Kyllä on vaikeaa saada koiranpentua :(

Harmillista sinänsä että haluatte tietyn rodun, netti on pullollaan kodittomia koiria, myös pentuja :(

mutta toivottavasti löydätte teille sopivan koiran!

On. sheltti on super suosittu rotu ja kasvattajilla on varaa vaatia ostajalta vaikka kuu taivaalta ja silti pennut menee kaupaksi. Suosittelen lämpimästi vaihtamaan rotua ellette jaksa odottaa hyvässä lykyssä vielä pidempään kuin nyt olette pentua etsineet.

Me saatiin heti pentu varattua kun alettiin etsimään ja ihan hyvältä kasvattajalta vaikka meillä kolme pientä lasta.

Kyllähän monissa roduissa kysyntä ylittää tarjonnan. Itse olen omat shelttini saanut "heti", kun olen oikeanlainen ostaja. Kasvattajilla on varaa valita millaiset kodit haluavat. Voi koettaa toista rotua, ehkä jotain missä on isommat pentueet niin voi löytyä nopeammin.

Kyllä se vaikeeta on. Mulla on ollut koiria pari vuosikymmentä ja nykyistä koiraa odotin kolme vuotta ja nyt olen seuraavaa suunnitellut vuoden ja ehkä ensi syksynä saan. Ja ihan olen kasvattajien tuttu ja "piireissä". Koira on ostos, jota ei hankita hetken mielijohteesta. Myöskään kasvattajat eivät nykyään halua myydä koiria ihan mihin tahansa perheeseen, jos tuttujakin on jonossa. Ehkä tästä syystä pentutehtaat tekevätkin hyvää tiliä, kun aina on niitä "mulle pentu heti nyt" -tyyppejä.

Jos on pakko saada nimenomaan sheltti niin saatat joutua odottelemaan vielä todella pitkään.

Pentuvälityksessä näkyy muutama pentu olevan. Ilmeisesti olet kysellyt näiltä kasvattajilta, mutta haluavat aktiivisemmat kodit. Ymmärrän, että kasvattajat haluavat pentunsa myydä koteihin, joissa kasvatustyö näkyy eli harrastaviin koteihin. 

Hyvä vaan että on vaikeaa ja kasvattajat ovat tarkkoina.

Mun mielestä jokaisen koiraa haluavan pitäisi suorittaa jonkinlainen testi tai kurssi ennen kuin koiran itselleen saa. Silloin ainakin karsiutuisi joukosta osa siitä epäkelvolta materiaalista. Ja kun tarpeeksi kauan joutuu koiraa odottamaan, ei tule ainakaan tehtyä hätiköityjä päätöksiä.

Jos luulet että shelttiä on vaikea saada, niin kokeilepas jotakin suosittua terrieriä tai miniatyyrirotua, niiden saaminen se vasta vaikeaa onkin.

Touhu on nykyään tosi ammattimaista. Jos "cv" on huono = lapsiperhe, kotikoira haussa, ei aiempaa koirakokemusta niin turha haaveilla Sheltistä.

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Missä niitä "sellaisia rescuepentuja" on tarjolla? Mielellään vielä sen kokoinen ja luonteinen, että pärjää perheessä missä ei ole aiempaa koirakokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Ei välttämättä fiksuin veto ottaa rescue koiraa lapsiperheeseen, kun ei ole yhtään tietoa miten kaltoinkohdeltu koira on, miten reagoi eri tilanteissa, perinnölliset sairaudet täysi arvoitus jne.

Onko Shelttipiirit jotenkin sisäänpäin lämpiäviä, jos pennut menee vain harrastaviin koteihin, tutuille jne? Itsellä tästä kokemusta harvinaisemman ja halutun rodun omistajana. Jotkut kasvattajat voi olla todella vaativia, tyyliin, että elämää eletään täysin koiran ehdoilla, kilpaillaan näyttelyissä/agilityssä jne.

Oletko Serttilä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Ei välttämättä fiksuin veto ottaa rescue koiraa lapsiperheeseen, kun ei ole yhtään tietoa miten kaltoinkohdeltu koira on, miten reagoi eri tilanteissa, perinnölliset sairaudet täysi arvoitus jne.

Jo pienen pennun varhaiset kokemukset voivat "pilata" pennun luonteen lopullisesti. Mä en ottaisi rescue-koiraa ikinä. Mä en vaan jaksa ymmärtää että niitä rahdataan tänne josatain romaniasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Missä niitä "sellaisia rescuepentuja" on tarjolla? Mielellään vielä sen kokoinen ja luonteinen, että pärjää perheessä missä ei ole aiempaa koirakokemusta.

http://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-p…

Ei se rotu takaa sitä, että pärjää lapsiperheessä. Ainakin itsellä ollut shelttihoidokkina, joka oli, noh, tasapainoton. Käytettiin koirakoulussa ja ongelmakouluttajilla, muttei saatu esim remmirähjäystä loppumaan. Jouduttiin käyttämään rauhoittavia lääkkeitä ulkoa tulevien äänten vuoksi. Joutuivat käyttämään haukkupantaa, koska naapurit valittivat jatkuvasta haukkumisesta. (Omistajat eivät ilmeisesti lukenee rotumääritelmää tms.) Ei kyennyt rentoutumaan, pelkäsi esim lemmikkikaniani niin paljon, ettei suostunut tulemaan kylpyhuoneesta pois (kani oli makkarissa).

Joutui syömään eläinlääkärin erikoisruokaa, koska vatsa ei kestänyt mitään muuta ruokaa. Joutuivat lopulta luopumaan koirasta, koska se ei vaan sopinut elämään kaupungissa. 

Vähän hassuksi on touhu päässyt. Ja kun viimein saat ostettua pennun, et pääse kasvattajasta millään eroon. Jotenkin ne kuvittelevat vielä "omistavansa" koiran, vaikka raha on vaihtanut omistajaa ilman sen suurempia sitoumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Missä niitä "sellaisia rescuepentuja" on tarjolla? Mielellään vielä sen kokoinen ja luonteinen, että pärjää perheessä missä ei ole aiempaa koirakokemusta.

Uuh. Just tän takia en ikinä vastaa mihinkään täällä. No tunnen neljä erilaista/kokoista perhettä jotka ovat ottaneet sellaisen. Kaksi Romaniasta kaksi Kreetalta. Ihan ovat lupsakoita ja reippaita, tykkäävät lapsista ja kokoa just sellasen keskiverron tai pienempiä. Kellään ei ongelmia. No, yksi raatelee kenkiä ja haukkuu. Mun ehdotukseni siis perustui vain tähän omaan kokemukseeni niistä, ei tarvii edelleenkään tulla keulimaan. Kiitos. Jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mielummin sellainen rescuepentu. Ihan sydäntä särkee kun lukee niitä tarinoita. Kun teillä olis lämmin koti ja rakkautta taatusti jollekkin metsään hylätylle pikkupennulle. Miks pitää olla joku rotukoira jos ei harrasta näyttelyitä tai jalostusta?

Ehdotus vasn, ei tarvii kenenkään herneitä vetää.

Missä niitä "sellaisia rescuepentuja" on tarjolla? Mielellään vielä sen kokoinen ja luonteinen, että pärjää perheessä missä ei ole aiempaa koirakokemusta.

http://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-p…

Ei se rotu takaa sitä, että pärjää lapsiperheessä. Ainakin itsellä ollut shelttihoidokkina, joka oli, noh, tasapainoton. Käytettiin koirakoulussa ja ongelmakouluttajilla, muttei saatu esim remmirähjäystä loppumaan. Jouduttiin käyttämään rauhoittavia lääkkeitä ulkoa tulevien äänten vuoksi. Joutuivat käyttämään haukkupantaa, koska naapurit valittivat jatkuvasta haukkumisesta. (Omistajat eivät ilmeisesti lukenee rotumääritelmää tms.) Ei kyennyt rentoutumaan, pelkäsi esim lemmikkikaniani niin paljon, ettei suostunut tulemaan kylpyhuoneesta pois (kani oli makkarissa).

Joutui syömään eläinlääkärin erikoisruokaa, koska vatsa ei kestänyt mitään muuta ruokaa. Joutuivat lopulta luopumaan koirasta, koska se ei vaan sopinut elämään kaupungissa. 

Nimenomaan. Meidän kultainen noutaja vihaa lapsia. Omiammekin. Ja niin piti olla lapsiystävällistä rotua että.

Miksi pitää olla juuri sheltti? Mikä rodussa miellyttää - toivottavasti ei pelkkä ulkonäkö? Jos mietit koiran luonnetta, mitä toivoisit siltä? Sheltti voi olla haukkuherkkä tai arka, eli sekään ei välttämättä ole helpoin mahdollinen rotu. Kauniitahan ne ovat, mutta sen perusteella ei kannata valita koiraa.

Lähtisin miettimään ensinnä sitä, mitä OIKEASTI haluatte koiralta, ensivaikutelmaa syvemmällä. Sitä kautta voisi lähteä etsimään vaihtoehtoisia rotuja ja myös aueta se, miksi kasvattajat eivät ole heti tarttuneet ostotarjoukseenne.