Toimiiko vetovoiman laki, salaisuus tms.? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatussakin opetetaan tästä.

Kenellä on sille annetaan.

Mitä kylvät sitä niitä.

Mitä ihminen ajattelee sitä hän on.

Jos luet Raamatun, huomaat, että tärkeintä on kokosydäminen antautuminen Jeesukselle. Hän on luvannut täyttää uskovien tarpeet, kun ne on anottu Hänen tahtonsa mukaan. Raamatun lupaukset kuuluvat uskoville. Ei voi täyttää Jumalan tahtoa omassa voimassa.

Lisään vielä, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja vetää häntä puoleensa rakkauden sitein. Jos tunnet sisimmässäsi vetoa uskon asioiden puoleen, sinulla voi olla etsikkoaika. Jeesus haluaa löytää sinut.

Ei kannata lähteä noihin juttuihin mukaan. Ovat peräisin okkultismista. Saat perääsi vain pahoja voimia.

Kaikki on energiaa, se mihin keskityt, kasvaa ja se mitä et enää katsele, jää pois. Jos haluat tutustua jumalaan, keskityt opiskelemaan mitä se tarkoittaa etkä enää keskity maallisuuteen niin paljoa. Siitä tulee uusi todellisuus ja ymmärrät että maailmassa onkin paljon enemmän mitä silmillämme näemme, onkin mahdollista olla vielä iloinen ja harmoniassa ympäristön kanssa. Harmaa masentunut elämä jää taa.

Kun kovasti ajattelee asioita joita haluaa, niin niitä voi saada tai voipi jäädä saamatta. Toimii sataprosenttisen varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei materia ole pahaa eikä henkisyyden vastakohta. 

Tämä pitää paikkansa. Myös taloudellinen ja materiaalinen runsaus on runsautta siinä. Köyhyys ei tee ketään henkisemmäksi, ainoastaan pakottaa keskittymään rutiinitason ja fyysisten perustarpeiden täyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on energiaa, se mihin keskityt, kasvaa ja se mitä et enää katsele, jää pois. Jos haluat tutustua jumalaan, keskityt opiskelemaan mitä se tarkoittaa etkä enää keskity maallisuuteen niin paljoa. Siitä tulee uusi todellisuus ja ymmärrät että maailmassa onkin paljon enemmän mitä silmillämme näemme, onkin mahdollista olla vielä iloinen ja harmoniassa ympäristön kanssa. Harmaa masentunut elämä jää taa.

On Jumala ja "jumalia". Raamattu ei opeta, että kaikki on energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa, uskonko tähän.

Olen itse aina saanut elämässä kaiken mitä olen halunnut, mutta en oikein usko että se johtuu vetovoiman laista. Olen yksinkertaisesti taistellut asioiden eteen, en kuunnellut muita enkä luovuttanut ennen kuin haluamani on ollut minulla. Mitään visualisointia en ole harrastanut, vaan taistellut.

Elämässä voi saada mitä tahansa haluaa, mutta harva on valmis menemään niin pitkälle että saa haluamansa, sillä se vaatii jo laskelmointia ja taitoa osata olla myös vähän kylmä.

Väitän ettei elämän aidosti arvokkaita  puolia saa lakelmoinnilla ja kylmyydellä. Esimerkiksi rakkaus ja voitko väittä rakastavasi aidosti, jos väkipakolla pyrkisit kääntämään toisen pään, jotta saisit hänet? 

Niin, sielunviholliselta tulee vetovoiman laki, mutta rakkaus on ainoastaan Jumalalta. "Mutta etkö tiedä, että joka haluaa olla maailman ystävä, se on Jumalan vihollinen?" Lainaus Raamatusta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on energiaa, se mihin keskityt, kasvaa ja se mitä et enää katsele, jää pois. Jos haluat tutustua jumalaan, keskityt opiskelemaan mitä se tarkoittaa etkä enää keskity maallisuuteen niin paljoa. Siitä tulee uusi todellisuus ja ymmärrät että maailmassa onkin paljon enemmän mitä silmillämme näemme, onkin mahdollista olla vielä iloinen ja harmoniassa ympäristön kanssa. Harmaa masentunut elämä jää taa.

Aiemmin uskoin vetovoimalakiin ja henkisyyteen sekä siihen , että kaikella on tarkoitus. Viime vuosina tämä usko on romutettu perusteellisesti sillä vaatimuksella, että minun sallitaan keskittyä ainoastaan perustarpeisin (ruoka, koti, liikunta). Myös usko siihen, että ystävällisyyteen vastattaisiin ystävällisyydellä, on rikottu. Nyt siis käyttäydyn tasan yhtä ystävällisesti tai epäystävällisesti, kuin minuun suhtaudutaan. Opit karmasta, vetovoimanlaista ja yhteisestä hyvästä ovat pitkälti tuhonneet elämäni ja vaatimus kärsivällisyydestä, henkisestä kasvusta ja palvelemisesta (palveleminen on yksipuolista  - yhteistyö vastavuoroista ja jokaisen hyvään keskittyvää) ovat tuoneet ainoastaan negatiivisia vaikutuksia. Samoin usko siitä ettei kenenkään antaisi vaikuttaa tunteisiinsa ja ettei ympäristöllä olisi vaikutusta hyvinvointiin.  Kehen ei muka vaikuta eristäminen, yhteisön ulkopuolelle sulkeminen ja paikalleen jääminen? Ihminen eli myös minä on yhteisöllinen ja tarvitsee sosiaalisuutta ja tunneyhteyttä sekä hyväksyntää voidakseen hyvin. Kuitenkin henkiset opit siitä, että yksinoleminen eheyttää ja auttaa paranemaan ovat olleet myrkyllisiä ja vahingoittavia. Jonkinlainen vastuu näillä henkisen opin levittäjilläkin pitäisi olla.

Tästäkin ketjusta huomaa, miten väärin tuo oppi usein ymmärretään. Eihän se silloin "toimi". Tai toimii se, mutta henkilön kannalta väärin. Moni on kyllä yrittänyt myös selittää sitä ihan oikein, mutta se on hankalaa selittää mitenkään lyhyesti ja ytimekkäästi. Tunne on tärkein. Ja se, ettei takerru siihen ajatukseen. Jos englanti sujuu, kannattaa katsoa youtubesta paljon esther hicksin videoita. Ne selventävät asiaa. Tai lainaa kirjastosta hänen kirjojaan.

LoA toimii kyllä koko ajan ja opettelematta, mutta ei voi vain poimia rusinoita pullasta. Sen kanssa tapahtuu myös vahinkoja ja sitä pitää oppia käyttämään, jos siitä haluaa hyötyä. Muussa tapauksessa käy niin, että tilaat haluamasi asian, sitten peruutat sen, tilaat, perut, tilaat, perut, eikä se koskaan tule perille. Tai kylvät siemenen ja kaivat sen ylös, kun et jaksa odottaa. Ei kannata itse rajata liikaa tapoja, miten asia voi toteutua. Toisaalta kannattaa myös olla tarkkana sen kanssa mitä toivoo. Joskus se voi toteutua ihan eri tavalla kuin ajattelit ja tuoda kaaosta elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta huomaa, miten väärin tuo oppi usein ymmärretään. Eihän se silloin "toimi". Tai toimii se, mutta henkilön kannalta väärin. Moni on kyllä yrittänyt myös selittää sitä ihan oikein, mutta se on hankalaa selittää mitenkään lyhyesti ja ytimekkäästi. Tunne on tärkein. Ja se, ettei takerru siihen ajatukseen. Jos englanti sujuu, kannattaa katsoa youtubesta paljon esther hicksin videoita. Ne selventävät asiaa. Tai lainaa kirjastosta hänen kirjojaan.

LoA toimii kyllä koko ajan ja opettelematta, mutta ei voi vain poimia rusinoita pullasta. Sen kanssa tapahtuu myös vahinkoja ja sitä pitää oppia käyttämään, jos siitä haluaa hyötyä. Muussa tapauksessa käy niin, että tilaat haluamasi asian, sitten peruutat sen, tilaat, perut, tilaat, perut, eikä se koskaan tule perille. Tai kylvät siemenen ja kaivat sen ylös, kun et jaksa odottaa. Ei kannata itse rajata liikaa tapoja, miten asia voi toteutua. Toisaalta kannattaa myös olla tarkkana sen kanssa mitä toivoo. Joskus se voi toteutua ihan eri tavalla kuin ajattelit ja tuoda kaaosta elämääsi.

Kyllä. Viisi vuotta sitten toivomani alanvaihto erilaiseen työhön, kuin silloinen on muokkautunut muotoon: ole erilainen. Samoin silloin toivomani vapaa-aika: ole vapaa, irtaudu yhteiskunnasta ja tee mitä huvittaa. Työkieli on väännetty elämänasenteeksi. Oma juttu ( harrastus, intohimotyö) tee, joku oma juttu yksin. Universumilta uupuu puhekielen ymmärrys.

Oon kuvitellu 30 v miten olisin miljonääri ja mitä kaikkea tekisin kun saan lottovoiton. - ei oo näkynyt.

Olen koko aikuisikäni kaivannut nuoruudenrakkauttani takaisin ja kuvitellut miten olen jonain päivänä hänen kanssaan taas, olen tehnyt monia asioitakin sen eteen - ei oo näkyny

Joka ikinen päivä ajattelen laihuutta, laihtumista ja entistä hoikkaa minääni - ei oo näkyny

Olipa kiva lukea muiden onnistuneita kokemuksia! Itse olen tyyliin puolivillaisesti käyttänyt tätä vetovoimanlakia ja tähän mennessä kaikki asiat ovat toteutuneet. Jos eivät, olen jälkeenpäin todennut, että olipa hyvä, ettei toteutunutkaan, tuohan olisi ollut ihan väärä suunta tai muuten huono juttu pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi haluamani työpaikka -> firma menee konkkaan 3 vuoden päästä.

Manifestoin nykyisin asuinpaikkani ja työpaikkani. Työpaikkaa varten kirjoitin listan, jonka kaikki osat toteutuivat. En vaan laittanut listaan, että työpaikassa pitäisi olla myös hyvä johto, joten sain haluamani työpaikan, mutta huonolla johdolla. Tästä viisastuneena aion tänä vuonna tehdä uuden listan, joka on entistä tarkempi ja pistää vielä loppuun lauseen "Tämä tai vielä parempaa".

Halusin käydä eräässä taidenäyttelyssä Japanissa, mutta se sattui olemaan ihan väärällä puolella maata ja väärään aikaan. Pääsin ensimmäiselle matkalle Japaniin ja kun saavuttiin ystävän kanssa matkakohteeseen, haluamani näyttely olikin siirtynyt sinne. Joten pääsin näkemään sen.

Halusin tietyn taidekirjan. Olen ammatiltani taiteilija ja opiskellut taidetta. Harmi vaan, ettei kyseiseltä taiteilijalta oltu ikinä julkaistu taidekirjaa, vaikka hänellä oli jo kymmenien vuosien pituinen hyvin menestynyt ura takanaan. Pidin silti mielessä, että vielä joskus minulla on tuon taiteilijan taidekirja. Nykyään minulla on se. Kesti 15 vuotta, mutta lopulta taidekirja julkaistiin.

Halusin tietyn sinisen sävyisen ja muotoisen teepannun enintään 20 eurolla. Pidin sen mielessä päättäväisesti, että en halua minkään muun väristä tai muotoista tai hintaista teepannua. Merkillä ei ollut väliä. 2 viikon päästä äitini kertoi nähneensä ostosreissullaan sinisen teepannun. Menin katsomaan sitä ja se oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Täysin oikea väri ja muoto. En edes tiennyt, että sellaisia on, mutta luotin, että saan sen, enemmin tai myöhemmin. Se maksoi 19 euroa.

Tässä pitää olla sellainen päättäväinen terrieri, että enemmin tai myöhemmin saan sen. Piste. Ei tarvitse keksiä miten ja missä ja milloin, jos ei ole tiettyjä saavutettavia päivämääriä esim. muutto ja uusi asunto aikaan X mennessä tai lapsi ikään Y mennessä, koska muutoin on liian myöhä. Pitää asian mielessä, tekee minkä pystyy asian eteen esim. etsii ja hakee niitä asuntoja.

Jos jokin asia ei järjesty, sitten se ei vaan ole tarkoitettu niin. Joko ei ollenkaan, koska se sotii elämäntehtävää vastaan tai sitten ei ole oikea aika. Tai olet menossa tietämättäsi väärään suuntaan, josta tulisi ongelmia myöhemmin.

HYVIN simppeli ja järjellä ajateltuna monimutkainen. Mutta tämä toimiikin tunteella, ei järjellä. Ja pitää pitää hauskaa! Henkisyys ja itsensä kehittäminen ei ole niin haudanvakavaa, vaan päämääränä olisi onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi (jos sitä haluaa) elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva lukea muiden onnistuneita kokemuksia! Itse olen tyyliin puolivillaisesti käyttänyt tätä vetovoimanlakia ja tähän mennessä kaikki asiat ovat toteutuneet. Jos eivät, olen jälkeenpäin todennut, että olipa hyvä, ettei toteutunutkaan, tuohan olisi ollut ihan väärä suunta tai muuten huono juttu pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi haluamani työpaikka -> firma menee konkkaan 3 vuoden päästä.

Manifestoin nykyisin asuinpaikkani ja työpaikkani. Työpaikkaa varten kirjoitin listan, jonka kaikki osat toteutuivat. En vaan laittanut listaan, että työpaikassa pitäisi olla myös hyvä johto, joten sain haluamani työpaikan, mutta huonolla johdolla. Tästä viisastuneena aion tänä vuonna tehdä uuden listan, joka on entistä tarkempi ja pistää vielä loppuun lauseen "Tämä tai vielä parempaa".

Halusin käydä eräässä taidenäyttelyssä Japanissa, mutta se sattui olemaan ihan väärällä puolella maata ja väärään aikaan. Pääsin ensimmäiselle matkalle Japaniin ja kun saavuttiin ystävän kanssa matkakohteeseen, haluamani näyttely olikin siirtynyt sinne. Joten pääsin näkemään sen.

Halusin tietyn taidekirjan. Olen ammatiltani taiteilija ja opiskellut taidetta. Harmi vaan, ettei kyseiseltä taiteilijalta oltu ikinä julkaistu taidekirjaa, vaikka hänellä oli jo kymmenien vuosien pituinen hyvin menestynyt ura takanaan. Pidin silti mielessä, että vielä joskus minulla on tuon taiteilijan taidekirja. Nykyään minulla on se. Kesti 15 vuotta, mutta lopulta taidekirja julkaistiin.

Halusin tietyn sinisen sävyisen ja muotoisen teepannun enintään 20 eurolla. Pidin sen mielessä päättäväisesti, että en halua minkään muun väristä tai muotoista tai hintaista teepannua. Merkillä ei ollut väliä. 2 viikon päästä äitini kertoi nähneensä ostosreissullaan sinisen teepannun. Menin katsomaan sitä ja se oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Täysin oikea väri ja muoto. En edes tiennyt, että sellaisia on, mutta luotin, että saan sen, enemmin tai myöhemmin. Se maksoi 19 euroa.

Tässä pitää olla sellainen päättäväinen terrieri, että enemmin tai myöhemmin saan sen. Piste. Ei tarvitse keksiä miten ja missä ja milloin, jos ei ole tiettyjä saavutettavia päivämääriä esim. muutto ja uusi asunto aikaan X mennessä tai lapsi ikään Y mennessä, koska muutoin on liian myöhä. Pitää asian mielessä, tekee minkä pystyy asian eteen esim. etsii ja hakee niitä asuntoja.

Jos jokin asia ei järjesty, sitten se ei vaan ole tarkoitettu niin. Joko ei ollenkaan, koska se sotii elämäntehtävää vastaan tai sitten ei ole oikea aika. Tai olet menossa tietämättäsi väärään suuntaan, josta tulisi ongelmia myöhemmin.

HYVIN simppeli ja järjellä ajateltuna monimutkainen. Mutta tämä toimiikin tunteella, ei järjellä. Ja pitää pitää hauskaa! Henkisyys ja itsensä kehittäminen ei ole niin haudanvakavaa, vaan päämääränä olisi onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi (jos sitä haluaa) elämä.

Niin, jos kohdallasi vetovoimanlaki toimii, niin ymmärrän miksi kannatat Loaa. Kohdallani on kuitenkin niin, että jos olen ollut iloinen ja kiitollinen jostakin, niin takuuvarmasti on kiitollisuuden aihe viety ja kysytty: "No vieläkö sinulla on...?" Eikä kyse ole siitä, että erityisemmin luettelisin mitä on, mutta jotenkin kokemus vaiennetuksi tulemisesta ja juurikin kipeiden kokemusten ja haavoittuvaisuuden esiintuomisesta on maksettu takaisin runsain mitoin. " Ai, tämä satuttaa sinua, no näinpä siis teen, koska minulla on oikeus ja sinä olet kontrollifriikki, jos loukkaannut tai pahoitat mielesi. " Onko ihme, jos en suuremmin perusta LoAsta? Viimeksi tänään minulle entuudestaan tuntematon romaninainen totesi: "Olet ruma ja lihava, sori" En ole tietääkseni haukkunut ketään rumaksi ja lihavaksi vaan puolustanut jokaisen oikeutta olla hyväksytty kehossaan. Puolestani näin on kylläkin tehty. Se on fakta ettei jokainen viehäty jokaisesta ja ulkonäön suhteen makuja on monia. Se, että olen vastoinkäymisiä kohdatessa todennut, että okei tämä on elämää ja toisinaan käy näinkin, ei kuitenkaan oikeuta heittämään samaa kommenttia minulle. Ilkeys on ilkeyttä ja pahuus pahuutta, eikä niille löydy näkökulmaa, joka selittäisi korkeampaa hyvää. Tietenkin minussakin on ärsyttävät puoleni ja ärsykkeeni, mutta jokaisessa on. Ei täydellisyyden pitäisi olla vaatimuksena onnelliseen elämään.

Kyllä, jos lopputuloksena on iloisempi, onnellisempi ja sosiaalisempi elämä, niin miksipä ei, mutta silloin kun Loaa käytetään koston välineenä, niin ei. Koska eihän se ilmeisesti toimi kuitenkaan kostajien suuntaan.

no ei toimi, pelkkää hörhöilyä koko "laki".

Toimii se, tiedän sen omasta ja läheisteni kokemuksista. Esimerkkitapauksena lapseni.

8-vuotiaaana lapsi haaveili eräästä mahdottomalta tuntuvasta jutusta harrastukseensa liittyen. Sanoi sen ääneen meille vanhemmille ja kirjoitti päiväkirjaansa.

Sitten jatkoi harrastustaan ja treenasi kovasti. Ihan puun takaa puskasta lapselle tuli mahdollisuus osallistua tähän unelmiensa tapahtumaan juuri siinä roolissa josta oli haaveillut, koska joku muu oli perunut osallistumisensa ja lapsen entinen opettaja oli tullut ajatelleeksi että lapsi olisi tähän varmasti sopiva ja otti meihin yhteyttä.

Tuosta hetkestä kun lapsi sanoitti unelmansa kului nelisen vuotta sen toteutumiseen.

Esimerkkejä olisi kymmenittäin. Mahdottomalta tuntuvat asiat ovat käyneet toteen mitä erikoisimpien sattumusten kautta.

Juju on siinä että pitää päättää mitä haluaa, kirjoittaa se ylös ja ottaa pieniä määrätietoisia askelia unelmaa kohti.

Pakko ei ole uskoa tai käyttää LOAaa, mutta harmittaa niiden puolesta jotka eivät anna sille mahdollisuutta vaan taistelevat jatkuvasti tuulimyllyjä vastaan.

Minä uskon manifestointiin ja vetovoiman lakiin. Myös ihan sillä "yliluonnollisella" tasolla. Keräsin mielessäni piirteitä, jotka olisivat olleet ihanne kumppanissa. Huonossa avioliitossa ollessani havainnoin ympäristöä ja mietin, että olisipa tuollainen, joka näyttää mulla kännykältään hassuja videoita, olisipa sellainen, jolle voi aina viestitellä kaiken, vaikkapa, että ostin tämmösen paidan ja tein tommosta ruokaa, olispa pyyteetöntä läheisyyttä antava, jne... Lista oli jopa niin mahdoton, että en uskonut siihen ihan itsekään. Mutta heti eron jälkeen ensimmäinen oli juuri kaikkea sitä. Ei tarvinnut kohdata yhtään torveloita ja huonoja treffejä.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut ihan huikeita asioita, enkä enää usko sattumaan ollenkaan.

Olen nyt tutustunut laajasti aiheeseen. Alkulähteeseen, oman sielumme suunnitelmaan yms ja kaikki käy järkeen paljon paremmin kuin yksikään uskonto tai kaiken kieltäminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon manifestointiin ja vetovoiman lakiin. Myös ihan sillä "yliluonnollisella" tasolla. Keräsin mielessäni piirteitä, jotka olisivat olleet ihanne kumppanissa. Huonossa avioliitossa ollessani havainnoin ympäristöä ja mietin, että olisipa tuollainen, joka näyttää mulla kännykältään hassuja videoita, olisipa sellainen, jolle voi aina viestitellä kaiken, vaikkapa, että ostin tämmösen paidan ja tein tommosta ruokaa, olispa pyyteetöntä läheisyyttä antava, jne... Lista oli jopa niin mahdoton, että en uskonut siihen ihan itsekään. Mutta heti eron jälkeen ensimmäinen oli juuri kaikkea sitä. Ei tarvinnut kohdata yhtään torveloita ja huonoja treffejä.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut ihan huikeita asioita, enkä enää usko sattumaan ollenkaan.

Olen nyt tutustunut laajasti aiheeseen. Alkulähteeseen, oman sielumme suunnitelmaan yms ja kaikki käy järkeen paljon paremmin kuin yksikään uskonto tai kaiken kieltäminen.

Mulla parisuhteesta ihan samanlainen kokemus. Vaikean eron jälkeen kirjoitin tarkan kuvauksen millaisen miehen haluaisin, siis keskityin kuvaamaan luonnetta ja sitä miten hän kohtelee minua. Ja sen löysin. Juhlitaan ihan just meidän 20-vuotishääpäivää.,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon manifestointiin ja vetovoiman lakiin. Myös ihan sillä "yliluonnollisella" tasolla. Keräsin mielessäni piirteitä, jotka olisivat olleet ihanne kumppanissa. Huonossa avioliitossa ollessani havainnoin ympäristöä ja mietin, että olisipa tuollainen, joka näyttää mulla kännykältään hassuja videoita, olisipa sellainen, jolle voi aina viestitellä kaiken, vaikkapa, että ostin tämmösen paidan ja tein tommosta ruokaa, olispa pyyteetöntä läheisyyttä antava, jne... Lista oli jopa niin mahdoton, että en uskonut siihen ihan itsekään. Mutta heti eron jälkeen ensimmäinen oli juuri kaikkea sitä. Ei tarvinnut kohdata yhtään torveloita ja huonoja treffejä.

Muutenkin elämässäni on tapahtunut ihan huikeita asioita, enkä enää usko sattumaan ollenkaan.

Olen nyt tutustunut laajasti aiheeseen. Alkulähteeseen, oman sielumme suunnitelmaan yms ja kaikki käy järkeen paljon paremmin kuin yksikään uskonto tai kaiken kieltäminen.

Mulla parisuhteesta ihan samanlainen kokemus. Vaikean eron jälkeen kirjoitin tarkan kuvauksen millaisen miehen haluaisin, siis keskityin kuvaamaan luonnetta ja sitä miten hän kohtelee minua. Ja sen löysin. Juhlitaan ihan just meidän 20-vuotishääpäivää.,

Mulle kävi samoin. Löysin itseasiassa vielä paremman, mitä kuvailin paperille.

Näissä on mahtava ja rikkumaton logiikka. Toimii jos manifestaat tarpeeksi ja ei toimi jos et manifestaa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kiva lukea muiden onnistuneita kokemuksia! Itse olen tyyliin puolivillaisesti käyttänyt tätä vetovoimanlakia ja tähän mennessä kaikki asiat ovat toteutuneet. Jos eivät, olen jälkeenpäin todennut, että olipa hyvä, ettei toteutunutkaan, tuohan olisi ollut ihan väärä suunta tai muuten huono juttu pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi haluamani työpaikka -> firma menee konkkaan 3 vuoden päästä.

Manifestoin nykyisin asuinpaikkani ja työpaikkani. Työpaikkaa varten kirjoitin listan, jonka kaikki osat toteutuivat. En vaan laittanut listaan, että työpaikassa pitäisi olla myös hyvä johto, joten sain haluamani työpaikan, mutta huonolla johdolla. Tästä viisastuneena aion tänä vuonna tehdä uuden listan, joka on entistä tarkempi ja pistää vielä loppuun lauseen "Tämä tai vielä parempaa".

Halusin käydä eräässä taidenäyttelyssä Japanissa, mutta se sattui olemaan ihan väärällä puolella maata ja väärään aikaan. Pääsin ensimmäiselle matkalle Japaniin ja kun saavuttiin ystävän kanssa matkakohteeseen, haluamani näyttely olikin siirtynyt sinne. Joten pääsin näkemään sen.

Halusin tietyn taidekirjan. Olen ammatiltani taiteilija ja opiskellut taidetta. Harmi vaan, ettei kyseiseltä taiteilijalta oltu ikinä julkaistu taidekirjaa, vaikka hänellä oli jo kymmenien vuosien pituinen hyvin menestynyt ura takanaan. Pidin silti mielessä, että vielä joskus minulla on tuon taiteilijan taidekirja. Nykyään minulla on se. Kesti 15 vuotta, mutta lopulta taidekirja julkaistiin.

Halusin tietyn sinisen sävyisen ja muotoisen teepannun enintään 20 eurolla. Pidin sen mielessä päättäväisesti, että en halua minkään muun väristä tai muotoista tai hintaista teepannua. Merkillä ei ollut väliä. 2 viikon päästä äitini kertoi nähneensä ostosreissullaan sinisen teepannun. Menin katsomaan sitä ja se oli juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Täysin oikea väri ja muoto. En edes tiennyt, että sellaisia on, mutta luotin, että saan sen, enemmin tai myöhemmin. Se maksoi 19 euroa.

Tässä pitää olla sellainen päättäväinen terrieri, että enemmin tai myöhemmin saan sen. Piste. Ei tarvitse keksiä miten ja missä ja milloin, jos ei ole tiettyjä saavutettavia päivämääriä esim. muutto ja uusi asunto aikaan X mennessä tai lapsi ikään Y mennessä, koska muutoin on liian myöhä. Pitää asian mielessä, tekee minkä pystyy asian eteen esim. etsii ja hakee niitä asuntoja.

Jos jokin asia ei järjesty, sitten se ei vaan ole tarkoitettu niin. Joko ei ollenkaan, koska se sotii elämäntehtävää vastaan tai sitten ei ole oikea aika. Tai olet menossa tietämättäsi väärään suuntaan, josta tulisi ongelmia myöhemmin.

HYVIN simppeli ja järjellä ajateltuna monimutkainen. Mutta tämä toimiikin tunteella, ei järjellä. Ja pitää pitää hauskaa! Henkisyys ja itsensä kehittäminen ei ole niin haudanvakavaa, vaan päämääränä olisi onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi (jos sitä haluaa) elämä.

Niin, jos kohdallasi vetovoimanlaki toimii, niin ymmärrän miksi kannatat Loaa. Kohdallani on kuitenkin niin, että jos olen ollut iloinen ja kiitollinen jostakin, niin takuuvarmasti on kiitollisuuden aihe viety ja kysytty: "No vieläkö sinulla on...?" Eikä kyse ole siitä, että erityisemmin luettelisin mitä on, mutta jotenkin kokemus vaiennetuksi tulemisesta ja juurikin kipeiden kokemusten ja haavoittuvaisuuden esiintuomisesta on maksettu takaisin runsain mitoin. " Ai, tämä satuttaa sinua, no näinpä siis teen, koska minulla on oikeus ja sinä olet kontrollifriikki, jos loukkaannut tai pahoitat mielesi. " Onko ihme, jos en suuremmin perusta LoAsta? Viimeksi tänään minulle entuudestaan tuntematon romaninainen totesi: "Olet ruma ja lihava, sori" En ole tietääkseni haukkunut ketään rumaksi ja lihavaksi vaan puolustanut jokaisen oikeutta olla hyväksytty kehossaan. Puolestani näin on kylläkin tehty. Se on fakta ettei jokainen viehäty jokaisesta ja ulkonäön suhteen makuja on monia. Se, että olen vastoinkäymisiä kohdatessa todennut, että okei tämä on elämää ja toisinaan käy näinkin, ei kuitenkaan oikeuta heittämään samaa kommenttia minulle. Ilkeys on ilkeyttä ja pahuus pahuutta, eikä niille löydy näkökulmaa, joka selittäisi korkeampaa hyvää. Tietenkin minussakin on ärsyttävät puoleni ja ärsykkeeni, mutta jokaisessa on. Ei täydellisyyden pitäisi olla vaatimuksena onnelliseen elämään.

Kyllä, jos lopputuloksena on iloisempi, onnellisempi ja sosiaalisempi elämä, niin miksipä ei, mutta silloin kun Loaa käytetään koston välineenä, niin ei. Koska eihän se ilmeisesti toimi kuitenkaan kostajien suuntaan.

Tuohan on ihan ymmärrettävää ja kamalaa. Sinua on kohdeltu huonosti, joten alitajuinen tai tietoinen olettamuksesi on, että hyvä viedään pois, ihmiset satuttavat, elämä on julmaa ja minua kohdellaan huonosti. Tai mitä muuta siellä nyt onkaan. Se on normaalia, kun on elänyt traumaattiset elämän. Tiedän mistä puhun, sillä kasvoin psykopaatin lapsena ja henkistä, fyysistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa kesti reippaasti yli 20 vuotta. Yksin olen saanut selvitä aina, ja edelleenkin joudun selviämään yksin keski-ikäisenä ikisinkkuna. Olen joutunut kohtamaan itseni, traumani ja eritoten muiden ihmisten minuun istuttamat väärät uskomukset ja tunnetilat, ja se tie on ollut yksinäinen ja pitkä. Se ei silti ole estänyt vetovoimaa toimimasta, kuten esimerkeistäni kerroin.

Isälläni oli tapana aina sanoa, että jos jotain hyvää sattuu, niin kohta varmasti sattuu jotain kamalaa. Ja aina sattui – koska isäni odotti sitä. Ihan sataprosenttisella varmuudella hän odotti, että kohta se salama iskee tänne risukasaan, jonne aurinko vähän paistoi ja kas, sinnehän se salama sitten iski. Yhtään isä ei nauttinut positiivisista asioista vaan alkoi odottaa heti, että nyt heti kohta sattuu jotain kamalaa, koska niin kuuluu käydä ja käy aina.

Äitini manaa aina uuden auton saatuaan, että kohta siihen kuitenkin tulee jotain vikaa. Niin tuleekin. Yleensä jo ensimmäisen kuukauden aikana, vaikka auto olisi juuri katsastettu ja priimakunnossa. Hänkin odottaa sataprosenttisella varmuudella, että kohta auto kosahtaa ja tarvitsee remontin. Ensimmäiseksi aina auton saatuaan äiti alkaa puhua remontista ja ryhtyy valmistautumaan siihen henkisesti ja taloudellisesti.

Tunnetila, se, mikä meissä on päällä koko ajan, kertautuu meille takaisin. Se, mihin uskomme 100% varmuudella, kertautuu takaisin. Siksi tämä onkin niin hirvittävän surullista aina, kun kuulen ihmisistä, jotka uskovat olevansa pahoja, hirveitä jne. vain siksi, että joku muu on saanut heidät uskomaan siihen, ja he ovat varmoja, että elämässä ei voi koskaan tapahtua mitään hyvää heille, koska ei tähänkään mennessä ole tapahtunut. He jäävät siihen kehään, joka on jo ihan psykologinen fakta, ei pelkkää huuhaata. Lämmin suositus muuten Juha Klaavun kirjalle ”Lapsuuden kehityksellinen trauma” tästä asiasta sekä Yle Areenasta dokkari ”Mielen salattu voima”.

Vetovoiman lailla ei voi vahingoittaa muita. Kuten ei voi manipuloida ketään tiettyä ihmistä omakseen tai muuta vastaavaa. Se ei toimi niin, koska vetovoiman laki vastaa yksilöllisesti henkilölle itselleen, ei muille sen henkilön puolesta.  Tyyliin minä en voi vetovoimalla vaikka vetää puoleeni äidin puolesta autoa, joka ei hajoa – ja vaikka saisinkin äidille vetovoimalla tuliterän uuden Mersun lahjaksi minulta äidille, äiti saisi sen omalla uskomuksellaan remonttiin viimeistään 6kk sisään. Jos ei muuten, niin joku kolhisi autoa parkkihallissa tai vastaavaa.

Paha Silmä taas on konseptina ihan oma aiheensa, jos uskoo siihen, että kirouksilla ja pahoilla ajatuksilla voi satuttaa toisia ihmisiä. Siihenkin löytyy kirjallisuutta ja ihan loitsuja ja suojausvälineitä, jos uskoo Pahaan silmään, ja kokee, että muut aiheuttavat minulle hankaluuksia. Paha Silmä on maailmalla edelleen hyvin yleinen ja normaali juttu.