Lue keskustelun säännöt.
Ylihuolehtiva anoppi
Miniä
23.02.2017 |
Ensiksi, anoppini on mukava, lämminsydäminen ja ihan hauska tyyppi.
En haluaisi valittaa MUTTA...
Anoppi asuu valitettavan lähellä, niin lähellä että jaksaa kävellä meille. Hän tulee päivällä ilmoittamatta (minä olen töissä päivät, mies nyt sairauslomalla), tuo meille ruokaa (!), koiralle herkkuja vaikka on kielletty, limpparia, pullaa, karkkia ym. herkkuja jotka eivät normaalisti kuulu meillä arkeen. Lapsia meillä on 2, kouluikäisiä jo. 3. syntyy kesällä.
Nyt hän on keksinyt "auttaa" minua myös esim. lumitöissä. Kiva. Muuten ei mitään mutta eihän iäkäs ihminen niitä jaksa kuin vähän siirrellä, tukkien kaikki tekemäni väylät jotta saadaan KOKO talven lumet mahdollisimman helposti kolattua. Eli tein tänäänkin tuplatyöt kun ensin siirtelin hänen tekemiään, jo tiivistyneitä kekoja pidemmälle.
Mies on hänelle sanonut. Monesti. Ja tosi rumastikin minun mielestäni välillä. Mutta ei auta ei. Hän pitää miestäni ihan pikkupoikana edelleen. Kaikki mitä hän sanoo, anoppi vaan naurahtelee eikä ota tosissaan. Nyt kun on sairauslomalla niin anoppi kai luulee etteihän osaa käydä kaupassa ja/tai syödä täällä itsekseen. Saati että osaisi tehdä ruokaa myös lapsille. Eikä mieheni ole mikään äidin tossukka, anoppi vaan yksinkertaisesti ei kuuntele, ohittaa täysin.
Kerran olen hänelle soittanut, kun toi kaupasta meille kassillisen jo valmiiksi viimeisen käyttöpäivän tuotteita. Sanoin vaan että kiitos, mutta emme tarvitse kun emme ehdi syödä niitä. Että hukkaan menee (ja koiralle) ja kyllä me ruokamme voimme ostaa ihan itse.
No, hän loukkaantui tietenkin "Niin onhan teillä tietenkn varaa ostaa parempia ruokia kuin minulla..." Joo no ei ollut siitä kyse. Silloin hän piti 2 viikkoa mykkäkoulua, ja sen jälkeen ei ole meillä sattunut käymäänkään muuten kuin että minä olen yleensä poissa...
Minua, meitä suututtaa lähinnä, ettei ihminen kuuntele eikä kunnioita meidän perheen tapoja juuri esim. ruokailun suhteen. Mies ei oikeasti kerkeä väliin kun koiralla on jo herkkutikut suussa ja seuraavana päivänä maha löysällä. Tästä(kin) on sanottu monta monituista kertaa mutta ei, ei mene jakeluun. Pihalle hän saattaa vaan ilmestyä puuhastelemaan niin ettei ollenkaan käy edes ovella. Siis kun olen töissä.
En haluaisi olla ilkeä, enkä haluaisi pahoittaa hänen mieltään turhaan. Mutta miten löytää keskitie tässä? Tiedän ettei hän tarkoita pahaa mutta kun tämä on MEIDÄN koti ja MEIDÄN perhe. Hyviä vinkkejä yli-innokkaan anopin koulimiseen?
Kommentit (75)
Onko sillä anopilla avaimet teille vai miten se tulee sisälle? Pyydä avaimet pois. Ei meille tuu kukaan kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan se syynä, etten viihdy anopin seurassa, että kaikki mitä mä teen tuntuu olevan väärin ja pitää kyseenalaistaa. Lähtien ihan mutusta ja kun korjaan että asia ei todellakaan ole noin vaan näin - suuttuu. Kaikki alkoi pahentua kun raskauduin, sen jälkeen hän on yrittänyt valita kummit ja nimet lapsillemme, haukkunut ristiäiset, murjottanut kun olen imettänyt vaan (ollut viimeistään 3kk syntymästä varma että mulla on maito loppu), haukkunut vauvoja kunne ei vielä ryömi/kävele/puhu jne.
Joka kerta kun näemme alan ahdistua mistä nyt purnaa, 9/10 kerroista joku aihe löytyy.
En osaa sanoa julmasti, korjaan asian hänelle napakasti, josta suuttuu, mutta ei ota opikseen vaan jatkaa seuraavan kerran muusta. Mies yleensä häipyy puuhailemaan isänsä kanssa kun ei jaksa äitiään? joten paljon jää häneltä kuulematta ja vähättelee.
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä anopilla avaimet teille vai miten se tulee sisälle? Pyydä avaimet pois. Ei meille tuu kukaan kutsumatta.
Meillä on ovi auki kun mies on kotona, niin lapset eivät tarvitse kouluun avaimia.
Hullulle tuntuu sekin, että ihmisen pitäisi linnoittautua lukkojen taakse oman äitinsä/anoppinsa vuoksi kun muuten ei.
Niin ja pihaanhan pääsee tietysti ilman avaintakin. On mies joskus laittanut oven lukkoon eikä ole avannut. Silloin roikkuu ovenrivassa joku eväskassi ja ulkona puuhasteltu taas "jotain pientä"...
Ap
No, se on sunnuntailounaspäivä tänään, katsotaan mitä siitä tulee.
Kysymyksiä. Onko anopilla avain kotiinne? (Pois se jos on!) Mistä saa kolan? Ei kai roudaa kotoaan sentään?
Itse laittaisin kolan + lapion lukkojen taa jonnekin tai sitten kettingillä ja kunnon lukolla kiinni seinään (lukkoon sulaa ennakoivasti paljon), siinä odottelisin josko vinkki menee perille kun ei saakaan kalskeita käyttöönsä.
Kerro ap sitten miten meni sunnuntailounas! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, ap tässä...
Lounas nautittu ja niin pois päin. Mieheni kanssa yhdessä otimme asiat puheeksi. Että on tietenkin mukavaa kun anoppi tahtoo auttaa mutta meitä häiritsee kun ei ilmoita tulostaan ja nuo muut moneen kertaan ketjussa luetellut jutut.
"No eihän niissä mitään myrkyllistä ole" hän kommentoi koiran herkkuihin. "Eihän niistä nyt mitään haittaa ole" lasten herkkupiiloihin ja "siinähän minä samalla ohikulkiessa" (kyllä tänne oikeasti ihan vartavasten täytyy tulla) pihatöihin liittyen.
En usko että mikään muuttuu vielä(kään) vaikka hän kyllä lupasi ettei enää tuo mitään "jos nyt kerran niin häiritsee". Sanoin lopulta, että saa tulla itse koiran persaukset aamulla klo 7 pesemään jos jatkaa, koska minä en ennen töitä ehdi. En tiedä sitten menikö jakeluun vai ei.
Kai se on jatkossa tosiaan ainakin työkalut piilotettava lukkojen taa, vaikka aika lapselliselta ja typerältä tuntuu sellainen. Ehkä menee vihjeet perille...ehkä ei.
Vierailija kirjoitti:
Hämmästelen näitä yhden tavan lumityö ihmisiä...
Sen valkoisen paskan työstäminen on niin vittumaista puuhaa, että se joka sen pääsääntöisesti tekee on pakostikin kehittänyt siihen rutiinin ja järjestyksen, joilla homma hoituu mahd vähällä vaivalla.
Sitten kun siihen osuu joku satunnaisesti sohlaamaan hyvää hyvyyttään, niin tietysti arvostetaan apua ja kiitetään, vaikka salaa huokaistaan. Ja korjataan jäljet.
Enkä nyt tarkoita, että ei ole tarpeeksi siistiä tai "kolauskuvio vääränlainen", vaan esimerkiksi kasattu kaikki lumi siten, ettei autoa saa pihassa ympäri.
Ja kaikille niille "mitäsasutomakotitalossajoslumityötuvituttaa"-tyypeille: se on ainoa asia, joka tässä asumismuodossa ottaa pattiin. Joten sen kanssa vaan eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipäätään en tajua sitä, että pitäisi jotenkin kiitollisena ottaa ihan mikä apu vaan vastaan. Ihan kuin se oma koti olisi muiden valintamyymälä, jossa nämä saa käydä sohlaamassa mitä haluavat!
Itse saan nautintoa kun koti on siisti ja mieleiseni, tavarat siinä järjestyksessä kuin haluan ja esim ruokalistat mietitty.
Äitini tuppautuu aina kylään jonkin siskonmakkarasopan kanssa, jota laaten oli pakko syödä sillä seurauksella, että se jo varaamani ruoka pilaantui. Järjesti ruokakaapin omin luvin niin ettemme löydä mitään ja kaikki gluteenittomat gluteenillisten seassa. Ja osti joululahjaksi ulkoilupuvun joka on nippa nappa sopiva ja juuri samankokoinen kuin meillä on jo.
Oikeaa apua olisi ollut antaa puku sitä seuraavaa kokoa valmiiksi odottamaan ja esim ruokatarpeita seuraavaan ruokaan. Nyt en ikinä tiedä mitä sieltä tömähtää. Ja kaiken huippu on sitten se kyttäys ja nalkutus kun "hänen soppansa/pukunsa ei kelpaa"
Ja kaikkein rasittvainta on se, että hänen mielestään me kuvittelemme kuopuksen allergiat! Argh.
Vierailija kirjoitti:
Yks anoppi täällä, yleensä me anopitkin kuolllaan jossain vaiheessa. Itse en tuppaa enkä tuputa apuani. Käydään kylässä silloin tällöin autetaan jos pyydetään, muuten saavat elellä rauhassa. Lapsenlapsia otetaan välillä yökylään.
Toinen miniä on kiitollinen kaikesta, toinen ei kiitoksen sanaa ikinä sano, valittaa vaan. Eli on miniöissäkin eroa
Tämähän on nyt ihan eri asia kuin ap:n kirjoitus, en oikein ymmärrä miten tämä vastaa hänelle. Mutta vastaan nyt sinulle. Sinä yrität ensin antaa itsestäsi mukavan kuvan, mutta toisessa kappaleessa lähdet marttyyrilinjalle. Jos et kerran tee niin kauheasti mitään, miksi odotat katkerana kiitosta. Ihminen, joka katkerana odottaa kiitosta, ei ole alun perinkään tarjonnut apuaan pyyteettömästi. Ja miksi juuri miniä on kiitollisuudenvelassa, miksei poika tai lapsenlapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkälti sallitte myös itse anopin sooloilut pitämällä oven lukitsematta ja lumilapion ja -kolan saatavilla.
Ovi lukkoon, niin kuin normaalisti tapana on ja vihainen hurtta pihalle pelottelemaan.
No joo, ei ehkä tuota vahtikoiraa mutta liian kilttejä olette, kun myös omilla toimintamalleilla päästätte anopin reviirille.
Ymmärrän Ap sua.
Ja joo olet liian kiltti, mutta siihen nyt syyllistyy itse kukin kun kyseessä on vanha ihminen tai siis ainakin minä olen saanut sellaisen kasvatuksen että vanhuksia pitäisi kunnioittaa. Ja tiedän senkin että kunnioitus pitää olla molemminpuolista.
Mutta Ap tosiaan tilanteessasi ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin pistää kova kovaa vastaan senkin uhalla että anoppi nyt sitten loukkaantuu ja mököttää ja ties mitä vielä. Itsekkään en missään nimessä suovaitsisi sitä että kotiini tultaisiin hääräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Pitkälti sallitte myös itse anopin sooloilut pitämällä oven lukitsematta ja lumilapion ja -kolan saatavilla.
Ovi lukkoon, niin kuin normaalisti tapana on ja vihainen hurtta pihalle pelottelemaan.
No joo, ei ehkä tuota vahtikoiraa mutta liian kilttejä olette, kun myös omilla toimintamalleilla päästätte anopin reviirille.
Ap kertoi että ovi on auki lasten takia.
Ja kyllä ihmisen pitäisi ymmärtää missä rajat menee ilman että toisten täytyy linnoittautua bunkkeriin.
Vierailija kirjoitti:
Prototyyppi kirjoitti:
Pitkälti sallitte myös itse anopin sooloilut pitämällä oven lukitsematta ja lumilapion ja -kolan saatavilla.
Ovi lukkoon, niin kuin normaalisti tapana on ja vihainen hurtta pihalle pelottelemaan.
No joo, ei ehkä tuota vahtikoiraa mutta liian kilttejä olette, kun myös omilla toimintamalleilla päästätte anopin reviirille.
Ap kertoi että ovi on auki lasten takia.
Ja kyllä ihmisen pitäisi ymmärtää missä rajat menee ilman että toisten täytyy linnoittautua bunkkeriin.
Kai niille lapsille voi avaimet teettää...
Ei se ole linnoittautumista, että pitää oven lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prototyyppi kirjoitti:
Pitkälti sallitte myös itse anopin sooloilut pitämällä oven lukitsematta ja lumilapion ja -kolan saatavilla.
Ovi lukkoon, niin kuin normaalisti tapana on ja vihainen hurtta pihalle pelottelemaan.
No joo, ei ehkä tuota vahtikoiraa mutta liian kilttejä olette, kun myös omilla toimintamalleilla päästätte anopin reviirille.
Olen kyllä sitä mieltä, että kun tällä alueella saa varkailta olla hyvin rauhassa niin en haluaisi yhden anopinkaan takia hyviä käytäntöjä muuttaa. Tänään ei ollut käynyt, saas nähdä kauanko kestää...onneksi ei lumisadetta ole tulossa :-D
Lapsillamme on kyllä avaimet ja osaavat niitä käyttää ja pitää mukana, mutta kun kerran isänsä on kotona niin miksi ei ovi saisi olla auki? Kyllä pitää ihmisen ymmärtää muutenkin ettei ole sopivaa käytöstä. Kyllä meillä lasten alakouluikäiset kaveritkin osaavat soittaa ovikelloa, vaikka varmasti tietävät ettei ovi ole lukossa.
Kouluissa tehdään paljon kiusaa ihan yleisesti, piilotellaan tavaroita jne. joten on enemmän kuin hyvä, ettei ne avaimet siellä ole kun ei kerran ole mikään pakko.
Ja kyllä, olen varmaan nykyaikaan liian kiltti. Olen tottunut selvittämään asiat puhumalla ja kunnioitan vanhempia ihmisiä. Yritetään tässä silti pärjätä, kola on jo varastossa. Kyllä meitä naurattikin, että kaikkeen sitä joutuu...
Ap
Ei muun tehtävän keksiminen tuollaiselle anopille toimi. Meillä anoppi on samanlainen. Koiran halusi hoitoon ja lopputulos oli tärisevä, rättiväsynyt eläin, kun se on kuulemma niin ollut ihanan täynnä virtaa, että oli lenkkeilty, uitu, jahdattu lintuja ja vaikka mitä 12 h päivässä ilman lepotaukoja. Selitettiin etukäteen koiran tarvitsevan myös lepoa päivän mittaan. Anoppi vannoi kuuntelevansa ohjeet paremmin, mutta hoito loppui siihen, kun kuultiin koiraa juoksutetun irti pesimisaikana "kun ei mussu kelleen pahaa tekisi ja tulee luokse käskystä=ei tule ja oli syöttänyt sellaisen setin, että koira sai veriripulin (ohje oli antaa vain koiran ruokaa tai omia nameja, jos pakko hemmotella). Nyt nyyhkii, kun lasta ei uskalleta antaa hoitoon.
Anoppi kovasti tarjoutuu pihatöihin. Halkoja pinoamaan tuppaa puoliväkisin, menee viisi minsaa ja onkin löytänyt välineet leikatakseen meidän ja naapurin välistä yhteistä pensasaitaa. Lehtiä haravoimaan haluaa tulla, selkänsä kun kääntää niin on nyppinyt "rikkaruohot" juurineen perennapenkistä ja nakannut ne ojaan löytämättömiin. Marketista soittaa tarvitaanko jotain supertarjouspäiviltä. Kyllä kiitos, jos jaksaa tuoda sen tarjous naudan ulkofileen, maksetaan kyllä. Tuo sen sijaan seitsemän pakettia marinoitua kasleria, kun nehän voi kipata köntsänä pataan ja syödä kuukauden. Pakastin onkin jo täynnä anopin tuomia marjoja, ovat tietty valmiiksi pakastettu mukanaan keskimäärin yksi hämähäkki, kolme havunneulasta, muutama köntsä mustaa töhnää jne. per rasia. Käsitöitä kyllä näkee tehdä.
Kiitos vaan, mutta hoidetaan mieluummin asiamme itse. Mies on tilanteissa enemmän harmissaan kuin minä ja suoraan sanonut äidilleen. Minä olen paha miniä, kun olen pojan pilannut.