Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Minusta se, joka tuo rahaa kotiin, ansaitsee iltavapaansa. Kotiäiti tai koti-isä elää kuitenkin lapsen hoidosta ja kotiaskareista huolimatta kotielämää. Ei ole tulostavotteita, v-mäisiä työkaveita, nilkkiä pomoa tai loputonta emailtulvaa.
Kotiaskareet, jos tuntuvat liian raskailta, niin sitten vikaa on askareiden määrässä. Mieti mikä on olennaista ja mikä vähemmän olennaista. Olennaisintahan lopulta on vain: Ruuanlaitto, kaupassakäynti, wc:n siivous, pyykinpesu (pesukone tekee) ja tiskaus (pesukone tekee). Lapsenhoito tuohon päälle, niin ei se nyt liian paljon ole vaadittu.
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit ei kommentoi nuita tuoreita SUOMALAISTUTKIMUKSIA joiden mukaan lapselle edullisinta on lähteä hoitoon 1-3-vuotiaana??? Tiesittekö että kotona lorvailevien lapset todennäköisesti on matalapalkka-aloilla ja/tai kotona itsekkin aikoinaan. Malli elämästä ja päivän rytmittämisestä lähtee lapsuudesta. Älkää äidit jääkö kotiin homehtumaan kun teille on taisteltu mahdollisuus nousta miehen rinnalle. Älkää tehkä tyttärellenne karhunplavelusta hautautumalla homeisiin kotinurkkiin äkäisenä kuin ampiainen, ja paras osa elämää menee ohi murjottaessa.
Koska vuosikymmenten milloin minkin tahon propagandan tuloksena jotkut luulevat ihan oikeasti, että lapsen edun mukaista olisi pysyä kotona vähintään kolmivuotiaaksi. Mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä, se on vain uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.
Kyse on äidin edusta että saa laiskotella yhteiskunnan piikkiin.
Miksi jos lapsella vähänkään ongelmia suositellaan päivähoitoa? Miksi monet kotiäiditkin käyttää päivähoito-oikeutta ja leikkikouluja? Koska lapsen ei ole hyvä mädäntyä kotona katkeroitunut äiti seuranaan. On epäluonnollista olla äiti-lapsi-pari koko päivän. Ei lapsi saa siitä valmiuksia pärjätä tälläisessa yhteiskunnassa. Ennen kun elettiin maaseutuyhteisöissä lapset oli mukana maatilan töissä ja kasvoi sivussa sellaiseen elämäntyyliin kuin aikaan kuului. Nyt jotkut eristää lapset kotiin leikkimään äidin kanssa leegoilla vaikka lapsi kaipaa ikäseuraa, ryhmäleikkejä ja ryhmään sopeutumisen valmiuksia
Olipa kerrassaan typerä kommentti. Katkeroitunut äiti mädäntyy ja laiskottelee kotona? :D tiedoksesi vaan etteivät kaikki kotihoitamassa lastaan olevat äidit ole katkeroituneita (miksi olisivat?!?) eivät istu lapsen kanssa kotona kaikki päivät läpeensä. En tiedä mistä olet nämä ajatukset saanut päähäsi..? Samalla logiikalla: itsemurhan partaalla oleva lopen uupunut äiti vie lapset päivähoitoon, jossa ilkeät tädit lähes pahoinpitelevät stressaantuneita lapsia.. Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?
Ymmärrän hyvin miehen vihaisuuden tässä tilanteessa.
Kuuntelisit sitä miestä ja huomioisit hänenkin toiveensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.
Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.
Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.
Miten sitten tuo tasa-arvon pätäkän tuomisesta taloon? Mies hoitaa sen yksin ja sen lisäksi kodinkin= tasa-arvoinen parisuhde?
Miehet ei pidä kaikkeen suostua!
Kuka on päättänyt, että rahan tuominen vastaa täysin lastenhoitoa ja kodinhoitoa? Eiköhän siinä vähän katsota sen työn kuormittavuus ja aika? Mies töissä 8h/päivä ei vastaa VÄLTTÄMÄTTÄ parin lapsen hoitoa ja kaikkia kotitöitä. Hyvin paljon kiinni miehen töistä. Naisen päivä kestää noin 12-13h tauotta.
Ja onko sinusta siis reilua, että miehen ei tarvitse tehdä mitään, siivota edes omia sotkuja? Hyi olkoon mikä itsekkyys paistaa sinusta.Missä kohtaa on sanottu, että miehen pitää hoitaa yksin rahat ja koti? En minä ainakaan.
Taidankin tänään kiittää kunnolla miestä siitä, että osaa olla kunnon mies eikä mikään vikisijä. Arvostaa minua sen verran ettei halua, että väsytän itseni loppuun.
Mieheni on suoraan sanonut, että pääsee töissä helpommalla kuin kolmen alle kouluikäisen kanssa kotona. Tekee asiantuntijatyötä alalla, joka on hänestä todella mielenkiintoinen. Omien sanojensa mukaan "pääsee" myös tarpeeksi usein työmatkoille (kokonaisuudessa n.2kk/vuosi) lepäämään. Hän ymmärtää todella hyvin ne päivät, kun koti on kaaoksessa ja itse vain torkun puolihorteessa sohvalla. Ei koskaan, ei siis ikinä sano mitään pahaa sotkusta tai jos en ole jaksanut laittaa ruokaa tai ulkoiluttaa lapsia. Tarttuu vaan hommiin, vaikka varmasti sitäkin väsyttää.
Kyllä, minunkin mies on sanonut, että pääsee helpommalla. Viime kesäloma oli niin stressaavaa kuulemma, että oli mukava päästä töihin.
Siksi meillä mies osallistuu kotitöihin ja viikkosiivoukseen. Toki minä arkena hoidan enimmät, mutta kuten sanoin meillä kaikki siivoaa omat jälkensä.
Meillä kolme lasta, joista yksi vammainen. Aika ei edes riittäisi kaikille kotitöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki perheet ja elämäntilanteet sekä taustat ovat erilaisia. Eli yleistämistä ei oikein voi tehdä, ja se mikä sopii yksille, ei sovi toisille. Itse olen nainen ja äiti, jolla on kaksi isoa lasta, vanhin on lähellä täysi-ikäisyyttä. Odotan vauvaa uudessa suhteessa, eikä vauva-arki pelota. Se vauvan ja pienen lapsen hoitaminen on pitkälti työtä, ja mitään ruusunpunaisia kuvitelmia ei ole yhtään mistään. Ehkä pikemminkin inhorealismia. Isot lapset ovat toki helpompia, mutta omat ja paljon isommat juttunsa heilläkin. Miehellä on myös lapsia jo ennestään, joten hänkin tietää, mitä tuleman pitää.
Itse vaan unelmoisin, että saisin edes tämän pienimmän kanssa olla kotona hieman pidempään. Aikoinaan molemmat isommat lapseni menivät hoitoon jo heti äitiysloman päätyttyä, siis ihan vauvoina. Ex-mieheni ei antanut minun olla kotona, ei sitten millään. Ne seuraavat vuodet olivatkin semmoista puuroa ja helvetillistä kiirettä sitten työssä ja kotona. Ihan kamalaa.
Mutta ei näytä hyvältä. Tämä pienin on aika lailla yllätysvauva, ja miehelläni ei ole vakituista työtä. Yritystoimintaa on, mutta tulot ovat varsin pienet. Se olen minä, joka siis käy työssä ja tuo rahat. Tämä raskaus aika korkealla iällä ja muutamien perussairauksien kanssa ei ole ollut helppoa. En kuitenkaan ole uskaltanut olla pois työstä muuta kuin muutaman päivän influenssan takia. Pakko on jaksaa, vaikka terveysongelmia on ihan melkoisesti ja väsymys kova (on lisäksi myös raudanpuutosanemia, eikä lisärauta tunnu auttavan).
Näiltä näkymin siis palaan työhön kun äitiysrahakausi päättyy, eli vauvan ollessa vain 3-4 kk. Mies jää kotiin. Tämä surettaa kovasti. Mutta rahan takia on pakko.
Jos saisin olla kotona, olisin vain vauvan kanssa ja kotitöitä sen verran kun jaksaa. Isot lapset voisivat auttaa. Nukkuisin vauvan kanssa kun vauva nukkuu. Tässä iässä ei ole tarvetta tai kiirettä mennä minnekään. Nauttisin.
Mutta en tälläkään viimeisellä kerralla pääse nauttimaan vauva-ajasta tai lapsen hoidosta. :(
Voimia kaikille äideille. Elämä ei ole helppoa, sitä on turha kuvitella.
Miksi olisi pitänytkään antaa?
Koska pienen lapsen olisi ollut hyvä olla edes vuoden ikäiseksi kanssani. En koskaan nähnyt lasten ensiaskeleita, en kuulut ensimmäisiä sanoja. Varsinkin nyt kun lapset ovat isoja, tunnen, että vuodet ovat vierineet ilman että olen ehtinyt olla heidän kanssaan. On pitänyt panostaa vaativaan työhön, jossa työmatkat ja pitkät poissaolot arkea.
Kuulostaa kamalalta :( itse tein miehelle selväksi jo ennen lisääntymistä, että minulle on tärkeää että olen lapsen kanssa kotona siihen kunnes hän on 2-3 vuotta. Miehestä tämä oli ok ja näillä mennään. En olisi ikinä tehnyt lasta miehen kanssa joka vaatii minua menemään takaisin töihin kun lapsi on alle vuoden! En ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit ei kommentoi nuita tuoreita SUOMALAISTUTKIMUKSIA joiden mukaan lapselle edullisinta on lähteä hoitoon 1-3-vuotiaana??? Tiesittekö että kotona lorvailevien lapset todennäköisesti on matalapalkka-aloilla ja/tai kotona itsekkin aikoinaan. Malli elämästä ja päivän rytmittämisestä lähtee lapsuudesta. Älkää äidit jääkö kotiin homehtumaan kun teille on taisteltu mahdollisuus nousta miehen rinnalle. Älkää tehkä tyttärellenne karhunplavelusta hautautumalla homeisiin kotinurkkiin äkäisenä kuin ampiainen, ja paras osa elämää menee ohi murjottaessa.
Kotiäideillä on ehkä muutakin tekemistä. Taisitten aikovatkin olla kotiäitejä vain voden ja siten salaa tyytyväisiä tuohon "Suomalaistutkimukseen".
Niin monta tutkimusta on jo tehty, jotka puoltavat kotihoidon hyötyjä LAPSELLE ITSELLEEN. Ja siten yhteiskunnalle. Tutkimuksia, joissa ei keskitytty tutkimaan NIIDEN kotihoitoa, jotka OVAT VASTEN TAHTOAAN kotona houtamssa. Jos on omasta tahdostaan kotiäiti, tulos oivan erilainen. Nykyään aika harva pystyy stressaantumatta olemaan kotiäiti. Tuo hylkii.
Päiväkotien työntekijäin tietävät varsin hyvin, ettetipäiväkoti ole seikka, joka on lapselle hyvästä. Ihme, että sitä ei osaa vanhemmat nähdä. Oma itsekkyys omalla urajohteisuudella menee edelle. Ja harhaluulo siitä, että lapsi "kuuluu" viedä päiväkotiin. Toki jos on oikeasti masentunut ja huojo-osainen, lapsen on joskus parempi olla päiväkodissa.
Mutta tutkimus ei tutkinut, miten käy kun älykäs koulutettu tai muuten tasa-painoinen vanhempi jää vapaasta tahdosta hoitamaan kotiin, ja näkee sen eteen vaivaa kaiken tiedon ja jaksamisen hyödyntäen. Tutkimuksensa mukaan sellaisia vanhempia ei oikeastaan olisikaan, koska kaikki sellaiset vievät oletuksen mukaan lapset päiväkotiin. No entäs jos eivät vie? Olisi tutkimustulos aivan toisenlainen. Jos siis tutkija tai tutkimuksen tilaaja vain niin suo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä vaan käsitä miten helvetissä mä saan itseni koottua. On tasan selvä että olen nyt hetken kotona. Mies jääköön syksyllä kotiin, mutta en minä rupea kesää TAAS töissä viettämään. Kuuluu se kesäloma ja aika koululaisen kanssa minullekin. Syksyllä saattaa tiukkaa tehdä että minun palkalla pärjätään, mut sitten haetaan apua.
Nyt kun vaan jaksaisin tuon miehen hapanta naamaa ja lievältä masennukselta vaikuttavaa tilaa.
En tiedä miten tähän on tultu, mutta jotenkin kaikki on päin persettä. Miestä ei tunnu huvittavan mikään eikä mikään hänelle ennen kuulunut tunnu kiinnostavan. Autot ja remontit on hoitamatta ja jotenkin koko mies on kuin löysä mato. Tiedän että hän olisi halunnut jäädä kesäksi kotiin, mutta hänellä on sentään pitkä kesäloma ja olkoon syksyllä kotona, kyllä minä silloin teen.
Ja nyt laitan tietty kaiken niin, ettei hänen kotona enää tarvi tehdä mitään..
Kun nyt vaan saisin sen jotenkin piristymään..Hänen panostaan kuitenkin kaivataan kotona remonttien ja autojen kanssa, niitä en osaa enkä pysty tekemään. Hän ei kuitenkaan tunnu innostuvan enää mihinkään puuhaan kotona.
Olen ihan rikki oikeasti. En enää tiedä, miten saan meidän elämän raiteilleen.
ApJa olen siis tehnyt iltoja töitä, en ole koskaan täysin kotona ollut. Aina olen kaiken kotona tehnyt, niin kauan kuin muutettiin tähän taloon. Ensin siksi että mies hoiti paljon remontteja ja autot myöhemmin siksi että meille tuli kummankin toiveesta neljä lasta ja mies käynyt töissä kun olen ollut ävapailla ja vvapailla ja ennen hoiti sentään taloa ja autoja. Nyt lopettanut senkin, vaikka kuinka teen kaiken muun valmiiksi.
Kaikki hommat on vähän rempallaan ja mies äkäinen ja masentunut ja minä yritän paikkailla tilannetta vaikka millä. Nyt minulla tuli kuitenkin seinä vastaan, ja jäin kotiin hetkeksi. Enempää en oikein voi tehdä..Sori mutta ei löydy sympatiaa. Sinä olet saanut neljän lapsen äitiyslomat ja varmaan (mielestäsi itsestäänselvästi, tottakai) pitänyt myös kaikki vanhempainvapaat, ja nyt kun uupunut ja masentunut (!) miehesi olisi vihdoin halunnut vuorostaan jäädä kotiin niin se oli "mahdotonta" koska sinäkin halusit jäädä.
Ensinnäkin, miten niin on muka olosuhteiden pakko että nimenomaan mies joustaa - TAAS? Eikö teillä ole kahta tasa-arvoista aikuista taloudessa, joista kummankin toive painaa yhtä paljon vaakakupissa? Ja koska sinä olet jo ollut vuosia lasten kanssa kotona, niin eikö tässä tilanteessa olisi vihdoin aika laittaa miehen toive vaihteeksi etusijalle?
Ja jos tuota kesäloma-asiaa ajattelee, niin eikös se ratkea sillä, että sinä olet kht:lla sen kuukauden kun mies on kesälomalla, ja mies on kht:lla loppukesän? Esim. kesäkuu molemmat kotona ja heinäkuusta lähtien mies jää kotiin?
Eiköhän se miehesi ole kumminkin viettänyt useamman kesäkuukauden töissä kuin sinä, jos teillä on kerran neljä lasta. Ellet nyt ole synnyttänyt joka ikistä elo-syyskuun vaihteessa ja palannut töihin seuraavan kesäkuun alussa.
Minä kht.lla kun mies kesälomalla? Mites luulet onnistuuko??
Ja töistä ilmoitettiin nimenomaan, että vapaita ei kesällä saa, ne oli varattu muille.( töissäkin minä olen kakkosluokan työntekijä jota käytetään tietty kesätyöntekijänä)
Juu ja ne kesät jotka olen ollut kotona ( harvemmin) on mies ollut kk kesälomalla ja kk vanhempainvapaillaan. Yleensä olen ne ajat ollut töissä. Meillä osunut vaan noin.
Jääköön syksyllä ihan rauhassa, mutta kesällä minäkin haluan nähdä koululaistani. Jos olisin töissä koko kesän, se ei onnistuisi.
Täytyy ensi kesälle tiukasti jo joko hankkia toinen työmaa tai vaatia omia kesälomiaankin koululaisten loma- aikaan.Täytyy myöntää, että minä en tiedä kotihoidontuen myöntämisperusteita, niin en osaa täysin varmaksi ottaa kantaa, mutta etkös sinä noissa molemmissa tapauksissa ole kotihoidontuella silloin kun mies on kesälomalla? Vai meinasitko, että jos olet koko kesän kotihoidontuella, niin mies ei pidä kesälomaa ollenkaan? Sekö sitten on reilua? Miksi sanot että sinullaKIN on oikeus olla kesälomalla lasten kanssa, jos oikeasti meinaat sitä että VAIN sinulla on oikeus kesälomaan lasten kanssa?
Jos ymmärsin suunnitelmasi jotenkin väärin niin pahoittelut siitä. Nyt vaan kuulostaa siltä, että tasa-arvoisen neuvottelun sijaan sinä sanelet ja mies pitkin hampain suostuu kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Siinä tapauksessa en yhtään ihmettele jos miestä ottaa aivoon. Ja se, että sinun sanelemasi malli vastaa sinun omaa subjektiivista käsitystäsi reiluudesta ei tee siitä reilua. Aidosti reilua on se, että molempien mielipiteellä ja molempien käsityksellä reiluudesta on sama painoarvo.
No kuule pidän ne kertyneet kesälomani, silloin voin ne pitää, kun en muutoinkaan ole vahvuudessa, eli tilalleni on jo palkattu kesäksi työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit ei kommentoi nuita tuoreita SUOMALAISTUTKIMUKSIA joiden mukaan lapselle edullisinta on lähteä hoitoon 1-3-vuotiaana??? Tiesittekö että kotona lorvailevien lapset todennäköisesti on matalapalkka-aloilla ja/tai kotona itsekkin aikoinaan. Malli elämästä ja päivän rytmittämisestä lähtee lapsuudesta. Älkää äidit jääkö kotiin homehtumaan kun teille on taisteltu mahdollisuus nousta miehen rinnalle. Älkää tehkä tyttärellenne karhunplavelusta hautautumalla homeisiin kotinurkkiin äkäisenä kuin ampiainen, ja paras osa elämää menee ohi murjottaessa.
Koska vuosikymmenten milloin minkin tahon propagandan tuloksena jotkut luulevat ihan oikeasti, että lapsen edun mukaista olisi pysyä kotona vähintään kolmivuotiaaksi. Mitään perusteluja tälle ei koskaan esitetä, se on vain uskonkappale, jonka kyseenalaistaminen on lähes henkilökohtainen loukkaus.
Kyse on äidin edusta että saa laiskotella yhteiskunnan piikkiin.
Miksi jos lapsella vähänkään ongelmia suositellaan päivähoitoa? Miksi monet kotiäiditkin käyttää päivähoito-oikeutta ja leikkikouluja? Koska lapsen ei ole hyvä mädäntyä kotona katkeroitunut äiti seuranaan. On epäluonnollista olla äiti-lapsi-pari koko päivän. Ei lapsi saa siitä valmiuksia pärjätä tälläisessa yhteiskunnassa. Ennen kun elettiin maaseutuyhteisöissä lapset oli mukana maatilan töissä ja kasvoi sivussa sellaiseen elämäntyyliin kuin aikaan kuului. Nyt jotkut eristää lapset kotiin leikkimään äidin kanssa leegoilla vaikka lapsi kaipaa ikäseuraa, ryhmäleikkejä ja ryhmään sopeutumisen valmiuksia
Ei kotiäidin ole tarkoitus mädäntyä lapsen kanssa kotona. Lasta on tarkoitus käyttää pusitoissa leikkimässä muiden lasten kanssa, sekä päiväkerhoissa ja perhekerhoissa. On muskaria, uimakoulua, vanhempi-lapsi -jumppaa. On sisarukset ja mahtavat rauhalliset hetket kotona. Ulkoilut, retket, onnea. Lapsi saa ikäseuraa, ryhmäleikkejä ym, mutta ei liikaa. Lisäksi lapsi saa öidin sylin. Kuulostat joltakin jo aikoja sitten vanhemmuuden suorittaneelta 40-50 luvulla syntyneeltä, joka vei lapsen hoitoon heti 2kk täytettyään, ja joka itse oli siellä maatilalla. Teillä oli kuitenkin se äityi ja isä siellä läsnä. Vain sinunlaisesi kuvittelevat, että kotona hoidettu lapsi ei saa sosiaalisuutta. Ei, vaikka sinulle se kerrottaisiin kymmeniä kertoja ja näkisit iloisen, onnellisen ja hyvinvoivan lapsenlapsen miniäsi sylissä.
Mutta, kun nyt vähän kuulostaa siltä, että ne äidit uhriutuu kotona hukkuen kotitöihin ehtimättä ollenkaan harrastaa kyseisiä aktiviteettejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?Ymmärrän hyvin miehen vihaisuuden tässä tilanteessa.
Kuuntelisit sitä miestä ja huomioisit hänenkin toiveensa.
Minkä toiveen? Saada viettää kesällä lomansa ja olla kht.lla kun minä painan koko kesän duunia ja syksyllä taas näen koululaistani aamulla 30 min ja illalla tunnin?
Olkoon syksyllä kotona ja laittakoon 7.30 koululaisen taksiin. Silloin voin suostua hänen kotona olemiseensa, mutta en nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, joka tuo rahaa kotiin, ansaitsee iltavapaansa. Kotiäiti tai koti-isä elää kuitenkin lapsen hoidosta ja kotiaskareista huolimatta kotielämää. Ei ole tulostavotteita, v-mäisiä työkaveita, nilkkiä pomoa tai loputonta emailtulvaa.
Kotiaskareet, jos tuntuvat liian raskailta, niin sitten vikaa on askareiden määrässä. Mieti mikä on olennaista ja mikä vähemmän olennaista. Olennaisintahan lopulta on vain: Ruuanlaitto, kaupassakäynti, wc:n siivous, pyykinpesu (pesukone tekee) ja tiskaus (pesukone tekee). Lapsenhoito tuohon päälle, niin ei se nyt liian paljon ole vaadittu.
-
Tätä viestiä on annettu jo vuosia poliittisille päättäjille, että suurin osa perheistä halutaan käyttää vanhempien hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisäämiseksi ja niin kuin tässäkin kommentissa, lapsi saa huomiota viimeisessä lauseessa, muutaman sanan verran ja jos aikaa jää, se käytetään lapsen hyvinvointiin.
Aikoinaan perhevapaiden tarkoitus oli lisätä lapsen hyvinvointia ja hoivaa, eikä suinkaan työssäkäyvän vanhemman vapaa-ajan lisäämiseksi, kun Suomessa on muutenkin lyhyet työpäivät ja pitkät lomat.
Kansanedustaja Juha Vartiainen on oikeassa, perhevapaita vanhemmat käyttävät vain oman edun tavoitteluun, eikä se enää ole pelkästään lapsen etu ja oikeus, vaan vanhempien ja siksi ne pitäisi kokonaan poistaa, kun suurin osa käyttää niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, joka tuo rahaa kotiin, ansaitsee iltavapaansa. Kotiäiti tai koti-isä elää kuitenkin lapsen hoidosta ja kotiaskareista huolimatta kotielämää. Ei ole tulostavotteita, v-mäisiä työkaveita, nilkkiä pomoa tai loputonta emailtulvaa.
Kotiaskareet, jos tuntuvat liian raskailta, niin sitten vikaa on askareiden määrässä. Mieti mikä on olennaista ja mikä vähemmän olennaista. Olennaisintahan lopulta on vain: Ruuanlaitto, kaupassakäynti, wc:n siivous, pyykinpesu (pesukone tekee) ja tiskaus (pesukone tekee). Lapsenhoito tuohon päälle, niin ei se nyt liian paljon ole vaadittu.
-
Joiden tekemiseen kotiäidillä on aikaa ko-ko päi-vä. Ja mikä on yleinen käsitys nykyperhein ruuanlaitosta se ei kuulosta mitenkään aikaa vievältä, kun lähes kaiken saa valmiina tai puolivalmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotiäidit ei kommentoi nuita tuoreita SUOMALAISTUTKIMUKSIA joiden mukaan lapselle edullisinta on lähteä hoitoon 1-3-vuotiaana??? Tiesittekö että kotona lorvailevien lapset todennäköisesti on matalapalkka-aloilla ja/tai kotona itsekkin aikoinaan. Malli elämästä ja päivän rytmittämisestä lähtee lapsuudesta. Älkää äidit jääkö kotiin homehtumaan kun teille on taisteltu mahdollisuus nousta miehen rinnalle. Älkää tehkä tyttärellenne karhunplavelusta hautautumalla homeisiin kotinurkkiin äkäisenä kuin ampiainen, ja paras osa elämää menee ohi murjottaessa.
Kommunistisessa Neuvostoliitossa tasa-arvo oli sitä, että nainen nousi miehen rinnalle tekemään samoja töitä kuin mies samoilla vaateilla kuin miehillä. Ideaalina olikin mahdollisimman miehenkaltainen nainen. Älä nyt oikeasti viitsi puhua noin vanhaa potaskaa. Kyllä todellista tasa-arvoa on, että nainen saa itse valita käyttäytyykö kuin mies vai onko esimerkiksi kotiäiti. T: Kotiäiti, jolla kaksi akateemista tutkintoa ja viihtyy kotona mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?Ymmärrän hyvin miehen vihaisuuden tässä tilanteessa.
Kuuntelisit sitä miestä ja huomioisit hänenkin toiveensa.Minkä toiveen? Saada viettää kesällä lomansa ja olla kht.lla kun minä painan koko kesän duunia ja syksyllä taas näen koululaistani aamulla 30 min ja illalla tunnin?
Olkoon syksyllä kotona ja laittakoon 7.30 koululaisen taksiin. Silloin voin suostua hänen kotona olemiseensa, mutta en nyt.
Onko sinulla jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa omia tuo aika itsellesi? Onko isä teidän perheessä, joku varavanhempi jonka on tyydyttävä vähempää, kun enempi ei sovi sinun kuvioihin? Onko tämä sitä nykynaisen tasa-arvoista vanhenmuutta? Alkaa vähän kuulostamaan siltä, että sinun suurin ongemasi on itsekkyys. Kun kaikki ei mene sinun tahtomalla tavalla kiukuttelet kuin pikkulapsi, jolta on viety kaikki lelut ja karkit.
Ja pidetään mielessä sekin, että tässä nyt kyseiseeen perheen tilanne esitettynä vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ennen kun syöksytään saatanallisesti syyllistämään miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään arvostusongelmia vaan päin vastoin mies arvostaa minua kun olen hoitanut lapset ja kodin.
Sanoikin ettei hänellä olisi näin ihanaa kotia ilman minua.
Lapsiperheen arki on sujunut hyvin ja helposti eikä ole tarvinnut ikinä kotitöistä tai lastenhoidosta riidellä.
Mies on saanut keskittyä töihinsä mutta perhekeskeisenä ihmisenä on myös erittäin hyvä isä.
Rahastakaan ei ole tarvinnut koskaan riidellä koska kaikki on yhteistä ja mieheni ei ole pihi tai itsekäs.
Olemme olleet yhdessä 26 vuotta. Olemme tasa-arvoisia ja yhdessä päätämme kaikki isot asiat.
En ole edes mikään helppo ihminen mutta ei mieheni sellaista "kiltti naista" haluakaan vaan naisessa pitää olla vähän haastettakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, eli tämän piti olla yhteinen päätös. Tai ei, mutta olosuhteiden pakosta tehty. Tiedän että petin miehen, kun se olisi halunnut jäädä kht.lle itse kesällä, mutta haluan itsekin nähdä koululaistani, ja kesälomaa mulla ei olis ollut.
Nyt sitten teen kaikki, jotta korvaan tätä asiaa. Mies on jatkuvasti äkäinen ja etäinen. Miten elämä voi mennä näin päin vi**ua aina?Ymmärrän hyvin miehen vihaisuuden tässä tilanteessa.
Kuuntelisit sitä miestä ja huomioisit hänenkin toiveensa.Minkä toiveen? Saada viettää kesällä lomansa ja olla kht.lla kun minä painan koko kesän duunia ja syksyllä taas näen koululaistani aamulla 30 min ja illalla tunnin?
Olkoon syksyllä kotona ja laittakoon 7.30 koululaisen taksiin. Silloin voin suostua hänen kotona olemiseensa, mutta en nyt.
Eli teet jotain 18h töitä päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Nuori/nuorehko mies, ei parisuhdetta, äiti siivoo ja pesee pyykit?
Milloin te vietätte aikaa perheenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.
Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.
Miten olisi huostaanotto!? Jos aikuinen ihminen ei normi arjesta selviinny onko hänestä riittävän hyvään vanhenmuuteenkaa?!
Saitko nyt pahan olon purettua
Kyllä sillä on ihan pointti.
Yhyy, koko päivä aikaa mutta en saa siivottua tai kaupassa käytyä, koska vauva. Yksi vauva.
Vähän reippautta nyt sinne, ja tuumasta toimeksi!
Tuhma äiti! Ei saa haukkua iskää!
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, joka tuo rahaa kotiin, ansaitsee iltavapaansa. Kotiäiti tai koti-isä elää kuitenkin lapsen hoidosta ja kotiaskareista huolimatta kotielämää. Ei ole tulostavotteita, v-mäisiä työkaveita, nilkkiä pomoa tai loputonta emailtulvaa.
Kotiaskareet, jos tuntuvat liian raskailta, niin sitten vikaa on askareiden määrässä. Mieti mikä on olennaista ja mikä vähemmän olennaista. Olennaisintahan lopulta on vain: Ruuanlaitto, kaupassakäynti, wc:n siivous, pyykinpesu (pesukone tekee) ja tiskaus (pesukone tekee). Lapsenhoito tuohon päälle, niin ei se nyt liian paljon ole vaadittu.
-
Me muutkin, jotka tuovat rahaa kotiin, haluaisimme vapauksen kotitöistä ja lisää vapaa-aikaa omille harrastuksille.
Ihanko oikeasti kuvittelet, etteikö muilla ole vitt...työpaikkaa, paljon töitä, pitkiä työpäiviä, kuin alle 3v. vanhemmilla, jonka puoliso on perhevapaalla.
Ja tuo kaikki mitä luettelit, me muut vanhemmat tehdään puolison kanssa työpäivän jälkeen yhdessä.
Kuulostaa siltä, että miehet muuttuvat lapseksi ja puoliso äidiksi ja taannutaan taaperon tasolle.
Kyllä, ei kannata perustaa perheen itsekeskeisen urpon kanssa, ei eletä kivikaudella onneksi:)