Onko täällä äitejä jotka ovat kotona vielä kun nuorin lapsi yli 3 vuotias?

Minä jäin kotiin siinä vaiheessa muutamaksi vuodeksi kun vanhempi meni yläkouluun. Koulut vaati paljon työtä ja haluan että minulla on teineille kunnolla aikaa.

Meidän perheen asiat on meidän, enkä niitä muille selittele.

Kun esikoinen täytti kolme, kyseltiin töihinmenon perään, mutta sitten aloin odottaa kuopusta, eikä kukaan ole viitsinyt sittemmin enää kyselläkään. Kuopuskin on nyt kouluikäinen. Meillä isompi lapsi on erityislapsi, eikä voi sanoa, että asiat olisivat helpottuneet iän karttuessa. Ei noita lapsia juuri voi keskenään jättää pidemmiksi ajoiksi. Esikoinen on siis vaatinut jossain määrin valvontaa ja toisaalta kun hän oli alle kouluikäinen (jolloin nyt ei mitään diagnoosia vielä ollutkaan) niin kyllä hänestä näki kauas, ettei kestä päiväkodin stressaavaa ympäristöä (mikä voisi toisenlaiselle lapselle olla kivan virikkeellinen). Taloudellisesti pärjäämme ok, miehellä on hyvät tulot, mutta verotuksen ansiosta eivät nettotulot mitkään huimat ole. Yritän kehitellä kotoa käsin tehtävää työtä, välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin.

Olin välissä pari vuotta töissä, mutta jäin kotiin, kun nuorin lapsi sairastui alle kouluikäisenä syöpään. Syöpä on jo selätetty, mutta en ole vielä palannut töihin. Rahaa on vähemmän kuin ennen, mutta tulemme jotenkin toimeen. Olemme viettäneet kuitenkin aikaa yhdessä perheenä enemmän kuin koskaan ennen. En tiedä, koska aion palata takaisin töihin, jotenkin se paksumpi lompakko tuntuu nykyään aika merkityksettömältä asialta. Mutta mieli voi vielä muuttua, ehkä jonain päivänä kaipaan töihin. Olen onneksi alalla, jolla töitä piisaa kyllä.

Onpa hyvä ketju. Itselle todella ajankohtainen aihe. Olen kotona 4-vuotiaan ja 2-vuotiaan kanssa. Nuorempi täyttää loppuvuodesta 3. Haluaisin jäädä kovasti kotiin vielä sen jälkeen. Taloudellisesti mahdollista ja miehelle ok.. Mutta.. koen raskaana nimen omaan ympäristön paineen ja kyselyt. Tietynlaista painostamista, että kyllä esikoisen pitää jo päästä päiväkotiin, jotta oppii toimimaan ryhmässä jne. Tunnen jo nyt kotiäitinä olevani alinta kastia. Ristiriitaista on se että nautin lasten kanssa olosta kovasti. On harrastuksia ja kavereita.. inhottavaa kun annan muiden mielipiteiden vaikuttaa. Lapset on kumminkin normaaleja iloisia ja leikkivät kaikkien kanssa jne.. En ymmärrä miksi annan muiden mielipiteiden vaikuttaa.

Olin kotona viisi vuotta enkä sen jälkeen ole päässyt takaisin työelämään, vaikka opiskelin itselleni AMK-tutkinnon työllistymisen toivossa. (Lapsi on nyt jo 16.) Kannattaa siis miettiä toooooooodella tarkasti kuinka pitkään siellä kotona uskaltaa olla. 

Mä jäin tietoisesti kotiin vaikka nuorin täytti kolme. Sanoin itseni irti työstä johon en halunnut palata. Pärjätään oikein hyvin vain miehen tuloilla. Lapsilla kerhoja ja harrastuksia, puistoillaan ja tavataan kavereita.

Moni on kysellyt koska palaan töihin, muttei kiirettä. Katsellaan.

Jäisin kotiin jos olisi mahdollista. Veisin lapset arkisin 3 h leikkikouluun sosiaalisten suhteiden ja kouluvalmiuden kehittymisen vuoksi, muuten saisivat olla kotona. 

Mutta en pysty olemaan kuin sinne saakka kunnes kuopus on n. 3,5 vuotta. Esikoinen menee sitten suoraan eskariin, onneksi hän ainakin välttyi päiväkodilta. 

T. päiväkodin täti

Olin päättänyt, että olen kotona niin kauan, että nuorinkin menee kouluun. Ei sitä paljoa ihmetelty tai kyselty. Varmaan siksi, kun lähipiirissäni on paljon kotiäitejä, niin sulauduin sinne joukkoon.

Jäin kotiin heti opiskelujeni jälkeen, joten ei oltu ehditty tottua mihinkään "rikkaaseen" elämään. Hyvin tultiin toimeen miehen palkalla.

Sitten, kun kuopus meni kouluun, opiskelin uuden ammatin ja nyt sitten olen ollut työttömänä 1,5v koska eihän kukaan tällaista kokematonta kotona ollutta töihin ota.

Minulla vanhin lapsi on 10v, nuorin 3,5v ja pari siinä välissä. Olen pääsääntöisesti ollut nämä vuodet kotiäitinä, mutta tehnyt välillä myös lyhyitä pätkiä töitä.

Ollaan päädytty tähän ratkaisuun ihan siitä syystä, että meillä ei ole isovanhempia eikä muita sukulaisia arjessa auttamassa ja näin on vältytty näiden ruuhkavuosien järjettömältä kiireeltä ja saatu edes jotenkin homma pyöritettyä omin voimin. Monessa tuttavaperheessä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä, esim isovanhemmat kuljettavat lapsia harrastuksiin, hakevat päiväkodista ym jos vanhempien työajat menevät ristiin tai ovat sairastavien lasten kanssa kotona, ettei vanhempien tarvitse jäädä töistä pois. Meillä tätä mahdollisuutta ei ole.

Töissä olen käynyt tekemässä pätkiä pitääkseni yllä ammattitaitoani, vaihtelun vuoksi ja ihan vain, että välillä saisin sitä omaa rahaa omiin menoihin. Vaikkakaan meillä ei tämän suhteen ole koskaan ollut mieheni kanssa ongelmia, mutta oma raha on aina omaa rahaa. Mun töissä ollessa mies on ollut hoitovapaalla kotona tai sitten lapset ovat olleet pph:lla.

Taloudellisesti siis pärjätään ihan hyvin ja se onkin hyvin pitkälti kiinni siitä, miten on tottunut elämään ja mihin on valmis tyytymään. Mulla on ystäviä palannut vuoden jälkeen töihin, koska eivät halua tinkiä tietystä elämäntyylistä, sellaisesta, joka minulle ei koskaan ole ollut tärkeää.

Kyllä mä olen kohdannut paljon arvostelua ja ennakkoluuloja. Niitä, jotka ovat sanoneet arvostavansa, on ollut ihan pari. Aika monen kommentoinnista paistaa myös kateus läpi. Syystä tai toisesta kokevat, ettei heillä ole mahdollisuutta samaan, vaikka haluaisivatkin. En niistä yleensä välitä, mutta kyllä ne "sohvalla makoilu" kommentit välillä myös loukkaa.

Kotiäitiys vaatii aktiivisuutta, säännöllistä päivärytmiä, rutiineja, toiminnan suunnittelua jne. Mitä vanhemmat lapset, sitä suunnitellumpaa arjen on oltava. Ei niiden lasten kanssa olla vaan, kuten moni ajattelee.

nosto

Up

Tuota, eikös kotona saa olla siihen asti, kun lapsi menee kouluun?

Mitä tapahtuu naisille, jotka ovat kotona vielä nuorimmaisen ollessa koulussa? Miten päästä takaisin työelämään yli vuosikymmenen tauon jälkeen? Entäs jos mies ei haluakaan elättää kotirouvaansa ja ottaa eron?

Olen lukenut esimerkeistä, kun maisteriopinnot lasten takia keskeyttänyt ja 15 vuotta kotona ollut on pudonnut tyhjän päälle? Ei mies ole eron sattuessa elatusvelvollinen kuin lapsilleen, jos muuta ei ole sovittu.

Miettikää tulevaisuuttanne kirjoitti:

Mitä tapahtuu naisille, jotka ovat kotona vielä nuorimmaisen ollessa koulussa? Miten päästä takaisin työelämään yli vuosikymmenen tauon jälkeen? Entäs jos mies ei haluakaan elättää kotirouvaansa ja ottaa eron?

Olen lukenut esimerkeistä, kun maisteriopinnot lasten takia keskeyttänyt ja 15 vuotta kotona ollut on pudonnut tyhjän päälle? Ei mies ole eron sattuessa elatusvelvollinen kuin lapsilleen, jos muuta ei ole sovittu.

Hmm. Joillakin on työpaikka johon palata. En näe ongelmaa. Sitten vaan opetellaan hommia uudelleen, kuten elämässä noin yleensäkin. Perus ammattitaito ei vaan häviä.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, eikös kotona saa olla siihen asti, kun lapsi menee kouluun?

Kyllä siellä kotona saa olla niin pitkään kuin haluaa. Mitään sääntöä ei ole

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tulevaisuuttanne kirjoitti:

Mitä tapahtuu naisille, jotka ovat kotona vielä nuorimmaisen ollessa koulussa? Miten päästä takaisin työelämään yli vuosikymmenen tauon jälkeen? Entäs jos mies ei haluakaan elättää kotirouvaansa ja ottaa eron?

Olen lukenut esimerkeistä, kun maisteriopinnot lasten takia keskeyttänyt ja 15 vuotta kotona ollut on pudonnut tyhjän päälle? Ei mies ole eron sattuessa elatusvelvollinen kuin lapsilleen, jos muuta ei ole sovittu.

Hmm. Joillakin on työpaikka johon palata. En näe ongelmaa. Sitten vaan opetellaan hommia uudelleen, kuten elämässä noin yleensäkin. Perus ammattitaito ei vaan häviä.

Tarkoitatko jotain valtion tai kuntien pakastevirkoja vai miten tuo on mahdollista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää tulevaisuuttanne kirjoitti:

Mitä tapahtuu naisille, jotka ovat kotona vielä nuorimmaisen ollessa koulussa? Miten päästä takaisin työelämään yli vuosikymmenen tauon jälkeen? Entäs jos mies ei haluakaan elättää kotirouvaansa ja ottaa eron?

Olen lukenut esimerkeistä, kun maisteriopinnot lasten takia keskeyttänyt ja 15 vuotta kotona ollut on pudonnut tyhjän päälle? Ei mies ole eron sattuessa elatusvelvollinen kuin lapsilleen, jos muuta ei ole sovittu.

Hmm. Joillakin on työpaikka johon palata. En näe ongelmaa. Sitten vaan opetellaan hommia uudelleen, kuten elämässä noin yleensäkin. Perus ammattitaito ei vaan häviä.

Tarkoitatko jotain valtion tai kuntien pakastevirkoja vai miten tuo on mahdollista? 

En, ei mulla ole kokemusta sellaisista. Mutta itsellä ja muutamalla muulla työkaverilla onnistunut työhön paluu mainiosti 10 vuoden tauon jälkeen. Oltiin kyllä kaikki oltu töissä yli 10 vuotta ennen lapsia, joten sekin ehkä auttoi.

Paluu kävi helposti. Oppimiskyky oli tallella ja perustaidot.

Olen kotona, lapseni on 28 vuotta ja lopetin työnteon 1997, silloin oli viimeinen vuosi kun sain oikeaa palkkaa, syy oli kun minusta tehtiin tekosairas selkäkipujen takia.

Nii, tietääkö joku saako kotona olla siihen asti, kuin se kuopuskin on koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Nii, tietääkö joku saako kotona olla siihen asti, kuin se kuopuskin on koulussa?

Saa, mutta omalla kustannuksellaan. Ei valtio mitään siitä maksa.