäkin olet löytänyt oman tapasi olla muita parempi! "Hyväntahtoinen sääliminen" lähestyy jonkinlaista ylimielisyyden ja alentuvan suhtautumisen huipentumaa.

On tietenkin olemassa sellainenkin joukko, jolla pätemisen tarvetta ei ole. Tämä kirjoittaja ei selvästi kuitenkaan kuulu siihen, koska sellaisille merkit ja hinnat ei ole noin tärkeä juttu.

Sulla taitaa siis olla Canada Goosen rotsi ja nyt harmittaa, kun  joku ei pitänyt sitä niin superhienona?

Tai logolaukku tms.