Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on vaikeaa saada koiranpentua :(
21.02.2017 |
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Se, että sekarotuisia ei testata ja tutkita, ei tee niistä terveempiä kuin rotukoirat. Samat silmäongelmat, lonkkaviat ja epilepsiat ne sielläkin siirtyy, pahimmillaan molemmista vanhemmista kaikki viat. Koiraa vaan pidetään terveenä, kun testejä ei ole tehty. Esim. tietyt perinnölliset silmäsairaudet ilmenee vasta esim. 6-7v. iässä ja sitä ennen on ehditty lisääntyä ja vika on voinut siirtyä kaikille jälkeläisille. Useimmissa roduissa vaaditaan tietyt testit ennen lisääntymistä, jotta pennut saa rekisteriin. Nykyään on myös tietyistä sairauksista geenitestejä, jotka paljastaa sairauden tai kantajuuden ennen kuin tauti tulee ilmi. Silloin tietysti sairaita yksilöitä ei saa käyttää jalostukseen lainkaan ja kantajia saa käyttää vain terveen yksilön kanssa.
Tuo rescuekoiran tyrkyttäminen tähän on aika idioottimaista, kun ihan rescuejärjestöt ja eläinlääkäritkin kehottaa nimenomaan välttämään rescuekoiran ottamista ensimmäiseksi koiraksi ja eivät suosittele niitä pienten lasten kanssa samaan kotiin mahdollisten ongelmien takia.
Itseasiassa amerikassa on tehty aiheesta tutkimus ja se tutkimus paljasti että sekarotuiset ovat joiltain osin keskimäärin terveempia PERINNÖLLISISTÄ sairauksista vioista. Osittain toki kantavat samoja perinnöllisiä sairauksia ja vikoja kuin rotukoiratkin, mutta jotkin viat ja sairaudet taas ovat pelkästään rotukoirien vitsauksena.
MUTTA tuossa oli verrattu isoja ryhmiä, sekarotuiset vs. rotukoirat. Riippuu tietenkin seropi yhdistelmästä ja rodusta mihin vertaa, että kumpi on terveempi. Jos vaikkapa on englanninbulldogin ja napolinmastiffin sekoitus, niin varmasti on sairaampi kuin puhdasrotuinen bouvier. Sekarotuisuus on niin laaja käsite, ettei voida suoraan todeta että "seropit on terveempiä kuin rotukoirat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mulla täytyy olla hyvä tuuri, enkä ole tajunnutkaan. Nimittäin sain shelttiuroksen tässä hiljattain itselleni täysin vieraalta kasvattajalta ihan heti kun päädyin rotuna shelttiin. Rotujärjestön pentuvälityksestä sain tiedon pentueesta, ja kun soitin, oli yksi blue merle urospentu vapaana.
Kerroin rehellisesti tilanteeni: olen entinen koirakasvattaja (terrierejä), koiraharrastaja (toko, agility, näyttelyt), mutta nykyisin etsin vain lenkkikaveria ja kotikoiraa. Näyttelyissä voin käydä pari kertaa jos koira on lupaava siinä mielessä, mutta en ala juosta titteleiden perässä, se maailma on jo nähty. Harrastuksiine n pysty koska mulla on polvessa nivelrikko. Kävelylenkkeihin kyllä, ja koira saa päivittäin juosta vapaanakin. Kerroin senkin että koira joutuu alusta asti olemaan yksin 9 h päivässä koska käyn kokopäivätöissä. Pentu myytiin minulle epäröimättä.
No jos sinulla olisi vaikkapa viisi koiranpentua myytävänä ja niille olisi 10 halukasta ottajaa, jollain perusteella sinäkin joutuisit tekemään valinnan kenelle myydä koirat. Sheltit ovat aktiivisia koiria ja ne nauttivat kun niillä on tekemistä. Agilitytilastoissa ne ovat mini/medisarjoissa varmaan ykkösrotuna, tai ainakin top3-rotuna. Kai minäkin suosisin harrastavia koteja, jos olisi varaa valita. Kodit joissa on tietämystä koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta pystyvät helpommin kasvattamaan koirasta tasapainoisen ja yhteiskuntakelpoisen lemmikin. Kasvattajat yleensä välittävät pennuista ja niiden kohtalosta, ne eivät ole mitään esineitä, vaan niitä on hoivattu parisen kuukautta (on muuten iso työ!) ja ne ovat oman rakkaan koiran jälkeläisiä. Niihin sitoutuu paljon tunteita ja niille haluaa mahdollisimman hyvän elämän.
Käyttäjä2278 kirjoitti:
No jos sinulla olisi vaikkapa viisi koiranpentua myytävänä ja niille olisi 10 halukasta ottajaa, jollain perusteella sinäkin joutuisit tekemään valinnan kenelle myydä koirat. Sheltit ovat aktiivisia koiria ja ne nauttivat kun niillä on tekemistä. Agilitytilastoissa ne ovat mini/medisarjoissa varmaan ykkösrotuna, tai ainakin top3-rotuna. Kai minäkin suosisin harrastavia koteja, jos olisi varaa valita. Kodit joissa on tietämystä koiran kasvatuksesta ja koulutuksesta pystyvät helpommin kasvattamaan koirasta tasapainoisen ja yhteiskuntakelpoisen lemmikin. Kasvattajat yleensä välittävät pennuista ja niiden kohtalosta, ne eivät ole mitään esineitä, vaan niitä on hoivattu parisen kuukautta (on muuten iso työ!) ja ne ovat oman rakkaan koiran jälkeläisiä. Niihin sitoutuu paljon tunteita ja niille haluaa mahdollisimman hyvän elämän.
Meitä kasvattajiakin on erilaisia. Itse valitsen pennunostajat intuitiolla. En automaattisesit pidä harrastajia hyvinä koteina, sillä olen itse nähnyt että harrastaminen voi mennä niin överiksi, että lemmikki on lähinnä harrastusväline, ei itsessään rakas eläinyksilö. Näitä on, jotka ottaa pennun, mutta kun ei siitä tullutkaan sitä agilitytähteä, niin otetaan uusi lupaavampi kasvamaan, ja tämä toiveikkaasti otettu ensimmäinen unohtuu pihanperäkoiraksi, kaikessa kakkoseksi.
En myöskään vieroksu harrastajia, mutta luotan vaistooni, kun tapaan niitä ihmisiä ja katson miten he käyttäytyvät koirien kanssa. Joskus minulle tulee jostain opiskelijasta vaikka niin hyvät vibat, että voin myydä vaikka osamaksulla pennun, vaikka en yleensä niin tee. Joskus perhe, joka järjellä ajatellen vaikuttaa kaikin puolin hyvältä kodilta, haluaa näyttelyihin ja harrastaa, tuntuu siltä että ei, jokin on vialla, ja silloin en myy. Minulta ainakin voi saada pennun hyvinkin "epätavalliset" ihmiset ;)
Esim. yleensä mulla on periaate että pikkulapsiperheeseen en myy pentuja koska rotu saattaa olla aika raju pentuna ja nuorena eikä lasten näykkimistä välttämättä saa täysin kuriin, ja jotkut ihmiset pelästyy ja käy ylettömän ankaraksi pentua kohtaan. Mutta olen myynyt silti myös pikkulapsiperheisiin, jos perheen isäntä tai emäntä on vaikuttanut maalaisjärjellä varustetuilta yksilöiltä joilla on arvot kohdallaan.
t. ei shelttien mutta toisen suositun mini/medi-agirodun kasvattaja
Koiratreeniryhmiin ei vaan mahdu kaikki halukkaat, koska halukkaita on niin paljon ja treeniaikoja ei vaan riitä kaikille sisähalleissa. Yhdistyksen vetävät toimintaa harrastus- ja vapaaehtoisvoimin, resursseja riittää tiettyyn rajaan saakka -eli jäsenten työpanoksen verran. Ei siinä sen suurempaa sisäpiiriä. Ja tottakai kun yhdistystreeniryhmien tavoitteena on kilpailuihin osallistuminen ja niissä pärjääminen, niihin pyritään valitsemaan sellaisia jäseniä, joilla on mahdollisuus kehittyä lajissa. Samanlaista se on kaikissa urheiluharrastuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olen samaa mieltä, ei se harrastusorientaatio välttämättä ole autuaaksi tekevä asia, siihen voi liittyä myös epäterveitä piirteitä. Ja kokematonkin pennun kyselijä voi tarjota aivan erinomaisen kodin koiralle. Ei se tosiaan ole noin yksioikoista. t. 145
Mulle on viime aikoina käynyt niin, että lähes jokainen pentu on lähtenyt tavalliseksi kotikoiraksi, jonka kanssa harrastetaan omaksi iloksi. Ulkonäöltään ja luonteeltaan lupaavat pennut olen myynyt näyttelyistä kiinnostuneisiin koteihin. Harrastuspiireissä tosiaan näkee myös näitä 2. koiran virkaan joutuneita koiria, jos eivät ole pärjänneet agilityssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että mulla täytyy olla hyvä tuuri, enkä ole tajunnutkaan. Nimittäin sain shelttiuroksen tässä hiljattain itselleni täysin vieraalta kasvattajalta ihan heti kun päädyin rotuna shelttiin. Rotujärjestön pentuvälityksestä sain tiedon pentueesta, ja kun soitin, oli yksi blue merle urospentu vapaana.
Kerroin rehellisesti tilanteeni: olen entinen koirakasvattaja (terrierejä), koiraharrastaja (toko, agility, näyttelyt), mutta nykyisin etsin vain lenkkikaveria ja kotikoiraa. Näyttelyissä voin käydä pari kertaa jos koira on lupaava siinä mielessä, mutta en ala juosta titteleiden perässä, se maailma on jo nähty. Harrastuksiine n pysty koska mulla on polvessa nivelrikko. Kävelylenkkeihin kyllä, ja koira saa päivittäin juosta vapaanakin. Kerroin senkin että koira joutuu alusta asti olemaan yksin 9 h päivässä koska käyn kokopäivätöissä. Pentu myytiin minulle epäröimättä.
Kyllä Shelttien pentuvälityksessä on usein pentuja. Mutta jos haluaa pennun tietystä yhdistelmästä jne niin pentua onkin jo vaikeampi saada.
Onko Shelttipiireissä ns. huonompia kasvattajia? Esim. paljon pennutusta samalla nartulla, yhdistelmät huonoja tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei juurikaan. Ei myydä käytännössä ollenkaan rekisteröimättömiä shelttejä ja rekisteröintiin taas vaaditaan Pevisan mukaiset testaukset ja sopiva aikaväli pennutuksille. Toistaiseksi siis aika terveet kuviot jos vertaa vaikka näihin chihuihin ja kaikenmaailman valkoisiin pikkukoiriin ja minirotumixeihin.
Yleensä aika terve meininki mutta tosin oman sheltin kunnianhimoinen kasvattaja oli itse leikkauttanut koiraltaan entropiumin ja käytti sitä huoletta jalostuksessa. Meidän koiralta (eri emästä) hän halusi välttämättä oiotuttaa purentavian eli sapelikulmahampaan, jotta olisi saanut sille näyttelytuloksia ja koiraa olisi voinut käyttää jalostukseenkin.... No ei kyllä meidän mielestä... Vain terveydeltään ja laadultaan ensiluokkaisia pitäisi käyttää jalostukseen ja ei siitä koirasta saa perimältään laadukasta, jos siitä on vika päältä päin korjattu. Niinpä hammasta ei alettu oikomaan ja myöhemmin sterkattiin koira, kun turha kärsiä juoksuista ja kohtutulehduksista, jos ei kerran pentuja aiota tehdä.
Eli joillain menee oma kunnianhimo jalostusnäkökohtien edelle. Oikeastihan jalostuksessa pitäisi hakea niitä mahdollisimman laadukkaita ja rodunomaisia koiria ja se tarkoittaa, että tämä mun koira ei ole ehkä hyvä jalostuskoira vaikka muuten onkin rakas. Ei pidä ehdoin tahdoin yrittää tehdä siitä omasta koirastaan jotain palkittua valiota sen vikoja piilottelemalla, turkkia parantelemalla ja leikkaamalla (esim. rungon vääriä mittasuhteita tai pihtikinttuja tai väärin kääntyvät häntää voi peittää turkkia leikkaamalla jne.)
Jenkeissähän tää on ihan oma lukunsa. Siellä esim. tiputetaan näyttelyissä koirille laajentavia silmätippoja, jotta silmät näyttää isoilta ja tummilta, tatuoidaan liian hailakoita pigmenttejä tummemmiksi nenässä, huulissa ja luomenreunoissa, laitetaan turkinpidennyksiä, värjätään turkin värivikoja piiloon, laitetaan kivesproteeseja jne. Onneksi täällä ei vielä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä aika terve meininki mutta tosin oman sheltin kunnianhimoinen kasvattaja oli itse leikkauttanut koiraltaan entropiumin ja käytti sitä huoletta jalostuksessa. Meidän koiralta (eri emästä) hän halusi välttämättä oiotuttaa purentavian eli sapelikulmahampaan, jotta olisi saanut sille näyttelytuloksia ja koiraa olisi voinut käyttää jalostukseenkin.... No ei kyllä meidän mielestä... Vain terveydeltään ja laadultaan ensiluokkaisia pitäisi käyttää jalostukseen ja ei siitä koirasta saa perimältään laadukasta, jos siitä on vika päältä päin korjattu. Niinpä hammasta ei alettu oikomaan ja myöhemmin sterkattiin koira, kun turha kärsiä juoksuista ja kohtutulehduksista, jos ei kerran pentuja aiota tehdä.
Eli joillain menee oma kunnianhimo jalostusnäkökohtien edelle. Oikeastihan jalostuksessa pitäisi hakea niitä mahdollisimman laadukkaita ja rodunomaisia koiria ja se tarkoittaa, että tämä mun koira ei ole ehkä hyvä jalostuskoira vaikka muuten onkin rakas. Ei pidä ehdoin tahdoin yrittää tehdä siitä omasta koirastaan jotain palkittua valiota sen vikoja piilottelemalla, turkkia parantelemalla ja leikkaamalla (esim. rungon vääriä mittasuhteita tai pihtikinttuja tai väärin kääntyvät häntää voi peittää turkkia leikkaamalla jne.)
Jenkeissähän tää on ihan oma lukunsa. Siellä esim. tiputetaan näyttelyissä koirille laajentavia silmätippoja, jotta silmät näyttää isoilta ja tummilta, tatuoidaan liian hailakoita pigmenttejä tummemmiksi nenässä, huulissa ja luomenreunoissa, laitetaan turkinpidennyksiä, värjätään turkin värivikoja piiloon, laitetaan kivesproteeseja jne. Onneksi täällä ei vielä...
Huh, huh, ei kyllä kuulosta tuollainen kunnianhimo enää normaalilta vaan kasvattajan oman kruunun kiillotukselta, jos jotain hampaita aletaan korjailla... Eihän se vika geeneissä korjaannu.
Tässäkin ketjussa tulee hyvin ilmi se, miten väärillä perusteilla koira otetaan. Koira on kuin lapsi, vaatii useimmiten pentuaikana todella paljon hermoja ja kärsivällisyyttä, aikaa ja huolenpitoa. Lapsi kasvaa, koira taas jää siihen pienen lapsen asteelle. Todella monelle tulee isona yllätyksenä se, miten vaativaa koirasta huolehtiminen on. Juu toki on näitä pihanperälle ketjussa laitettuja koiria, joista "ei ole mitään vaivaa". Eipä tietenkään, mitäs vaivaa siinä on että pitää koiraa huonosti ja vailla virikkeitä tai mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen.
Moni rotu on suosittu ja pentuja joutuu odottamaan pidempään. Sheltit ovat vähän räksyttämiseen taipuvaisia, johtuu varmaan tuosta paimentaustasta. Paimenkoirilla on myös helposti näykkimistä. Itselleni sheltti ei olisi ykkösvalinta, meillä on pienikokoinen terrieri. Ei ole helppo koira todellakaan, varmasti ihan puhdas seurakoira (vaikkapa cottoni) olisi moninverroin helpompi. Tiedän tapauksia, joissa koiran hommanneella on täysin epärealistiset odotukset ja koira laitetaan kiertoon jo pentuiässä kun sen kanssa ei pärjätä. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihmisille tuleekin yllätyksenä ettei kaikki koirat eivät menekään "siinä sivussa", vaan niiden kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä. Meillä ei mennä koiran ehdoilla (mitä se ikinä tarkoittaakaan), mutta todellakin pidämme huolta siitä että koira saa paljon läheisyyttä, seuraa, virikkeitä, uusia kokemuksia, liikuntaa. Mielestämme olemme sen velkaa koiralle kun olemme sille kodin antaneet. Koiraa ei jätetä uutenavuotena yksin raketteja pelkäämään, koira viedään hoitoon jos se on sairas ja oireilee (ei todellakaan voi laittaa esim. lapsen menoja etusijalle, koiran kuuluu jo eläinsuojelullisista syistä saada tarvitsemansa hoito). Jos rahkeet ei riitä taloudellisesti eikä ajallisesti, ei minun mielestäni koiraa kannata perheeseen ottaa. Ihmisellä on velvollisuus huolehtia eläimestä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa tulee hyvin ilmi se, miten väärillä perusteilla koira otetaan. Koira on kuin lapsi, vaatii useimmiten pentuaikana todella paljon hermoja ja kärsivällisyyttä, aikaa ja huolenpitoa. Lapsi kasvaa, koira taas jää siihen pienen lapsen asteelle. Todella monelle tulee isona yllätyksenä se, miten vaativaa koirasta huolehtiminen on. Juu toki on näitä pihanperälle ketjussa laitettuja koiria, joista "ei ole mitään vaivaa". Eipä tietenkään, mitäs vaivaa siinä on että pitää koiraa huonosti ja vailla virikkeitä tai mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen.
Moni rotu on suosittu ja pentuja joutuu odottamaan pidempään. Sheltit ovat vähän räksyttämiseen taipuvaisia, johtuu varmaan tuosta paimentaustasta. Paimenkoirilla on myös helposti näykkimistä. Itselleni sheltti ei olisi ykkösvalinta, meillä on pienikokoinen terrieri. Ei ole helppo koira todellakaan, varmasti ihan puhdas seurakoira (vaikkapa cottoni) olisi moninverroin helpompi. Tiedän tapauksia, joissa koiran hommanneella on täysin epärealistiset odotukset ja koira laitetaan kiertoon jo pentuiässä kun sen kanssa ei pärjätä. Johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ihmisille tuleekin yllätyksenä ettei kaikki koirat eivät menekään "siinä sivussa", vaan niiden kanssa joutuu oikeasti tekemään töitä. Meillä ei mennä koiran ehdoilla (mitä se ikinä tarkoittaakaan), mutta todellakin pidämme huolta siitä että koira saa paljon läheisyyttä, seuraa, virikkeitä, uusia kokemuksia, liikuntaa. Mielestämme olemme sen velkaa koiralle kun olemme sille kodin antaneet. Koiraa ei jätetä uutenavuotena yksin raketteja pelkäämään, koira viedään hoitoon jos se on sairas ja oireilee (ei todellakaan voi laittaa esim. lapsen menoja etusijalle, koiran kuuluu jo eläinsuojelullisista syistä saada tarvitsemansa hoito). Jos rahkeet ei riitä taloudellisesti eikä ajallisesti, ei minun mielestäni koiraa kannata perheeseen ottaa. Ihmisellä on velvollisuus huolehtia eläimestä hyvin.
Missä kohtaa tätä ketjua havaitset epärealistisia odotuksia? Ja eihän tässä kukaan ole sanonut mitään sellaista, että lapsen menot menisi sairaan koiran hoidon edelle! Jäitä hattuun! Enemmänhän tuossa oli kyse siitä, että oireettoman koiran = koira voi hyvin, tietty terveystarkki voi odottaa hetken, jos lapsen takia on vaikka rahareikä tulossa. Voihan se lapseen liittyvä rahanmeno olla esim lapsen sairauden hoitoon liittyvä meno; kalliit, välttämättömät lääkkeet, sairaalapäivämaksut tms.
Joo, ne koirien kasvattajat on tosi ronkeleita. Mikään ei tunnu kelpaavan. Luovuin jo leikistä.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan ihan tavallinen lapsiperhe ja ollaan etsitty Shetlanninlammaskoiran pentua puolisen vuotta. Tuntuu, että kasvattajilta voedään käsistä nuo pennut ja mikään tavis lapsiperhe, joka etsii kotikoiraa ja harrastuskaveria ei ole listan alkupäässä siinä vaiheessa, kun pennuille etsitään koteja. Osa ei tietysti edes myy lapsiperheeseen koiranpentuja tai haluaa, että koiraa käytetään näyttelyissä jne. Onko tämä nykyään ihan normaali trendi, että koiraa on näin vaikeaa saada? Alkaa ihan usko loppua :(
Koiran saaminen pitääkin olla vaikeata. Jotta ne joiden ei edes koiraa pitäisi ottaa luopuu toivosta.
Minä en ikinä antaisi lapsiperheeseen koiraa ilman suosittelijoita ja erittäin vahvoja sellaisia.
Koira ei ole mikään tavara. Siitä ei luovuta vaikka lapsi tulee allergiseksi sille tai sen eläinlääkärikuluihin menisi miten paljon tahansa rahaa. Jos ei ole noita valmis kestämään niin koiraa ei edes pitäisi hankkia
Puoli vuotta ei ole paljon vaan vähän jos haluat tietyn rodun pennun.
Koira ei ole mikään tavara. Siitä ei luovuta vaikka lapsi tulee allergiseksi sille tai sen eläinlääkärikuluihin menisi miten paljon tahansa rahaa. Jos ei ole noita valmis kestämään niin koiraa ei edes pitäisi hankkia[/quote]
Anteeksi, mutta tämä on jo sairasta ajattelua! Jos lapsi allergisoituu pahasti niin kyllä siinä koiralle etsitään uusi hyvä koti. Vai antaisitko ennemmin lapsen sossuntädeille huostaanotettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Koira ei ole mikään tavara. Siitä ei luovuta vaikka lapsi tulee allergiseksi sille tai sen eläinlääkärikuluihin menisi miten paljon tahansa rahaa. Jos ei ole noita valmis kestämään niin koiraa ei edes pitäisi hankkia
Anteeksi, mutta tämä on jo sairasta ajattelua! Jos lapsi allergisoituu pahasti niin kyllä siinä koiralle etsitään uusi hyvä koti. Vai antaisitko ennemmin lapsen sossuntädeille huostaanotettavaksi?
Toivottavsti tämä on vain joku provo eikä oikeasti koirankasvattaja... Kyllä se lapsen allergia vaan on semmonen juttu, että koira lähtee eikä lapsi.
Cocktail koirat on kyllä ihkuja, niin spesiaaleja tapauksia, mä harkitsen kans sellasen ottamista.