Miksi täällä on tärkeintä saada toinen lytättyä niin alas kun voi?

Positiivisuus luo positiivisuutta. Negatiiviset jätän huomiotta.

Ilkeän kanssa saat olla aina nokat vastakkain, siksi huomiotta. Hänellä itsellä sisäisesti pahaolla.

Vierailija kirjoitti:

Jossain artikkelissa sanottiin, että suomalainen sievistelemättömyys kuuluu sisuun.

Ei sillä nyt aina ole sisun kanssa tekemistä millä sävyllä muiden kanssa puhuu. Joku kissamiäs puolusteli karkeaa kieltään huonoilla kotioloillaan. En tiedä sitten olenko itse liian herkkä, mutta olen jo kouluiästä saakka hätkähtänyt jos joku töksäyttää jotain ilkeää. Enkä minä ole mistään hienostoperheestä vaan perheestä jossa on ollut myös työttömyyttä, avioero ja vanhemmat ovat lähteneet yliopistoon suht vaatimattomista oloista. Olen silti saanut myös paljon kun taloudellinen tilanne on parantunut ja siltikin käynyt aikuisena aika kovia myrskyjä läpi.

Ei minun vanhempani ole olleet mitään nössöjä, mutta vittuilua ei olla harrastettu kotona eikä nälvimistä. Myöhemmin sitä edelleenkin häkeltyy jos joku laukoo suustaan jotain loukkaavaa. En tiedä ovatko nämä myös perittyjä piirteitä sekä geeneistä että ympäristöstä. Pohjois-Karjalainen huumori on erilaista kuin turkulainen tai pohjanmaalainen. Stadissa olen koko ikäni elänyt.

Ehkä meitä herkkiä ihmisiä kuitenkin yhdistää se, että koska tiedämme satuttavamme itseämme, niin olemme varuillamme tietyissä tilanteissa. Tämä piirre yhdistettynä puheliaisuuteen ja iloisuuten aiheuttaa ristiriidan. Minua ei pidetä niin herkkänä kuin ollenkaan. Ajatellaan että subliikki tyyppi kestää mitä vaan. Vaikka usein puhutaan ns. clovnin kyyneleistä. Minä on se joka itkee ja nauraa. Elämä on haavoittunut, mutta tiettyä herkkyyttä en halua koskaan tappaa itsestäni.

On totta, että netissä asiat tulkitaan usein väärin. Minä kysyin miäshenkilöltä, että oletko joku AMK enkä tarkoittanut sillä sitä mitä moni varmaan luuli. Inhotti vain hänen tapansa puhua 17 v tapetuista tytöstä, että "itsehän halusi jännämiehen ja mitä lastenkodin kasvatista voi muuta odottaa." Iskin koulutukseen ja se oli tökeröä. Tiedämme että korkeakoulutettuja naisia joutuu myös väkivallan uhriksi ja 17 vuotiaan syyllistäminen miehen valinnassa on julmaa. Ihminen on kuollut. Rip.

Ja anteeksi miäshenkilö: no hard feelings! :-) En ylenkatso alemminkouluttautuneita. Eksäni oli duunari, paras ystäväni ei ole käynyt edes lukiota ja on äärettömän sivistynyt sekä sydämeltään että elämänviisaudellaan. Hän on molempien lapsieni kummitustäti ja rakkain lapsuudenystävä! Hän on myös empaattinen. Se on tärkeintä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miten aikuiset (?) ihmiset jaksaa ilkeillä ja pilkata. Saako se tuntemaan itsensä paremmaksi? Tuleeko siitä itse hyvälle tuulelle?

Sitten ihmetellään kun lapset kiusaa kouluissa ja päiväkodeissa, ei mikään ihme jos heitä kasvattamassa ovat tämän palstan kirjoittajien kaltaiset ihmiset.

Kait sitä kannattaa sitten kokeilla. Katsotaan mitä hyötyä saan siitä, että alan oikein inhottavaksi. Jos joku sanoo että mies jätti, niin sanon, että miksi olet niin ruma etkä anna persettäkään tarpeeksi. Jos joku sanoo, että lapsi ei tottele, niin sanon, että mitäs olet niin epäkelpo kasvattaja, tollaselta pitäis ottaa lapset pois ja heti. Jos joku sanoo että sai keskenmenon niin sanon, että noin ne vammaiset karsiutuu heti alkuunsa. Jos joku sanoo, että siskollani on syöpä, niin sanon, että niin se karma koettelee.

Jos kolahti niin voitte nyt alapeukuttaa.

Tuskin kukaan tulee varsinaisesti hyvälle tuulelle tulee ilkeistä kommenteista. Kyllä negatiivisuus yleensä lähtee negatiivisista tunteista - vihasta, surusta, kateudesta jne, ja sillä on taipumus ruokkia itseään, lisätä negatiivisuutta. Vaikka luultavasti aikuisena ihmisenä tiesitkin tämän ja halusit tahallasi vääristellä korostaaksesi sinänsä ihan asiallista pointtiasi. Tahallinen väärinymmärrys on kyllä valitettavasti aina huono keskustelutaktiikka, ja syö pohjaa parhaimmaltakin argumentilta.

Toisaalta ilkeyskin on suhteellista. Joskus täällä näkee sellaista hyssyttelymentaliteettia, ettei asioista saisi puhua leimaantumatta ilkeäksi. Pitäisi antaa ihmisten törttöillä ja sikailla miten huvittaa, aiheuttaa toisille jopa pysyviä vahinkoja, eikä näitä saisi edes anonyymisti netissä kommentoida ettei kenellekään vaan tulisi paha mieli.

Kuten esimerkiksi se susionnettomuusketju. Minä esitin siinä joitakin vanhempien vastuuta peräänkuuluttavia mielipiteitä. Toisaalta ketjussa oli äitejä, jotka tulivat puolustamaan, että kyllä meidänkin lapset tekee sitä ja tätä näin ja näin vähäisellä valvonnalla. Minun kommenttini ei ollut kohdistettu susiperheelle vaan nimenomaan näille äideille, joiden perheessä on se seuraava susille sormiaan syöttävä, auton alle jäävä, pihalampeen hukkuva, trampoliinilla niskansa taittava lapsi - se jonka traaginen onnettomuus olisi vielä estettävissä. Jos yhdenkin turhan huolettoman vanhemman päähän saadaan mahtumaan, että esim. yksivuotiaalla ei ole mitään asiaa trampoliinille eikä leikki-ikäistä voi jättää hetkeksikään valvomatta lähellä isoa tietä, ettei se ole vaan isin ja äidin oma asia vaan ihan oikeaa kaltoinkohtelua yhtä lailla kuin se että löisit lasta avokämmennellä, niin ehkä pari vuotta myöhemmin täällä on yksi sormeton/jalaton/halvaantunut/haudattu vähemmän.

Mutta joo, jos joku valitsee nähdä asian niin että kommenttini on huvin vuoksi ilkeilyä josta tulee minulle hyvä mieli, niin en toki sitä voi estää. Toivottavasti edes joku heräisi ajattelemaan asioita vähän syvemminkin. Vaikka myönnetään, kärkevä ja jopa aggressiivinen tapa esittää asia ei ehkä ole se toimivin tapa tuoda näkemyksensä esiin - pahimmassa tapauksessa vaikutus on päinvastainen kuin on aiottu.

Minä alapeukutin kirjoitustasi, koska minusta sinä olevielä hiukan raaka (siis vastakohtana kypsälle) ihminen, vaikka annat ymmärtää pitäväsi itseäsi hyvinkin kypsänä.

Minkälaisia mielipiteitä esitit siinä susiketjussa?

Esim. et osaa lukea rivienvälistä tätä aloittajaa, en minä ainakaan ottanut sitä niin, että hän tosissaan menee sanomaan noita häijyjä kommentteja, koska tietää, ettei se johda mihinkään. Hän vain koitti saada niitä jo käyttävät tajuamaan, miten hirveältä ja hedelmättömältä se kuulostaa. Koska eikö ne ole sitä tajunneet, kun aina pitää vain kommentoida niin?

Hyvä aihe. Olen ihmetellyt samaa. Joillakin on tarve tulla välittömästi kertomaan, kuinka kirjoittaja on toiminut tai ajatellut ihan väärin ja jos se ei vikaa muuten löydä, niin sitten vaikka keksitään tarinaan itse lisää. Mielestäni näitä mielensäpahoittajia vastaan ei kannata alkaa puolustautumaan, vaan jättää huomioimatta. Se on ärsyttävää, kun ketju menee muutaman ihmisen jankkaamiseksi ja lähtökohtaisestikin jo näkee, ettei yhteisymmärrystä tule löytymään. Jotkut eivät edes yritä saada aikaan rekentavaa keskustelua, joten miksi vaivautua. 

Olen käynyt joskus kirjoittamassa joihinkin ketjuihin "tsemppiviestin" ihan sen takia, vaikka aihe ei ole niin kiinnostanut, koska aloittaja on saanut vain haukkumista ja negatiivisuus ryöpyn päällensä. Onneksi positiiviset viestit kerää peukkuja ylös. Ehkä sekin yksi tapa eli kannustetaan järkeviä kommentteja ja riidanhaastajat voisi jättää kokonaan huomiotta tai laittaa nuolen alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miten aikuiset (?) ihmiset jaksaa ilkeillä ja pilkata. Saako se tuntemaan itsensä paremmaksi? Tuleeko siitä itse hyvälle tuulelle?

Sitten ihmetellään kun lapset kiusaa kouluissa ja päiväkodeissa, ei mikään ihme jos heitä kasvattamassa ovat tämän palstan kirjoittajien kaltaiset ihmiset.

Kait sitä kannattaa sitten kokeilla. Katsotaan mitä hyötyä saan siitä, että alan oikein inhottavaksi. Jos joku sanoo että mies jätti, niin sanon, että miksi olet niin ruma etkä anna persettäkään tarpeeksi. Jos joku sanoo, että lapsi ei tottele, niin sanon, että mitäs olet niin epäkelpo kasvattaja, tollaselta pitäis ottaa lapset pois ja heti. Jos joku sanoo että sai keskenmenon niin sanon, että noin ne vammaiset karsiutuu heti alkuunsa. Jos joku sanoo, että siskollani on syöpä, niin sanon, että niin se karma koettelee.

Jos kolahti niin voitte nyt alapeukuttaa.

Tuskin kukaan tulee varsinaisesti hyvälle tuulelle tulee ilkeistä kommenteista. Kyllä negatiivisuus yleensä lähtee negatiivisista tunteista - vihasta, surusta, kateudesta jne, ja sillä on taipumus ruokkia itseään, lisätä negatiivisuutta. Vaikka luultavasti aikuisena ihmisenä tiesitkin tämän ja halusit tahallasi vääristellä korostaaksesi sinänsä ihan asiallista pointtiasi. Tahallinen väärinymmärrys on kyllä valitettavasti aina huono keskustelutaktiikka, ja syö pohjaa parhaimmaltakin argumentilta.

Toisaalta ilkeyskin on suhteellista. Joskus täällä näkee sellaista hyssyttelymentaliteettia, ettei asioista saisi puhua leimaantumatta ilkeäksi. Pitäisi antaa ihmisten törttöillä ja sikailla miten huvittaa, aiheuttaa toisille jopa pysyviä vahinkoja, eikä näitä saisi edes anonyymisti netissä kommentoida ettei kenellekään vaan tulisi paha mieli.

Kuten esimerkiksi se susionnettomuusketju. Minä esitin siinä joitakin vanhempien vastuuta peräänkuuluttavia mielipiteitä. Toisaalta ketjussa oli äitejä, jotka tulivat puolustamaan, että kyllä meidänkin lapset tekee sitä ja tätä näin ja näin vähäisellä valvonnalla. Minun kommenttini ei ollut kohdistettu susiperheelle vaan nimenomaan näille äideille, joiden perheessä on se seuraava susille sormiaan syöttävä, auton alle jäävä, pihalampeen hukkuva, trampoliinilla niskansa taittava lapsi - se jonka traaginen onnettomuus olisi vielä estettävissä. Jos yhdenkin turhan huolettoman vanhemman päähän saadaan mahtumaan, että esim. yksivuotiaalla ei ole mitään asiaa trampoliinille eikä leikki-ikäistä voi jättää hetkeksikään valvomatta lähellä isoa tietä, ettei se ole vaan isin ja äidin oma asia vaan ihan oikeaa kaltoinkohtelua yhtä lailla kuin se että löisit lasta avokämmennellä, niin ehkä pari vuotta myöhemmin täällä on yksi sormeton/jalaton/halvaantunut/haudattu vähemmän.

Mutta joo, jos joku valitsee nähdä asian niin että kommenttini on huvin vuoksi ilkeilyä josta tulee minulle hyvä mieli, niin en toki sitä voi estää. Toivottavasti edes joku heräisi ajattelemaan asioita vähän syvemminkin. Vaikka myönnetään, kärkevä ja jopa aggressiivinen tapa esittää asia ei ehkä ole se toimivin tapa tuoda näkemyksensä esiin - pahimmassa tapauksessa vaikutus on päinvastainen kuin on aiottu.

Minä alapeukutin kirjoitustasi, koska minusta sinä olevielä hiukan raaka (siis vastakohtana kypsälle) ihminen, vaikka annat ymmärtää pitäväsi itseäsi hyvinkin kypsänä.

Minkälaisia mielipiteitä esitit siinä susiketjussa?

Esim. et osaa lukea rivienvälistä tätä aloittajaa, en minä ainakaan ottanut sitä niin, että hän tosissaan menee sanomaan noita häijyjä kommentteja, koska tietää, ettei se johda mihinkään. Hän vain koitti saada niitä jo käyttävät tajuamaan, miten hirveältä ja hedelmättömältä se kuulostaa. Koska eikö ne ole sitä tajunneet, kun aina pitää vain kommentoida niin?

En kommentoinut mitään susiketjuun.

Sanotaan näin että omat kokemukseni ja niistä johtuneet traumat vaikuttavat siihen miten väkivallan kohteeksi joutuneita naisia syyllistetään. Ja myös ärsyttää, ettemme vieläkään usko että väkivaltaa tapahtuu myös koulutetuille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä 3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttjä 3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joskus todella loukkaantunut kommenteista joita olen saanut. En tiedä miten olenkaan niistä niin ottanut itseeni. Sellaisista missä oikein ivaamalla haukutaan ja monesti vielä vääristellään ja lisäillään omia totuuksia sekaan. Voin myöntää jopa itkeneeni. Mutta sehän kai näiden kommenttien tarkoitus on. Jos jollain on paha olo ja siitä avautuu, niin se pitää saada vielä pahemmaksi.

Mä vihaan kans tätä ^ . Siis mitä joku saa siitä, että valehtelee ja vääristelee toiselle tämän omia asioita? Luulisi nyt vääristelijän itsensäkin tietävän, että puhuu pelkkää paskaa. Mitä hän sillä oikeasti luulee voittavansa? Joo, ehkä hetkellisen pahan olon sille, kelle niitä sanoo, mutta entä hänen oma kuvansa minun silmissäni, kun minä tiedän, että se, mitä hän sanoi on täyttä paskaa ja tiedän, että hän itsekin tietää sen?

Ei voi kuin ihmetellä, että jos sellainen henkilö haluaa tapella täällä, niin eikö osaa tapella rehdisti?

ei täällä ole ketään, joka pystyisi sinusta kirjoittamaan edes puoliksi niin pahoja asioita, mitä olet itse kirjoittanut itsestäsi ja perheestä tai suhteestasi muihin.

Ne on niin oksettavia. Ja kirjoitat paljon.

Sinusta tiedetään ihan liikaa.

Oma valintasi.

Vääristely on pahempaa, kuin olla jostain jotain mieltä, vaikka se olisikin ruma ajatus.se on kuitenkin sen henkilön itsensä oma kokemus. Vääristely ei ole kenenkään kokemus, se on vahingoittamaan tarkoitettua valetta.

Toistaa lievemmässä muodossa sinun aiemmin tuottamia kauheuksia. Kukaan ei ole pystynyt kirjoittamaan sinusta edes puoliksi niin kammottavia asioita kuin sinä itse.

Eikä kukaan muu palstalainen kirjoita yhtä sairaita juttuja.

Ihan itse olet valinnut paljastaa itsestäsi kaiken.

Kuva ei ole kaunis. Eikä se siksi muutu.

On tehty sitäkin, että toistellaan minun kirjoittamaani, mutta en nyt puhu siitä, vaan siitä kun kirjoittaja vääristelee ja valehtelee.

Esimerkiksi?

No esim. yhdessä keskustelussa tein aloituksen siitä, että äitini yritti tulla meille kun olin laittanut välejä katkolle, ja kysyin neuvoa kestää kyseistä tilannetta, ettei äiti pääse änkeämään meille, niin minua kiusattiin jo täyttä häkää ja olin siitäkin tosi raivona, ja samoin siitä, että lastenhoito ja kaikki menee ihan pilalle äitini takia. Sitten alettiin syyllistää minua siitäkin, että pitää nyt lapsille olla laittamassa ruokaa tai leikkiä heidän kanssaan, vaikka lapset eivät kuuluneet siihen juttuuni mitenkään sillä minuutilla, paitsi ehkä siten, että kun palstalla ei kukaan välittänyt edes vähän tukea minua siinä äitijutussa, niin jos äiti olisi tullut meille, niin olisin voinut lisää vain pahoin, ja se olisi kuormittanut lapsia entistä enemmän.

Niin sanoin siinä ketjussa, että "vitut mä lapsista" tarkoittaen, että ei en keskity nyt lapsiin, eikä se ole nyt se asia, miksi tein ketjun. Lapsia hoiti mies, eikä heillä ollut mitään hätää. Niin sen jälkeen minun on vääristelty vihaavan lapsiani.

Monesti olen itkenyt kun olen saanut aloituksiini ilkeitä kommentteja. Nykyään harvemmin aloitan keskusteluja täällä. Tiedän kyllä itsekin etten osaa tuottaa hienoa tekstiä, pitääkö silti tulla kommentoimaan "En jaksanut edes lukea, sekavaa tekstiä" ja "Harvoin näkee näin kirjoitustaidottomia ihmisiä! :)". Eikä sanallakaan vastata siihen mitä olin kysynyt. Osa taas alkaa haukkumaan minua ja pyytävät muuttamaan käytöstäni,  provoksi haukkuvat. Kertoilevat myös miten sulavasti kyseinen asia heillä sujuu. En ymmärrä mitä kielteistä jotkut näkevät siinä, että kerron esim pelkääväni isolla asialla käymistä silloin kun mies on kotona. Luulin että täällä on introverttejä, ujoja, huonoitsetuntoisia tai sosiaalisia tilanteita pelkääviä ihmisiä, jotka ymmärtäisivät edes jotenkin etteivät kaikki voi olla rennosti ihmisten keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miten aikuiset (?) ihmiset jaksaa ilkeillä ja pilkata. Saako se tuntemaan itsensä paremmaksi? Tuleeko siitä itse hyvälle tuulelle?

Sitten ihmetellään kun lapset kiusaa kouluissa ja päiväkodeissa, ei mikään ihme jos heitä kasvattamassa ovat tämän palstan kirjoittajien kaltaiset ihmiset.

Kait sitä kannattaa sitten kokeilla. Katsotaan mitä hyötyä saan siitä, että alan oikein inhottavaksi. Jos joku sanoo että mies jätti, niin sanon, että miksi olet niin ruma etkä anna persettäkään tarpeeksi. Jos joku sanoo, että lapsi ei tottele, niin sanon, että mitäs olet niin epäkelpo kasvattaja, tollaselta pitäis ottaa lapset pois ja heti. Jos joku sanoo että sai keskenmenon niin sanon, että noin ne vammaiset karsiutuu heti alkuunsa. Jos joku sanoo, että siskollani on syöpä, niin sanon, että niin se karma koettelee.

Jos kolahti niin voitte nyt alapeukuttaa.

Tuskin kukaan tulee varsinaisesti hyvälle tuulelle tulee ilkeistä kommenteista. Kyllä negatiivisuus yleensä lähtee negatiivisista tunteista - vihasta, surusta, kateudesta jne, ja sillä on taipumus ruokkia itseään, lisätä negatiivisuutta. Vaikka luultavasti aikuisena ihmisenä tiesitkin tämän ja halusit tahallasi vääristellä korostaaksesi sinänsä ihan asiallista pointtiasi. Tahallinen väärinymmärrys on kyllä valitettavasti aina huono keskustelutaktiikka, ja syö pohjaa parhaimmaltakin argumentilta.

Toisaalta ilkeyskin on suhteellista. Joskus täällä näkee sellaista hyssyttelymentaliteettia, ettei asioista saisi puhua leimaantumatta ilkeäksi. Pitäisi antaa ihmisten törttöillä ja sikailla miten huvittaa, aiheuttaa toisille jopa pysyviä vahinkoja, eikä näitä saisi edes anonyymisti netissä kommentoida ettei kenellekään vaan tulisi paha mieli.

Kuten esimerkiksi se susionnettomuusketju. Minä esitin siinä joitakin vanhempien vastuuta peräänkuuluttavia mielipiteitä. Toisaalta ketjussa oli äitejä, jotka tulivat puolustamaan, että kyllä meidänkin lapset tekee sitä ja tätä näin ja näin vähäisellä valvonnalla. Minun kommenttini ei ollut kohdistettu susiperheelle vaan nimenomaan näille äideille, joiden perheessä on se seuraava susille sormiaan syöttävä, auton alle jäävä, pihalampeen hukkuva, trampoliinilla niskansa taittava lapsi - se jonka traaginen onnettomuus olisi vielä estettävissä. Jos yhdenkin turhan huolettoman vanhemman päähän saadaan mahtumaan, että esim. yksivuotiaalla ei ole mitään asiaa trampoliinille eikä leikki-ikäistä voi jättää hetkeksikään valvomatta lähellä isoa tietä, ettei se ole vaan isin ja äidin oma asia vaan ihan oikeaa kaltoinkohtelua yhtä lailla kuin se että löisit lasta avokämmennellä, niin ehkä pari vuotta myöhemmin täällä on yksi sormeton/jalaton/halvaantunut/haudattu vähemmän.

Mutta joo, jos joku valitsee nähdä asian niin että kommenttini on huvin vuoksi ilkeilyä josta tulee minulle hyvä mieli, niin en toki sitä voi estää. Toivottavasti edes joku heräisi ajattelemaan asioita vähän syvemminkin. Vaikka myönnetään, kärkevä ja jopa aggressiivinen tapa esittää asia ei ehkä ole se toimivin tapa tuoda näkemyksensä esiin - pahimmassa tapauksessa vaikutus on päinvastainen kuin on aiottu.

Anonyymisti kommentoiminen on omallatavalla väärin sitä kohtaan kenestä kommentoidaan. Kommentoimisen kohde ei pysty puolustautua ja esittää omaa mielipidettä ja näkemystä asiasta. Ja monesti on palstan ilkeät kommentit sellaisia, että,niinkuin aloittaja laittoikin lytätään maanrakoon ja esitetään joku kommentti totuutena vaikka se olisikin kaukana faktasta. Joskus voi ajatella, Että onko se oma mielipide se fakta vai oman luulon tuote.

Tosin ilkeillä on se tarkoitus ja tavoite, että saadaan ihmiset uskomaan valheeseen ja saadaan mustamaalattua kohde. Vaikka totuus onkin sitten jo aivan toisenlainen.

Tämä ei pidä kyllä tarkalleen ottaen paikkaansa. Mikäli keskustelun kohde lukee ketjua, niin hänellä on täysi mahdollisuus esittää kantansa. Mikäli hän ei sitä lue niin hänen ei olettaisi pahoittavan siitä mieltään.

Lisäksi, keskustelut usein saavat alkunsa yksittäisestä tapauksesta, mutta niitä ei pitäisi lukea ellei osaa olla ottamatta niitä henkilökohtaisesti. Kärkevätkin mielipiteet voivat olla tärkeä osa yleistä pohdintaa asian ympärillä - ihmiset vertaavat omia ajatuksiaan ja maailmankuvaansa muihin ja miettivät miten ongelmia voidaan ratkaista ja ennaltaehkäistä. Jos kaikki kommentit ovat tyyliin jaksuhali, niin sehän on selvää ettei mitään pohdintaa tai omien näkökulmien tarkistamista tapahdu.

Huomauttaisin vielä, että useissa keskusteluissa tuntuu, että omasta kannasta poikkeavat kommentit otetaan huomattavasti herkemmin ilkeinä kuin radikaaleimmatkaan omaa näkökulmaa puolustavat. Tämä on huomattu esim. pettämisketjuissa, joissa hyssyttelijät ja totuudentorvet haukkuvat kilpaa toisiaan moraalittomiksi, tunteettomiksi ja suorastaan pahoiksi ihmisiksi. Jopa maltillisimpia vastakkaista näkökulmaa edustavia kommentteja vastaan saatetaan hyökätä todella vihamielisesti, ja silti haukkua vastapuolta ilkeäksi katsomatta ollenkaan peiliin.

Ja jos tuohon susiketjuun palaa, niin kyllä minusta kaikkein ilkeintä on nimenomaan antaa vanhemmille viesti, että huolenpidon ja valvonnan määrä ja laatu on täysin heidän oma yksityisasiansa ja onnettomuuden sattuessa voidaan vaan syyttää kurjaa kohtaloa.

Monella palstalaisella on lapsen tasolle jäänyt/taantunut moraali. Tehdään mitä vaan kun vanhempi ei ole kieltämässä, anonyymiys mahdollistaa tämän. Sensijaan että oltaisiin vastuussa omista mielipiteistä silloinkin kun kirjoitetaan nimettömästi.

Pohjimmiltaan on kyse arvotyhjiöstä. Ihminen joka uskoo että jokainen ihminen on lähtökohtaisesti arvokas, pyrkii kunnioittamaan ja arvostamaan toisia myös käytöksellään ja itseilmaisullaan. Rakentavaa keskustelua voi syntyä vain tältä pohjalta. Parhaimmillaan se on oppimiskokemus molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Monesti olen itkenyt kun olen saanut aloituksiini ilkeitä kommentteja. Nykyään harvemmin aloitan keskusteluja täällä. Tiedän kyllä itsekin etten osaa tuottaa hienoa tekstiä, pitääkö silti tulla kommentoimaan "En jaksanut edes lukea, sekavaa tekstiä" ja "Harvoin näkee näin kirjoitustaidottomia ihmisiä! :)". Eikä sanallakaan vastata siihen mitä olin kysynyt. Osa taas alkaa haukkumaan minua ja pyytävät muuttamaan käytöstäni,  provoksi haukkuvat. Kertoilevat myös miten sulavasti kyseinen asia heillä sujuu. En ymmärrä mitä kielteistä jotkut näkevät siinä, että kerron esim pelkääväni isolla asialla käymistä silloin kun mies on kotona. Luulin että täällä on introverttejä, ujoja, huonoitsetuntoisia tai sosiaalisia tilanteita pelkääviä ihmisiä, jotka ymmärtäisivät edes jotenkin etteivät kaikki voi olla rennosti ihmisten keskuudessa.

Tällaiset esimerkit pitäisi laittaa keskustelusääntöihin. Avaa mielestäni hyvä sitä puolta, mihin irvileukamainen suhtautuminen voi johtaa. Hyväntahtoinen "vittuilu" pitäisi osata esittää siten, että kohde tajuaa kyseessä olevan hyväntahtoisuus, ei pahuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Miten aikuiset (?) ihmiset jaksaa ilkeillä ja pilkata. Saako se tuntemaan itsensä paremmaksi? Tuleeko siitä itse hyvälle tuulelle?

Sitten ihmetellään kun lapset kiusaa kouluissa ja päiväkodeissa, ei mikään ihme jos heitä kasvattamassa ovat tämän palstan kirjoittajien kaltaiset ihmiset.

Kait sitä kannattaa sitten kokeilla. Katsotaan mitä hyötyä saan siitä, että alan oikein inhottavaksi. Jos joku sanoo että mies jätti, niin sanon, että miksi olet niin ruma etkä anna persettäkään tarpeeksi. Jos joku sanoo, että lapsi ei tottele, niin sanon, että mitäs olet niin epäkelpo kasvattaja, tollaselta pitäis ottaa lapset pois ja heti. Jos joku sanoo että sai keskenmenon niin sanon, että noin ne vammaiset karsiutuu heti alkuunsa. Jos joku sanoo, että siskollani on syöpä, niin sanon, että niin se karma koettelee.

Jos kolahti niin voitte nyt alapeukuttaa.

Tuskin kukaan tulee varsinaisesti hyvälle tuulelle tulee ilkeistä kommenteista. Kyllä negatiivisuus yleensä lähtee negatiivisista tunteista - vihasta, surusta, kateudesta jne, ja sillä on taipumus ruokkia itseään, lisätä negatiivisuutta. Vaikka luultavasti aikuisena ihmisenä tiesitkin tämän ja halusit tahallasi vääristellä korostaaksesi sinänsä ihan asiallista pointtiasi. Tahallinen väärinymmärrys on kyllä valitettavasti aina huono keskustelutaktiikka, ja syö pohjaa parhaimmaltakin argumentilta.

Toisaalta ilkeyskin on suhteellista. Joskus täällä näkee sellaista hyssyttelymentaliteettia, ettei asioista saisi puhua leimaantumatta ilkeäksi. Pitäisi antaa ihmisten törttöillä ja sikailla miten huvittaa, aiheuttaa toisille jopa pysyviä vahinkoja, eikä näitä saisi edes anonyymisti netissä kommentoida ettei kenellekään vaan tulisi paha mieli.

Kuten esimerkiksi se susionnettomuusketju. Minä esitin siinä joitakin vanhempien vastuuta peräänkuuluttavia mielipiteitä. Toisaalta ketjussa oli äitejä, jotka tulivat puolustamaan, että kyllä meidänkin lapset tekee sitä ja tätä näin ja näin vähäisellä valvonnalla. Minun kommenttini ei ollut kohdistettu susiperheelle vaan nimenomaan näille äideille, joiden perheessä on se seuraava susille sormiaan syöttävä, auton alle jäävä, pihalampeen hukkuva, trampoliinilla niskansa taittava lapsi - se jonka traaginen onnettomuus olisi vielä estettävissä. Jos yhdenkin turhan huolettoman vanhemman päähän saadaan mahtumaan, että esim. yksivuotiaalla ei ole mitään asiaa trampoliinille eikä leikki-ikäistä voi jättää hetkeksikään valvomatta lähellä isoa tietä, ettei se ole vaan isin ja äidin oma asia vaan ihan oikeaa kaltoinkohtelua yhtä lailla kuin se että löisit lasta avokämmennellä, niin ehkä pari vuotta myöhemmin täällä on yksi sormeton/jalaton/halvaantunut/haudattu vähemmän.

Mutta joo, jos joku valitsee nähdä asian niin että kommenttini on huvin vuoksi ilkeilyä josta tulee minulle hyvä mieli, niin en toki sitä voi estää. Toivottavasti edes joku heräisi ajattelemaan asioita vähän syvemminkin. Vaikka myönnetään, kärkevä ja jopa aggressiivinen tapa esittää asia ei ehkä ole se toimivin tapa tuoda näkemyksensä esiin - pahimmassa tapauksessa vaikutus on päinvastainen kuin on aiottu.

Minä alapeukutin kirjoitustasi, koska minusta sinä olevielä hiukan raaka (siis vastakohtana kypsälle) ihminen, vaikka annat ymmärtää pitäväsi itseäsi hyvinkin kypsänä.

Minkälaisia mielipiteitä esitit siinä susiketjussa?

Esim. et osaa lukea rivienvälistä tätä aloittajaa, en minä ainakaan ottanut sitä niin, että hän tosissaan menee sanomaan noita häijyjä kommentteja, koska tietää, ettei se johda mihinkään. Hän vain koitti saada niitä jo käyttävät tajuamaan, miten hirveältä ja hedelmättömältä se kuulostaa. Koska eikö ne ole sitä tajunneet, kun aina pitää vain kommentoida niin?

En kommentoinut mitään susiketjuun.

Sanotaan näin että omat kokemukseni ja niistä johtuneet traumat vaikuttavat siihen miten väkivallan kohteeksi joutuneita naisia syyllistetään. Ja myös ärsyttää, ettemme vieläkään usko että väkivaltaa tapahtuu myös koulutetuille naisille.

Siis kirjoitit:

"Kuten esimerkiksi se susionnettomuusketju. Minä esitin siinä joitakin vanhempien vastuuta peräänkuuluttavia mielipiteitä. Toisaalta ketjussa oli äitejä, jotka tulivat puolustamaan, että kyllä meidänkin lapset tekee sitä ja tätä näin ja näin vähäisellä valvonnalla. Minun kommenttini ei ollut kohdistettu susiperheelle vaan.."

?

"Ja jos tuohon susiketjuun palaa, niin kyllä minusta kaikkein ilkeintä on nimenomaan antaa vanhemmille viesti, että huolenpidon ja valvonnan määrä ja laatu on täysin heidän oma yksityisasiansa ja onnettomuuden sattuessa voidaan vaan syyttää kurjaa kohtaloa."

Sinä siis teet olettamuksen, etteivät nämä ihmiset ole ottaneet neuvoja huolenpitoon ja lasten valvontaan ja kasvatukseen muilta? Että jos näin toimii, niin kyseistä onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua? Oho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono itsetunto ja se ettei osata keskustella rakentavasti. Arvojen puute. On huolestuttavaa että anonyymiys saa ihmiset käyttäytymään asiattomasti. Vastuu omasta käytöksestä ei katoa vaikka ei kirjoitakaan omalla nimellään.

Monet ovat hukassa itsensä kanssa ja voivat huonosti. Tätä pahaa oloaan he sitten purkavat muihin.

Arvojen puute? Musta tää on erittäin harhaanjohtava väitös, sillä harvemmin keneltäkään täysin arvot puuttuu, ne vain ovat erilaisia kuin jollakulla toisella. Jos erilaisuus ja omasta elämästä poikkeaminen ovat syy alkaa puhua arvojen puuttumisesta ja moraalin rappiosta, eivät käsitteet ole tällöin ehkä ihan hallussa?

Arvojen puute näkyy keskustelun tasossa. Toista kunnioittava ja arvostava lähestymistapa johtaa rakentavaan  ja syvälliseen keskusteluun ja toisen näkökantojen ymmärtämiseen. 

Kaikilla on jonkinlaiset, useimmiten tiedostamattomasti syntyneet arvot, mutta se ei tarkoita että ne olisivat terveitä ja johtaisivat hyvään.

Jos jonkun arvomaailma ja moraali pohjaa sille kyseenalaiselle vapaudelle että kanssaihmisiä saa vapaasti kiusata ja arvostella, tilanne on kestämätön. Arvomaailman ja moraalin pitää pohjautua hyveille ja niiden tavoittelemiselle, ei anarkistiselle vapaudelle.

Lukematta muita vastauksia tuli mieleeni, että täällä on varmaankin paljon elämäänsä tyytymättömiä ihmisiä. Saattaa olla äitejä, jotka tuntevat olevansa kahlittuna neljän seinän sisälle sen kärttyisen vauvan kanssa. Tai sitten äitejä, joilla on mies joka ei osallistu mihinkään ja elävät edelleen sitä poikamieselämäänsä.

Voi olla myös ihmisiä, jotka eivät näe elämässään mitään hyvää vaan vertaavat sitä muihin ja kaikilla on aina kaikki paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta kyllä sillä mielensäpahottajalla enemmän päässä vikaa kun sillä haukkujalla. Kuka vittu ottaa jonku VAUVAPALSTAN NOIN TOSISSAAN, hei haloo siellä!! ;D ja vauvapalsta ei ole mikään päihde niin kun joku kommenteissa väitti :DDDDD

Saanhan lyödä sua nyrkillä päähän jos teen sen leikillään? Ethän sinä nyt voi ottaa elämää niin vakavasti, että loukkaantuisit sellaisesta mikä on minulle hyvä vitsi. Jos taas en saa, voitko kertoa täsmälleen sen rajan, minkä jälkeen käytös ei ole ok?

Tässä hyvä vertaus.

Vierailija kirjoitti:

"Ja jos tuohon susiketjuun palaa, niin kyllä minusta kaikkein ilkeintä on nimenomaan antaa vanhemmille viesti, että huolenpidon ja valvonnan määrä ja laatu on täysin heidän oma yksityisasiansa ja onnettomuuden sattuessa voidaan vaan syyttää kurjaa kohtaloa."

Sinä siis teet olettamuksen, etteivät nämä ihmiset ole ottaneet neuvoja huolenpitoon ja lasten valvontaan ja kasvatukseen muilta? Että jos näin toimii, niin kyseistä onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua? Oho.

Tuo susikeskustelu, kuten myös ip-lehtien kommentointi meni ihan kiusaamisen ja vihapuheen puolelle. Moni esiintyy täydellisenä vanhempana, jolle ei voisi muka koskaan sattua virheitä. Äiti sai isoimmat haukut, vaikka ei edes ollut tiedossa oliko äiti paikalla tilanteen sattuessa. Olisi voinut olla vaikka vessassa.

Minulle ei syntynyt mielikuvaa välinpitämättömyydestä, eikä tahallisuudesta. Olen pahoillani lapsen ja hänen perheensä takia ja suunnattoman kiitollinen, ettei tapahtunut omilleni tätä eikä muuta noin vakavaa. Läheltä piti tilanteita on joskus ollut lasten kanssa ja pidän meitä onnekkaina kun ei kukaan ole vahingoittunut vakavasti. Onnettomuudet saavat minut varovaisemmaksi, mutta ei ylimieliseksi. Se lapsi joka kuoli lumiauran alle, sai minut supervarovaiseksi, lapseni ei saa mennä ulos kun aurataan jne. Toisaalta lasta ei silti voi kääriä pumpuliin eikä pitää ikuisesti kädestä.

Vierailija kirjoitti:

Teidän pitäisi oppia puolustamaan itseänne. Muuten teidät lytätään myös oikeassa elämässä.

Olen tavannut oikeassa elämässä samanlaisia ihmisiä kuin täällä, yleensä he olivatkin kännissä ja lopulta saivat turpaan. Enkä kyllä ihmettele.

Koska voin. Oikeassa elämässä puhutaan selän takana ihmisestä, jonka tuntee ja näkee. Täällä puhutaan suoraan, mutta ihmisille, joita ei tunne eikä näe.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta kyllä sillä mielensäpahottajalla enemmän päässä vikaa kun sillä haukkujalla. Kuka vittu ottaa jonku VAUVAPALSTAN NOIN TOSISSAAN, hei haloo siellä!! ;D ja vauvapalsta ei ole mikään päihde niin kun joku kommenteissa väitti :DDDDD

Kai sanot lapsellekkin, jota kiusataan, että sun oma vikashan se on.

No, kai se on nössyköiden pakko jossain päästä vittuilemaan kun ei sitä pään naamaa ole pokkaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja jos tuohon susiketjuun palaa, niin kyllä minusta kaikkein ilkeintä on nimenomaan antaa vanhemmille viesti, että huolenpidon ja valvonnan määrä ja laatu on täysin heidän oma yksityisasiansa ja onnettomuuden sattuessa voidaan vaan syyttää kurjaa kohtaloa."

Sinä siis teet olettamuksen, etteivät nämä ihmiset ole ottaneet neuvoja huolenpitoon ja lasten valvontaan ja kasvatukseen muilta? Että jos näin toimii, niin kyseistä onnettomuutta ei olisi voinut tapahtua? Oho.

Tuo susikeskustelu, kuten myös ip-lehtien kommentointi meni ihan kiusaamisen ja vihapuheen puolelle. Moni esiintyy täydellisenä vanhempana, jolle ei voisi muka koskaan sattua virheitä. Äiti sai isoimmat haukut, vaikka ei edes ollut tiedossa oliko äiti paikalla tilanteen sattuessa. Olisi voinut olla vaikka vessassa.

Minulle ei syntynyt mielikuvaa välinpitämättömyydestä, eikä tahallisuudesta. Olen pahoillani lapsen ja hänen perheensä takia ja suunnattoman kiitollinen, ettei tapahtunut omilleni tätä eikä muuta noin vakavaa. Läheltä piti tilanteita on joskus ollut lasten kanssa ja pidän meitä onnekkaina kun ei kukaan ole vahingoittunut vakavasti. Onnettomuudet saavat minut varovaisemmaksi, mutta ei ylimieliseksi. Se lapsi joka kuoli lumiauran alle, sai minut supervarovaiseksi, lapseni ei saa mennä ulos kun aurataan jne. Toisaalta lasta ei silti voi kääriä pumpuliin eikä pitää ikuisesti kädestä.

Mitä ikinä jonkun lapselle tapahtuukin, niin palstamamman lapselle ei voisi koskaan tapahtua mitään sellaista. Koska palstamamma on täydellinen ja palstamamman silmät ovat lapsessa joka hetki. Paitsi silloin kun palstamamma vaahtoaa palstalla.