Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa minua pääsemään jämähtäneestä elämäntilanteesta!
24.02.2017 |
Miten päästä eteenpäin jämähtäneestä elämäntilanteesta? Olen ollut samassa työssä 6 vuotta, ja olen todella tylsistynyt ja turhautunut tilanteeseen. Olen opiskellut samalla, mutta opintonikin ovat pahasti venähtäneet ja nyt olisi gradu tehtävänä ennen kuin olen valmis. Työni on opiskelemaani alaan liittyvää, mutta koulutukseni on tuotantoon liittyvää kun taas työni on ollut tuotteiden vähittäiskaupassa. Muuta työkokemusta ei ole paria oman alani työharjoittelua lukuun ottamatta. Uskallanko irtisanoutua ja uskotteko minun saavan vielä koulutustani vastaavia töitä? Se ahdistaa, kun olen jo 28 valmistuessani. Uskon/tiedän olevani ihan hyvä ammattitaidoltani ja -tiedoiltani, mutta mielenterveyden ongelmat ja itsevarmuuden puute ovat vaivanneet ja edesauttaneet jämähtämistäni elämässäni. Olen melko varma, että työnhakua ja gradua en saa tehtyä ikinä, jos jatkan samalla tässä mehut vievässä työssä edes parina päivänä viikossa. Toki olisi turvallisempaa hankkia uusi työ ennen irtisanoutumista.
Kommentit (2)
Älä irtisanoudu. Ite valmistuttuani otin riskin ja jätin duunit (tosin mulla oli nollasoppari ettei sinänsä niiin suuri menetys) ja luotin siihen että saan jotain muuta. Vuoteen en saanut mitään, jonka jälkeen aloin hakea ihan mitä tahansa ja "pääsin" siivoojaksi. Nyt siellä olen ollut jo kohta kaksi vuotta ja tuntuu ettei minusta ole enää mihinkään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Jos työpaikkasi on vakituinen,et missään tapauksessa sano itseäsi irti, ennenkuin sulla on toinen paikka hankittuna. Oletko lueskellut viime aikoinan mitään uutisia työttömyyestä, akateemisten työttömyydestä tms? Tältäkin palstalta on saanut lukea piiitkiä ketjuja siitä, miten on itse omasta mielestä lähdetty jostain työpaikasta vaan vähäksi aikaa kotiin/lastentekoon/miehen matkaan maailmalle ja sitten ei enää löydykään mitään. Eli ei irtisanoutumista ennen uutta paikkaa.
Jämähtäminen ei vielä 6 vuoden jälkeen ole minun mielestäni edes oikea sana. Tosin minä olenkin 54 vuotias, joten jämähtämiset alkaa mun kohdalla jossai 20 vuoden puurtamisen jälkeen...
Jotta saisit uutta puhtia sen gradun tekemiseen, niin haet tietysti opintovapaata työstäsi. Sitä on nimittäin työnantajan pakko myöntää. Samalla tulee sulle selkeä aikaraja, mihin mennessä se sepustus pitää olla valmiina, kun opintovapaata on myönnetty xx.xx. päivään saakka.
On hyvä että tiedostat voimavarojesi rajallisuutta jo nyt, silloin onkin hyvä miettiä tekemisiä ja alkaa reagoida ennenkuin voimat ihan loppuu.
Mutta sitä työpaikkaa, vaikka se miten huono tahansa olisi (eikä sinun tapauksessasi edes ole), ei pidä missään tapauksessa luovuttaa.
Ja uutta työpaikkaa vaan etsimään vaikka heti. Laita työpaikaltasi kaikki suhteet ja verkot vesille, kerro yhteistyökumppaneille ja muille että voisit vaihtaa maisemaa. Onnea matkaan, hyvä siitä tulee.
Ja ikää ei sulla ole liikaa ollenkaan, älä sitä mieti kun sille nyt vähiten voi mitään muutenkaan...