Paniikkikohtauksesta(?) selviäminen töissä

Muistan lukeneeni jostain lääkärijutusta että mikäli yksikin paniikkikohtaus lyö niinsanotusti täysillä läpi, niin siitä toipuminen saattaa kestää jopa vuoden pari! Siksi kohtaus pitäisi saada estettyä mahdollisimman pian esim. rauhoittavalla pillerillä.

Siihen ei masennuslääkkeet pysty.

Vierailija kirjoitti:

Onko jollain vinkkejä siihen miten saan vatsani rauhoittumaan noissa paniikkikohtauksissa.? Ensimmäiseksi täytyy aina rynnii vessaan kun vatsa menee ihanruikulille ( vaikken siis olisi syönytkään mitään huonoa) johtuu vaan niin kovasta paniikista ja sen pelosta, että päästän housuun yleisellä paikalla.

Mulla on ns. jännittäjän vatsa. Vatsa saattaa muljahtaa sekaisin ja löysäksi ihan hetkessä ja suoli tyhjenee kokonaan, jos alan jännittämään tai pelkäämään tai panikoimaan jotain asiaa tai tilannetta.

Minulla on tuohon vaivaan Librax-niminen lääke eli se relaksoi vatsan ja mielen. Kyseinen lääke ollut tunnettu ja suosittu jo monta kymmentä vuotta, ja sitä otetaan vain tarvittaessa. Joskus otan sitä kaiken varalta jos tiedän että tuleva tilanne saattaa jännittää.

Jos olet vielä koeajalla, niin ei kyllä kannata mistöön paniikkihäiriöstä kertoa. Nykyajan työelämä on sen verran raakaa, että stressiherkät henkilöt tippuvat aika nopeasti pois. Selitä sen sijaan esimerkiki juurikin niskaongelmaa tms. muuta, joka on paljon hyväksyttävämpää. Samalla kerro, että olet jo tilannut ajan fyssarille/hierojalle, jotta saat hermot kohdilleen.  Ja hierojalle mars, jotta niskat pysyvät kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni jostain lääkärijutusta että mikäli yksikin paniikkikohtaus lyö niinsanotusti täysillä läpi, niin siitä toipuminen saattaa kestää jopa vuoden pari! Siksi kohtaus pitäisi saada estettyä mahdollisimman pian esim. rauhoittavalla pillerillä.

Siihen ei masennuslääkkeet pysty.

Tätä olen kuullut viljeltävän mutta se ei kyllä todellakaan läheskään aina ole noin ja ei kannata edes ajatella sitä noin. Herättää vaan lisää pelkoa kohtauksista ja niiden "katastrofaalisista" vaikutuksista koko elämään. Tästä selviää kun saa ajatusmallit kuntoon. Ihan oikeasti selviää.

Itsellä vaativa stressaava työ

Työ itsessään aiheuttaa painetta joka purkautuu paniikkikohtaukseesa

Itken herkästi kohtauksen aikana

Monet yhteistyökumppanit pitävät minua hulluna

hävettää tauti puhkesi 45 vuotiaana

Ihmiset jotka todistaa paniikkikohtausta ei kohtele enää normaali ihmisenä.

siitä tulee hullun stigma

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka todistaa paniikkikohtausta ei kohtele enää normaali ihmisenä.

siitä tulee hullun stigma

Hmm, en jotenki usko?? :) Koska niin moni on saanu paniikkikohtauksen tai useampia.. Mut jos on joku bisnesala, niin ehkä sit se ei oo niin "hyvä", mut jos on joku hoito-ala, niin jotenki uskoisin et ihmiset ymmärtää..?? Koska niin moni on saanu niitä...

Itse luulin saavani paniikkikohtauksia ja niin arvioivat lääkäritkin kunnes melkein sattumankauppaa selvisi, että mulle on puhjennut astma. Osui päivystyksessä vastaan alan erikoislääkäri, joka yksinkertaisesti kuunteli hengitystäni. Vinkunaa ja rahinaa ynnä lyhyt uloshengitysvaihe antoivat aiheen PEF-seurantaan ja sain astmadiagnoosin kohtuullisen pian.

Kyllähän sitä hermostui, kun henki ei kulje ja rintaa puristaa. Sitten alkaa haukkomaan ilmaa ja lopulta hyperventiloi. Pahimpien kohtausten aikana kuvittelin jo saaneeni sydänkohtauksen. Kohtaukset harvenivat ja 10 v on mennyt melko mukavasti.

Olet löytänyt keinoja selvitä tilanteesta, tämä on kaikista paras lääke paniikkiin. Luultavasti noi kohtaukset loppuvat, kun työyhteisö käy tarpeeksi tutuksi.

Mulla ilmenee paniikkikohtauksessa kanssa noita fyysisia ongelmia, mutta niiden kanssa oon oppinut itse elämään aika hyvin. Uudessa kohtauksessa pelottaa vaan aina se henkinen puoli ja siksi niitä paniikkikohtauksia pelkäänkin. Aina kohtauksen aikana on tosi epätodellinen ja sekava olo, pakko pyöritellä silmiä ja näppäillä puhelinta että saan ajatukset kohtauksesta muualle. Tuntuu aina että vajoais johonkin psykoosiin ja se on ihan hirveetä. Sitte kohtaus menee ohi ja oon taas ihan normaali. Onko muilla miten paljon tota vai onko teillä enemmän fyysinen vaiva?

Löysin tämän ketjun kun googletin "paniikkikohtaus töissä". Olipas huojentavaa lukea että en ole vaivan kanssa yksin. Aloitin muutama viikko sitten uudessa työssä ja kesken kokouksen alkoi sydän hakkaamaan ja silmissä sumeni. Hoipuin vessaan ja istuin lattialla, olin varma että kuolen siihen paikkaan. Lähdin päivystykseen. Somaattiset syyt suljettiin pois eli paniikkikohtaushan se oli. Sain beetrasalpaajia. Ylihuomenna uusi kokous ja mietin vain, mitä jos kohtaus uusiutuy

Edellinen jatkaa: myös minusta tuntuu, että nyt pitäisi ns.näyttää kyntensä ja osoittaa olevansa pätevä. Työ on määräaikainen, mutta jatkoon olisi mahdollisuus. Tuntuu että olen pilannut mahdollisuuteni.

Olen sairastanut samaa vaivaa noin 10 vuotta. Ensimmäinen kohtaus iski väsyneenä kauppajonossa. Sittemmin on ahdistanut kaikki asiointi kaupassa. Valitsen pieniä kauppoja, joista pääsee tarvittaessa nopeasti ulos. Myös kokouksissa tekee välillä pahaa, tuntuu että henki loppuu ja vatsassa pyörii. Olin ennen sosiaalinen ihminen ja viihdyin ihmisten kanssa. Nykyään en hakeudu enää mihinkään missä paljon ihmisiä. Söin usean vuoden masennuslääkkeitä, mutta niiden vaikutus oli aika heikko ja sivuvaikutukset kamalat. Terapiastaan ei ollut apua, päinvastoin siellä luodut valemuistot lapsuuden traumoista(joita ei todellisuudessa ole) pahensi oloa. Tehokkain apu on ollut rauhoittavat tarvittaessa. Kunnon hikiliikunta ja kahvin poisjättäminen auttanut myös paljon. Myös jooga ja mindfulless auttaa rauhoittumaan. Yllä oli hyviä vinkkejä siitä, että ankkuroi itsensä johonkin turvalliseen mielikuvaan tai johonkin käsillä olevaan esineeseen. Todella kamala vaiva ja sitäkin yleisempi. Mikähän nyky-yhteiskunnassa mättää kun tästäkin kärsii jo niin moni???

gmptgoetgktgkt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset jotka todistaa paniikkikohtausta ei kohtele enää normaali ihmisenä.

siitä tulee hullun stigma

Hmm, en jotenki usko?? :) Koska niin moni on saanu paniikkikohtauksen tai useampia.. Mut jos on joku bisnesala, niin ehkä sit se ei oo niin "hyvä", mut jos on joku hoito-ala, niin jotenki uskoisin et ihmiset ymmärtää..?? Koska niin moni on saanu niitä...

Alat itkeä starbucksin kahvilan työntekijän edessä ja hokea , en halua töihin.

ei tuu hullun leima ei:)

Hengitä paperipussiin ja ota diapami

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös oli ripulipelko, kun vatsa meni huonoksi antibioottejen jälkeen. Sain siitä paniikkihäiriön ja nappailin imodiumeja jatkuvasti. En pystynyy olemaan kokouksissa, autossa kaupassa enkä oikein missään. Pyörrytti ja tuntui että ripuloin housuihini minä hetkenä hyvänsä. Hikoilutti, tärisytti ym. Ruokalassa, bussissa, ihan missä vaan. Suunnittelin kaiken sen mukaan että on mahdollista mennä vessaan. Lopulta ihan gefilustabletit paransi vatsan ja raskaus loput. Nyt olen kohta 3 v ollut ilman yhtään kohtausta. Juuri aloitin uudessa työssäkin ja ekana päivänä meni oikeasti vatsa sekaisin kesken kokouksen. Mietin vaan että jos on pakko, nousen ylös ja käyn vessassa, that's it. Siitä voi siis oikeasti päästä ajan kanssa eroon. Olen myös muilta kuullut samanlaisesta vaikutuksesta lapsen saannin seurauksena!

Olen 50 vuotias...eli saan paskoa housuuni lopun ikäni?

Vierailija kirjoitti:

En sano, etteikö voisi olla paniikkikohtauksiakin, mutta onko sulla niskat jumissa? Itselläni tulee vähän samankaltaisia oireita siitä. Veri kiertää huonosti päähän ja huimaa tosi paljon ja sitten kun pelästyn sitä oloa, niin tulee sellainen kylmä tunne koko kroppaan ja alkaa oksettamaan. Paniikkikohtauksille kai on joku syy olemassa? Jos et tunnista mitään, et ole ahdistunut tms. yleensä, niin saattaa kyllä olla jotain muutakin!

Nostan tämän ketjun, koska minulla on alkanut tulla paniikkihäiriöitä. Minulla ne johtuvat niska- ja selkäjumeista sekä IBS:stä/ärtyvästä suolesta. Tulee just tuollaisia samoja, että pelästyy outoja muljahdusta tai muuta suolistossa, sitten iskee heti kylmä hiki, heikotus, paha olo jne. Tuntuu, että kupsahdan. Minulla on ilmeisesti vielä refluksia, joka aiheuttaa pahoina kausina hengitysvaikeuksia, erityisesti ollessani pitkälläni.

Työntekoa nämä eivät vielä haittaa, koska työskentelen kotoa käsin, mutta väsyttää hirveästi, kun ei saa nukuttua.

Minullakaan ei ole ollut aiemmin mitään mielenterveyden ongelmia. Analysoin kyllä liikaa ja olen ehkä liian ankara itselleni, josta voi kyteä alitajuinen stressi koko ajan...

Vierailija kirjoitti:

Komppaan muita tässä ketjussa, mutta haluan vielä sanoa, että sinulla ei ole mitään hätää. Paniikkihäiriö on lopulta hyvin yleinen ja hoidettavissa oleva häiriö, vielä yleisempiä ovat erilaiset ahdistus- ja paniikkioireet ilman paniikkihäiriödiagnoosia. Pelko on yksi oire, ei merkki siitä, että jotain kauheaa on tapahtumassa. Ja kun nämä oireet nyt selkeästi liittyvät isoon elämänmuutokseen, niin ne saattavat ihan hyvin häipyä, kun keho ja mieli tottuu uuteen arkeen.

Kannattaa hakea apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin ja itsekseenkin opetella hengittämään syvään, ja tosiaan tehdä mukavia, normaaleja asioita :) Myös kevyt liikunta ja venyttely on hyvä, rankkaa treeniä ja piristeitä (kuten kofeiini) ehkä kannattaa välttää. Mua itseäni auttaa usein myös yllättävän pienet keinot: paniikin tullessa voi esimerkiksi bongailla ympäriltään tietyn värisiä asioita tai vaikkapa pyöreitä esineitä. Kuulostaa hullulta, mutta voi auttaa palauttamaan mielensä tähän hetkeen, missä kaikki on oikeastaan ihan hyvin.

Harhauttaminen toimii aika hyvin yleensä myös minulla. Olen joskus ollut hirveässä paniikkikohtauksessa vessassa ja katsonut lasten Hello Kitty juttuja ja puhunut itsekseni pienille "No niin. Lasketaanpa, montako viiksikarvaa on Hello Kittyllä; 1, 2, 3. Kolme viiksikarvaa oikealla puolella! Entä vasemmalla? Lasketaan nekin! 1,2,3. Kolme viiksikarvaa sielläkin! Montako viiksikarvaa Hello Kittyllä on yhteensä? Lasketaan yhdessä!" :D 

Itselläni paniikkikohtauksiin kuuluu vahvasti vatsaoireet, mutta olen saanut tähän todella paljon apua probiooteista. Syön siis joka aamu yhden probiootin ja nuo vatsaoireet ovat hävinneet sillä lähes kokonaan. Sain tämän vinkin ystävältäni, joka kärsi samoista ongelmista.

Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä yli 10 vuotta, mutta mitään lääkitystä ei ole ollut ja toivon ettei sellaista ole pakko aloittaakaan. Ennen sain kohtauksia usein ja erityisesti tilanteissa, joista "ei pääse pois", kuten tenteissä, kokouksissa, seminaareissa, leffassa, pitkän matkan busseissa, lentokoneissa, jopa joulupöydässä. Mua on auttanut paljon se, että olen alkanut ajattelemaan, että aina voi lähteä tilanteesta pois (paitsi lentokoneesta ei tietenkään kannata hypätä). Tentistä tietysti olisi ikävä lähteä, mutta itsellä onneksi on jo opiskelut tehty, niin ei tarvitse niistä enää stressata. Mutta esimerkiksi pidemmillä bussimatkoilla auttaa konkreettinen suunnittelu: missä on mahdollista jäädä pois vähän huilaamaan ja että mukana on käteistä rahaa tarpeeksi matkan jatkamiseen. Leffasta lähtiessä menetät vain lipun hinnan. Jos joutuu kesken kokouksen lähtemään vessaan/rauhoittumaan, ei siihen muut oikeasti niin paljoa huomiota kiinnitä.

Ja tietysti mahdollisuuksien mukaan on myös vaikutettava työympäristöönsä. Itselleni ei sopisi työ, jossa on jatkuvasti muuttuvia tilanteita ja kiireellisiä siirtymiä ja työmatkoja. Työelämässä ja vapaa-ajallakin tutut rutiinit ja esimerkiksi mahdollisuus työskennellä kotoa käsin auttavat paljon siihen, että tunnen tilanteen olevan hallinnassani eikä ympäristö yhtäkkiä ala tuntua epätodelliselta ja ahdistavalta.