Toimiiko vetovoiman laki, salaisuus tms.? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Näissä on mahtava ja rikkumaton logiikka. Toimii jos manifestaat tarpeeksi ja ei toimi jos et manifestaa tarpeeksi.

Ihan sama logiikka kuin vaikka laihduttamisessa ja kehon treenaamisessa. Jos treenaat tarpeeksi ja syöt oikein, toimii. Jos ei toimi, niin et treenaa tarpeeksi ja/tai syö oikein.

Tai vaikkapa nyt kielten opiskelussa. Jos opin kielen, opin, koska opettelin paljon. Jos en opi, johtuu se siitä, etten opetellut.

Poislukien tietysti ihmisten neurokirjohäiriöt ja muut sairaudet, jotka vaikeuttavat treenaamista tai opiskelua.

Mukava lukea kokemuksia vetovoiman laista. Löysin youtubesta Elina Tarpilan, joka näyttää opettavan vetovoiman lakia ja manifestoimista. Aika mielenkiitoista! Pitäisi päästä alkuun. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä asiasta vakavissaan kiinnostuneet, katsokaa vaikka Kristitty mystikko -ketjuja tältä palstalta. Asia ei ole ihan niin kevyt kuin mitä jotkut self-help oppaat antaa ymmärtää, vaan perustuu kokonaan länsimaissa tavanomaisesta poikkeavaan maailmankuvaan, jossa ihmisten näkemän todellisuuden ei uskota olevan perimmältään todellinen vaan illusorinen. Tällaista maailmankuvaa on opettaneet monet henkiset mestarit maailmassa, jopa Jeesus vaikkei moni sitä uskoisi

Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva" (Mark 11:24). "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta" (Matt 17:20).

Ja kellä on, sille annetaan, kellä ei ole, siltä otetaan sekin vähän pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimii se, mutta ei ihan niin yksioikoisesti. Se ei ole vain affirmaatioita.

Se, mihin keskittyy, se kasvaa. Ei ole hömppää, vasn psykologinen lainalaisuus.

Eli jos haluan, että tissit kasvaa, niin kumpaa vetovoiman laki suosittelee minun tekevän: uskovan tissien kasvavan vai b) uskovan, että saan rahaa, joilla ostan silikonit?

B :-). Ei se vetovoiman laki toimi kuitenkaan luonnonlakien vastaisesti.

Meinaat, että joku erityinen luonnonlaki estää rasvakudoksen kertymisen rintoihin? Sitähän ne isot tissit on.

Rasvakudoksen paikkaa määrittelevät paitsi elämäntavat, myös geenit -ja meidän geenit syttyy ja sammuu kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi se onkin Salaisuus, että niin harva pystyy siihen uskomaan nykyaikana, että se pysyy harvojen salaisuutena. Minä käytän tuota aktiivisesti mutta en puhu siitä livenä kellekään koska en halua leimautua hörhöksi. Tiedän että ihmiset tulkitsevat menestykseni esim niin että mulla on luonnostaan paljon tuuria jo alkaen siitä että olen saanut geneettisessä lotossa hyvät lähtökohdat. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina ja vielä 10 vuotta sitten olisin saattanut vaikuttaa säälittävältä luuserilta joka yrittää jotenkin pärjätä vaikkei kovin kummoisia älyn eikä muita lahjoja ole.

Sama. Olen sitäpaitsi DI, joten olisi sosiaalinen itsemurha kertoa, että uskon Abraham Hicksiin ja siihen, että kaikki mitä tahdon, tulee luokseni ponnistelematta.

Muuten niille, joiden mielestä rahan tavoittelussa ei ole mitään henkistä: homma toimii niin, että hyvin pian kun huomaa voivansa saada kaiken sen aineellisen, mitä tahtoo, ne asiat menettävät merkityksensä. Ainakin minä tajusin hyvin pian, että rahasta on pelkkää vaivaa, joten olen jo pitkään elänyt niin, että kaikki aineelliset tarpeeni tulevat tyydytetyiksi ajallaan ja vaivatta.

Tietenkin minä nykyäänkin teen itse asioita. Mutta sellaisessa wu-wei-hengessä. Se oikea toiminta ilmiintyy oikeaan aikaan, eikä edes tunnut toiminnalta. Kaikki ponnistelu, pinnistely ja vaiva on poissa, toiminta virtaa yhtä itsekseen kuin hengitys ja sydämenlyönnit.

Ja sitä tarpeellista toimintaa on merkittävästi vähemmän kuin ennen luulin.

Olin ennen ihan älytön pinnistelijä, uskoin kaiken sen, että vain kovalla työllä saavutetaan asioita jne. Paloin sitten loppuun, tietysti. Sittenkin hakkasin pitkään päätäni seinään ja yritin pinnistellä ja suorittaa itseni terveeksi.

Pohjalta sitten löytyi rauha.

Kaaosmaagi kirjoitti:

Hajanainen toivominen (esim. kuvasilppuvisualisointi) tai intohimoinen yritys uskoa tietoisella prosessilla johonkin mitä ei ole (vetovoiman laki), eivät kommunikoi mitään mihinkään. Ihminen voi saada haluamansa vaikka harjoittaisi niitä, mutta todellista hyötyä niistä ei ole. Toki se on totta, että jos alusta asti uskot häviäväsi niin todennäköisesti häviätkin.

Vetovoiman laki on henkisenä työkaluna kuin yrittäisit nostaa itsesi ilmaan vetämällä omista hiuksistasi. Ainoa, jota se todella rikastuttaa on alan kirjoja myyvät tahot.

Intentio pitää kyetä kommunikoimaan selkeästi ja ilman sanoja. Kenelle? Se on oma valintasi. Miten? Se riippuu sinusta.

Niin, kuten Abraham Hicks opettaa, kyse on värähtelystä. Värähtelysi viestii universumille (tai miksi sitä tahtookaan kutsua), ja palaute tulee sen mukaan.

Ei ole tarpeen visualisoida tarkalleen, millaisen työpaikan haluaa ja missä kaupunginosassa. Tai millaisen kumppanin. On päästävä käsiksi siihen värähtelyyn, mikä sinulla olisi jos olisit unelmatyössäsi tai unelmakumppanin kanssa, ja oltava siinä tilassa. Ja se itse asiassa toimii parhaiten kun ei luo liian tarkkaa kuvaa siitä työstä tai kumppanista, koska yleensä se kuvitteleva tietoinen mielemme haluaa vähän hemmetin tyhmiä asioita. Luulemme, että jonkinlainen työ tekee meidät onnelliseksi, eikä välttämättä teekään.

Lopulta sitä sitten tosiaan saavuttaa sen pisteen, missä ei ole enää tarpeen kutsua luokseen oikeastaan yhtään mitään, koska kaikki tulee itsekseen. Ei tarvitse nimetä tai visualisoida mitään. Riittää, että astuu siihen värähtelykentään tai seittiin tai virtaukseen tai miksi sitä tahtookaan kutsua.

Itse luin aikaan Salaisuuden ja se kuulosti älyttömän lapselliselta. Varsinkin ihmisten "todistukset". Mietin, että jos voi saada mitä haluaa, miksi kukaan haluaisi näin lapsellisia asioita? Miksi Byrne tahtoo tehdä sitä mitä tekee nyt, jos voisi tehdä mitä vaan?

Siten törmäsin Abraham Hicksiin ja koko homma alkoi käydä järkeen.

Ja Raamatussa muuten oikeasti puhutaan tästä. Jos siis lukee ihan oikeasti Raamattua ihan itse, eikä vaan sen dogmaattisen uskonnonopetuksen läpi. Raamatussa on itse asiassa hyvin vähän mitään, mikä perustelisi esim. luterilaista uskoa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussakin opetetaan tästä.

Kenellä on sille annetaan.

Mitä kylvät sitä niitä.

Mitä ihminen ajattelee sitä hän on.

Jos luet Raamatun, huomaat, että tärkeintä on kokosydäminen antautuminen Jeesukselle. Hän on luvannut täyttää uskovien tarpeet, kun ne on anottu Hänen tahtonsa mukaan. Raamatun lupaukset kuuluvat uskoville. Ei voi täyttää Jumalan tahtoa omassa voimassa.

2/3 Raamatusta puhuu ihan muusta kuin Jeesuksesta, ja Jeesus puhuu aika tavalla muustakin kuin siitä, mitä ev. lut. kirkko opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon manifestointiin ja vetovoiman lakiin. Myös ihan sillä "yliluonnollisella" tasolla. Keräsin mielessäni piirteitä, jotka olisivat olleet ihanne kumppanissa. Huonossa avioliitossa ollessani havainnoin ympäristöä ja mietin, että olisipa tuollainen, joka näyttää mulla kännykältään hassuja videoita, olisipa sellainen, jolle voi aina viestitellä kaiken, vaikkapa, että ostin tämmösen paidan ja tein tommosta ruokaa, olispa pyyteetöntä läheisyyttä antava, jne... Lista oli jopa niin mahdoton, että en uskonut siihen ihan itsekään. Mutta heti eron jälkeen ensimmäinen oli juuri kaikkea sitä. Ei tarvinnut kohdata yhtään torveloita ja huonoja treffejä.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut ihan huikeita asioita, enkä enää usko sattumaan ollenkaan.

Olen nyt tutustunut laajasti aiheeseen. Alkulähteeseen, oman sielumme suunnitelmaan yms ja kaikki käy järkeen paljon paremmin kuin yksikään uskonto tai kaiken kieltäminen.

Mulla parisuhteesta ihan samanlainen kokemus. Vaikean eron jälkeen kirjoitin tarkan kuvauksen millaisen miehen haluaisin, siis keskityin kuvaamaan luonnetta ja sitä miten hän kohtelee minua. Ja sen löysin. Juhlitaan ihan just meidän 20-vuotishääpäivää.,

Minulla taas ihan ensimmäinen poikaystäväni, nykyinen aviomieheni, on täydellinen, kaikkea sitä mitä mieheltä halusin. 20 vuotta oltu yhdessä.

En ollut nuorena kuullutkaan vetovoiman laista, mutta tapanani oli aina nukkumaan mennessä kuvitella miehen käsivarsi ympärilleni ja se ihana tunne siitä, että minua rakastaa juuri tämä ihmeellinen mies.

Samoin minulla oli aina vahva tunne siitä, että olen "yhden miehen nainen". Ja niin olenkin.

Toimitusaika vaan oli vähän pitkä, koska jostain syystä aina kuvittelin tapaavani Miehen kun olen 28. En tiedä, mistä tuo tuli. Kai ajattelin tarvitsevani kasvuaikaa. Oli aika pitkä ja yksinäinen odotus, vaikka tapasimmekin jo kun olin 25.

Manifestoinnissa ei muuten ole mitään syntiä, magiaa tai luonnotonta. Kaikki manifestoi koko ajan. Tekevät sen vaan tiedostamattaan, ja jälki on sen mukaista. Salaisuudet, Hicksit ja muut vain opettavat olemaan tietoisia siitä, mitä teet.

Vaihtoehtoina ei siis ole olla manifestoimatta vs. manifestoida, vaan manifestoida tiedostamattaan vs. tietoisesti.

Kyseessä on muutenkin vain tapa, miten maailmankaikkeus toimii; ei siinä ole sen enempää synnin tai taikojen kanssa tekemistä kuin vaikkapa gravitaatiolla ja massan hitauden lailla. Ei niitäkään Raamatussa mainita sillä nimellä, ja silti ne oli jo silloin olemassa ja niitä voi nykyaikana hyödyntää ihan kuten aina ennenkin eikä Jumalaa harmita.

Itse keksin "vetovoiman lain" ihan itse, muita ihmisiä havainnoimalla. Vaikka olin ennen sellainen, että olisin voinut kirjoittaa tämänkin ketjun lyttäävät kommentit ja olin Skepsiksen jäsen! Olin yltiöskeptinen äärirationaalinen ateisti.

No, pariuduin mieheni kanssa ja huomasin, ettei sillä ole ikinä sellaisia ongelmia kuin minulla. Koska mieheni elää siinä vakaassa odotuksessa (ei siis toivo eikä usko, vaan odottaa ja pitää tavallaan selviönä), että about kaikki ihmiset on mukavia ja hänen puolellaan, että hän osaa kaiken mihin ryhtyy ja elämä lutviutuu muutenkin mukavasti. Tämä oli kovin hämmentävää. En tiedä, mistä mies tuon asenteen oli keksinyt, on hänessä ilmeisen luontaista, koska ei ole mitenkään erityisen helppo lapsuus hänellä esim.minuun verrattuna. Joka tapauksessa, hänellä aina kaikki menee putkeen koska mieleensä ei ikinä juolahda, että muukin olisi mahdollista. Tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaisia satunnaisia asioita, mutta nekin valuu miehelläni kuin vesi hanhen selästä, koska se vaan olettaa selviävänsä aina kaikesta.

Sitten tutustuin yhteen naiseen, jolla meni aina kaikki pieleen. Hän kertoi olevansa huonon tuurin ihminen, ja aina kaikki menee päin peetä, teki mitä hyvänsä. Oli jotenkin täysin selvää, että hän vetää ihan itse sen kaiken päälleen sillä jatkuvalla lietsomisella. (ko nainen muuten oli todella menestynyt yrittäjä, koska yllättäen uskoi olevansa siinä hyvä, mutta ihan kaikki muu meni päin peetä, mikään ruoka ei sopinut, miehet petti tai ahdisteli ja painokin vaan nousi vaikka ei mitään pystynyt syömään, ystävyyssuhteet kariutui, lapsi voi huonosti jne.).

Havainnoin noita kahta ihmistä, sitten itseäni ja päätin, että olisi varmaan fiksua alkaa ottaa oppia miehestäni, ei tuosta valittajanaisesta jota hieman muistutin. Hyvin pian tuon jälkeen alkoi käsiini osua kirjoja, joissa puhuttiin tästä aiheesta. Ensin "uskottavampaa" ja askel askeleltaa minulle annettiin kirjoja, jotka olivat hörhömpiä ja hörhömpiä. Päätin, että ei minun tarvitse uskoa tätä, luen huvikseni ja jos jokin osa-alue tuntuu järkevältä, omaksun sen. Että ei tarvitse koko oppia purematta niellä.

Jatkuvasti tuli noista kirjoista ahaa-elämyksiä, että "mieheni tekee juuri noin, tietämättään".

Kannattaa tosiaan katsella vähän ihmisiä ympärillään, jokaisen tuttavapiirissä on varmasti ihmisiä joista näkee, että manifestoidaan ja lujaa -hyvää tai pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse keksin "vetovoiman lain" ihan itse, muita ihmisiä havainnoimalla. Vaikka olin ennen sellainen, että olisin voinut kirjoittaa tämänkin ketjun lyttäävät kommentit ja olin Skepsiksen jäsen! Olin yltiöskeptinen äärirationaalinen ateisti.

No, pariuduin mieheni kanssa ja huomasin, ettei sillä ole ikinä sellaisia ongelmia kuin minulla. Koska mieheni elää siinä vakaassa odotuksessa (ei siis toivo eikä usko, vaan odottaa ja pitää tavallaan selviönä), että about kaikki ihmiset on mukavia ja hänen puolellaan, että hän osaa kaiken mihin ryhtyy ja elämä lutviutuu muutenkin mukavasti. Tämä oli kovin hämmentävää. En tiedä, mistä mies tuon asenteen oli keksinyt, on hänessä ilmeisen luontaista, koska ei ole mitenkään erityisen helppo lapsuus hänellä esim.minuun verrattuna. Joka tapauksessa, hänellä aina kaikki menee putkeen koska mieleensä ei ikinä juolahda, että muukin olisi mahdollista. Tietysti elämässä tapahtuu kaikenlaisia satunnaisia asioita, mutta nekin valuu miehelläni kuin vesi hanhen selästä, koska se vaan olettaa selviävänsä aina kaikesta.

Sitten tutustuin yhteen naiseen, jolla meni aina kaikki pieleen. Hän kertoi olevansa huonon tuurin ihminen, ja aina kaikki menee päin peetä, teki mitä hyvänsä. Oli jotenkin täysin selvää, että hän vetää ihan itse sen kaiken päälleen sillä jatkuvalla lietsomisella. (ko nainen muuten oli todella menestynyt yrittäjä, koska yllättäen uskoi olevansa siinä hyvä, mutta ihan kaikki muu meni päin peetä, mikään ruoka ei sopinut, miehet petti tai ahdisteli ja painokin vaan nousi vaikka ei mitään pystynyt syömään, ystävyyssuhteet kariutui, lapsi voi huonosti jne.).

Havainnoin noita kahta ihmistä, sitten itseäni ja päätin, että olisi varmaan fiksua alkaa ottaa oppia miehestäni, ei tuosta valittajanaisesta jota hieman muistutin. Hyvin pian tuon jälkeen alkoi käsiini osua kirjoja, joissa puhuttiin tästä aiheesta. Ensin "uskottavampaa" ja askel askeleltaa minulle annettiin kirjoja, jotka olivat hörhömpiä ja hörhömpiä. Päätin, että ei minun tarvitse uskoa tätä, luen huvikseni ja jos jokin osa-alue tuntuu järkevältä, omaksun sen. Että ei tarvitse koko oppia purematta niellä.

Jatkuvasti tuli noista kirjoista ahaa-elämyksiä, että "mieheni tekee juuri noin, tietämättään".

Kannattaa tosiaan katsella vähän ihmisiä ympärillään, jokaisen tuttavapiirissä on varmasti ihmisiä joista näkee, että manifestoidaan ja lujaa -hyvää tai pahaa.

Sellainen tuli vielä mieleeni, että manifestointi ei toimi, jos yrittää saada jotain, mitä ei pohjimmiltaan halua. Sitä meinaan usein luulee haluavansa asioita, mitä ihmisen "kuuluu" haluta, mutta ei oikeasti tahdo. Silloin on siunaus valepuvussa, että et saa sitä.

Olenkin luopunut siitä, että kovin tarkkaan kuvittelisin mitä tahdon. Rhonda Byrne on mielestäni väärässä siinä, että pitäisi olla yksityiskohtainen. Noudatan nykyään vaan Hicksien neuvoa myötävirtaan menemisestä ja siitä, että lakkaan vastustamasta Hyvinvointia. Alitajunta/värähtely/maailmankaikkeus/mikälie tietää kyllä, mitä tarvitsen. Tästäkin sanotaan muuten Raamatussa "teidän taivaallinen isänne tietää kyllä teidä kaikkea tätä tarvitsevan".

Ihan turha manifestoida tarkkaan kuvitellen uutta työpaikkaa tms. Jotenkin perin juurin läsimaista sellainen mikromanagerointi ja ajatus, että täytyy kumminkin vähän ponnistella ja nähdä vaivaa.

Nykyään minä vaan hellitän kielteisistä asioista ja käännyn myötävirtaan, ihan kuten mieheni tiedostamattaan on tehnyt aina. Ja katso: meillä on vähän hemmetin hieno elämä, suorastaan taianomainen. Kukapa olisi tiennyt, että kaikki voi olla näin helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi se onkin Salaisuus, että niin harva pystyy siihen uskomaan nykyaikana, että se pysyy harvojen salaisuutena. Minä käytän tuota aktiivisesti mutta en puhu siitä livenä kellekään koska en halua leimautua hörhöksi. Tiedän että ihmiset tulkitsevat menestykseni esim niin että mulla on luonnostaan paljon tuuria jo alkaen siitä että olen saanut geneettisessä lotossa hyvät lähtökohdat. Näin ei ole kuitenkaan ollut aina ja vielä 10 vuotta sitten olisin saattanut vaikuttaa säälittävältä luuserilta joka yrittää jotenkin pärjätä vaikkei kovin kummoisia älyn eikä muita lahjoja ole.

Sama. Olen sitäpaitsi DI, joten olisi sosiaalinen itsemurha kertoa, että uskon Abraham Hicksiin ja siihen, että kaikki mitä tahdon, tulee luokseni ponnistelematta.

Muuten niille, joiden mielestä rahan tavoittelussa ei ole mitään henkistä: homma toimii niin, että hyvin pian kun huomaa voivansa saada kaiken sen aineellisen, mitä tahtoo, ne asiat menettävät merkityksensä. Ainakin minä tajusin hyvin pian, että rahasta on pelkkää vaivaa, joten olen jo pitkään elänyt niin, että kaikki aineelliset tarpeeni tulevat tyydytetyiksi ajallaan ja vaivatta.

Tietenkin minä nykyäänkin teen itse asioita. Mutta sellaisessa wu-wei-hengessä. Se oikea toiminta ilmiintyy oikeaan aikaan, eikä edes tunnut toiminnalta. Kaikki ponnistelu, pinnistely ja vaiva on poissa, toiminta virtaa yhtä itsekseen kuin hengitys ja sydämenlyönnit.

Ja sitä tarpeellista toimintaa on merkittävästi vähemmän kuin ennen luulin.

Olin ennen ihan älytön pinnistelijä, uskoin kaiken sen, että vain kovalla työllä saavutetaan asioita jne. Paloin sitten loppuun, tietysti. Sittenkin hakkasin pitkään päätäni seinään ja yritin pinnistellä ja suorittaa itseni terveeksi.

Pohjalta sitten löytyi rauha.

Tuo on totta, että materia menettää hyvin pian merkityksensä, jos alkaa uskoa että voi saada kaiken, mitä tahtoo. Kaikesta materiasta on kuitenkin aika tavalla riesaakin. Ja enimmäkseen ihmiset haluavat materiaa tunteakseen olonsa turvalliseksi, ja jos uskoo, että saa aina kaiken mitä tarvitsee, olo on turvallinen joka tapauksessa, joten...

Joku skeptikko joskus kysyi, että miksi kaikki manifestoijat ei ole miljonäärejä, ja vastaus on juuri tämä. Valtaosa ei tahdo olla. Esimerkiksi minua raha sinänsä ei ole kiinnostanut koskaan vähääkään. Tunnenkin ihmisiä jotka ovat Suomen mittakaavassa rikkaita, ja olen todellinen kiitollinen ettei tarvitse elää niiden elämää.

En käsitä mikä voi saada aikuisen ihmisen uskomaan, että joku tällainen taikavoima voi toimia? Siis ihan oikeasti nyt.

Ainoa tosielämän seikka johon tämä voisi perustua on se, että jos ihminen keskittyy johonkin asiaan, niin yleensä hän tekee käytännön asioita päästäkseen sitä kohti ja se kummasti helpottaa sen asian toteutumista.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä mikä voi saada aikuisen ihmisen uskomaan, että joku tällainen taikavoima voi toimia? Siis ihan oikeasti nyt.

Ainoa tosielämän seikka johon tämä voisi perustua on se, että jos ihminen keskittyy johonkin asiaan, niin yleensä hän tekee käytännön asioita päästäkseen sitä kohti ja se kummasti helpottaa sen asian toteutumista.

Maailmassa on varmasti paljon asioita, mitä et käsitä.

Oma kokemus saa "uskomaan".

Se, käytännön asioiden itse tekeminen on hyvin yliarvostettua. Oma kokemukseni on, että kun olet sopivassa "värähtelyssä", jos sinulta nyt jotain toimintaa odotetaan, se tulee tavallaan itsestään, ilman mitään ponnistusta tai isompaa tietoista ajattelua tai päätöstä.

Wu wei lienee oikea termi sille.

Tai jatkuvassa Flow-tilassa eläminen.

Florence Scovel Shinn muuten kirjoissaan lainaa aika paljon Raamattua, kun siitä oli tuossa puhe. Shinn on siis "vetovoiman lain" varhaisia puolestapuhujia reilun sadan vuoden takaa, New Yorkin yliopiston metafysiikan opettaja, ei sen vähempää.

Eli "Salaisuus" ei ole ihan nykypäivän rahastusidea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En käsitä mikä voi saada aikuisen ihmisen uskomaan, että joku tällainen taikavoima voi toimia? Siis ihan oikeasti nyt.

Ainoa tosielämän seikka johon tämä voisi perustua on se, että jos ihminen keskittyy johonkin asiaan, niin yleensä hän tekee käytännön asioita päästäkseen sitä kohti ja se kummasti helpottaa sen asian toteutumista.

Maailmassa on varmasti paljon asioita, mitä et käsitä.

Oma kokemus saa "uskomaan".

Se, käytännön asioiden itse tekeminen on hyvin yliarvostettua. Oma kokemukseni on, että kun olet sopivassa "värähtelyssä", jos sinulta nyt jotain toimintaa odotetaan, se tulee tavallaan itsestään, ilman mitään ponnistusta tai isompaa tietoista ajattelua tai päätöstä.

Wu wei lienee oikea termi sille.

Tai jatkuvassa Flow-tilassa eläminen.

Uskomatonta paskaa.

Oma vahvistusvinouma varmaan saa uskomaan kaikenlaista, se on ainoa tosiasia tässä jutussa.

Vaikeinta on uskoa, että "olet sen arvoinen". Meidät on opetettu ajattelemaan, että maailmassa ei voi saada mitään ilman kovaa työtä, ponnistelua ja kärsimystä, tai jos voikin, se on hyvin arveluttavaa ja sopimatonta ja missään tapauksessa et ansaitse mitään helpolla tulevaa hyvää.

Todella monet on ohjelmoitu niukkuusajatteluun. Minutkin. Olen vauraasta perheestä, missä koko ajan venytettiin penniä koska eihän se nyt sovi, että hankkisi itselleen hyviä asioita.Vielä aikuisenakin tunsin pitkään syyllisyyttä siitä, että käytin OMIA rahojani johonkin "turhaan ylellisyyteen".

Se, että tuntee ettei ansaitse hyviä asioita "ilmaiseksi" ainakaan, se arvottomuuden tunne, on suurin este tällä tiellä. Eri ihmisillä auttanee eri asiat, mutta minulla auttoi kun aloin havainnoida koiraani. Se on täysin hyödytön, mutta rakastan sitä suuresti ja sen ei todellakaan tarvitse ansaita kaikkein laadukkainta koiranruokaa tai turkinhoitoa tai ihania pitkiä metsälenkkejä tai possunkorvia. Annan sille kaikkea mikä on sille hyväksi, koska rakastan sitä ja tahdon pitää siitä huolta.

Sitten yritin ajatella, että jos koira voi olla ihmiselle noin arvokas, kuinka arvokas minä, ihminen, mahdankaan olla maailmankaikkeudelle tai Jumalalle tai kuka ne manifestaatiot nyt täyttääkään?

Ihan itkettää kiitollisuudesta kun muistan menneen ja millaista on nyt, kun tunnen olevani arvokas ja ansaitsevani hyvää ihan vaan siksi, että olen olemassa. Ihan kuten kaikki muutkin.

Vierailija wrote:

Ei toimi. Sen enempää kuin rukoilukaan.

Itse asiassa rukoilu tutkitusti toimii, mutta vain terveysasioissa. Jos vakavasti sairas suhtautuu positiivisesti sairauteen ja hoitoon ja mahdollisuuksiinsa, hän paranee hieman todennäköisemmin kuin pessimisti - tilastollisesti. Rukoilu lasketaan positiiviseen suhtautumiseen ja sen on tilastojen tasolla havaittu auttavan, toki vain marginaalisesti, mutta rukoilevat parantuvat HIEMAN useammin kuin pessimistit. 



t:ateisti

Jos manifestointi ei tunnu toimivan, kyse on yleensä siitä, että yrittää manifestoida jotain, mitä ei pohjimmiltaan halua. Eli vastustaa. Täytyy tuntea itsensä todella hyvin tietääkseen, mitä syvällä sisimmässään ITSE haluaa.

Aika usein ihminen luulee haluavansa jotain, vaikka kyse onkin vaan ohjelmoinnista.

Minäkin luulin haluavani kovapalkkaisen uran ja rispektiä siitä. Sainkin sen kyllä perinteisellä ponnistelu-menetelmällä, ei siinä mitään, ja se oli niin kamalaa että jouduin kehittämään hirveitä stressiperäisiä sairauksia päästäkseni pois.

Sittemmin olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin ja ihmettelen, miksi luulin tahtovani jotain tuollaista.