Kyllä on vaikeaa saada koiranpentua :(

Meillä oli sama ongelma viime vuonna. Haluttiin borderterrieri ja kolmeen kasvattajaan oltiin yhteydessä, mutta ei onnistanut. Kovasti kyseltiin, viedäänkö näyttelyyn jne ja kun etsittiin vain kotikoiraa niin pudottiin listan hännille. Päädyttiin sitten ottamaan sekarotuinen kääpiökoira ja tämä oli paras päätös ikinä. Kohta vuoden ikäinen koira on tuonut valtavasti iloa ja on hyväluonteinen ja helposti koulutettava. Suosittelen! 😊

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla juuri sheltti? Mikä rodussa miellyttää - toivottavasti ei pelkkä ulkonäkö? Jos mietit koiran luonnetta, mitä toivoisit siltä? Sheltti voi olla haukkuherkkä tai arka, eli sekään ei välttämättä ole helpoin mahdollinen rotu. Kauniitahan ne ovat, mutta sen perusteella ei kannata valita koiraa.

Lähtisin miettimään ensinnä sitä, mitä OIKEASTI haluatte koiralta, ensivaikutelmaa syvemmällä. Sitä kautta voisi lähteä etsimään vaihtoehtoisia rotuja ja myös aueta se, miksi kasvattajat eivät ole heti tarttuneet ostotarjoukseenne.

En ole ap, mutta hän lienee nämä asiat pohtinut läpi. Aina voidaan miettiä, että miksi Sheltti, miksi Mopsi, miksi Coton de Tuleaur jne. Jokaisessa rodussa on vaihtelua yksilöiden välillä, joten jos jollakin on huono kokemus vaikkapa siitä Sheltistä ei tarkoita sitä, että koko rotu on esim. arka. Itselläni on ollut koira, joka oli aika hankala noutajaksi, vaikka yleensä ovat mitä helpompia kouluttaa jne.

Ongelmansa kullakin. Meillä on tahtonut olla päinvastainen. Vaikka miten vahditaan narttukoirat kotipihassa, yllätyspentuja tupsahtaa tämän tästä. Ei niitä ole vaikea kaupaksi saada, mutta meillä on koiranpentuja riittänyt aina yli oman tarpeen.

Rotu on meillä paljon tavallisempi.

No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama ongelma viime vuonna. Haluttiin borderterrieri ja kolmeen kasvattajaan oltiin yhteydessä, mutta ei onnistanut. Kovasti kyseltiin, viedäänkö näyttelyyn jne ja kun etsittiin vain kotikoiraa niin pudottiin listan hännille. Päädyttiin sitten ottamaan sekarotuinen kääpiökoira ja tämä oli paras päätös ikinä. Kohta vuoden ikäinen koira on tuonut valtavasti iloa ja on hyväluonteinen ja helposti koulutettava. Suosittelen! 😊

Näissä kääpiömixeissä on älyttömän paljon pentutehtailua, jopa itä- ja etelärajojen yli tullutta. Muistakaa olla todella tarkkana ja kriittisiä niitä ostaessanne. Itselläkin on sekä seropi että rotukoira. Pentutehtailu on kuitenkin jotain aivan järkyttävää, vaikkei minulla mitään antipatioita seropeja kohtaan muuten olekaan.

Jep, eikä kyse ole mistään uudesta ilmiöstä. Rodut vaan vaihtelee "muodin" mukaan. Itse hankin oman koirani 14v sitten ja kasvattajien vaatimukset oli kovat silloinkin. Tottakai on hyvä juttu, että ovat tarkkoja millaisille ihmisille pentuja myyvät, niin pitää ollakin, mutta joiltain kasvattajilta tuli aika törkeitä kommentteja kun vain "kotikoiraa" haettiin.

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.

Juuri näin, jos koirasta maksaa 1200-1300 € ja kasvattaja vielä jäävää kauppakirjassa itsensä pois kaikes vastuusta koiran mahdollisten rodulle tyypillisten sairauksien osalta, niin ei tarvitse kyllä ostajakandidaateista rehellinen olla siitä, kuinka hienoja aktiviteetteja sitä nyt koiralle tullaan tarjoamaan. Moni kasvattaja on mennyt vähän päästään sekaisin ja koirat on nostettu elämää suuremmaksi asiaksi.

Pentua voi joutua odottamaan helposti vuodenkin.

Kasvattajana en koiraa myisi lapsiperheen leluiksi.

Kannattaa tarkistaa peilistä missä syy on. Omat toimintatavat ja harhakuvitelmat on hyvin usein syitä siihen ettei kukaa pentua myy.

Todella hieno asenne! Toivottavasti ette ikinä saa koiraa. Käräyttäisin teidät samantien.

Kasvattajat onneksi näkee monen tuollaisen hupiostelijan läpi, eikä onneksi myy kelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Jep, eikä kyse ole mistään uudesta ilmiöstä. Rodut vaan vaihtelee "muodin" mukaan. Itse hankin oman koirani 14v sitten ja kasvattajien vaatimukset oli kovat silloinkin. Tottakai on hyvä juttu, että ovat tarkkoja millaisille ihmisille pentuja myyvät, niin pitää ollakin, mutta joiltain kasvattajilta tuli aika törkeitä kommentteja kun vain "kotikoiraa" haettiin.

Mikä rotu ja millasia kommentteja? Itse olen saanut asiallisia kommentteja, mutta joillekin ollaan ihan selvästi turn off juurikin sen takia, että kotikoiraa haetaan ja on lapsia. Saa nähdä montako vuotta menee ennen kuin koira saadaan, jos saadaan... Mitään ylilyöntejä ei ole tullut omalle kohdalle, mutta niistäkin olen kuullut tuttujen kautta.

Ap

Mitä ihmettä? Mulla on täällä 12-viikkoinen sheltinpentu. Edellinen koirani kuoli kesällä, ja sain hetkessä inpiraation että haluan koiran, mutta sellaisen jolla ei ole trimmattava turkki ja joka on ns. helppo rotu. Shelttiin päädyin, seuraavana päivänä soitin pentuvälitykseen, ja sain tiedon että lähelläni Länsi-Suomessa eräällä kennelillä on pennut. Neljästä pennusta yksi olikin vapaana, ja käytyäni katsomassa, sain pennun vaikka hänestä tulee ihan kotikoira ja lenkkikaveri vaan. Pennusta tulee todennäköisesti värivirheellinen isona kun on merle vähän liian isoilla tummilla laikuilla, mutta minuapa ei moinen haittaa kun en näyttelyitä harrasta. Ei ko. kasvattajakaan ollut mikään näyttelyihminen - heidän omille koirillekin vain pakolliset tulokset haettu, ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.

Näin me tehtiin, oltiin kahteen kasvattajaan yhteydessä ja saatii shelttipentu kuukauden päästä ensimmäisistä kyselyistä. Sopivaan aikaan satuttiin kyselemään ennen kuin uutta pentuetta oli vielä "julkistettu" muille kuin tämän toisen kasvattajan omille piireille. No, ollaan me ties missä agilityissä ja doboissa käytykin koiran kanssa, mutta ihan omasta tahdostamme, ei siksi että silloin "luvattiin" kasvattajalle niin tehdä.

No, me ollaankin lapseton pariskunta. Koira on ihan täydellinen ja sheltti rotuna mahtava. Lapsiperheissä varsinkin ihana, suosittelen kyllä. Omani on reipas, helppo kouluttaa, ei hauku. Olen kuullut, että jotkut etsivät sopivia pentuja kauankin, mutta kyllä noita värivirheellisiä yms kotikoiriksi menee melkein joka pentueesta joku. Vaikeampaa on löytää joku "harrastetähti" menestyneistä aksakoirista tms. Kärsivällisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, eikä kyse ole mistään uudesta ilmiöstä. Rodut vaan vaihtelee "muodin" mukaan. Itse hankin oman koirani 14v sitten ja kasvattajien vaatimukset oli kovat silloinkin. Tottakai on hyvä juttu, että ovat tarkkoja millaisille ihmisille pentuja myyvät, niin pitää ollakin, mutta joiltain kasvattajilta tuli aika törkeitä kommentteja kun vain "kotikoiraa" haettiin.

Mikä rotu ja millasia kommentteja? Itse olen saanut asiallisia kommentteja, mutta joillekin ollaan ihan selvästi turn off juurikin sen takia, että kotikoiraa haetaan ja on lapsia. Saa nähdä montako vuotta menee ennen kuin koira saadaan, jos saadaan... Mitään ylilyöntejä ei ole tullut omalle kohdalle, mutta niistäkin olen kuullut tuttujen kautta.

Ap

Miten olet esitellyt lapset kasvattajalle? Kannattaa varmasti korostaa, että koira on sinun ja miehesi (?) vastuulla ja koulutettavana, ei lapsien.

No tuossapa just edellisellä sivulla puhuttiin hupiostajasta, jotain ton tyylistä sieltä välillä kuului. Yksi kiroili että on se perkele kun hänen kallista aikaa haaskaa kaikenmaailman turhakkeet joita ei ees koiraharrastus kiinnosta. Kiinnostaa, vaikka minkälainen koiran kanssa harrastaminen, mutta ei näyttelyssä juokseminen.

Nyt tosiaan 14v saman koiron kanssa eletty ja harrastettu. En tiedä miksi mua pidettiin sitten hupiostelijana ja epäkelpona koiranomistajana... nro 27.

Siis mitä tollasessa karvaturrikassa on niin ihmeellistä? Vai siis onks toi sama kuin Lassie? Sitten kyllä ymmärrän, koska olis hienoo kun olisi oma Lassie.

Vierailija kirjoitti:

Todella hieno asenne! Toivottavasti ette ikinä saa koiraa. Käräyttäisin teidät samantien.

Kasvattajat onneksi näkee monen tuollaisen hupiostelijan läpi, eikä onneksi myy kelle tahansa.

Oletpas sinä herkkänahkainen. Mistä ihmeestä käräyttäisit ja kenet?

Mä hain koiraa niin kirjoitin kasvattajalle sähköpostia missä kerroin mitä mä ajattelen koirien ja lasten yhteiselosta, että koira on aikuisten vastuulla ja koiralle järjestetään mahdollisuus olla rauhassa lapsilta, oma paikka mihin kellään muutta kuin koiralla ei ole mitään asiaa jne. Tällasia juttujakin kandei avata sille kasvattajalle ja tosiaan miettiä itekki, että miten suojelee koiraa lapsilta. Mulla itellä tosin oli taapero sillon kun koira haettiin niin se merkitys korostui. Mutta kyllä koira tarvitsee aina oman paikkansa mihin voi vetäytyä. Lapset voi olla välillä rasittavia :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, eikä kyse ole mistään uudesta ilmiöstä. Rodut vaan vaihtelee "muodin" mukaan. Itse hankin oman koirani 14v sitten ja kasvattajien vaatimukset oli kovat silloinkin. Tottakai on hyvä juttu, että ovat tarkkoja millaisille ihmisille pentuja myyvät, niin pitää ollakin, mutta joiltain kasvattajilta tuli aika törkeitä kommentteja kun vain "kotikoiraa" haettiin.

Mikä rotu ja millasia kommentteja? Itse olen saanut asiallisia kommentteja, mutta joillekin ollaan ihan selvästi turn off juurikin sen takia, että kotikoiraa haetaan ja on lapsia. Saa nähdä montako vuotta menee ennen kuin koira saadaan, jos saadaan... Mitään ylilyöntejä ei ole tullut omalle kohdalle, mutta niistäkin olen kuullut tuttujen kautta.

Ap

Miten olet esitellyt lapset kasvattajalle? Kannattaa varmasti korostaa, että koira on sinun ja miehesi (?) vastuulla ja koulutettavana, ei lapsien.

v

Tietenkään koira ei olisi lasten vastuulla ja tämä tehty hyvin selväksi.

Ap

Ostakaa jackrusselinterrieri. Niitä on paljon ssaatavilla ja on kanssa iloinen, aktiivinen ja reipas rotu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sanokaa, että juu, agilityä aiotaan kyllä kokeilla ja muutamassa näyttelyssäkin käydä. Kun raha vaihtaa omistajaa, saatte tehdä pennun kanssa mitä haluatte tai olla tekemättä. Jos ei kyse ole sijoituskoirasta, kasvattajalla ei ole koiraan kaupan jälkeen mitään oikeuksia.

Näin me tehtiin, oltiin kahteen kasvattajaan yhteydessä ja saatii shelttipentu kuukauden päästä ensimmäisistä kyselyistä. Sopivaan aikaan satuttiin kyselemään ennen kuin uutta pentuetta oli vielä "julkistettu" muille kuin tämän toisen kasvattajan omille piireille. No, ollaan me ties missä agilityissä ja doboissa käytykin koiran kanssa, mutta ihan omasta tahdostamme, ei siksi että silloin "luvattiin" kasvattajalle niin tehdä.

No, me ollaankin lapseton pariskunta. Koira on ihan täydellinen ja sheltti rotuna mahtava. Lapsiperheissä varsinkin ihana, suosittelen kyllä. Omani on reipas, helppo kouluttaa, ei hauku. Olen kuullut, että jotkut etsivät sopivia pentuja kauankin, mutta kyllä noita värivirheellisiä yms kotikoiriksi menee melkein joka pentueesta joku. Vaikeampaa on löytää joku "harrastetähti" menestyneistä aksakoirista tms. Kärsivällisyyttä.

Olen kuullut, että ne pennut mitkä jää pentuvälitykseen ei välttämättä ole kovin harkituista yhdistelmistä tai kasvattajalla tapana pennuttaa samaa kouraa tiuhaan, sukusiitosprosentti voi olla korkea jne. Siksi ne pennut ei mene niin hyvin kaupaksi.