Miehen arvostus minua kohtaan tippui nolliin, kun jäin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.

Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.

Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.

Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä

Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin

Oletko nyt ihan oikeasti siinä luulossa, että miehen laiskuudesta valittavat naiset nillittät "turhasta"?

Oletko lukenut yhdenkään kommentteja ajatuksella, vai onko silmiesi edessä aina ja ikuisesti pelkästään OMA miehesi ja hyvä tuurisi?

Minustakin on ok, että se tekee, joka ehtio. Mutta entäs, jos mies ei "koskaan ehdi", kun omat työt, harrastukset ja sohvalla makailu?

Onko oikein, että vaimolle jää täyden työpäivän jälkeen vielä monta tuntia kodinhoitoa, lastenhoitoa ja organisointia? Aina.

Minusta se ei ole mitään turhaa nillitystä tai miehen tekemisen arvostelua, jos se mies ei koskaan tee oma-aloitteisesti mitään ilman erillistä pyytämistä ja vaatimista. Jos edes silloinkaan.

Ole tyytyväinen omaan mieheesi ja tuuriisi, mutta älä luule sen ansiosta olevasi asiantuntija, kun selvästi et näe omaa napaasi pidemmälle.

T. Viisikymppinen ja 30 vuotta oman miehensä kanssa yhdessä ollut, mutta jatkuvaan kotiorjuuteen lopen kyllästynyt

Kyllä mä olen sitä mieltä että jokainen valitsee itse roolinsa. Sinäkin 30v kotiorjuuteen kyllästynyt muttet saa mitään konkreettista aikaan asian korjaamiseksi. Voisin veikata että jos kerran varoitat miestäsi että jos nuo vaatteet/harrastevälineet/mikä tahansa ei katoa tuosta huomiseksi ne lähtee roskiin, ei sun montaa kertaa tarvitse niitä roskiin viedä. Toimii myös lapsiin ja niiden tavaroihinEi, onhan se sulle nysväkkeelle tyydyttävämpää olla naama norsunvitulla ja itkeä miten joudut tekemään kaiken yksin eikä kukaan arvosta. Lammas.

Mönkään meni veikkauksesi.

Ihan oikeasti lapsellisesti luulet, että en ole yrittänyt? Lukuisia lukemattomia kertoja. Seurauksena riitaa, mökötystä. Mies tekee pyydettäessä ja nalkuttaessa, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti.

Minä taas en jaksa olla työnjohtaja kodissani ja aina vastuussa asioiden sujumisesta ja organisoinnista.

Kun lapset muuttavat kotoa, otan eron. En ole tässä ainutlaatuinen, meitä viisikymppisinä eronneita on todella paljon, ja syynä on oikeastaan aina työnjako. Miehelle ero tullee yllätyksenä, vaikka ei pitäisi millään tasolla olla.

Ja vielä ennen kuin vedät toisen vakiokommentin: mies EI ollut tuollainen, kun aloitimme suhteen. Kahden aikuisen huushollissa on helvetin helppo jakaa kotityöt sitenkin, että se tekee "joka ehtii". Kun lapsi syntyy, kotona oleva tekee kaiken, koska kotona. Tyhmää, tiedän, mutten ole ainoa tähän lankaan mennyt. Vähitellen mies oppii pitämään kotipalvelua itsestäänselvänä, ja kaikesta pitää järmätä ja nalkuttaa.

MOT. Itse olet roolisi ottanut ja siihen alistunut.

Sutkin kannattaa passittaa takaisin koulun penkille, kun et lukemaasi ymmärrä.

Minäkö olen estänyt miestä tekemästä ja toimimasta? Aikuista ihmistä kieltänyt hoitamasta lapsia?

Mä koen, että aikuinen tasa-arvoinen mies ymmärtää jopa sanomattakin, että kun vaimo palaa hoitovapaalta töihin, työnjaon on mentävä tasan. Ei voi paeta sen mussun-mussun-paskan taakse, että "se tekee, joka ehtii, mä en vaan ehdi koskaan..."

Ja meillä siis todella ON asiasta sanottu ja mieskin aina vakuuttaa ymmärtävänsä. Se ei vaan johda mihinkään käytännössä, kuin ehkä korkeintaan päivän pari.

Minähän en ole asiaan alistunut, kuten sanoin ero tulee varmasti parin vuoden päästä. Siihen asti sinnittelen.

Onhan täälläkin vinkattu, että äidin hoitaessa lasta isä voikin tehdä kotöitä ja kun ehdotettiin roolin kääntämistä toisin päin haukuttiin anopiksi. :D Näkisin, että ei sille miehelle anneta sitä mahdollisuuuta. Äiti määrittelee sen isyyden. Äidit ovat jotenkin hurmiollisen vakuuttuneita, että vain he ja vain he tietävät mikä sille lapselle on hyväksi ja he esim. ohjailevat ja säätelevät, että kaikki menee tismaallaan oikein äidin tahtomalla tavalla. Ei ole mikään ihme, että isä saattaa kääntää selkänsä lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Jäin yhteisestä päätöksestä (oikeastaan mies vaati) kotihoidontuelle. Kuin taikaiskusta minusta tulikin piika.

Esimerkkinä: koti on siivoamatta ja olohuone täynnä purkamattomia matkatavaroita. Mies ilmoitti eilen, että ystäväperhe tulee meille töiden jälkeen syömään. "Pitäisi siivota ja käydä kaupassa". Pyysin miestä monta kertaa keräämään edes omat tavaransa kun nukutan vauvaa 10kk, mutta ei. Aamulla sama siivo oli vastassa, vauva nukkui huonosti ja mies painui klo.6 töihin kun vauva sitten heräsi. Miten ihmeessä ehdin, jaksan, pystyn käymään kaupassa, laittamaan ruokaa ja siivoamaan kun 11kg vauva tahtoo vain olla sylissä? Olisi edes auto.

Stop nyt naiset! Ette te ole mitään kotiorjia. Ei mies voi vaan ilmoittaa, että ystäviä tulee ja pitää siivota. Sanot seuraavan kerran, että herra on sitten hyvä ja siivoaa.

Ei kaikkeen pidä suostu, sanokaa vastaan. Tai jättäkää pesemättä vaatteet jos mies jättää lojumaan.

Meillä minä teen päivittäiset askareet, pesen pyykit yms. Viikkosiivous yhdessä. Astianpesukoneen tyhjentää se kumpi sattuu paikalle. Vaadin jokaiselta, myös lapsilta, että jokainen siivoaa omat sotkunsa. Minä pidän yleissiistinä asunnon arkena ja se on helppoa kun tavarat omilla paikoillaan.

Siellä on rouvalla hyvin asiat kun itse käskee ja muut tekee. Varo etteivät huomaa pärjäävänsä yhtä hyvin itsekin mutta ilman että marttyyri käskyttää vieressä.

En ymmärrä? Onko siis hirveää joutua siivoamaan omat sotkut?

Onko hirveää joutua tienaamaan oma elantonsa?

Mutta ämmähän sinä olet. Ja varmaan heh heh hekottelevan ylpeä siitä.

Meillä avioliitossa on kaikki yhteistä, myös rahat. Tienaan elantoni hoitamalla päivisin lapset.

En ole ylpeä sen enempää naiseudestani kuin vaikka mieheni miehisyydestään. En koe olevani mitenkään erityinen tai erilaisella asemassa. Meillä tehdään töitä perheen eteen, ei yksilöiden. En ymmärrä miten tämä sinua hermostuttaa jos tämä tyyli sopii meille. Vai pitäisikö seuraavan kerran kun pesukone piippaa ja mies nousee laittamaan pyykit niin hyökätä kimppuun ja repiä kori hänen käsistään vaikka hän sanoo, että hän laittaa jotta minun ei aina tarvitse? Onko sinulla aina vaikeus asettua toisen asemaan? Et taida olla kummoinen rakastaja, puoliso tai kaveri. Sängyssä varmasti ajattelet, että naisen orgasmi on hänen asiansa? Onneksi mieheni ei ajattele niin, hän onkin kunnon puoliso, rakastaja ja paras ystäväni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.

Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.

Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.

Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä

Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin

Olen todennäköisesti samaa ikäluokkaa ja myös meillä oli pitkälti noin. Puolisia arvostettiin, kunnioitettiin ja luotettiin. Ja miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään. Nyt kukaan ei edes puhu omasta kunniastaan tai arvomaailmasta.

Arvomaailma on keikahtanut päälaelleen. Puoliso valitaan pitkälti ulkonaisten olemusten perusteella ja pitkälti oman egon jatkeeksi, oli hänen arvomaailmansa mikä tahansa.

Sitten kun arki alkaa ja lapset tulevat kuvioihin, onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään tarvittaisiin yhteen hiileen puhaltamista ja vastuun ottamista, eikä olla piiruakaan olla luopumassa omasta egosta ja hyvinvoinnista, ei edes lasten hyväksi.

En voi ymmärtää mihin kaikkeen tämän päivän naiset suostuvat, vain pitääkseen miehen.

Jo lapsen synnyttyä, äidin kropan tulee olla timmissä kunnossa ja ulkoinen olemus edustuskelpoinen ja huoliteltu, sen lisäksi on hoidettava lapset ja koti. Voidakseen säilyttää määräaikaisen työpaikkanssa, on ylläpidettävä ammattitaitoa jne. jne. lista on loputtoman pitkä.

Paineet ja vaatimukset naisena olemisesta ovat kasvaneet vuosi vuodelta, eikä nainen tee koskaan riittävästi tai tarpeeksi, vaan vaatimukset kasvavat koko ajan, ei pelkästään puolison ja lähipiirin, vaan hanakammin syyttävän sormensa osoittaa toinen nainen, joka luettelee aikaansaannoksia ja tavoitteitaan miten paljon hän on jo tehnyt ja muiden on tehtävä vielä enemmän, ollakseen arvostettu nainen. Kuulostaa loputtomalta oravanpyörältä, jossa kukaan ei voi hyvin ja vähiten lapsi, joka näkyy lisääntyvinä lasten pahoinvointina ja lasten huostaanottona.

Nainenko sitten on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka ei tee omia valintoja omassa elämässään? Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on silkkaa naisen typistämistä lapseksi.

Paineet ja vaatimukset...kuka ne paineet ja vaatimukset on luoneet? Tasa-arvo ei tuonutkaa pelkiä hyviä aikoja vaan siihen sisältyi myös todellista vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.

Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.

Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.

Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä

Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin

Oletko nyt ihan oikeasti siinä luulossa, että miehen laiskuudesta valittavat naiset nillittät "turhasta"?

Oletko lukenut yhdenkään kommentteja ajatuksella, vai onko silmiesi edessä aina ja ikuisesti pelkästään OMA miehesi ja hyvä tuurisi?

Minustakin on ok, että se tekee, joka ehtio. Mutta entäs, jos mies ei "koskaan ehdi", kun omat työt, harrastukset ja sohvalla makailu?

Onko oikein, että vaimolle jää täyden työpäivän jälkeen vielä monta tuntia kodinhoitoa, lastenhoitoa ja organisointia? Aina.

Minusta se ei ole mitään turhaa nillitystä tai miehen tekemisen arvostelua, jos se mies ei koskaan tee oma-aloitteisesti mitään ilman erillistä pyytämistä ja vaatimista. Jos edes silloinkaan.

Ole tyytyväinen omaan mieheesi ja tuuriisi, mutta älä luule sen ansiosta olevasi asiantuntija, kun selvästi et näe omaa napaasi pidemmälle.

T. Viisikymppinen ja 30 vuotta oman miehensä kanssa yhdessä ollut, mutta jatkuvaan kotiorjuuteen lopen kyllästynyt

Kyllä mä olen sitä mieltä että jokainen valitsee itse roolinsa. Sinäkin 30v kotiorjuuteen kyllästynyt muttet saa mitään konkreettista aikaan asian korjaamiseksi. Voisin veikata että jos kerran varoitat miestäsi että jos nuo vaatteet/harrastevälineet/mikä tahansa ei katoa tuosta huomiseksi ne lähtee roskiin, ei sun montaa kertaa tarvitse niitä roskiin viedä. Toimii myös lapsiin ja niiden tavaroihinEi, onhan se sulle nysväkkeelle tyydyttävämpää olla naama norsunvitulla ja itkeä miten joudut tekemään kaiken yksin eikä kukaan arvosta. Lammas.

Mönkään meni veikkauksesi.

Ihan oikeasti lapsellisesti luulet, että en ole yrittänyt? Lukuisia lukemattomia kertoja. Seurauksena riitaa, mökötystä. Mies tekee pyydettäessä ja nalkuttaessa, mutta ei koskaan oma-aloitteisesti.

Minä taas en jaksa olla työnjohtaja kodissani ja aina vastuussa asioiden sujumisesta ja organisoinnista.

Kun lapset muuttavat kotoa, otan eron. En ole tässä ainutlaatuinen, meitä viisikymppisinä eronneita on todella paljon, ja syynä on oikeastaan aina työnjako. Miehelle ero tullee yllätyksenä, vaikka ei pitäisi millään tasolla olla.

Ja vielä ennen kuin vedät toisen vakiokommentin: mies EI ollut tuollainen, kun aloitimme suhteen. Kahden aikuisen huushollissa on helvetin helppo jakaa kotityöt sitenkin, että se tekee "joka ehtii". Kun lapsi syntyy, kotona oleva tekee kaiken, koska kotona. Tyhmää, tiedän, mutten ole ainoa tähän lankaan mennyt. Vähitellen mies oppii pitämään kotipalvelua itsestäänselvänä, ja kaikesta pitää järmätä ja nalkuttaa.

Kyllä sitä erota voi kun lapset ovat vielä kouluiässä. Ja ehkä kannattaisikin. Kotoa he parisuhteen mallin oppivat, eikä ainaisessa nalkutuksessa ja tappelussa kasvaminen ole kivaa. Tuollainen uhmakas heittely on sitä tyhmintä. Jos haluat erota, ala valmistautua siihen. Missä asut, millä elät? Jääkö lapset isän luo joka hankkii ne rahat ja kykenee lunastamaan talon? Nalkuttavia, elämäänsä tyytymättömiä naisia on maailma täynnä, anna lapsillesi roolimalliksi omaan elämäänsä vaikuttava ihminen joka huolehtii heistä muttei heittäydy marttyyriksi. Mukava kun myöhemmin kerrot heille, että pilasit oman elämäsi kun jouduit jäämään kehnoon suhteeseen heidän takiaan. Ero ei ole maailmanloppu, se on muutos ja aika usein parempaan, nalkuttaminen ja eron hautominen vie vain katkeruuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.

Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.

Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.

Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä

Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin

Olen todennäköisesti samaa ikäluokkaa ja myös meillä oli pitkälti noin. Puolisia arvostettiin, kunnioitettiin ja luotettiin. Ja miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään. Nyt kukaan ei edes puhu omasta kunniastaan tai arvomaailmasta.

Arvomaailma on keikahtanut päälaelleen. Puoliso valitaan pitkälti ulkonaisten olemusten perusteella ja pitkälti oman egon jatkeeksi, oli hänen arvomaailmansa mikä tahansa.

Sitten kun arki alkaa ja lapset tulevat kuvioihin, onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään tarvittaisiin yhteen hiileen puhaltamista ja vastuun ottamista, eikä olla piiruakaan olla luopumassa omasta egosta ja hyvinvoinnista, ei edes lasten hyväksi.

En voi ymmärtää mihin kaikkeen tämän päivän naiset suostuvat, vain pitääkseen miehen.

Jo lapsen synnyttyä, äidin kropan tulee olla timmissä kunnossa ja ulkoinen olemus edustuskelpoinen ja huoliteltu, sen lisäksi on hoidettava lapset ja koti. Voidakseen säilyttää määräaikaisen työpaikkanssa, on ylläpidettävä ammattitaitoa jne. jne. lista on loputtoman pitkä.

Paineet ja vaatimukset naisena olemisesta ovat kasvaneet vuosi vuodelta, eikä nainen tee koskaan riittävästi tai tarpeeksi, vaan vaatimukset kasvavat koko ajan, ei pelkästään puolison ja lähipiirin, vaan hanakammin syyttävän sormensa osoittaa toinen nainen, joka luettelee aikaansaannoksia ja tavoitteitaan miten paljon hän on jo tehnyt ja muiden on tehtävä vielä enemmän, ollakseen arvostettu nainen. Kuulostaa loputtomalta oravanpyörältä, jossa kukaan ei voi hyvin ja vähiten lapsi, joka näkyy lisääntyvinä lasten pahoinvointina ja lasten huostaanottona.

Nainenko sitten on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka ei tee omia valintoja omassa elämässään? Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on silkkaa naisen typistämistä lapseksi.

Paineet ja vaatimukset...kuka ne paineet ja vaatimukset on luoneet? Tasa-arvo ei tuonutkaa pelkiä hyviä aikoja vaan siihen sisältyi myös todellista vastuuta?

No kyllä vähän vaikuttaa että nainen on lapsen tasolla ja uhriutuu. Kukapa ne päätökset ja valinnat tekee jos ei aikuinen ihminen itse? Tämäkin ketju käsittelee sitä miten nainen tekee kaiken ja mies ei mitään -> nainen itse ottaa sen roolin ja tekee ja sitten kiukuttelee kun mies ei tee oma-alotteisesti. Oisihan se liikaa avata suu ja sanoa. Ja jos mies tekeekin niin väärin tekee kumminkin.

Suoriutumis- ja ulkonäköpaineet. Ne on ulkopuolisten luomia paineita ja niille voi ihan kaikessa rauhassa haistattaa paskat. Tehdä just kuten itse haluaa ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkään kotona niin hittoakos se kelleen kuuluu? Jos haluaa luoda uraa niin hittojakos sekään kelleen kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Epäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.

Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.

Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kotiäitinä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. Enpä osannut ajatella että miehen pitäisi arvostaa minua sen takia enemmän. Tein myös kotityöt ja hoidin kolme lasta. Mies oli töissä ja ehkä hän sitten on jotenkin erikoisen hyvä kun töistä tultuaan halusi itse touhuta lasten kanssa tai sanoi minulle että ota sinä kahvia, minä siivoon keittiön ruuan jälkeen. Tai vei lapset ulos että pääsin vaikka päiväunille.

Kumpikaan meistä ei missään vaiheessa riidellyt siitä kuka tekee mitäkin kotitöitä tai että toinen hoitaa enemmän lapsia. Molemmat halusi mieluummin puhaltaa yhteen hiileen kuin leikkiä marttyyria.

Aikanaan lapset meni kouluun ja minä töihin, lapset tuli hoidettua ja ruokittua ja koti siivottua silloinkin ilman riitelyä.

Nyt lapset on jo muuttaneet pois ja kas kummaa, edelleen se siivoaa tai laittaa ruokaa joka sattuu ensin kotiin tulemaan. Eikä erottele miesten ja naisten töitä, minä kolasin pihan kun satuin ensin kotiin tulemaan.Eikä muutenkaan riidellä vaan viihdytään yhdessä ja tehdään paljon asioita yhdessä. Liitto on kestänyt yli 30 vuotta varmasti pitkälti sen takia ettei kumpikaan nillittänyt turhasta kunhan hommat tuli tehtyä

Monesti tulee mieleen että naisille ei kelpaa miehen siivous eikä lapsenhoito ja sitten valitetaan ettei mies auta. Ei kai jos joka asiasta tulee sanomista teet niin tai näin

Olen todennäköisesti samaa ikäluokkaa ja myös meillä oli pitkälti noin. Puolisia arvostettiin, kunnioitettiin ja luotettiin. Ja miehelle oli kunnia-asia huolehtia perheestään. Nyt kukaan ei edes puhu omasta kunniastaan tai arvomaailmasta.

Arvomaailma on keikahtanut päälaelleen. Puoliso valitaan pitkälti ulkonaisten olemusten perusteella ja pitkälti oman egon jatkeeksi, oli hänen arvomaailmansa mikä tahansa.

Sitten kun arki alkaa ja lapset tulevat kuvioihin, onnelliseen ja tasapainoiseen perhe-elämään tarvittaisiin yhteen hiileen puhaltamista ja vastuun ottamista, eikä olla piiruakaan olla luopumassa omasta egosta ja hyvinvoinnista, ei edes lasten hyväksi.

En voi ymmärtää mihin kaikkeen tämän päivän naiset suostuvat, vain pitääkseen miehen.

Jo lapsen synnyttyä, äidin kropan tulee olla timmissä kunnossa ja ulkoinen olemus edustuskelpoinen ja huoliteltu, sen lisäksi on hoidettava lapset ja koti. Voidakseen säilyttää määräaikaisen työpaikkanssa, on ylläpidettävä ammattitaitoa jne. jne. lista on loputtoman pitkä.

Paineet ja vaatimukset naisena olemisesta ovat kasvaneet vuosi vuodelta, eikä nainen tee koskaan riittävästi tai tarpeeksi, vaan vaatimukset kasvavat koko ajan, ei pelkästään puolison ja lähipiirin, vaan hanakammin syyttävän sormensa osoittaa toinen nainen, joka luettelee aikaansaannoksia ja tavoitteitaan miten paljon hän on jo tehnyt ja muiden on tehtävä vielä enemmän, ollakseen arvostettu nainen. Kuulostaa loputtomalta oravanpyörältä, jossa kukaan ei voi hyvin ja vähiten lapsi, joka näkyy lisääntyvinä lasten pahoinvointina ja lasten huostaanottona.

Nainenko sitten on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka ei tee omia valintoja omassa elämässään? Naiseuden ja naisen aseman selittäminen vain toisten kautta ja ulkopuolisten rajaamana on silkkaa naisen typistämistä lapseksi.

Paineet ja vaatimukset...kuka ne paineet ja vaatimukset on luoneet? Tasa-arvo ei tuonutkaa pelkiä hyviä aikoja vaan siihen sisältyi myös todellista vastuuta?

No kyllä vähän vaikuttaa että nainen on lapsen tasolla ja uhriutuu. Kukapa ne päätökset ja valinnat tekee jos ei aikuinen ihminen itse? Tämäkin ketju käsittelee sitä miten nainen tekee kaiken ja mies ei mitään -> nainen itse ottaa sen roolin ja tekee ja sitten kiukuttelee kun mies ei tee oma-alotteisesti. Oisihan se liikaa avata suu ja sanoa. Ja jos mies tekeekin niin väärin tekee kumminkin.

Suoriutumis- ja ulkonäköpaineet. Ne on ulkopuolisten luomia paineita ja niille voi ihan kaikessa rauhassa haistattaa paskat. Tehdä just kuten itse haluaa ja mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos haluaa olla lapsen kanssa pitkään kotona niin hittoakos se kelleen kuuluu? Jos haluaa luoda uraa niin hittojakos sekään kelleen kuuluu?

Ja vaikka mies tekisikin oma-aloiteisesti nainen löytäisi jonkun muun syyn olla tyytymätön häneen.

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Olisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Kuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...

Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?

Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?

Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.

Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Epäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.

Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.

Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.

Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.

Vierailija kirjoitti:

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Uhriutuminen onkin selviytymismekanismi vaikeista tapahtumista. Uhriutujalle voi olla vaikea ymmärtää sitä, että on ainoa henkilö, joka voi muuttaa elämäänsä. Uhriutuja asettaakin usein kohtuuttoman korkeita odotuksia puolisolleen, hän voi odottaa pelastusta niin henkisesti kuin taloudellisesti ja muutenkin elämän järjestelyn osalta. Uhriutuja vaatii paljon kiitosta, loukkaantuu herkästi ja hänessä itsesähän ei koskaan ole mitään vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Olisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti. 

No se tässä kesän aikana on tarkoituksena, miettiä mitä hittoo tässä tekisi. Mut tällä hetkellä olo on se, että mitään ei ole tehnyt tähän mennessä oikein. On sekin kiva tunnetila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Kuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...

Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?

Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?

Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.

Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.

Ja teillä on neljä lasta...Huoh! Millä hitolla te ikänä pystytte kattamaan lastenne riittävän elatuksen noilla tuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Epäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.

Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.

Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.

Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.

Niin siis mun pitäisi lähteä kauppaan vielä niinä iltoina, kun on yhteistä vapaata? Mieshän olisi voinut käydä kaupassa tullessaan, mutta mulla on kuulemma aina ollut niin kiire saada hänet kotiin. Taidat omata täysin samat " tämä kaikki on loppuviimein sinun syytäsi"- jutut, kuin mieheni.

Ensin se järkkäilee asiat tietyllä tavalla ja syyllistää, sitten keksii vielä suojakseen jonkun selityksen, jota minun on hankala kieltää.

No eihän se nyt kaupassa ole voinut käydä kun minä olen ahdistellut ja kysynyt joskus, moneltako se tulee kotiin..

Sitten ollaan luisuttu siihen, että käyn työvuoron jälkeen kaupassa, mut eihän sekään ole hyvä, et oishan se käynyt, mut minä en ole antanut.. Et joopa joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Olisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti. 

No se tässä kesän aikana on tarkoituksena, miettiä mitä hittoo tässä tekisi. Mut tällä hetkellä olo on se, että mitään ei ole tehnyt tähän mennessä oikein. On sekin kiva tunnetila.

Turha se on enää itkeä kun paskat on jo housuissa.

Miteen luulet pärjääväsi yksinhuoltajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä voi muuta sanoa tätä ketjua seurattuani, että kyllä menee ihmisillä puurot ja vellit tehokkaasti sekaisin.

Ensinnäkin nykyään eläminen maksaa pirusti enemmän, kuin 80-90 luvuilla.

Pätkätöitä on tarjolla työhön palaaville äideille enemmän kuin ikinä.

Äidit joutuvat painottelemaan kodin ja työn välillä, työajat on muuttuneet hullummiksi.

Ei kaikilla ole mahdollisuuksia palata hienosti 8-16 hommaan, viedä lapsi hoitoon ja tienata, viettää lomansa normaalisti ja saada työstä kohtuullinen korvaus.

Joillekin äitiys on helppoa, toisille haastavampaa. Jos kotona olo ärsyttää, voi mennä töihin. Jos haluaa olla kotona, siihen on annettu jonkinlainen mahdollisuus. Erikseen keskusteltava asia vielä päivähoidon tila.

Meillä nyt mies on itse lapset minun kanssa halunnut, mutta haluaa myös että lapset hoidetaan kotona niin ideologian kautta kuin lievää ahneuttaan.

Kotona hänelle on asiat olleet järjestyksessä niin, ettei pitkän työpäivän jälkeen tarvi tehdä välttämättä mitään, mutta ei sekään ole hyvä. Silti lapset ärsyttävät ja mitään ei kerkiä tekemään mitä haluasi kun täytyy olla lasten kanssa. Aina kun sanoin, että minun on raskasta tehdä ensin kotityöt ja sitten mennä töihin, niin tein kotona täysin turhaa työtä. Olisin voinut jättää tekemättä että jaksan käydä töissä. Olis varmaan joskus pitänyt jättää tekemättä.

En mä ainakaan tehnyt ikinä mitään oikein, vaikka siivoilin ja laitoin ruoan ja tein vielä töitäkin. Aina väärässä paikassa väärään aikaan.

En mä sit tiä. Olisi ollut viisasta varmaan tehdä kotona tosi vähän ja jaksaa tehdä kaikki illat töitä, päästää mies kotiin kesäksi ja tehdä itse töitä. Sitten olisin ollut kai täydellinen.

Mä oon vaan paska ja turha vaimo, ja ainakin nyt kun jättäydyin vallan pois. Tätä juuri. On niitä parempia vaimoja ja huonompia vaimoja. Minä en osaa oikein tehdä ja nyt kärsin nahoissani.

Ap

Olisi varmaan viisaanpaa organisoida se oma elämä itsensä näköiseksi, eikä muiden vaatimusten mukaisesti. 

No se tässä kesän aikana on tarkoituksena, miettiä mitä hittoo tässä tekisi. Mut tällä hetkellä olo on se, että mitään ei ole tehnyt tähän mennessä oikein. On sekin kiva tunnetila.

Se onkin hyvä tajuta siinä kohtaan, kun on neljä lasta tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Epäilemättä tommonen nysväke enempi harrastaa töitä kuin tekee niitä.

Tarkotin sitä että kun tuossa luettelet mitä miehen pitää tehdä jos hän jää kotiin ja sinä meet töihin niin annat ymmärtää työnteon olevan jokailtaista. Kuten kaupassakäynninkin.

Näinhän se on. Käyn töissä nysväämässä muutaman tunnin viikossa ja kuluttelemassa aikaa. Onneksi se on nyt loppu ja mies saa tehdä sen minkä lupasi joskus, eli elättää perheensä. Joo ja kyllä neljä lasta ja ahne mies syövät sen verran, että olen jokaisen työnysväysvuoron jälkeen saanut käydä vielä yötämyöten kaupassakin.

Selkeää hallinnan puutetta tai marttyyriytta. Parista illasta ei ole muuta hyötyä kuin että pääset kotoa pois. Sehän ei riitä vaan sinun on pakko ryysätä kauppaan iltamyöhällä juuri niinä työiltoina kun muulloin et muka voi kauppaan mennä? Taidat tehdä asioista tahallasi vaikeita että pääset valittamaan.

Niin siis mun pitäisi lähteä kauppaan vielä niinä iltoina, kun on yhteistä vapaata? Mieshän olisi voinut käydä kaupassa tullessaan, mutta mulla on kuulemma aina ollut niin kiire saada hänet kotiin. Taidat omata täysin samat " tämä kaikki on loppuviimein sinun syytäsi"- jutut, kuin mieheni.

Ensin se järkkäilee asiat tietyllä tavalla ja syyllistää, sitten keksii vielä suojakseen jonkun selityksen, jota minun on hankala kieltää.

No eihän se nyt kaupassa ole voinut käydä kun minä olen ahdistellut ja kysynyt joskus, moneltako se tulee kotiin..

Sitten ollaan luisuttu siihen, että käyn työvuoron jälkeen kaupassa, mut eihän sekään ole hyvä, et oishan se käynyt, mut minä en ole antanut.. Et joopa joo.

Ei herranjestas, oletko sä edes todellinen ihminen??? Kaikki sympatiat sun miehellesi jos teet ihan kaiken noin vaikeaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Joo tottakai. Mut miehen pitäisi hoitaa koti ja ruoka ja lähteä illaksi töihin jotta saadaan rahaa. Sit sen täytyisi hoitaa vielä kauppahommat, illalla kello 23.00 nukkuun kiireellä ja aamulla seitsemältä ylös laittaa koululaista. Itse tekisin mut en kerkiä kun mun aika menee " kaikkeen paskaan" kuten tykkään sanoa

Oletko sä joka ilta töissä? Jos oot 1-2 iltaa niin miten se eroaa siitä että ottaisit omaa aikaa johonkin harrastukseen 1-2 kertaa viikossa?

Eli mä harrastan töitä? Joo, onhan moni sanonut että kiva kun pääset välillä töihin lepäämään..

Ap

Kuulostaa lähinnä harrastelulta, kun omien sanojesi mukaan se ei elättäisi teidän perhettä. Tähän et ole useista kysymyksistä huolimatta vastannut kun julistat vain tuota oman pään pyhää totuutta kuten evankeliumia, mutta...

Mik-si hi-tos-sa käyt töi-ssä, jo-ka ei tuo-ta tei-dän per-heel-le mi-tään li-sä-ar-vo-a?

Siis elättääkö mun työ meidän perhettä? Tottakai se elättää. Raha on aina kivaa ja laskut on kiva saada maksettua, mutta kai siinäkin joku raja menee, kuinka paljon kukin jaksaa?

Ja kuten sanottu, olkoon mies syksyllä hoitovapailla ja katsotaan sitten paljonko mä pystyn mun osa- aika duunillani perhettä elättämään. Sekin jo on mielenkiintoinen kysymys, jos laitetaan lapsista 2 hoitoon myöhemmin ja kaksi ilttikseen, niin mun pitäisi periaattessa tienata heti yli tonni jotta katetaan edes 2* päivähoitomaksut, menetetty kht ja 2* ilttis. No mun palkka on sellaisen 1600 jos oon siellä aamusta iltaan mut pakkohan se on. Lisänä vaikeat ja vaihtelevat työajat.

Mut mies saa sen 1600 käteen ja tekee 8-16 hommaa ja ei vallan ollenkaan käsitä, miten jonkun työpaikka voi olla näin paska kuin minun. Joskus saattaa olla jopa vähemmän kuin 20 tuntia viikossa, joskus siellä pitää olla kellon ympäri, mut toivottavasti löytyy joustava hoitaja.

Ja teillä on neljä lasta...Huoh! Millä hitolla te ikänä pystytte kattamaan lastenne riittävän elatuksen noilla tuloilla?

Hänellä on niin mainio työpaikka, että siellä on voinut tehdä todella hyvätuloista ylityötä.. Ka minä olen viikonloputkin hoitanut niin, että hän saa vain levätä. Mut tiedätkö mitä.. Hän ei ole voinut tehdä ylityötä, koska minä olen lauantain aina nykyään töissä.:) ja tienaan huiman 100 euroa siltä päivältä, siinä missä hän tekisi tonnin viikonlopussa. Mut mun on pitänyt luvata töihin tehdä se lauantai, et viitsin edes käydä töissä.. Et en mä tiä onko tässä mun " laiskuudestani" kyse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset kysymys: Olisitteko itse valmiit menemään töihin ja elättämään perheenne, jos mies jäisi lapsen kanssa kotiin ja hoitaisi enimmät kotityöt? Paljonko kotitöitä olisitte tällaisessa tilanteessa itse valmiita tekemään siihen päälle?

Hmm jos mies olisi myös raskaana ja synnyttäisi ja hoitaisi pääasiassa yöheräämiset ja kotityöt niin joo. Jos palkkani siis riittäisi.

Kuinka raskaus ja synnytys tähän liittyy? Kotihoidon tuella on raskaus ja synnytys ollut takana jo kauan sitten.

Eiku hei..niistä toipumiseen tarttee ainakin kolme vuotta!

Ja niiden avulla voi päteä ja nostaa oma egoaan. Mitä naisille jää jos jalkojen levittämisestä miehelle ja sieltä lapsen ulos työntämisestä ei voisi tehdä oman egonsa jatkoa?

Liittyy siten että jos hän tekisi ne myös niin voisi myös jäädä kotiin :) plus yöheräämiset, ruuat ja kotityöt. En sanonut että niistä toipumiseen menee kolme vuotta?