Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Vaatteet paljastavat usein ihmisen luokka-aseman, vaikka sitä yrittäisi salata, kertoo tutkija – Tältä köyhyys näyttää ja tuntuu Suomessa
24.02.2017 |
Voiko joku copypasteta artikkelin sisällön tähän?
Kommentit (528)
Jutun osa 2:
BERGROTHIN mukaan köyhä ei pysty vaikuttamaan ulkoiseen olemukseensa tavalla, jolla hyvin toimeentuleva keskiluokka osoittaa paikkansa yhteiskunnassa.
”Siistit merkkivaatteet ja treenattu vartalo kertovat kunniallisesta asemasta. Mutta olennaisempaa kuin istua johonkin tiettyyn ideaalikehon muottiin on se, että ulkonäkö on valinta eikä pakon sanelema ratkaisu. Varakas voi pukeutua halutessaan rennosti ja leikitellen.”
ULKONÄKÖ ja pukeutuminen ovat viestittäneet ihmisen asemaa vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja. Esimerkiksi 1800-luvulla pukeutumiselle oli selkeä luokkakoodi ja pukeutumisen vaihtelumahdollisuudet olivat rajatumpia kuin nykyään.
Nykyään media ja mainonta yllyttävät oman kehon työstämiseen ja niiden viestit tavoittavat kaikki yhteiskuntakerrokset. Naistenlehdissä naiset ovat kauniita ja nuoria. Mainokset haluavat uskotella, että jokainen voi muuttua kauniiksi tietyillä kulutusvalinnoilla.
Bergroth muistuttaa, että vaatetus näkyy ihmisestä usein ensimmäisenä. Pukeutumisen kautta köyhä ihminen voi myös jossain määrin yrittää salata vaikeaa asemaansa – mutta silläkin on rajansa.
”Nuori ihminen voi ostaa vaatteita kirpputorilta ja verhota köyhyyden onnistuneesti vaikkapa hippiaatteeseen ja kulutuskriittisyyteen, mutta yli viisikymppinen hippivaatteisiin pukeutuva nainen voi saada avohoitopotilaan leiman.”
32-VUOTIAS Hanna kuvaa köyhän pukeutumista näin:
”Mustat vaatteet muuttuvat vähitellen harmaiksi ja kengät alkavat muuttaa muotoaan. Takki on vaikein asia. Joka syksy tulee kauppoihin uusimpia malleja ja katunäkymä jakaantuu niihin, joilla on uudet vaateet ja niihin, joilla ei ole. Suurimmissa kaupungeissa voi tosin yrittää aloittaa pukeutumaan hiukan hippimäisesti, mikä salaa hyvin sitä seikkaa, ettei kyseisellä henkilöllä ole rahaa.”
KÖYHYYS rajoittaa elämää monin tavoin.
Jos pitkäaikaistyötön pääseekin työhaastatteluun, hänen voi olla vaikea vakuuttaa työnantajaa osaamisestaan. Kuluneiden vaatteiden ajatellaan kertovan työnantajalle siitä, että ihminen ei huolehdi itsestään eikä ole myöskään vastuuntuntoinen työntekijä. Köyhä kokee usein itsekin olevansa huono ja ilman yhteiskunnallista tehtävää.
Köyhyys vaikuttaa koko olemukseen. Ulkopuolisuuden kokemus näkyy usein vetäytyvinä liikkeinä ja asentoina.
”Köyhä vetäytyy herkästi arvioivien katseiden alta ja välttelee kontakteja. Silmiin katsominen on vaikeaa ja hartiat painuvat kasaan. Sosiaaliset siteet katkeavat, kaverit eivät soittele, eikä köyhä haluakaan olla millään tavalla esillä. Näin hiljalleen hävitään yhteiskunnasta. Tulevaisuus katoaa ja elämän täyttää selviytyminen.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tietenkin. Minkäs muun syyn takia mammat kilvan ostaa kalliita lastenvaatteita kuin, että pääsevät näyttämään muille, että heillä menee hyvin ja rahaa on.
Mä luulen oikeastaan, että siinä ilmiössä on vaan kyse oman lapsen hemmottelun muodosta. Vain parasta mun mussukalle, ennemmin kuin sen esittelystä, että meillä on millä mällätä. Se huomio, mikä muiden antamana tyydyttää, on, jos lasta ihastellaan. Kalliit vaatteet ovat vain keino alleviivata tuntemuksia omaa lasta kohtaan ja saada tuollaista huomiota, ja jos kaveripiirissä tää on tapana, tällaisten vaatteiden puuttumisen epäillään kertovan, ettei lasta rakasteta "tarpeeksi" eli kaikin tavoin.
Mua varmaan joku seuraaja pitäisi lapsen vaatetuksen perusteella epävakaana persoonallisuutena, kun joskus mennään kulahtaneissa kirpparihaalareissa ja joskus sävy sävyyn puettuna vimpan päälle hyvin ja hienosti.
Tilanteen ja tarpeen mukaan. 5-v tyttö.
Jutun loppu eli osa 3:
BERGROTH kertoo, että köyhien kirjoituksissa näkyy paljon häpeää ja itseinhoa.
”Peiliin katsominen on vastenmielistä, koska peilistä tuijottaa vääristynyt olento, muukalainen, josta ihminen ei tunnista itseään. Köyhyys kyseenalaistaa ihmisyyden. Köyhä voi käyttää itsensä kuvailuun eläinsymboliikkaa. Hän on kuin nälkäisenä vaeltava eläin, joka joskus eksyy ihmisten ilmoille.”
Sosiaalitoimistossa käyminen on tunteellinen kokemus. Se nöyryyttää, vaikka se voi tuoda helpotusta rahapulaan. Toimistossa käyminen herättää myös kiukkua ja häpeää. Paikkana sosiaalitoimisto tiivistää köyhyyden syvältä koskettavan olemuksen.
KÖYHYYS luo ihmiseen ikävän leiman. Voiko siitä päästä eroon?
Bergrothin mukaan meidän pitäisi murtaa ajattelumalli, jonka mukaan köyhyys olisi oma vika. Hän pitää köyhyyttä yhteiskunnan eikä yksilön ongelmana.
”Tuotantokeskeisessä yhteiskunnassa pitäisi ainakin oppia paremmin ymmärtämään sitä, että köyhät elävät aivan erilaisessa todellisuudessa kuin keskiluokka. Sitä kautta voidaan muuttaa tapoja suhtautua köyhyyteen.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo 18 kommenttia ihmisiltä, jotka joko luki artikkelin, mutta ei silti voi copypastettaa sitä tähän tai ei lukenut artikkelia ja vastaa lukematta.
MItäpä, jos hommaisit lukuoikeuden? Koko artikkelin kopioiminen on tekijänoikeuslain vastaista.
Kun laittaa lähteen esiin, niin luullakseni saa kopioida mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten puvusta voisi päätellä luokka-aseman, mutta kun Suomessa miehet ei käytä pukua töissä eikä vapaa-ajalla.
Pukuja töissä käyttävät esim. kodinkonemyyjät, automyyjät, myyntiedustajat etc.. työläiset.
T: hupparissa viihtyvä ylempi toimihenkilö
Hekin, mutta en pitäisi työläisinä pankkien tai pörssifirmojen johtoporrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhänkään ei tarvitse pukeutua johonkin rikkinäisen verkkapukuun koska nykyään esim zarasta saa kivannäköisiä vaatteita halvalla. Jos elämä sen sijaan on muutamasta eurosta kiinni niin kirpputorilla on ihan uusiakin vaatteita muutamalla eurolla. Köyhyys on todella paljon myös valintakysymys. Joko rahaa ei ole ruokaan koska se menee viinaan tai sitten käytetään surkeita vaatteita koska rahat laitetaan johonkin luomuruokaan tai luontaishoitoihin -- näin ainakin omassa tuttavapiirissä!
Usein köyhällä vaatetus saattaa olla aika homssuinen tai epäsopiva .Ei se kerro sinänsä rahattomuudesta, vaan elämän hallinnan puutteesta ja muista lieveilmiöistä. Masennuksesta, huonosta itsetunnosta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmisellä on itsetunto kohdillaan, ei tarvitse olla kalliita vaatteita. Itse kuljen vanhoissa vaatteissa ja kerron myös kaikille, että olen ekologinen. Vaikka olisi rahaa, ostan vain ale -50-70 % kaikki vaatteet.
Ja harvoin ostan.
Eriarvoistumisesta saamme syyttää muotitaloja ja koko muotipiirejä ! Joka lehdet suoltaa, että nyt on tämä ja tämä muotia.
Älkää olko muodin orjia.
Sitäpaitsi muotiteollisuus osallistuu saastuttamiseen. Joka kausi muutetaan shortsin mittaa että joutuisit ostamaan uudet shortsit vaikka ei ois edellisenä kesänä ollut kuin yksi hellpäivä ja shortsit käyttämättömät.
Kansaliike kehiin ! Me pukeudutaan tavallisest ja klassisesti. Samat ryysyt aina.
Emme kanna rahoja rikkaiden kirstuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo 18 kommenttia ihmisiltä, jotka joko luki artikkelin, mutta ei silti voi copypastettaa sitä tähän tai ei lukenut artikkelia ja vastaa lukematta.
MItäpä, jos hommaisit lukuoikeuden? Koko artikkelin kopioiminen on tekijänoikeuslain vastaista.
Kun laittaa lähteen esiin, niin luullakseni saa kopioida mitä haluaa.
Kokonaisia artikkeleita ei saa kopioida. Raja on tulkinnanvarainen, mutta peukalosääntönä voi pitää maksimissaan kappaleen mittaista lainausta. Asiaan vaikuttaa, onko pelkästään kopioitu tekstiä vai onko lisäksi tuotettu uutta sisältöä lainausta kommentoimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menen huonekalukauppaan aina mahdollisimman huonoissa ryysyissä, että pystyy tinkaamaan.
Moni menee autokauppaankin huonoissa ryysyissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa aidot rikkaat pukeutuu tosi huomaamattomasti, ainakin minä teen niin. En halua erottua massasta millään tavoin.
Kai se on kuitenkin enemmän persoonasta kiinni, millaisia vaatteita haluaa käyttää. Mutta toisaalta saattaa olla myös jotain tietoista halua olla vaatetuksen puolesta tavallinen.
Tervemielisen ihmisen ei tarvitse vaatteilla itseään ehostaa. Suurin tekijä on mielestäni se, että kiinnittämällä muiden huomion itseesi olet potentiaalinen ryöstön kohde. Tyhmimpiä ovat ihmiset, jotka laittaa feikki Rolexin käteensä, menee Brasiliaan elvistelemään ja menettävät käden, kun sielläpäin ryöstäjät eivät kysele annatko kellon, vaan ne pistää käden poikki sapelilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka miettii kuka voi ostaa vaatteensa marketista on nimenomaan henkilö joka esim tätä sanomalla ääneen mainostaa olevansa "parempi" Usein vaan nämä jotka mainostaa äänellään kovaa varmasti että "rahvaat" kuulee tai niillä isoilla logoilla muka kalliita vaatteita esittelevät eivät oikeasti ole rahakkaita.
Tiedän montakin rahakkaampaa ihmistä jolle on ihan sama shoppailla tokmannilla, prismassa, lidlissä, stockalla tai vastaavissa merkkien erikoisliikkeissä. Heitä ei kiinnosta se merkki tai hinta tai mistä on. Vain se että se on itselle kiva ja sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jo 18 kommenttia ihmisiltä, jotka joko luki artikkelin, mutta ei silti voi copypastettaa sitä tähän tai ei lukenut artikkelia ja vastaa lukematta.
MItäpä, jos hommaisit lukuoikeuden? Koko artikkelin kopioiminen on tekijänoikeuslain vastaista.
Kun laittaa lähteen esiin, niin luullakseni saa kopioida mitä haluaa.
Kokonaisia artikkeleita ei saa kopioida. Raja on tulkinnanvarainen, mutta peukalosääntönä voi pitää maksimissaan kappaleen mittaista lainausta. Asiaan vaikuttaa, onko pelkästään kopioitu tekstiä vai onko lisäksi tuotettu uutta sisältöä lainausta kommentoimalla.
Ok, hyvä tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miesten puvusta voisi päätellä luokka-aseman, mutta kun Suomessa miehet ei käytä pukua töissä eikä vapaa-ajalla.
Ja vapaa-ajalla joku ryysyinen t-paita on niin rakas, että sitä pidetään päällä kymmeniä vuosia:D
en ymmärtänyt tota vartalojuttua ollenkaan. Tiedän varakkaita hoikkia ja lihavi ihmisiä sekä köyhiä hoikkia ja lihavi ihmisiä. Työttömillähän pitäisi olla kaikkein parhaimmat vartalot sillä heillähän on kaikki päivät aikaa treenata toisin kun työssäkäyvillä...
En ymmärrä tuota artikkelia. Alennusmyynneistä saa vaatteita välillä todella halvalla ja kirppareilta saa myös halpoja vaatteita, eikä todellakaan mitään hippityyliä.
Ainoa mikä maksaa, on kengät, kun kirppiksiltä tai tosi halvalla ei aina löydy sopivia.
En ole mikään rikas mutta ostan silti lapselleni Hilfigerin vaatteita
Vierailija kirjoitti:
jo 18 kommenttia ihmisiltä, jotka joko luki artikkelin, mutta ei silti voi copypastettaa sitä tähän tai ei lukenut artikkelia ja vastaa lukematta.
http://www.hs.fi/elama/art-2000005101504.html
Mitäpä jos lukisit ihan itse alkuperäisen.
Nuuka rikastuu, tyhmä tuhlaa rahansa vaatteisiin.
Alue: Aihe vapaa
Tässä juttu, osa 1:
”KÖYHÄLLÄ on kirjava ja kahiseva, halpa tuulipuku yllään, ohutpohjaiset, narisevat lenkkarit jalassaan. Kun saa sossusta rahaa, tytölle voi ostaa paidan ihan Euromarketista. Marketin hyllyjen väliin kuuluu kuinka kaksi langanlaihaa naista, hienosti värjättyine hiuksineen ja muodikkaine silmälasikehyksineen kommentoi: En voi ymmärtää, miten joku voi ostaa vaatteensa ruokakaupasta.”
Näin 42-vuotias Sanna kuvaa kirjoituksessaan köyhän pukeutumista.
Turun yliopistossa väitöskirjaa tekevä sosiologi Harley Bergroth on kirjoittanut köyhyydestä äskettäin ilmestyneessä tietokirjassa Luokan ääni ja hiljaisuus: yhteiskunnallinen luokkajärjestys 2000-luvun alun Suomessa (Vastapaino). Hän tutki omaelämänkerrallisia kirjoituksia, jotka julkaistiin Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa.
Kirjoituksista syntyi kuva, miltä köyhyys näyttää ja tuntuu 2000-luvun Suomessa. Bergroth kertoo, että köyhäksi itsensä kokevat ihmiset kirjoittavat paljon risaisista ja epämuodikkaista vaatteista sekä rapistuvasta tai hallitsemattomasta vartalosta.
”Köyhä ei kykene luomaan sellaista ulkomuotoa kuin keskiluokkaan kuuluva ihminen, jonka ulkonäkö viestittää kunniallisesta asemasta yhteiskunnassa. Köyhän ulkomuoto ei kerro itseään työstävästä, tuottavasta kansalaisesta”, Bergroth tiivistää.
BERGROTH pitää Suomea luokkayhteiskuntana. Hänen mukaansa perinteiset yläluokka-keskiluokka-työväenluokka-jaottelut eivät kuitenkaan välttämättä kuvaa ihmisten kokemusta luokka-asemastaan kovin hyvin.
”Koettu luokka-asema tulee esille siinä, miten ihmiset jakaantuvat yhteiskunnan kannalta arvokkaisiin ja arvottomiin yksilöihin. Arvokkaat ihmiset käyvät töissä ja kuluttavat. He ovat tuottavuuskeskeiselle yhteiskunnalle hyödyllisiä ihmisiä”, Bergroth luonnehtii.
Arvottomien luokkaan joutuneet eivät ole talouselämän kannalta hyödyllisiä. He ovat pudonneet köyhyysloukkuun esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa oli 631 000 pienituloista ihmistä. Pienituloisen yksin asuvan ihmisen nettotulot olivat alle 1 185 euroa kuukaudessa. Merkittäviä toimeentulo-ongelmia oli noin kahdeksalla prosentilla väestöstä.