Mun mielialat vaihtelee nopeasti ja ilman syytä
Mistä se johtuu? Olen kyllästynyt tähän. Suurimman osan ajasta olen kuitenkin masentunut, mutta sitten mieliala kohoaa pariksi tunniksi ilman mitään syytä, ja tippuu taas alas. "Sekoan" myös välillä ihan yhtäkkiä, ja silloin ajattelen tappaa itseni. En kestä tätä enää. Auttakaa, jos osaatte.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Oletko jutellut lääkärin kanssa? Ne voivat neuvoo paremmin sua :)
Olen 15. Joudun käymään muutaman kerran viikossa juttelemassa koululääkärin ja terkkarin kanssa, mutta ahdistun siellä koska ne tuijottaa koko ajan, ne on liian lähellä ja siellä on liian kirkkaat valot.
Iso huoli jos vetiksen ainut kanava saada aikuisilta tukea on av. Täällä kun voi vastailla ihan kuka vaan (ja kuka vaan myös leikkiä "vetistä") Voi hukkua aidot avunpyynnöt floodamisen sekaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Iso huoli jos vetiksen ainut kanava saada aikuisilta tukea on av. Täällä kun voi vastailla ihan kuka vaan (ja kuka vaan myös leikkiä "vetistä") Voi hukkua aidot avunpyynnöt floodamisen sekaan. :(
Saan kyllä koulussa aikuisilta tukea tarpeen vaatiessa. En vain osaa olla paikallani ja puhua tunteista. Hermostun siitä, joten alan potkimaan esim. tuolia, ja suunnilleen jokaiseen kysymykseen vastaan vain "en tiedä", "varmaan" tai "en muista".
Niin ja olen myös epäillyt itselleni Aspergeriä, jos se vaikuttaa asiaan jotenkin.
Kokeile jättää viljat/gluteeni sekä siemenöljyt kokonaan pois. Mulla auttoi, mutta valitettavasti hoksasin tuon vasta lähempänä kolmeakymmentä. Monta väärää diagnoosia sain matkan varrella minulle ja monille muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile jättää viljat/gluteeni sekä siemenöljyt kokonaan pois. Mulla auttoi, mutta valitettavasti hoksasin tuon vasta lähempänä kolmeakymmentä. Monta väärää diagnoosia sain matkan varrella minulle ja monille muillekin.
Mahtaakohan noiden syöminen oikeasti vaikuttaa niin paljon mielialoihin? Enkä syö kauheasti viljaa, tai melkein ollenkaan gluteenia, siemenöljyä tuskin olen edes maistanut.
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi: normaali teini-ikä.
t:av-tohtori
Tämä on lähin oikea diagnoosi.
Ap, olet nuori ihminen, siihen kuuluu mielialan heilahtelut ja voimakkaat tunnekokemukset, kriiseilytkin. Moni kokee masentuneisuutta, mutta ajoittain mieliala on hyväkin, jopa riemukas. Tässä ei ole mitään sairautta.
Paremminkin suosittelen sinulle ulkoilua, muuta liikuntaa ja hyviä harrastuksia. Positiivisesti elämään suhtautuvat kaverit ja oma perhe auttavat sinua kiinnittämään huomiosi mukaviin asioihin. Älä jää vellomaan yksin omiin tunnetiloihisi, vaan pyri suuntautumaan ulospäin.
Uskon, että selätät mörkösi! Valoisaa kevättä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi: normaali teini-ikä.
t:av-tohtori
Tämä on lähin oikea diagnoosi.
Ap, olet nuori ihminen, siihen kuuluu mielialan heilahtelut ja voimakkaat tunnekokemukset, kriiseilytkin. Moni kokee masentuneisuutta, mutta ajoittain mieliala on hyväkin, jopa riemukas. Tässä ei ole mitään sairautta.
Paremminkin suosittelen sinulle ulkoilua, muuta liikuntaa ja hyviä harrastuksia. Positiivisesti elämään suhtautuvat kaverit ja oma perhe auttavat sinua kiinnittämään huomiosi mukaviin asioihin. Älä jää vellomaan yksin omiin tunnetiloihisi, vaan pyri suuntautumaan ulospäin.
Uskon, että selätät mörkösi! Valoisaa kevättä sinulle!
Mulla ei ole mitään kiinnostuksen kohdetta, mulla on vain koulukavereita, olen ongelmaperheestä, ja ajattelin ehkä tappaa itseni yläasteen jälkeen. En käy koulussa kovin usein, mutta syytä en opettajille osaa sanoa. Mitä edes voisin kertoa niille? Että jäin angstaamaan peiton alle? Mutta hyvää kevättä sullekkin.
Eiköhän tuo kuulu ihan normaaliin elämään. Mikäli olet ollut masentunut, olet paranemassa. Yritä saada niistä positiiviisista hetkistä kiinni ja opettele tunnustelemaan ne asiat, jotka vievät sinne pimeyden suuntaan. Hyviä neuvoja on kirjassa Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.
Estrogeeni heittelee, kuten raskauden, imetyksen tai vaihdevuosien aikana
Kyllä sun tilanne vaatii tarkistelua. Muuten asiat voi mennä vielä pahemmin pieleen. Yritä kertoa oireistasi kuten teit tässä ketjussa, ja mainitse ettet kestä ahdistavan tuntuista"kuulustelua". Oireet voisi vaikka kirjoittaa valmiiksi paperille.
Vaikka kirjoitin tuolla 16-17 v masennuksesta, ei sekään tyhjästä ala. T.nim. Oma kokemus.
En usko että se on ainut syy.