Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten analysoisitte ihmistä, joka naurahtaa ihan joka väliin jutellessaan jonkun kanssa?
22.02.2017 |
Eli esim. "Kävin tänään uimassa"
johon toinen: "Aijaa no niin uiminen kyllä piristää hehehehhehehehehe". " Olin tänään äidin kanssa serkkutytön luona kun hän täytti neljä" johon hän taas: "Voi kuinka kiva juttu, saiko häm paljon lahjoja? Hehehehehehehhehe". Hän siis naurahtaa ihan kaikelle mitä joku sanoo tai mitä hän itse sanoo.
Ei siis vaikuta miltään vittuilijalta vaan ihan lämpimältä ihmiseltä. Minua vaan on alkanut mietityttää onko hänellä sisimmässään hermot pinnassa, onko hänellä jotain muuta kun yleensä ihmiset eivät naurahtele niin usein kuin hän. En kysy loukatakseni ketään, olen vain utelias!
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tuollainen.
Ei johdu epävarmuudesta eikä hermostuneisuudesta. Nauran muutenkin paljon, ilmeilen myös. En puhu kovinkaan monotonisesti, pikemminkin ilmeikkäästi ja värikkäällä intonaatiolla.
Olen vain sellainen tyyppi, hirisijä :)
Nyt ei kylläkään ollut kyse puheen monotonisuudesta vaan jatkuvasta naureskelusta.
Niin, olen enemmän hihittäjä ja hirisijä, kuin naureskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saattaa kertoa myös siitä että ootte ns.hyvänpäivän tuttuja eikä teistä ikinä muuta tule. Vähän sellainen "mm heh juu :)" tyylinen vastaus jos hieman naurahtaa, eli keskustelunne luultavasti kiertävät kehää ja ovat "kohteliaita tyyliin kiva sää tänään "juu niin on heh". Vähän sellainen että ollaan kavereita mutta ei samalla viivalla ollenkaan:D
Eikä, mä olen aika tuollainen.
Siis en tee tietoisesti vaan "herään" keskustelussa että teen sitä.
Se on jotenkin alitajuntainen yritys keventää sitä keskustelua ja tapahtuu usein kun juttelen jonkun hieman vieraamman ilmeettömän pökkelön kanssa. En tarkoita siis negatiivisesti vaan tiedätte varmasti kun joku ei oikein lähde millään juttuun mukaan eikä juttu lähde lentoon ja sun jutut ei väräytä ilmettäkään sen toisen naamalla ja jotain pitäis tehdä ja sitten tulee "hehheheh"
Tuo, yhdistettynä mun huonoon huumorintajuun joka laittaa mut nauramaan asioille joille ei moni muu naura, niin arvaatte varmaan että keskustelukumppaneita saa ylimääräisiä hakata kepillä kauemmas. NOT.
hehheh.
Itse olen varmaan vähän tuollainen. Ei kyllä ole yleensä kyseessä mikään surun tai epävarmuuden piilottelu. Satun vaan nauramaan paljon ja olemaan perusvireeltäni iloinen. Toki vähän vieraampien tai vaivaannnuttavien ihmisten seurassa tulee myös hörähdeltyä, yrityksenä keventää tunnelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tuolla puhui pikkutyttömäisestä kysymyksestä; Kommentissa oli negatiivinen sävy. Rupesin miettimään, että jos aikuistumisen myötä ihmiseltä kuolee luontainen uteliaisuus muiden ihmisten toimintaa ja reaktioita kohtaan, pysyvät fiksummat sitten määrätyllä tavalla lapsenomaisina koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eikä, mä olen aika tuollainen.
Siis en tee tietoisesti vaan "herään" keskustelussa että teen sitä.
Se on jotenkin alitajuntainen yritys keventää sitä keskustelua ja tapahtuu usein kun juttelen jonkun hieman vieraamman ilmeettömän pökkelön kanssa. En tarkoita siis negatiivisesti vaan tiedätte varmasti kun joku ei oikein lähde millään juttuun mukaan eikä juttu lähde lentoon ja sun jutut ei väräytä ilmettäkään sen toisen naamalla ja jotain pitäis tehdä ja sitten tulee "hehheheh"
Tuo, yhdistettynä mun huonoon huumorintajuun joka laittaa mut nauramaan asioille joille ei moni muu naura, niin arvaatte varmaan että keskustelukumppaneita saa ylimääräisiä hakata kepillä kauemmas. NOT.
hehheh.
Mä olen ihan samanlainen! Ja teen sitä ihan huomaamattani. Hörähtely pääsee suusta ennen kuin pystyn estämään sen. Se on just yritys tekohengittää yhteistä hyvää mieltä jos puhuu sellaisen ihmisen kanssa, joka ei anna itsestään yhtään mitään. Koska sellaiset pökkelöt ne vasta on ahdistavaa seuraa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Umpimielinen ekstrovertti eli juuri tuollainen "miks noi muut ei ole samanlaisia kuin mä, vaan tollasia pökkelöitä, mä ahdistun kun ne ei oo samanlaisia kuin mä, ahdistaa, hihirhrirhih"
Epävarma ja miellyttämisenhaluinen
Luutunut tapoihinsa "minä olen tälläinen helkkyvästi naurava ja olen ollut viimeiset 45 vuotta" heeleelehellele
Masentunut. Kaikki tuntemani tapaukset ovat olleet ulospäinsuuntauneita, sosiaalisia, lämpimiä, "iloisia" ihmisiä. Se on kaikki kuorta.
Näyttelijä. "näin pitää tehdä jotta eivät huomaa että olen alien/outo/introvertti/oikeasti olet idiootti".
Tyhmä ja tilannetajuton.
Valitse joku.
Vierailija kirjoitti:
Umpimielinen ekstrovertti eli juuri tuollainen "miks noi muut ei ole samanlaisia kuin mä, vaan tollasia pökkelöitä, mä ahdistun kun ne ei oo samanlaisia kuin mä, ahdistaa, hihirhrirhih"
Epävarma ja miellyttämisenhaluinen
Luutunut tapoihinsa "minä olen tälläinen helkkyvästi naurava ja olen ollut viimeiset 45 vuotta" heeleelehellele
Masentunut. Kaikki tuntemani tapaukset ovat olleet ulospäinsuuntauneita, sosiaalisia, lämpimiä, "iloisia" ihmisiä. Se on kaikki kuorta.
Näyttelijä. "näin pitää tehdä jotta eivät huomaa että olen alien/outo/introvertti/oikeasti olet idiootti".
Tyhmä ja tilannetajuton.
Valitse joku.
Eli pähkinänkuoressa: jos et ole/puhu/käyttäydy niinkuin minä, olet tyhmä/teeskentelijä/mt-ongelmainen/maneereihin jämähtänyt/mielistelijä/epävarma/suvaitsematon... pick your choice.
Öhh... taidat puhua itsestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OT, mutta analysoitteko te kaikki ihmiset joiden kanssa juttelette?
Tunnistin itseni, hehhihih. Mulla se ainakin on eläytymistä, ilo kiemurtaa sisällä ja se tahtoo ulos. En toki kaikelle naura enkä hihitä, mutta silloin jos on sellainen sopivasti hykerryttävä juttu, tunnetila, tunnelma tai fiilis. Sori jos ärsyttää hihi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehehe... Itse olen tuollainen ja johtuu huumorintajustani. Nauran itselleni ja muiden ihmisten toilauksille, meidän hölmöydellemme kai? Paha tapa, mutta nauran aina hyvällä, ja tosiaa itsellenikin.
Jännä miten tässä keskustelussa nauraminen liitetään lähinnä epävarmuuteen. Entä älykkyys ja iloisuus? Älykäs näkee huumoria ympärillään, koska osaa tulkita tilanteita.
Minusta on kaikista inhottavinta seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on kivikasvoinen ja hiljainen tuppisuu ja itse joutuu ottamaan viihdyttäjän roolin tilanteessa. Olisiko kyse tästä ap, että et ota sosiaalisesta tilanteesta ns vastuuta ja tämä nauraja joutuu seremoniamestarin rooliin, pitää keskustelua yllä ja ilmapiiri positiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin itseni, hehhihih. Mulla se ainakin on eläytymistä, ilo kiemurtaa sisällä ja se tahtoo ulos. En toki kaikelle naura enkä hihitä, mutta silloin jos on sellainen sopivasti hykerryttävä juttu, tunnetila, tunnelma tai fiilis. Sori jos ärsyttää hihi.
Onneks ei tarttee jutella tuon alapeukuttajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin itseni, hehhihih. Mulla se ainakin on eläytymistä, ilo kiemurtaa sisällä ja se tahtoo ulos. En toki kaikelle naura enkä hihitä, mutta silloin jos on sellainen sopivasti hykerryttävä juttu, tunnetila, tunnelma tai fiilis. Sori jos ärsyttää hihi.
Alapeukuttajani: laitappa omaa kommenttia niin minä tulen vuorostani sun luo kylään peukkujen kanssa.
Suomalaisessa kanssakäymisessä on nauraminen kielletty. Paitsi jos on joku todella yksinkertainen vitsi kuin, että "sä olet kuin se Mika Harjakainen siitä Putouksesta" HEHEHEHE ROFL LOL!!!!
Nauraa ei saa, koska joku huonoitsetuntoinen mamma voi alkaa kuvitella, että naurat hänelle (läskeille, alleille, tyhmyydelle, meikille, tyylille tai jollekin vastaavalle).
Työpaikalla on eräs perheellinen nainen joka tirskuu joka käänteessä, joskus jopa päin naamaa, kun juttelin. Nauraa joskus niin velttona ettei puheesta saa selvää!! Muutenkin melkoinen pa***npuhuja riippuen kahviseurasta. Ei huvita enää edes jutella kuin perusjutut huomenta ja heippa. :D
Alue: Aihe vapaa
En todellakaan.