Aika monen AV-mamman "unelmien päivä" on hääpäivä. Kyllä täytyy elämän olla tyhjää.

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Se nyt vaan on kansainvälisesti syvemmän sitoutumisen merkki, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Itse en halua häitä ja varsinkaan sormusta, mutta mies on katollisesta perheestä ja hän ehdottomasti haluaa mennä naimisiin myöhemmin, joten miksi ei.

Alistut miehen uskonnolle? Ei jumalauta, uskonto saa sut tekemään asioita, mitä et halua.

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Miksi et ole mennyt naimisiin jokaisen seurustelukumppanisi kanssa jos kyse on hyvistä bileistä? Mikä logiikka?

Av-mamman elämä onkin yhtä unelmaa, hengaten täyteläiset päivät palstalla muita vähätellen.

Minusta oikeastaan kaikissa ketjuissa aiheesta täällä pilkataan tai paheksutan häähössöttäjiä ja tuota unelmien päivä-asennetta. Kaikki täällä ovat menneet naimisiin kahdestaan maistraatissa ja se on oikea tapa (menin siis noin itsekin ja olen av-mamma, m.o.t.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisen unelmien päivän merkitystä kunnon naisille latistavat homoliitot ja abien juhlissaan häämekkoja muistuttavat puvut. :(

Ei ne oo abeja, vaan wanhoja! Abit kirjoittaa ylioppilaiksi tänä keväänä, wanhat ovat lukion tokaluokkalaisia. #käsitteethaltuun

Onko teinen keskuudessa muotia kirjoittaa suomen sijasta hashtageja?

Tuota tuossa edellisessä oli kaikki sanat suomea, toisin kuin omassa viestissäai. 😂

Vierailija kirjoitti:

Ihanasti tuo unelmien päivä sokeria elämään.

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Miksi et ole mennyt naimisiin jokaisen seurustelukumppanisi kanssa jos kyse on hyvistä bileistä? Mikä logiikka?

Naimisiin mennään sen yhden ja parhaan kanssa vaikka ehkä ero tuleekin. Avioliitosta eroon pääseminen vaatii papereita toisin kuin avoliitto, lähtötilanne nyt vaan on enemmän selllainen, että pyritään pysymään yhdessä.

Ainakin minulle, tuntuu, että jenkeissä mennään naimisiin 21-vuotiaina sen ekan rakkauden kanssa sen enempää miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisen unelmien päivän merkitystä kunnon naisille latistavat homoliitot ja abien juhlissaan häämekkoja muistuttavat puvut. :(

Ei ne oo abeja, vaan wanhoja! Abit kirjoittaa ylioppilaiksi tänä keväänä, wanhat ovat lukion tokaluokkalaisia. #käsitteethaltuun

Onko teinen keskuudessa muotia kirjoittaa suomen sijasta hashtageja?

Tuota tuossa edellisessä oli kaikki sanat suomea, toisin kuin omassa viestissäai. 😂

#kirjoitantäntälleenkaikkiyhteenjaväitänetäosaanyhdyssanatjamuutenkinolenhassujatrendikäs

Vierailija kirjoitti:

Minusta oikeastaan kaikissa ketjuissa aiheesta täällä pilkataan tai paheksutan häähössöttäjiä ja tuota unelmien päivä-asennetta. Kaikki täällä ovat menneet naimisiin kahdestaan maistraatissa ja se on oikea tapa (menin siis noin itsekin ja olen av-mamma, m.o.t.).

Tämä tapa taitaa oikeasti olla Suomessa tosi yleinen. Olen ollut viimeksi oikeissa perinteisissä häissä vuonna 1992. Kaikenlaisia versioita pienistä maistraattihäistä on kyllä tullut nähtyä. Ja kirkkohäätkin joissa olen tuon jälkeen ollut on olleet sellaisia että ensin kirkko ja sitten kotiin kahville.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se naisille onkin unelma päivä ja unelmien toteutuminen.

Ajattalepa tuo naisen kannalta; unelman toteuduttua pääsee putsaamaan miehen lompakon, saa itselleen palvelijan, saa leikkiä päällikköä ja tuntea olevansa äijien äijä.

Kyllä kelpaa.

Eiköhän se nykyään ole niin päin, että mies pääsee tyhjentämään sen naisen lompakon. Naiset käy töissä siinä kun miehetkin. Ja ovat nykyään jo paremmin koulutettujakin. Suomalaisista miehistä suurin osa on tavallisia duunareita, ei niiden lompakossa tyhjentämistä ole. Eiköhän ne molempien rahat mene ihan siihen normaaliin elämiseen. Asuntolainaan, ruokaan ja lapsiin . Miehillä sen lisäksi autoihin ja moottoripyöriin (ja aika monella valitettavasti viinaan) Ja kyllähän se vieläkin on niin, että se mies saa ilmaisen piian. Naisella se vastuu niistä kotitöistä vieläkin vaan on. En tunne yhtään perhettä, joissa mies kantaisi päävastuun kodinpyörittämisestä. Että se siitä palveliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Se nyt vaan on kansainvälisesti syvemmän sitoutumisen merkki, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Itse en halua häitä ja varsinkaan sormusta, mutta mies on katollisesta perheestä ja hän ehdottomasti haluaa mennä naimisiin myöhemmin, joten miksi ei.

Alistut miehen uskonnolle? Ei jumalauta, uskonto saa sut tekemään asioita, mitä et halua.

Mitääää sä höpäät? 😂

1. En halua HÄITÄ tai sormusta, mutta ei minulla ole mitään AVIOLIITTOA vastaan.

2. Mieheni ei ole uskonnollinen, eikä hänen perheensä kovasti myöskään. Mutta hän HALUAA naimisiin, osasyy varmaan kasvatus.

3. Rakastan mieheäni. Avo- ja avioliiton ero on joku PAPERI, miksi en menisi hänen kanssaan naimisiin vaikka hän niin haluaa?

Mikä hääpäivä?

Olen ehta av-mamma, ja ollut vaan avoliitossa, enkä nykyisin siinäkään.

Puhu vaan omasta puolestasi, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Miksi et ole mennyt naimisiin jokaisen seurustelukumppanisi kanssa jos kyse on hyvistä bileistä? Mikä logiikka?

Naimisiin mennään sen yhden ja parhaan kanssa vaikka ehkä ero tuleekin. Avioliitosta eroon pääseminen vaatii papereita toisin kuin avoliitto, lähtötilanne nyt vaan on enemmän selllainen, että pyritään pysymään yhdessä.

Ainakin minulle, tuntuu, että jenkeissä mennään naimisiin 21-vuotiaina sen ekan rakkauden kanssa sen enempää miettimättä.

Eli seurustelet ihmisten kanssa joiden kanssa et haluakaan pysyä yhdessä? Okei. Ja montako paperia avioliitosta eroon pääseminen vaatii, kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Toivottavasti ei enää lakiteknisestikään. Sillä on todella epäreilua, että toiset sinkkunaiset saa leskeneläkettä ja toiset ei mitään. Laitan nyt toivoni h*moihin, että tuhoavat avioliiton lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olevan suhde pitäisi siis jotenkin ottaa vakavammin kuin joku muu suhde? No, lakiteknisesti kyllä, muuten ei.

Ei kai sitä ulkopuolisten tarvi ottaa yhtään mitenkään.

Tämähän on rouvasihmisten laajalti levittämä väite. Heidän liittonsa on enemmän ja parempaa kuin naimattomien, ihan sama onko naimaton ollut suhteessa ehkä kymmeniä vuosia pidempään ja onko esimerkiksi lapsia. Prinsessahäät erottavat nämä rouvat muista kuolevaisista.

Se nyt vaan on kansainvälisesti syvemmän sitoutumisen merkki, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Itse en halua häitä ja varsinkaan sormusta, mutta mies on katollisesta perheestä ja hän ehdottomasti haluaa mennä naimisiin myöhemmin, joten miksi ei.

Alistut miehen uskonnolle? Ei jumalauta, uskonto saa sut tekemään asioita, mitä et halua.

Mitääää sä höpäät? 😂

1. En halua HÄITÄ tai sormusta, mutta ei minulla ole mitään AVIOLIITTOA vastaan.

2. Mieheni ei ole uskonnollinen, eikä hänen perheensä kovasti myöskään. Mutta hän HALUAA naimisiin, osasyy varmaan kasvatus.

3. Rakastan mieheäni. Avo- ja avioliiton ero on joku PAPERI, miksi en menisi hänen kanssaan naimisiin vaikka hän niin haluaa?

Eli nyt avioliiton syynä on jo miehen katolinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Miksi et ole mennyt naimisiin jokaisen seurustelukumppanisi kanssa jos kyse on hyvistä bileistä? Mikä logiikka?

Naimisiin mennään sen yhden ja parhaan kanssa vaikka ehkä ero tuleekin. Avioliitosta eroon pääseminen vaatii papereita toisin kuin avoliitto, lähtötilanne nyt vaan on enemmän selllainen, että pyritään pysymään yhdessä.

Ainakin minulle, tuntuu, että jenkeissä mennään naimisiin 21-vuotiaina sen ekan rakkauden kanssa sen enempää miettimättä.

Eli seurustelet ihmisten kanssa joiden kanssa et haluakaan pysyä yhdessä? Okei. Ja montako paperia avioliitosta eroon pääseminen vaatii, kaksi?

En, mutta kun olin 19-vuotias ja eka poikaystäväni halusi naimisiin, niin en todellakaan suostunut.

Jos nykyinen kysyu minua ollessani vailla 28-vuotias, niin heti realistisempaa.

No ei kyllä pätkääkään kiinnosta, mikä on kenenkin prinsessapäivä. Usein ne prinsessat vaan esittävät elävänsä täydellistä elämää tupperware-kippojensa kanssa ja ovat oikeasti katkeria muille ihan kaikesta. Rakkaus tekee vapaaksi, kaikki muu on yksi lysti. Eletään ja annetaan toistenkin elää <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai pitäis jättää hyvät bileet väliin, koska ehkä erotaan? Mikä logiikka?

Miksi et ole mennyt naimisiin jokaisen seurustelukumppanisi kanssa jos kyse on hyvistä bileistä? Mikä logiikka?

Naimisiin mennään sen yhden ja parhaan kanssa vaikka ehkä ero tuleekin. Avioliitosta eroon pääseminen vaatii papereita toisin kuin avoliitto, lähtötilanne nyt vaan on enemmän selllainen, että pyritään pysymään yhdessä.

Ainakin minulle, tuntuu, että jenkeissä mennään naimisiin 21-vuotiaina sen ekan rakkauden kanssa sen enempää miettimättä.

Eli seurustelet ihmisten kanssa joiden kanssa et haluakaan pysyä yhdessä? Okei. Ja montako paperia avioliitosta eroon pääseminen vaatii, kaksi?

En, mutta kun olin 19-vuotias ja eka poikaystäväni halusi naimisiin, niin en todellakaan suostunut.

Jos nykyinen kysyu minua ollessani vailla 28-vuotias, niin heti realistisempaa.

Kylläpä on sekava elämänkatsomus.

Itse en koskaan haaveillut häistä tai hääpäivästä. En jaksaisi moiseen rumbaan lähteä. Ei kiinnosta prinsessaleikit. Naimisiin mentiin parin todistajan läsnäollessa (eikä olisi ollu niitäkään, mutta laki vaatii). Mutta ehkä en vaan ole juhlaihminen. Menkööt ne hienosti naimisiin jotka jaksaa nähdä sen vaivan. Mutta en jaksa uskoa, että se on  läheskään kaikkien naiset "unelma päivä". Minulle unelmapäivä on ehkä kaunis ja lämmin kesäpäivä  jonka saan viettää lasten kanssa meren rannalla. Näitä onkin ollut paljon. En kaipaa olla juhlien keskipisteenä.