Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko äitejä, jotka ovat saaneet lapset teininä tai korkeintaan 22-vuotiaana ja ovat silti opiskelleet yliopistotutkinnon?
20.02.2017 |
Tapasin tänään 40-vuotiaan naisen, joka on tohtori. Tuli jostain syystä puhetta lapsista ja hän kertoi 25- ja 23-vuotiaista tyttäristään. Tiesin tohtorin iän etukäteen, koska se luki seminaariohjelmassa, mutta oli kuitenkin pakko kysyä, pitikö se paikkaansa.
Nainen oli edelleen tyttäriensä isän kanssa yhdessä, naimisiin menivät 18 vuotta täytettyään kahden lapsen vanhempina.
Kommentit (64)
Tunnen pari. Lapsi/lapset saatu 19-21 -vuotiaana. Yliopisto-opinnot aloitettu +25-vuotiaana, miehet jo työelämässä ja tutkintonsa tehneet. Nämä naiset ovat valmistuneet maistereiksi kolmikymppisinä ja väitelleet tohtoriksi 35-vuotiaina. Työskentelevät tutkijoina.
Täytyy kyllä todeta, että itse lapset tutkinnon ja vakituisen työpaikan jälkeen saaneena, tiedän entistä varmemmin että MINUSTA ei olisi ikinä ollut opiskelemaan lasten kanssa. Vaatii kyllä tietynlaista päättäväisyyttä, itsekuria ja luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olen käynyt "vain" amk:n, mutta saanut ekan lapsen 20v vanhana. Vähän hassu kysymys että onko käynyt yliopiston, moni käy amk:n näinä päivinä ja yhtälailla voisi ajatella että se jää käymättä jos saa lapsen. Itse en yliopistolta löytänyt mitään kiinnostavaa (jolla siis töitäkin saisi, kiinnostava ala pelkästään ei riittänyt kun perheen ajatteli perustaa).
Nyt olen miettinyt yliopisto-opintoja, kaksi lastani ei oke sille este, lähinnä se pääseekö sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, itseni. Olin 20v kun lapseni syntyi. Valmistun vuoden kuluttua amk:sta. Olen äitikaveriporukkani ainoa, jolla on amistutkintoa korkeampi tutkinto. Mulla siis yo-pohja taustalla.
Jostain syystä tätä hämmästellään kamalasti, vaikka mulle oli ihan itsestäänselvyys hakea korkeakouluun vaikka olinkin äiti. Miksi ihmeessä joku amiksen käyminen olisi yhtäkkiä vaihtoehto, jos se ei ole ennenkään ollut. Päinvastoin tuli lisää motivaatiota opiskella ja pärjätä.
En näköjään osaa enää lukeakaan. Kyse olikin yliopistosta eikä korkeakouluista ylipäätään. No tulipahan kerrottua.
- se, joka aikoo jatkaa dipaksi
No ei se keskeneräinen amk-tutkintokaan ole korkeakoulututkinto.
Juu ystäväni, tosin työttömänä tällä hetkellä.
Tunnen kaksi. Toinen on hammaslääkäri. Hän teki opiskelija-aikaan ensimmäiset lapsensa lääkäriksi opiskelevan miehensä kanssa opiskeluaikana ja perheen kolmas lapsi syntyi siitä lähes 10 vuotta myöhemmin.
Toinen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hänellä oli nuoruuselämä hieman hukassa ja hän tuli teinimutsiksi kesken koulunkäynnin. Tavattuaan nykyisen miehensä hän suoritti koulun loppuun, haki ja pääsi yliopistoon ja suoritti siellä maisterintutkinnon osittain työn ohessa. Uudesta liitosta on kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni vanhojen tansseissa, siis jatkoilla. Pidimme yhteiset yo-juhlat ja muutimme heti Helsinkiin, pääsimme kummatkin samaan yliopistoon.
Tokana vuotena tulin raskaaksi, vahingossa, ehkäisy petti ja jatkoimme opiskelua vuoropäivinä. Usein toinen meni aamuluennolle ja treffattiin yliopistolla, toinen meni lapsen kanssa kotiin.
Kun esikoinen oli vuoden, sanoimme kyllä toiselle lapselle ja tulin heti raskaaksi, kuten kolmannen kanssa. Kun kolmonen oli vuoden, valmistuimme ja saimme onneksi kummatkin töitä. Kaikki lapset menivät vuoden ikäisinä päivähoitoon, kun menimme töihin, meni vanhin lapsista eskariin.
Minun äitini tässä vaiheessa jäi yt-neuvotteluissa työttömäksi, sillä lapset sairastivat aika paljon ja kumpikaan meistä vanhemmista emme joutuneet olemaan töistä poissa.
Vuoden työssäolon jälkeen tuli viimeinen yllätysraskaus, syntymän jälkeen kohtu oli vaurioitunut ja lopulta kohtu poistettiin, joten ei enää raskauksia.
Kummatkin olemme pärjänneet hyvin työelämässä. Opiskeluaika oli helppoa, sitä otti kaiken vastaan luennoilla ja ei ollut mahdollista esim reputtaa .
Valmistuimme aikataulun mukaisesti.
Lapsille oli rankkaa, koska jouduimme olemaan mm kaikki kesät töissä mieheni kanssa ja tietenkin asuimme pienessä kodissa. Harva Helsingissä ostaa ensiasunnoksi 4 h ja keittiö.
Tohtoriksi asti ei meistä kummastakaan ollut mutta yliopistossa oleminen oli lähinnä mukavaa ajanvietettä. Ja edullisesti pärjättiin kun mm päivähoitomaksuja ollaan maksettu todella vähän.
Mikä ihmeen fanaatikko täällä vähän väliä tekee aloituksia nimenomaan 22-vuotiaana lapsen saaneista?
Itse tossa iässä sain lapsen ja valmistuin yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä menin lukion jälkeen ammattikouluun, sain lapseni juuri 22 täyttäneenä, tein töitä yli 10 vuotta ja aloitin yliopistossa 34-vuotiaana. Nyt teen gradua enkä taida lopettaa vielä siihenkään.
Minunkin tuttu on tohtori ja kirurgi ja neljän lapsen äiti. Ensimmäisen lapsen sai parikymppisenä ja muut lapset 10 vuoden sisällä, opiskeli samaan aikaan, tietty piti äitiyslomat välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minäkin itseni. Valmistuin 22-vuotiaaksi amk-tutkinnosta, sain esikoiseni samana vuonna. Tein 3 vuodessa kandin ja maisterin tutkinnon HY:ssä ja opiskelin vielä päälle toisen maisteritutkinnon. Sain vielä toisen lapsen tässä välissä. Tästä 10 vuotta aikaa. Olen aina ollut hyvin suunnitelmallinen ihminen, lapsetkin toivottuja.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapseni 16 vuotiaana, edelleen saman miehen kanssa yhdessä ja opiskelin kutsumusammattiini poliisiksi. Alla lukio ja sh opinnot.
Mikä noista on se yliopistokoulutus? Lukio, sh vai poliisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tiedän vain koulupudokkaita nuoria äitejä.
Muunlaisia ei ole. Kaikki nuoret äidit ovat koulupudokkaita. Lapsen saaminen parikymppisenä keskenkasvuisena nuorena pilaa elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä tämä juttu on että jos saa lapsen nuorena, niin ei käy koulujakaan. Käyhän ihmiset töissäkin, vaikka ovat saaneet lapsia.
Tiedän erikoislääkärin, saanut neljä lasta 22-30-vuotiaana. Myös miehensä on lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tiedän vain koulupudokkaita nuoria äitejä.
Muunlaisia ei ole. Kaikki nuoret äidit ovat koulupudokkaita. Lapsen saaminen parikymppisenä keskenkasvuisena nuorena pilaa elämän.
Jos olet itse ollut parikymppisenä keskenkasvuinen, se ei tarkoita sitä että kaikki olisivat. Olet vain katkera, kun sinun järjelläsi ei oltaisi samalla opiskeltu sekä kasvatettu lasta.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tämä juttu on että jos saa lapsen nuorena, niin ei käy koulujakaan. Käyhän ihmiset töissäkin, vaikka ovat saaneet lapsia.
No sitä minäkin mietin. Itse olen halunnut nuorena lapsia, halunnut opiskella ja tykännyt opiskella, ja molemmat tosi kivasti onnistunut hoitamaan. Olen käynyt töissäkin ja ollut äiti, se on kyllä rankempaa ja lapsilta enemmän pois kuin opiskelijaäiti, joka vastaa suoritteistaan vain itselleen.
Mun lähipiirissä on paljon nuorena äidiksi tulleita ja itsekin sain lapseni 21-vuotiaana. Joillain on yliopistotutkinto ja joillain amk-tutkinto. Lähipiirin nuorena äideiksi tulleet ovat koulutuksiltaan mm. sairaanhoitaja, tradenomi, varhaiskasvatuksen kandi, diplomi-insinööri ja minä itse filosofian maisteri. Kukaan ei ole jättänyt kouluttautumista toiselle asteelle tai peruskouluun. Tuntemani amikset ovat tulleet vanhemmiksi kolmekymppisinä tai eivät ole hankkineet lapsia. Koulupudokkaita en tunne. Eikä minulla ole tapana arvostella ihmisiä koulutuksen perusteella.
Tiedän mm. oman äitini ja itseni :) Molemmat vielä yksinhuoltajiakin. Useamman sukupolven akateemisesta ja pikkuvarakkaasta perheestä on äitikin lähtöisin, että tapahtuu tätä hieman paremmissakin piireissä :)
Ja käytönnön kannaltahan pääsääntöisesti yliopisto-opinnot ja lapsi on erittäin helppo yhdistää.
Minä. Sain lapseni 15 vuotiaana.