Lue keskustelun säännöt.
Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.
24.02.2017 |
Jäin kotihoidontuelle. En enää jaksanut suorittaa kaikkea. Muita?
Kommentit (301)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApKuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...
Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?
Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?
Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.
Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.Ja teillä on neljä lasta...Huoh! Millä hitolla te ikänä pystytte kattamaan lastenne riittävän elatuksen noilla tuloilla?
Hänellä on niin mainio työpaikka, että siellä on voinut tehdä todella hyvätuloista ylityötä.. Ka minä olen viikonloputkin hoitanut niin, että hän saa vain levätä. Mut tiedätkö mitä.. Hän ei ole voinut tehdä ylityötä, koska minä olen lauantain aina nykyään töissä.:) ja tienaan huiman 100 euroa siltä päivältä, siinä missä hän tekisi tonnin viikonlopussa. Mut mun on pitänyt luvata töihin tehdä se lauantai, et viitsin edes käydä töissä.. Et en mä tiä onko tässä mun " laiskuudestani" kyse?
Tuohan on ihan järjetöntä. Olisiko mitään elämähallinta ryhmää mihin voisitte osallistua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApKuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...
Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?
Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?
Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.
Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.Ja teillä on neljä lasta...Huoh! Millä hitolla te ikänä pystytte kattamaan lastenne riittävän elatuksen noilla tuloilla?
Hänellä on niin mainio työpaikka, että siellä on voinut tehdä todella hyvätuloista ylityötä.. Ka minä olen viikonloputkin hoitanut niin, että hän saa vain levätä. Mut tiedätkö mitä.. Hän ei ole voinut tehdä ylityötä, koska minä olen lauantain aina nykyään töissä.:) ja tienaan huiman 100 euroa siltä päivältä, siinä missä hän tekisi tonnin viikonlopussa. Mut mun on pitänyt luvata töihin tehdä se lauantai, et viitsin edes käydä töissä.. Et en mä tiä onko tässä mun " laiskuudestani" kyse?
Etkös sä ole kotihoidon tuella, ts hoitovapaalla? Ei sun ole mikään pakko tehdä töitä sen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Hmm jos mies olisi myös raskaana ja synnyttäisi ja hoitaisi pääasiassa yöheräämiset ja kotityöt niin joo. Jos palkkani siis riittäisi.
Kuinka raskaus ja synnytys tähän liittyy? Kotihoidon tuella on raskaus ja synnytys ollut takana jo kauan sitten.
Eiku hei..niistä toipumiseen tarttee ainakin kolme vuotta!
Ja niiden avulla voi päteä ja nostaa oma egoaan. Mitä naisille jää jos jalkojen levittämisestä miehelle ja sieltä lapsen ulos työntämisestä ei voisi tehdä oman egonsa jatkoa?
Liittyy siten että jos hän tekisi ne myös niin voisi myös jäädä kotiin :) plus yöheräämiset, ruuat ja kotityöt. En sanonut että niistä toipumiseen menee kolme vuotta?
Kyllä kai isäkin voi jäädä kotiin yöheräämisineen yms. Ei siihen synnyttäjää tarvita. Siittäjäkin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.
Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.
Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.
Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.
Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.
Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.
Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.
En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.
En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.
ApOlisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti.
No se tässä kesän aikana on tarkoituksena, miettiä mitä hittoo tässä tekisi. Mut tällä hetkellä olo on se, että mitään ei ole tehnyt tähän mennessä oikein. On sekin kiva tunnetila.
Turha se on enää itkeä kun paskat on jo housuissa.
Miteen luulet pärjääväsi yksinhuoltajana?
Miten musta yh tulee?
Ihan samalla tavalla kuin tuhansista muistakin. Vai luuletko teidän suhteen olevan jotenkin erikoisasemassa ettei teille voi tulla eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApEpäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.
Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.
Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.
Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.
Niin siis mun pitäisi lähteä kauppaan vielä niinä iltoina, kun on yhteistä vapaata? Mieshän olisi voinut käydä kaupassa tullessaan, mutta mulla on kuulemma aina ollut niin kiire saada hänet kotiin. Taidat omata täysin samat " tämä kaikki on loppuviimein sinun syytäsi"- jutut, kuin mieheni.
Ensin se järkkäilee asiat tietyllä tavalla ja syyllistää, sitten keksii vielä suojakseen jonkun selityksen, jota minun on hankala kieltää.
No eihän se nyt kaupassa ole voinut käydä kun minä olen ahdistellut ja kysynyt joskus, moneltako se tulee kotiin..
Sitten ollaan luisuttu siihen, että käyn työvuoron jälkeen kaupassa, mut eihän sekään ole hyvä, et oishan se käynyt, mut minä en ole antanut.. Et joopa joo.Ei herranjestas, oletko sä edes todellinen ihminen??? Kaikki sympatiat sun miehellesi jos teet ihan kaiken noin vaikeaksi
En ole tehnyt. Vaan mahdollisimman helpoksi. Mutta kyse oli siitä, mitä mieheni pitäisi tehdä, jos hän jäisi "vallan" kotiin ja minä menisin töihin. Eikö? Minä kerroin alunperin asian noin, koska tuo on se minun kokemukseni " kotona olemisesta"
Kuitenkin mies on se tienaaja ja minä käyn välillä töissä.
Minä olen koittanut tähän asti kaiken pedata miehelle valmiiksi ja tehdä helpoksi, ja silti, kun tulen kymmenen jälkeen töistä, ei täällä ole edes lapset syöneet iltapalaa tai käyneet pesulla, eikä töppösiin pistä miehellä illalla töpinää edes se, että koululaisen pitäisi päästä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden lasten takia todella toivon, että tämän olevan huono provo.
Miksi sinä käyt töissä, jos selvästikin olisi parempi vaihtoehto miehen tehdä enemmän töitä ja sinun keskittyä kodin ja lasten hoitoon? Koska pakko toteuttaa jotain tasa-arvoa? Joka ei tosin toteudu. :D Lasten takia ei oikeasti yhtään naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Hmm jos mies olisi myös raskaana ja synnyttäisi ja hoitaisi pääasiassa yöheräämiset ja kotityöt niin joo. Jos palkkani siis riittäisi.
Kuinka raskaus ja synnytys tähän liittyy? Kotihoidon tuella on raskaus ja synnytys ollut takana jo kauan sitten.
Eiku hei..niistä toipumiseen tarttee ainakin kolme vuotta!
Ja niiden avulla voi päteä ja nostaa oma egoaan. Mitä naisille jää jos jalkojen levittämisestä miehelle ja sieltä lapsen ulos työntämisestä ei voisi tehdä oman egonsa jatkoa?
Liittyy siten että jos hän tekisi ne myös niin voisi myös jäädä kotiin :) plus yöheräämiset, ruuat ja kotityöt. En sanonut että niistä toipumiseen menee kolme vuotta?
Kyllä kai isäkin voi jäädä kotiin yöheräämisineen yms. Ei siihen synnyttäjää tarvita. Siittäjäkin riittää.
Juu, mutta kysymys oli mihin MINÄ olisin valmis. Muut voivat tehdä ihan miten lystäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApKuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...
Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?
Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?
Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.
Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.Ja teillä on neljä lasta...Huoh! Millä hitolla te ikänä pystytte kattamaan lastenne riittävän elatuksen noilla tuloilla?
Hänellä on niin mainio työpaikka, että siellä on voinut tehdä todella hyvätuloista ylityötä.. Ka minä olen viikonloputkin hoitanut niin, että hän saa vain levätä. Mut tiedätkö mitä.. Hän ei ole voinut tehdä ylityötä, koska minä olen lauantain aina nykyään töissä.:) ja tienaan huiman 100 euroa siltä päivältä, siinä missä hän tekisi tonnin viikonlopussa. Mut mun on pitänyt luvata töihin tehdä se lauantai, et viitsin edes käydä töissä.. Et en mä tiä onko tässä mun " laiskuudestani" kyse?
Etkös sä ole kotihoidon tuella, ts hoitovapaalla? Ei sun ole mikään pakko tehdä töitä sen aikana.
Ei olekaan. Mutta olen tehnyt. Ja nyt se on loppu. Mies sitä vaati alunperin mutta ikävä kyllä en ole kaikkea saanut työmaallakaan sovittua kuten herra on halunnut.
On sitten jättänyt itse nuo viikonlopputyöt pois ja ihmettelee miten rahat ei riitä.
Minusta se tehköön, jolla on hyvä palkka ja toinen tehköön sen mahdolliseksi, mutta tämä ei ole riittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.
Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.
Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.
Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.
Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.
Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.
Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.
En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.
En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.
ApOlisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti.
No se tässä kesän aikana on tarkoituksena, miettiä mitä hittoo tässä tekisi. Mut tällä hetkellä olo on se, että mitään ei ole tehnyt tähän mennessä oikein. On sekin kiva tunnetila.
Turha se on enää itkeä kun paskat on jo housuissa.
Miteen luulet pärjääväsi yksinhuoltajana?
Tämä kuulostaakin enemmän vuoroasumiselta, jossa ap on se yksinhuoltaja kuin perhe-elämältä, jossa perheellä olisi sitä yhteistäkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.
Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.
Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.
Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä
Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin
Oletko nyt ihan oikeasti siinä luulossa, että miehen laiskuudesta valittavat naiset nillittät "turhasta"?
Oletko lukenut yhdenkään kommentteja ajatuksella, vai onko silmiesi edessä aina ja ikuisesti pelkästään OMA miehesi ja hyvä tuurisi?
Minustakin on ok, että se tekee, joka ehtio. Mutta entäs, jos mies ei "koskaan ehdi", kun omat työt, harrastukset ja sohvalla makailu?
Onko oikein, että vaimolle jää täyden työpäivän jälkeen vielä monta tuntia kodinhoitoa, lastenhoitoa ja organisointia? Aina.
Minusta se ei ole mitään turhaa nillitystä tai miehen tekemisen arvostelua, jos se mies ei koskaan tee oma-aloitteisesti mitään ilman erillistä pyytämistä ja vaatimista. Jos edes silloinkaan.
Ole tyytyväinen omaan mieheesi ja tuuriisi, mutta älä luule sen ansiosta olevasi asiantuntija, kun selvästi et näe omaa napaasi pidemmälle.
T. Viisikymppinen ja 30 vuotta oman miehensä kanssa yhdessä ollut, mutta jatkuvaan kotiorjuuteen lopen kyllästynyt
Kyllä mä olen sitä mieltä että jokainen valitsee itse roolinsa. Sinäkin 30v kotiorjuuteen kyllästynyt muttet saa mitään konkreettista aikaan asian korjaamiseksi. Voisin veikata että jos kerran varoitat miestäsi että jos nuo vaatteet/harrastevälineet/mikä tahansa ei katoa tuosta huomiseksi ne lähtee roskiin, ei sun montaa kertaa tarvitse niitä roskiin viedä. Toimii myös lapsiin ja niiden tavaroihinEi, onhan se sulle nysväkkeelle tyydyttävämpää olla naama norsunvitulla ja itkeä miten joudut tekemään kaiken yksin eikä kukaan arvosta. Lammas.
Mönkään meni veikkauksesi.
Ihan oikeasti lapsellisesti luulet, että en ole yrittänyt? Lukuisia lukemattomia kertoja. Seurauksena riitaa, mökötystä. Mies tekee pyydettäessä ja nalkuttaessa, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti.
Minä taas en jaksa olla työnjohtaja kodissani ja aina vastuussa asioiden sujumisesta ja organisoinnista.
Kun lapset muuttavat kotoa, otan eron. En ole tässä ainutlaatuinen, meitä viisikymppisinä eronneita on todella paljon, ja syynä on oikeastaan aina työnjako. Miehelle ero tullee yllätyksenä, vaikka ei pitäisi millään tasolla olla.
Ja vielä ennen kuin vedät toisen vakiokommentin: mies EI ollut tuollainen, kun aloitimme suhteen. Kahden aikuisen huushollissa on helvetin helppo jakaa kotityöt sitenkin, että se tekee "joka ehtii". Kun lapsi syntyy, kotona oleva tekee kaiken, koska kotona. Tyhmää, tiedän, mutten ole ainoa tähän lankaan mennyt. Vähitellen mies oppii pitämään kotipalvelua itsestäänselvänä, ja kaikesta pitää järmätä ja nalkuttaa.
MOT. Itse olet roolisi ottanut ja siihen alistunut.
Sutkin kannattaa passittaa takaisin koulun penkille, kun et lukemaasi ymmärrä.
Minäkö olen estänyt miestä tekemästä ja toimimasta? Aikuista ihmistä kieltänyt hoitamasta lapsia?
Mä koen, että aikuinen tasa-arvoinen mies ymmärtää jopa sanomattakin, että kun vaimo palaa hoitovapaalta töihin, työnjaon on mentävä tasan. Ei voi paeta sen mussun-mussun-paskan taakse, että "se tekee, joka ehtii, mä en vaan ehdi koskaan..."
Ja meillä siis todella ON asiasta sanottu ja mieskin aina vakuuttaa ymmärtävänsä. Se ei vaan johda mihinkään käytännössä, kuin ehkä korkeintaan päivän pari.
Minähän en ole asiaan alistunut, kuten sanoin ero tulee varmasti parin vuoden päästä. Siihen asti sinnittelen.
Lueppas uudestaan ihan ajatuksen kanssa tuo oman tekstisi viimeinen kappale. Kohdasta joka alkaa "ja vielä ennenkuin vedät toisen vakiokommentin..." ihan kuin myöntäisit tehneesi virheen ja alistuneesi kotiorjaksi.
Ai virheitä ei saa tehdä? Joka ikinen mies tässä maailmassa on yksi iso virhe! Ovat kuin pesäloiset, työntävät munansa pesään ja häipyvät jättäen vastuun muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noloa maata kotona veronmaksajien ja miehen kustannuksella ja odottaa arvostusta vielä. Surullista, että Suomessa yli 60-vuotias, loppuun kulunut ihminen kulkee töissä, jotta terve parikymppinen saa möllöttää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApEpäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.
Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.
Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.
Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.
Niin siis mun pitäisi lähteä kauppaan vielä niinä iltoina, kun on yhteistä vapaata? Mieshän olisi voinut käydä kaupassa tullessaan, mutta mulla on kuulemma aina ollut niin kiire saada hänet kotiin. Taidat omata täysin samat " tämä kaikki on loppuviimein sinun syytäsi"- jutut, kuin mieheni.
Ensin se järkkäilee asiat tietyllä tavalla ja syyllistää, sitten keksii vielä suojakseen jonkun selityksen, jota minun on hankala kieltää.
No eihän se nyt kaupassa ole voinut käydä kun minä olen ahdistellut ja kysynyt joskus, moneltako se tulee kotiin..
Sitten ollaan luisuttu siihen, että käyn työvuoron jälkeen kaupassa, mut eihän sekään ole hyvä, et oishan se käynyt, mut minä en ole antanut.. Et joopa joo.Ei herranjestas, oletko sä edes todellinen ihminen??? Kaikki sympatiat sun miehellesi jos teet ihan kaiken noin vaikeaksi
En ole tehnyt. Vaan mahdollisimman helpoksi. Mutta kyse oli siitä, mitä mieheni pitäisi tehdä, jos hän jäisi "vallan" kotiin ja minä menisin töihin. Eikö? Minä kerroin alunperin asian noin, koska tuo on se minun kokemukseni " kotona olemisesta"
Kuitenkin mies on se tienaaja ja minä käyn välillä töissä.
Minä olen koittanut tähän asti kaiken pedata miehelle valmiiksi ja tehdä helpoksi, ja silti, kun tulen kymmenen jälkeen töistä, ei täällä ole edes lapset syöneet iltapalaa tai käyneet pesulla, eikä töppösiin pistä miehellä illalla töpinää edes se, että koululaisen pitäisi päästä nukkumaan.
Kätevästi taas tarina muuttui niin että sinä teet ja yrität kaikkesi mutta kukaan muu ei koskasn ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä käyt töissä, jos selvästikin olisi parempi vaihtoehto miehen tehdä enemmän töitä ja sinun keskittyä kodin ja lasten hoitoon? Koska pakko toteuttaa jotain tasa-arvoa? Joka ei tosin toteudu. :D Lasten takia ei oikeasti yhtään naurata.
No näin se minustakin pitäisi mennä.
Sanopa sinä miksi se olisi halunnut jäädä kesäksi kht.lle vaikka sillä kiehuu jo illalla yli, kun joutuu olemaan noiden kanssa!?!
Oisko masennus tai kyllästyminen työpaikkaan!?
Mut ei se sen puhdas syy todellakaan ollut mikään lasten kanssa oleminen.
Siksi olen iloinen, että vedin hätäpäissään annetun " lupauksen" takaisin, vaikka nyt kärsin seurauksia.
Täytyy kesän aikana etsiä nyt parempaa työtä minun, tai katsoa opuskelu paikkaa ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.
Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.
Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.
Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä
Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin
Oletko nyt ihan oikeasti siinä luulossa, että miehen laiskuudesta valittavat naiset nillittät "turhasta"?
Oletko lukenut yhdenkään kommentteja ajatuksella, vai onko silmiesi edessä aina ja ikuisesti pelkästään OMA miehesi ja hyvä tuurisi?
Minustakin on ok, että se tekee, joka ehtio. Mutta entäs, jos mies ei "koskaan ehdi", kun omat työt, harrastukset ja sohvalla makailu?
Onko oikein, että vaimolle jää täyden työpäivän jälkeen vielä monta tuntia kodinhoitoa, lastenhoitoa ja organisointia? Aina.
Minusta se ei ole mitään turhaa nillitystä tai miehen tekemisen arvostelua, jos se mies ei koskaan tee oma-aloitteisesti mitään ilman erillistä pyytämistä ja vaatimista. Jos edes silloinkaan.
Ole tyytyväinen omaan mieheesi ja tuuriisi, mutta älä luule sen ansiosta olevasi asiantuntija, kun selvästi et näe omaa napaasi pidemmälle.
T. Viisikymppinen ja 30 vuotta oman miehensä kanssa yhdessä ollut, mutta jatkuvaan kotiorjuuteen lopen kyllästynyt
Kyllä mä olen sitä mieltä että jokainen valitsee itse roolinsa. Sinäkin 30v kotiorjuuteen kyllästynyt muttet saa mitään konkreettista aikaan asian korjaamiseksi. Voisin veikata että jos kerran varoitat miestäsi että jos nuo vaatteet/harrastevälineet/mikä tahansa ei katoa tuosta huomiseksi ne lähtee roskiin, ei sun montaa kertaa tarvitse niitä roskiin viedä. Toimii myös lapsiin ja niiden tavaroihinEi, onhan se sulle nysväkkeelle tyydyttävämpää olla naama norsunvitulla ja itkeä miten joudut tekemään kaiken yksin eikä kukaan arvosta. Lammas.
Mönkään meni veikkauksesi.
Ihan oikeasti lapsellisesti luulet, että en ole yrittänyt? Lukuisia lukemattomia kertoja. Seurauksena riitaa, mökötystä. Mies tekee pyydettäessä ja nalkuttaessa, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti.
Minä taas en jaksa olla työnjohtaja kodissani ja aina vastuussa asioiden sujumisesta ja organisoinnista.
Kun lapset muuttavat kotoa, otan eron. En ole tässä ainutlaatuinen, meitä viisikymppisinä eronneita on todella paljon, ja syynä on oikeastaan aina työnjako. Miehelle ero tullee yllätyksenä, vaikka ei pitäisi millään tasolla olla.
Ja vielä ennen kuin vedät toisen vakiokommentin: mies EI ollut tuollainen, kun aloitimme suhteen. Kahden aikuisen huushollissa on helvetin helppo jakaa kotityöt sitenkin, että se tekee "joka ehtii". Kun lapsi syntyy, kotona oleva tekee kaiken, koska kotona. Tyhmää, tiedän, mutten ole ainoa tähän lankaan mennyt. Vähitellen mies oppii pitämään kotipalvelua itsestäänselvänä, ja kaikesta pitää järmätä ja nalkuttaa.
MOT. Itse olet roolisi ottanut ja siihen alistunut.
Sutkin kannattaa passittaa takaisin koulun penkille, kun et lukemaasi ymmärrä.
Minäkö olen estänyt miestä tekemästä ja toimimasta? Aikuista ihmistä kieltänyt hoitamasta lapsia?
Mä koen, että aikuinen tasa-arvoinen mies ymmärtää jopa sanomattakin, että kun vaimo palaa hoitovapaalta töihin, työnjaon on mentävä tasan. Ei voi paeta sen mussun-mussun-paskan taakse, että "se tekee, joka ehtii, mä en vaan ehdi koskaan..."
Ja meillä siis todella ON asiasta sanottu ja mieskin aina vakuuttaa ymmärtävänsä. Se ei vaan johda mihinkään käytännössä, kuin ehkä korkeintaan päivän pari.
Minähän en ole asiaan alistunut, kuten sanoin ero tulee varmasti parin vuoden päästä. Siihen asti sinnittelen.
Lueppas uudestaan ihan ajatuksen kanssa tuo oman tekstisi viimeinen kappale. Kohdasta joka alkaa "ja vielä ennenkuin vedät toisen vakiokommentin..." ihan kuin myöntäisit tehneesi virheen ja alistuneesi kotiorjaksi.
Ai virheitä ei saa tehdä? Joka ikinen mies tässä maailmassa on yksi iso virhe! Ovat kuin pesäloiset, työntävät munansa pesään ja häipyvät jättäen vastuun muille.
Pienet pojat ovatkin suurimman osan valveilla olo aikanansa naisten seurassa, joten kenen taidon näytteitä nämä pesäloiset ovat? Kenen seurassa he ovat kasvaneet aikuisuuteen? Sama pätee tyttöihin. Uhriutuminen periytyy.
Vierailija kirjoitti:
Noloa maata kotona veronmaksajien ja miehen kustannuksella ja odottaa arvostusta vielä. Surullista, että Suomessa yli 60-vuotias, loppuun kulunut ihminen kulkee töissä, jotta terve parikymppinen saa möllöttää kotona.
Siellä on 2 tervettä naisopuskelijaa paikkaamassa nyt minua. Olivat oikein iloisia, kun jäin pois ja heille on enemmän töitä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä käyt töissä, jos selvästikin olisi parempi vaihtoehto miehen tehdä enemmän töitä ja sinun keskittyä kodin ja lasten hoitoon? Koska pakko toteuttaa jotain tasa-arvoa? Joka ei tosin toteudu. :D Lasten takia ei oikeasti yhtään naurata.
No näin se minustakin pitäisi mennä.
Sanopa sinä miksi se olisi halunnut jäädä kesäksi kht.lle vaikka sillä kiehuu jo illalla yli, kun joutuu olemaan noiden kanssa!?!
Oisko masennus tai kyllästyminen työpaikkaan!?
Mut ei se sen puhdas syy todellakaan ollut mikään lasten kanssa oleminen.
Siksi olen iloinen, että vedin hätäpäissään annetun " lupauksen" takaisin, vaikka nyt kärsin seurauksia.
Täytyy kesän aikana etsiä nyt parempaa työtä minun, tai katsoa opuskelu paikkaa ..
Ehkä se arvostuskin kasvaisi jos jättäisit miehen kesäksi hoitamaan lapset ja kodin ja menisit töihin. Turha itkeä että itse et saa olla yhtä kesää kotona kun ilmeisesti vuosia olet ollut kesät talvet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?
Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa
Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?
Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..
ApEpäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.
Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.
Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.
Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.
Niin siis mun pitäisi lähteä kauppaan vielä niinä iltoina, kun on yhteistä vapaata? Mieshän olisi voinut käydä kaupassa tullessaan, mutta mulla on kuulemma aina ollut niin kiire saada hänet kotiin. Taidat omata täysin samat " tämä kaikki on loppuviimein sinun syytäsi"- jutut, kuin mieheni.
Ensin se järkkäilee asiat tietyllä tavalla ja syyllistää, sitten keksii vielä suojakseen jonkun selityksen, jota minun on hankala kieltää.
No eihän se nyt kaupassa ole voinut käydä kun minä olen ahdistellut ja kysynyt joskus, moneltako se tulee kotiin..
Sitten ollaan luisuttu siihen, että käyn työvuoron jälkeen kaupassa, mut eihän sekään ole hyvä, et oishan se käynyt, mut minä en ole antanut.. Et joopa joo.Ei herranjestas, oletko sä edes todellinen ihminen??? Kaikki sympatiat sun miehellesi jos teet ihan kaiken noin vaikeaksi
En ole tehnyt. Vaan mahdollisimman helpoksi. Mutta kyse oli siitä, mitä mieheni pitäisi tehdä, jos hän jäisi "vallan" kotiin ja minä menisin töihin. Eikö? Minä kerroin alunperin asian noin, koska tuo on se minun kokemukseni " kotona olemisesta"
Kuitenkin mies on se tienaaja ja minä käyn välillä töissä.
Minä olen koittanut tähän asti kaiken pedata miehelle valmiiksi ja tehdä helpoksi, ja silti, kun tulen kymmenen jälkeen töistä, ei täällä ole edes lapset syöneet iltapalaa tai käyneet pesulla, eikä töppösiin pistä miehellä illalla töpinää edes se, että koululaisen pitäisi päästä nukkumaan.Kätevästi taas tarina muuttui niin että sinä teet ja yrität kaikkesi mutta kukaan muu ei koskasn ikinä
Jaa. No ohi on. En tälläiseen savottaan enää lähde. Ihana kun sä noin symppaat mun miestä. Ei siinä, tosi kärsinyt se onkin. Sopisitte hyvin toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Usein "arvostus" tulee työn kautta.
Kukaan sua siellä töissä "arvosta" :D Olet siellä antamassa panoksesi, jotta omistajille saadaan maksimoitua voitto. Jos et suoriudu, sinut "arvostetaan" pihalle ja otetasn joku toinen korvasmaan :D
Miten musta yh tulee?